Myöhäinen aloitus

Jore kävi eilen rokotuksilla ja painoi 5,7kg! :0 Aika iso jäppinen jo, jos ajattelee, että Lisa, nyt läskeillä päivillään, painaa 7,3kg. Foxy painaa edelleen 8,6kg. Kai pitäisi ihan tosissaan alkaa vähentämään annoskokoja, jos siitä aikoo vielä sutjakan tytön joskus saada.

Muuten rokotukset meni hyvin, ensimmäisen aikana vaan nuoleskeli hoitajaa, toinen vähän kiljututti, eikä nameja enää huolinut, mutta ei sillä häntä laskenut silti ja ihan yhtä touhukkaana se meni senkin jälkeen. Olisin laittanut uusia 16vkois kuvia, mutta meidän kamera simahti viimeyönä lopullisesti. Viimeyönä siksi, että vietettiin täällä unetonta yötä Ilsen kanssa syystä tai toisesta, ei tosin minun tahtoni mukaan, mutta tulipahan vietettyä ;)

Tänään olisi tarkoitus käydä vähän piipahtamassa kontaktiharkkaa tekemässä hallilla. Matolta kuuluu kamala ärinä; Jore on olkkarin pöydän alla ja molemmat tytöt ahdistelee sitä. Pitäisi ehtiä vielä vähän lenkilläkin piipahtaa ja mulla on vielä aamupalakin kesken ;)

Sitä sun tätä ja pari kuvaa

Lisa vieläkin päällepäsmäröi talossa. Nyt kun Foxy on, ilmeisesti Rommin lähdettyä, pystynyt taas rentoutumaan, on Lisa ottanut päsmärin roolin itselleen. Toivon kuitenkin, että tämä on vielä vain jotain juoksujen jälkimaininkia ja sen takia on noin äreänä koko ajan.

Otettiin eilen Lisan kanssa Carinan avustuksella pihalla kontakti- ja keppiharkkaa, pakkasta 23 astetta, joten ei mitään kovin rajua treeniä todellakaan. Voihan olla, että tuosta kylmissäänkin on jäykistänyt itsensä ja siksi tänään jotenkin vielä erityisen äreänä, raukka. Lisa on kuitenkin aika karvaton rassu, vaikka oli back-on-trackit päällä ja liikkeessä koko ajan. Voi milloinka me saataisiin oma halli tänne Seskaröhön?? Kyllä me Carinan kanssa vielä se järjestetään...

Foxy taas nauttii pennun kanssa pelmuamisesta täysin rinnoin ja vaikka säännöksi pitikin tulla, ettei sisällä peuhata, olen silti antanut noiden peuhata.. Se on Foxylle hyvää jumppaa sekä fyysisesti että henkisestikin, kun näkee kuinka se siitä nauttii. Foxy ei ole pitkiin aikoihin leikkinyt koirien kanssa. Varmastikin viimeksi Rommin kanssa silloin, kun alussa annoimme niiden peuhata sisällä, kun olivat vielä molemmat kuitenkin niin penskoja. Sitten kun saatiin iso pihamaa ja sisällä peuhaaminen jäi, kävivät Rommin leikit usein niin villeiksi, että Foxy alkoi lähinnä välttämään kontaktia Rommin kanssa ja sen osalle varsinkin Lisan tultua jäi vain lauman ojentaminen ja kurissa pitäminen. Myös Opan lähteminen varmasti osaltaan lisäsi Foxyn taakkaa lauman johtajana ja kuka tietää, ehkä se jossain vaiheessa ehdoin tahdoin jättää vahtimiset ja pomottelut Lisan kontolle, jos se tuostaan vielä rentoutuu.

Pohjavillasta luin enempi sieltä täältä netistä ja osalla se on tuntunut olevan jopa jonkinlaista allergiaoirehtimista. Suhtaudun kuitenkin melko skeptisesti noihin allergian mahdollisuuksiin varsinkin nyt barffatessa, pitää kuitenkin muistaa, että pennuista ei vielä ole kovin kauan, eikä kroppa ole siitä välttämättä vielä ehtinyt palautua. Kyllähän monilla ihmisäideilläkin tippuu hiukset päästä imetyksen aikana/päätyttyä. Joten annetaan karvalle ja nahallekin aikaa palautua. Psyykkinen puoli tuntuisi olevan kunnossa jo, siitä olen iloinen :) En ole niin nuuka näyttelyarvosanojen suhteen, että jättäisin Foxyn karvojen takia kotiin lauantaina, joten se saa silti käydä pyörähtämässä kehässä. Kyllähän se muiltakin osin kuitenkin arvostellaan, vaikkei karva aivan kunnossa olisikaan. Ehkäpä se laskee Eh:sta H:hon, mutta eikös tärkeintä ole se, että itse tietää, mistä ne arvosanat tulee?

Ai niin ja mikä hauskinta, pääsemme ensimmäistä kertaa Suomessa SA -näyttelyyn!! :D Mehän ollaan aloitettu näyttelyissä käynnit vasta Foxyn kanssa, joten SA:t ei ole ennestään tuttuja muuten kuin Ruotsin CK:n muodossa. Oli jännä lukea näyttelymuutoksista sekä Hundsportista että Koiramme-lehdestä. Koiramme-lehti oli uhrannut aiheelle jopa kaksi aukeamaa ja asiasta kerrottiin oikein innoissaan ja toiveikkaana jopa joskus laajentaa käytäntöä useampiinkin maihin, kun taas Hundsport kertoi asiasta sivun verran ja artikkelista jäi vähän "kuhan jotain ohimennen" -maku suuhun. Suomessa uusi sääntö otetaan käytäntöön heti vuoden alusta, kun taas Ruotsissa se ei vielä ehdi vaikuttaa Göteborgin MyDogissa, vaan vasta seuraavan viikonlopun näyttelyissä. Voi kyllä olla, että asiasta on Hundsportissa aiemmin kirjoitettu enemmän, myös SKK:n kasvattajajulkaisusta löytyi enemmän asiaa uusista säännöistä. Kasvattajalehti on tosi mielenkiintoinen julkaisu, valitettavasti vain itsellä ei aivan vielä liitä taito ja kärsivällisyys lukea kovinkaan monta artikkelia tuosta lehdestä :P Pitää vain kerätä kaikki talteen ja lukea sitten, kun ruotsia osaa sujuvammin :)

Leikkasin Jorelta juuri kynnet ja se on kyllä niin iloinen ja herttainen poika. Häntä vain vispaa kynsiäkin leikatessa! Pitää nyt koettaa skarpata tosissaan tuon leikkuun kanssa, ettei vain vedä yhtään liian pitkäksi ja aiheuta tarpeetonta kipua, kun nyt menee vielä noin hyvin. Foxyn mustien kynsien kanssa minulla on aina ollut ongelmia ja sen kyllä sitten huomaakin Foxyn käyttäytymisestä, kynsienleikkuu on sen mielestä aivan kamalaa ja kun se näkee että muilta leikataan se vähin äänin katoaa johonkin toiseen huoneeseen ja pysyy siellä.

Tässä vielä kuva Foxysta parin päivän takaiselta trimmauskerralta. Takapuolen päälle jäi vielä tuommoinen möykky karvaa, en vaan jaksanut!! :P Foxy osaa kyllä ilmaista itsekin oikein hyvin, että takapuolennyppiminen on P*****stä ja pyrkii koko ajan istumaan, väistämään ja kiemurtelemaan. Ei minusta ainakaan ikinä ammattitrimmaajaa tule...

Ja Joresta kuva joululomilla, olen koettanut fiksailla molempien kuvien siniset silmät pois ja niistä tuli aika kamalat, mutta ehkä minä vielä opin... tai sitten saadaan vihdoin uusi kamera jossa olisi ihan oikea eikä sisäänrakennettu salama.

Jore alkaa kokonsa puolesta jo lähennellä Lisaa, mutta vielä taitaa pari senttiä puuttua siitäkin. Lähdemme tänään (viikon myöhässä kun aikataulut ei vaan passanneet!) käymään Joren kanssa rokotuksilla ja sen jälkeen kylästelemässä.

Joulukuulumisia

Ihana joulunvietto alkaa olla ohitse, Esa kun lähtee taas huomenna töihin. Vietin suurimman osan "lomista" Ilsen kanssa oman suvun luona Sotkamossa ja eilen vasta tulimme Esan mukana kotiin. Esa toi Joren muutamaksi päiväksi Sotkamoon kylästelemään, jotenkin tuntuu, että se on paljon rauhallisempi kuin Foxy oli pentuna; pistäydyttiin kotiin tullessa Oulussakin syömässä ja se tulee paljon rauhallisemmin toimeen Rolle-kultsun kanssa kuin Foxy aikoinaan, Foxyhan ei pentuna pysynyt hetkeä paikoillaan ja Rollen kanssa niitä joutui pitämään hyvin pitkälle eri tiloissakin :P Jore pisti välillä jopa pitkälleen, vaikka suurimman osan ajasta luonnollisesti meuhkasi ympäriinsä, Rollekin kun sattuu olemaan harvinaisen leikkisä viisivuotias kultsupoika :)

Kajaanin näyttely lähestyy ja Foxy oli jo kehittänyt itselleen paksun harjan selkään, jonka nypin tänään pois. Se on vähän liiankin kalju nyt, sillä jostain syystä se ei enää kasvata selkään kunnolla pohjavillaa; en oikein ymmärrä mistä se johtuu... Se on vain äärimmäisen karkeaa karvaa tikutäynnään. Ehkä jäykällä selkänahkalla on ollut jotain tekemistä tämän pohjavillan katoamisen kanssa. Selkänahka tuntuu nykyisin kyllä oikein hyvältä, joten toivottavasti se pohjavillakaan ei olisi aivan lost case. Lisakinhan on ilmoitettu, joten Esa saa harjoitella handlausta myös, ollaan nimittäin yhtäaikaa kehässä! ;) Jore saa siksi aikaa mennä veljen luokse hoitoon ihastuttamaan Pökö-käppänää, reppanaa.

Rommilta on tullut taas hyviä uutisia, ainoa ongelma on vähän syömisen kanssa, kun ei ruoka ole meinannut maistua, alussa hyvinkin, mutta nyt koko ajan huonommin. Lauman paine on tietenkin kadonnut, Rommihan ei meille tullessaan ollut mikään hurja syömään ja se täytyi opettaa omassa rauhassaan, ettei muut (Opa tai Foxy) ehtineet jossain välissä tyhjätä sen astiaa. Sen jälkeen Rommi on meillä ollut toiseksi paras syöjä - heti Lisan (tai Opan) jälkeen :) Joten toivotaan, että se rytmi sieltä taas löytyisi.

Tässä vielä Rommin jouluterveiset

Hyvän Joulun Toivotukset!

Lähdemme Ilsen kanssa jo tänään etukäteen joulun viettoon Sotkamoon, Esa tulee perässä koirien kanssa. Oikein rauhaisaa Joulun aikaa kaikille lukijoille!

Jänesniemen koulutus

Koulutus on ohi ja olipa kivaa :) Erityisesti siksi, että Foxy sai niin ylenpalttiset kehut ja luotto siihen on taas pilvissä! Se luki niin herkästi joka liikkeen ja katseen, että sain olla tosi tarkka ohjaamisen kanssa ja tietenkin niitä mokia tuli sitten vähän väliä, sellaisessakin kohdassa missä vetämässä oli hyppy, putki ja puomi ja luonnollisesti vain yksi oikea vastaus, tällä kertaa b). Ekalla kerralla sain kyllä näytettyä oikein, mutta sitten kun jäätiin hiomaan minun onnetonta saksalaista, joka meni melkein joka kerralla takaakierto persjätöksi tai joksikin ihan muuksi tai jäi kesken tai muuten vain sähläsin, alkoi sitten Foxykin tietenkin herkemmästi testaamaan muita vaihtoehtoja, jos ei se putki olekaan se oikea, kun ei tässä mihkään edetä...

Saatiin jo kisaavana koirakkona tehdä alkuun kisanomainenrata niin pitkälle kuin pääsee, ja kyllä me vähän yli puolen välin 32 esteen radasta päästiin, mutta puomin alastulo oli niin röyhkeä loikka, että siihen se tyssäsi (jouduin ohjaamaan vasemmalta, enkä ole vieläkään treenannut sitä kuntoon; vasemmalta ohjattuna Foxy hyvin herkästi hyppää alastulon.). Saatiin sitten palautetta kontaktitreenaamisesta, myös keinulla, koska sekin oli vähän niin ja näin. Foxylla oli vauhti ihan mieletön(män kamala) en meinannut yhtään pysyä mukana ohjauksessa ja vähän onnen kantamoisilla päästiin niinkin pitkälle. Tuntui hyvin tyypilliseltä kisaradalta, jossa Foxy menee ja minä koetan kovasti pysyä mukana!! :P

Elina kehui Foxya herkäksi ja nopeaksi koiraksi, jonka ohjaaminen on sitten luonnollisesti myös vaikeampaa, minullahan siinä on edelleen aika paljon vaikeuksia. Mutta eihän se auta kuin treenata! :) Pistän pihalle esteet pystyyn, kun ei tässä kerran taida hallillekaan päästä ilman muiden kyytiä. Meillä on kuitenkin muutaman viikon päästä jo kisat. Jee! :)

Alussa on pätkä myös Carinan ja Lisan menoa ja Lisakin oli tosi taitava!! :) En vain saanut kuvattua enempää, kun koetin samalla lämmitellä Foxya ja Lisa oli heti tulossa meidän luokse palloansa esittelemään, kun treenaamisesssa oli tauko. Ovat Carinan kanssa vielä tosi vähän ehtineet nyt treenatakin juoksujen takia, että Lisa oli vielä erityisen kiinni minussa, vaikka kieltäydyinkin tekemästä sen kanssa mitään..

Treeniä koulutusta varten...

Toivottavasti viiraukseni laittaa laulunsanoja Rommille ei saanut ketään luulemaan, että on tapahtunut jotain muuta kuin kodinvaihto... :) Minusta vain laulussa oli jotain kohtia jotka hyvin sopi meidän ja Rommin suhteeseen, että julkaisin sen blogissa, vaikka ei ole tapana noin tunteilla julkisesti ;) Rommi viettää parhaillaan ensimmäistä mökkiviikonloppuaan uudessa perheessä ja kuulumisia taas ensi viikolla siitä viikarista.

Tyttöjen kanssa oltiin tänään hallilla ja olihan meillä Jorekin mukana :) Tultiin vaan vähän väärään aikaan, päällekkäin toisen treenaajan kanssa, eikä sitten ehditty oikein treenata, kun tarkoitus oli Jorenkin kanssa ottaa vähän jotain ekaa kertaa. Siellä se kuitenkin juoksenteli putkia Foxyn ja Lisan perässä kun saivat alussa vapaasti jaloitella. Se valitettavasti vain otti jo pihalla tehtäväkseen haukkua Carinan jöötille koko ajan, Qvittra kyllä koetti sanoa sille välillä takaisin, mutta ei se Jore oikein sitä ottanut tosissaan :P Aika rasittava.

Meillä oli lyhyt rata tytöille, jolla Foxyn kanssa silti onnistutiin kämmäilemään ja toisella kertaa lähdön kanssa oli todellisia ongelmia, kun ei sitten ei millään meinannut pysyä takapuoli tai mikään muukaan ruumiinosa maassa ja sitä lähtöä sitten jankattiin ja jankattiin. Olihan sillä meno päällä myös ja pistäisinkin tämän tottelemattomuuden ehkä tennispallon piikkiin ja ehkä myös harjoituksen vähyyden. Aivan liian vähän ollaan treenattu viimeisen kahden viikon aikana, kun ollaan vaan hummattu ympäri Suomea.

Huomenna meillä on sitten koulutus Haukiputaalla a la Jänesniemi! :) Lisa pääsee juoksemaan Carinan kanssa ja minä tietenkin Foxyn. En aio näyttääkään tennispalloa hallissa, nakkia vaan, jos se yhtään auttaisi. Mennään sen verran aiemmin, että ehditään katsoa myös muiden treenejä, kun ajateltiin olla ensimmäisinä lähtövuorossa omassa ryhmässä. Vielä ei jännitä, mutta huomenna varmaan kyllä ;) Saa nähdä onko rata yhtä kinkkinen kuin Janitan rata viime kuussa.

Me annettiin sut pois

Muunneltuna Laura Närhen kappaleesta Mä annan sut pois, tämä on ihan Rommille omistettu, meiltä ja karvakorvilta :)

Sammuu
Talossamme lamput sammuu
Autioituneita huoneet
Ovat yksi kerrallaan
Sohvan laitamilla hiljaa nuokkuu
Kolme uupunutta
Onnellisia unissaan

Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa

Liikaa
Luulin meistä aina liikaa
Lupasin, mä korjaan kaiken
Yhä vain uudestaan
Liukuu sun ote käsistäni
Vaihtuu viikot huomaamatta
Äänet kuuluu koko ajan hiljempaa

Me annettiin sut pois

:´)

Kuulumisia Rommilta

Sain luvan julkaista jotain sähköposteista, mitä Jaanalta on tullut, ne kun ovat minulle aina niin iloista luettavaa. :) (Suluista on vielä omia huomioitani, ei siis Jaanan kirjoittamia):

"

Hei,

kyllä täytyy sanoa, että Rommista ei ole mitään muuta kuin myönteistä kerrottavaa. Aivan mahtava koira!

(:))

Eilinenkin meni oikein mallikkaasti, vaikka olimme miehen kanssa koko päivän töissä. Poikani käytti Rommia aamulenkillä ja ruokkiksella myös ja oli Rommin kanssa kotosalla iltapäivälle, että Rommille ei tullut kuin ne lyhyehköt yhtäjaksoiset pätkät yksinoloa. Hän oli ihmetellyt kun koulukaverinsa kanssa oli tullut kotiin, miten hienosti Rommi oli ottanut vieraan vastaan. Hypähtänyt kaksi kertaa ja sen jälkeen ollut suorastaan välinpitämätön... voitko kuvitella?!

(Kyllä on vaikea kuvitella :D Ja meillä AINA, poikkeuksetta villintymistä, hyppimistä, tavaroiden kuljettelua ja läähättämistä.. olipa kotiin tulija kuka vaan ja tapahtuipa mitä vaan. Myös nyt ollessamme kyläilemässä Helsingissä, vaikka paikka oli eri, se koiralauma siinä läsnä piti kaiken kiihdykkeen yllä ja koiran stressaantuneena)

--

Me ollaan tosi onnellisia Rommista ja kyllä ihan kyyneleet tulee silmin kun näkee myös sen miten koira nauttii meidän elämässä mukana olemisesta. Tuntuu niin hämmästyttävälle miten Rommi niin nopeasti leimautuikin meihin. Vastaantulevat ihmiset tai eläimetkään ei Rommia suuremmin kiinnosta ja vaikuttaa hyvin paljon sille, että kaupunkikulkemisissa ( ihmisvilinässä ja liikenteessä ) sittenkin on Rommille jotain tuttua.

--

Viikonloppuna lähdetään mökille. Aivan ihanalle tuntuu, että Rommi pääsee sinne tutustumaan. Voin vaan kuvitella sitä iloa juoksentelusta ja ympäristön tutkimisesta ja yhteisistä mökkipuuhista. Saa nähdä tuleeko sisälletulopulmia... jotenkin kyllä epäilen kun Rommi tuntuu olevan ainakin vielä niin kiinni meissä ja haluaa olla siellä missä mekin. Jos pulmia tulee, niin konstit löytyy... onhan meillä se pallo ja kun muutoin emme sitä ole tarvinneet, niin luulisin, että toimii! Ja mistäs sen tietää, että teillä ollessa Rommia on vastustanut se sisälle tulo sen takia, että sisällä olo kilpailuine ja huomionhaluine on ollut Rommille niin stressaavaa, että sen takia välttänyt sisälle tuloa. Meillä kun sisällä olo merkitsee rauhaa ja lepoa eikä kilpailua ja nahistelua, niin sisällä olo on saattanut saada Rommille toisenlaisen merkityksen (positiivisen sellaisen).

(Hyvin paljon näin mietin minäkin, sisälle tuleminen aiheutti stressiä ja lopulta siitä stressaamisesta seurasi pakkorauhoittamista häkin muodossa - mitäs hauskaa siinä on? Miksi tulla sisälle ollenkaan?)

Viime yönä Rommi nukkui aamuyölle asti poissa häkistä. Postinkantaja ilmeisesti sen verran sekoitti Rommin mieltä (ei kuitenkaan äännellyt millään tavalla), että Rommi aloitti tassuttelun ympäriinsä etsien sopivaa nukkumapaikkaa eikä osautunut omalle petille. Avitin Rommia sen verran, että kävin ohjaamassa Rommin häkkiin ja sinne Rommi sitten rupesi oikein tyytyväisenä nukkumaan. Uskon kuitenkin, että ajan kanssa häkin käyttö jää todella vähiin jos ollenkaan. Mutta jännä nyt tällä hetkellä nähdä, miten se häkki toimii Rommille itsellenkin tärkeänä rauhoittumispaikkana. Rommi menee häkkiin mielellään ja tulee häkistä pois todella hillitysti ja rauhallisesti... ottaa vastaan aamuhalit onnellisena ja tyytyväisenä

(Että jotain sentään on vanhasta Rommistakin jäljellä :) Olen hyvin luottavainen sen suhteen kuitenkin, että häkki on varmasti piankin taakse jäänyttä elämää, paitsi kuljetus tms. muodossa. Meillä häkistä poistuminen olipa sitten aamu, ilta tai keskipäivä, oli heti villeilyä, tavaroiden haalimista ja lisukkeena vielä muut koirat heti Rommin kimpussa "rauhoittelemassa" sitä joka luonnollisesti vain pahensi tilannetta.)

Ruokapöydästä syönnin ajan poispysyminenkin sujuu aivan nappiin! Rommi tyytyy hyvin makailemaan ja odottelemaan syömisemme päättymistä ja olenkin varannut sitten heti siihen Rommin ruokakupin valmiiksi, joka toimii sitten vähän niin kuin palkintona kun jaksaa odottaa ja "kunnioittaa meidän tilaa". Mitään pomottelutaipumuksia ei ole ollut havaittavissa. Rommi on todella kuuntelevainen ulkoillessa ja sisälläkin hiljaiset käskyt tai hipaisut toimii loistavasti. Sisälle tulo täällä kaupungissa ei tuota mitään pulmia. Päästin ma ilta Rommin irti pihalla ja suoraan Rommi kipitti ovelle odottamaan sisälle menoa. Meitä naurattaa aivan valtavasti Rommin tyyli "pyyhkiä" ulkoilun jälkeen itseään seinään, sohvan taustaan, mattoihin... hauskoja sukelteluja :D, jotka ehkäpä johtuu sisä- ja ulkotilan lämpötilaeroista ja ehkä se mantteli vielä estää iholta kosteuden haihtumisen ja nahkaa sitten kutittaa. Muutoin Rommi ei raaputele eikä kyhnää... paitsi tietysti läheisyyttä kaipaa, jos ei käsi kaaputa niin sitten käy vaikka jalka, kunhan saa olla kosketuksissa. Niissäkin tilanteissa, kun sitten käsi eikä jalka kaaputa, Rommi tyytyy makailemaan ihan rauhassa.

(Mehän alustavasti pohdittiin, että lievä "jääkausikin" saattaa olla paikallaan alkuviikkoina, kun Rommi osa olla pomottavakin, mutta huihait! - Ei voi sanoa muuta kuin että olisipa meidänkin koirat tuollaisia! Ero on jotain uskomatonta "meidän Rommin" ja Jaanan Rommin välillä ja olen niin kiitollinen kaikille Rommi-projektilaisille, että tämä lähti käyntiin näin hyvin ja Rommilla on niin hyvä olla uudessa kodissa. Päätös tuntuu nyt oikealle ja olen iloinen, että uskallettiin tehdä se, vaikka se vaikealta tuntuikin. Kiitos Jaana ja perhe <3.)

"

Rommilla kaikki hyvin

Jaanalta tulee tasaiseen tahtiin terveisiä uudesta kodista ja ne ovat meille kovin mieluisia :) Jätimme Rommin matkalla Helsingistä kotiin ja heillä on mennyt tosi hyvin. Olen niin tyytyväinen tähän päätökseen ja supertyytyväinen uuteen perheeseen. Kiitos teille! Yhteistyö Rommin kanssa on lähtenyt käyntiin hienosti ja tästä on hyvä jatkaa. :) Onneksi myös meillä "sijoitusperheen" kanssa yhteistyö pelaa ja asioista voidaan jutella, vaikka mitään ongelmia ei ole vielä vastaan tullutkaan. Sanon nyt sijoitusperheeksi, sillä papereita ei olla vielä kirjoitettu ja yhteyttä tosiaan pidetään yhtä hyvin, kuin sijoitusperheeseen konsaan :)

Meillä on kotona aika rauhallista nykyisin. Koirat oikeastaan vain nukkuu, ellei Jore ole keksimässä jotain toimintaa. :) Tässä varmaan kohta joutuu alkaa itse keksimään sitä tekemistä, kun ei Rommi ole sitä kehittämässä! Tuntui alussa, ja vieläkin, kurjalta luopua omasta koirasta, ja vielä sellaisesta jonka kanssa eläminen tuntui itsestä vaikealta. Mutta aavistelut siitä, että Rommin olisi parempi koirattomassa kodissa ovat osuneet oikeaan ja vain positiivisten kuulumisten myötä on hetki hetkeltä varmempi siitä että ollaan tehty se oikea päätös ja Rommi saa olla rauhassa ja ihan tavallinen koira siellä uudessa perheessä, ilman tätä meidän Rommia stressaavaa laumaa.

Kuulumisia kertoilen varmasti täälläkin silloin tällöin. Tärkeintä on, että Rommilla on nyt kaikki hyvin <3.

The Young Master

Tässäpä tuoreita kuvia nuoresta herrasta.

Jore is now 15 weeks old, here some fresh pics from today.

Varsinaiset reikäpäät...

Ihan mahotonta touhua... Lisalla nimittäin. Se nyt juoksujen aikaan on alkanut semmoiseksi kukoksi tunkiolla, ettei jatkossa voi varmaan enää edes päästää Foxyn kanssa yhtäaikaa ulos. Ne oli eilen ennen nukkumaanmenoa käymässä pihalla niin, että Rommi oli erikseen ja muut isolla pihalla. Otettiin viiden minuutin päästä takaisin sisälle niin Foxylla on pää täynnä reikiä, kaula aivan kuolassa ja verta joka paikassa! Lisalla aika paljon vähempi... Eikä se Foxykaan ihan niin villin näköinen ollut, verta oli vähän eikä reiät oikeastaan vuotaneet, huomasin vasta kun katsoin Foxya lähemmin, että parrassa oli melko reilusti punaista. Löysin siltä sitten pesun yhteydessä reiän kuonon vierestä, toisen pallon muotoisen naarmun, mistä iho oli irronnut ja vielä yhden reiän ja naarmun leuan alta.

Ihan sovussa ne tuli sisään, mutta kun olin pessyt Foxyn, se kävi vähän vielä nostelemassa häntäänsä ja karvojansa Lisan häkin edessä, koska olin laittanut Lisan häkkiin, että se saisi välillä vähän tuuletella vuotavaa takapuoltaan, sille kun tulee jatkuvasta housujen pidosta hankaumat lonkkataipeisiin.

Että tämmöistä täällä, neidit vähän mittelöi! Kaikki alkoi pennuista, jatkui imetyksen aikana ja tietenkin vielä päälle Lisa alkaa juoksuilemaan, kun Foxy ei olisi enää niin puolustavainen Jorea kohtaan. Mutta näillä mennään, kyllähän tämä tästä vielä rauhoittuu... joohan?

Jouluksi kotiin...

Kävimme sunnuntaina hakemassa Rommin hoidosta. Olimme ensimmäiset vieraat viikonlopulle ja meillä oli mukana myös Jore ja Ilse :) Rommi tervehti riehakkaasti, otti yhden kengän suuhunsa ja kantoi sitä ehkä 15 sekuntia, nuuskuteli Jorea ja välillä tervehti meitä. Siirryttiiin olohuoneeseen ja alkoivat Joren kanssa kisuamaan, semmoista tavallista koiranleikkiä :) Rommi on meidän koirista parhaiten osannut Joren kanssa leikkiä, se on semmoista rehellistä painia, kun tytöillä taas menee siihen hermot alta aika yksikön. Rommi esitteli vähän taloa, kun kuljin Ilsen perässä, mutta se ei saanut tulla makuuhuoneisiin eikä tullutkaan. Perhe kertoi, ettei mitään hönttäsyä tai läähättelyä oltu nähty koko viikonloppuna! Niin vaikea uskoa...

Siirtyessämme kahvipöytään, Rommin paikka oli toisessa huoneessa ja siihen se laittoi maate heti, jääden katselemaan meitä, kun tajusi, ettei vieraiden seuraan ole asiaa. Ei kuljeskelua tai tavaroiden etsintää/kanniskelua. Miten selvästi siinä kävi ilmi, että Rommi on meillä vain ehdollistunut kaikkiin noihin turhiin toimiin, läähätys, kiertely, kanniskelu. Se ei selvästikään kokenut mitään tarvetta tuossa rauhallisessa ympäristössä alkaa tekemään mitään noista, vaan rauhoittui nukkkumaan. Se ei ole koskaan meillä kotona laittanut nukkumaan kun meillä on vieraita... ja kun muistelee sitä millainen se oli kun se tuli meille...

Joko sitä ollaan tehty kaikki ihan väärin Rommin kanssa tai sitten päinvastoin; ympäristön vaihdos tuo Rommissa esiin sen, mitä ollaan sen kanssa saatu aikaiseksi. Selvää kuitenkin on, että koska meidän elämän tapamme ei tule muuttumaan ja koska Rommi oli niin seesteisen tyyni uudessa kodissaan, on tämä se oikea ratkaisu. Vähän se silti pelottaa, mutta mikään ei ole lopullista. Tietenkin ollaan varauduttu siihen, ettei Rommin sielunelämä välttämättä aina tule olemaan noin helppoa tulkita ja helposti hallittavissa uudessakaan kodissa, voihan olla, että totuttuaan uuteen kotiin se alkaa kehittelemään jotain, mutta koirat on koiria ja Rommiin ollaan päästy tutustumaan aika tarkkaan näiden kuluneiden 2,5 vuoden aikana, kaikessa ollaan mukana auttamassa ja jakamassa kokemuksia jos on tarvetta.

Rommista tullaan kuitenkin onneksi kuulemaan jatkossakin, tullaan niin hyvin juttuun tulevan perheen kanssa, kuten asian pitää ollakin. Ollaan vaan kaikki niin tyytyväisiä että tässä kävi näin. Oli niin upea nähdä Rommi siellä missä sen ei tarvinnut stressata ja huolehtia alituiseen. Se saa ansaitsemansa hihnalenkit päivittäin, rauhan kotona ja rakastavan perheen sekä mökkilomailua viikonloppuisin. Se kuulostaa juuri hyvältä. :)

Rommi-Pommi matkaan

Lähdetään perjantaina viikonlopuksi Ilsen ja poikien kanssa Kainuun suuntaan, Lisa saa jäädä juoksujensa takia kotiin ja Foxy sille seuraa pitämään. Kotipuolen irlanninsetteri herra saattaisi tykätä vähän liikaa näistä meidän tytöistä, joten mukaan Sotkamoon lähtee vain Jore.

Rommi tulee meidän kanssa Kajaaniin asti ja lähtee hoitoperheen mukaan kahdeksi yöksi. Tämä hoitoperhe on meidän Rommi-projekti perhe, jonka kanssa ollaan otettu päämääräksi parantaa Rommin elämänlaatua tarjoamalla sille uusi koti heidän luotaan. Viikonloppu tulee olemaan aika ratkaiseva askel molemminpuoleisessa tutustumisprosessissa ja toivotaan, että yhteinen sävel alkaisi löytymään jo heti ensimmäisen vierailun aikana. Tähän mennessä Rommiin on tutustuttu vasta meillä. Vastoinkäymisiin ollaan varauduttu, ei mitään erityistä odottaen vaan varautuen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin. Rommi on kuitenkin Rommi :)

Mitään erityistä en perheen ominaisuuksilta ole loppujen lopuksi vaatinut - vain kykyä ymmärtää Rommin rauhattomuutta, kykyä olla sille johdonmukainen laumanjohtaja ja mahdollisuutta tarjota sille arkista rutiinia päivästä ja viikosta toiseen, tietenkään unohtamatta sen tarvetta liikuntaan ja työn tekoon. Näillä eväillä me päästään jo pitkälle ja yhteistyö on tärkeää meidän ja perheen kesken.

Onhan tätä ratkaisua kyseenalaistettu vähän vaikka miltä suunnalta ja myös meidän taholta ennen päätöksen tekemistä. Mutta me koetaan, että Rommi tarvitsee sen rauhallisen kodin, missä asiat on ja menee aina samalla tavalla tai mahdollisimman pienillä muutoksilla. Missä sille on selkeä paikka laumassa eikä lauman kokoonpano vaihtele alituiseen. Missä sen tarvetta touhuta ymmärretään, mutta osataan/pystytään myös hillitä... Viikonlopun jälkeen tiedetään lisää. Rommi tulee siis meille kyllä vielä hoitoviikonlopun jälkeenkin, joutuu raukka vielä 10-12. päiväkin veljeni luokse hoitoon :P No, tuleepa ainakin testattua sitä ainokaisena ja sehän vaan nauttii sellaisesta huomion määrästä. :)

Lisa 2 vuotta

Me ollaan taidettu tasan kerran virallisesti muistaa koirien synttäreitä ja ne oli Foxyn 1-vee. Kaisan Upi täytti onnekseni kuitenkin 4v eilen ja tästä muistinkin sitten, että Lisa täyttää 2 vuotta tänään! :) ONNEA PONNEA LISA-PIPSUKKA!! :) Saat aamuruoalla jälkkäriksi maksamakkaravoileivän.

Isosiskoltakin pusu

Jore

Jore täyttää huomenna 13 viikkoa. Mittailin sen eilen n. 29cm korkeaksi, eli samoissa mennään kuin Foxy Joren iässä. Toiveena olisi semmoinen 36cm, luonnollisesti, onhan se uroksen ihannemitta. Jore tulee varmaan isäänsä sen suhteen, että se on vähän korkeuttaan pidempi, sillä se on oikein sopusuhtaisen ja hauskan näköinen nyt, vaikka sen pitäisi olla jo aika honkkelijalkainen kolistelija tällä hetkellä :)

Se roikkuu lahkeessa edelleen aika paljon, lopettaa käskystä, mutta aloittaa uudestaan kun liikut. Tai sitten pitää vähän puuttua nappaamalla niskasta. Sitten se heiluttelee häntää ja saattaa vähän komentaa samalla, että mitäs sinä nyt siinä kieltelet minua, mutta istuu yleensä lopulta ja odottaa rapsutuksia. Se on oppinut muiden koirien kanssa jo odottamaan ruokailuvuororaan, oikein fiksu penska siis. Saa säännöllisiä rallihepuleita, mutta jää rauhallisesti odottamaan häkkiinsä/nukkumaan, jos se laitetaan jäähylle. Olen niin ylpeä, kun olen saanut sen opettettua pois siitä vinkumisesta :) Se on tällä hetkellä meidän koirista ehdottomasti paras häkkeilijä!

Karva sillä on karheaa ja tasaista sieltä mistä olen nyppinyt, pentukarva alkaa olla jo poissa. Jalat sillä on vielä aika karvaiset, niihin en ole vielä koskenut. Saa nähdä nyt sitten, tuleeko siitä oikeasti karkeakarvainen, vaiko vain reippaasti karkea broken. Nyt ainakin näyttäisi hyvältä ja vaikka turkki varmasti onkin työläs pitää oikein nättinä koko ajan, niin sen varmaan pystyy pitämäään koko ajan nättinä, kuten Foxylla. Rommi ollessaan oikeasti karkea, käy välillä aivan pehmoisella pohjavillalla, eikä puhettakaan että semmoisella tarkenisi ulkona tai voisi käydä näyttelyissä tms. Puolikarkea on siitä kätevä, että oikeatahtisella nypinnällä se pysyy oikeastaan koko ajan hyvännäköisenä, peittävä ja säänkestävänä.

Tässä kaksi kuvaa viime viikolta, ei se ole vielä niin paljon ehtinyt siitä muuttua... Meidän trimmauspöytä tärisee niin, että Jore ennemmin laittaisi siihen vaan pötkölleen ja siksi sen häntä on alhaalla, sitten laitoinkin sen ruokapöydälle ja poseeraaminen onnistui paljon helpommin.

Rommi kaupassa

Kylmä päivä taas, ellei vähän kylmempi.

Foxyn kanssa oltiin eilen hallilla treenaamassa hyvin vähälukuisessa kouluttajien treeniryhmässä ja harjoiteltiin mm. lauantaisen kisaradan alkua. En vain osannut rakentaa putkeen menevää suoraa oikein, eikä Foxy hakenut ollenkaan väärää päätä, mutta muutoin rata oli melko lailla sama. Ennen sitä otettiin pieni lämmittely rata ja pelkäsin itse niin paljon Foxyn liukasteluja, että ohjasin tosi varovaisesti ja vauhti oli ihan nollissa. Mutta ei siitä varmaan haittaa ollut. Sitten kun oltiin muutamaan otteeseen menty lämmittelyrataa, niin uskalsin lisätä vauhtia. Ollaan Foxyn kanssa aloitettu temppuilut kotona uudestaan, ne kun ovat jääneet ihan kokonaan pois muiden koirien myötä ja nyt ollaan sitten treenattu takajaloilla kävelyä, kottikärrykävelyä, kierimistä molempiin suuntiin ja tarkoitus opettaa vielä jalkojenvälistä pujottelu ja ympäri hyrrääminen. Tavoitteena on siis kehittää Foxyn tasapainoa ja ketteryyttä ja sen myötä sitten ehkä myös vähentää liukastelua hallilla :)

Treenien jälkeen pääsin Carinan kyydillä Djur Magazinetiin Foxyn kanssa. Kerättiin ostoskori täyteen kahdestaan kauppaa kierrellessämme ja odotettiin Esaa Rommin kanssa hakemaan. Ajateltiin ostaa Rommille talvitakki myös. Se on tähän asti lainannut Foxyn Bottia tarvittaessa ja Foxylla on ollut villapaita, mutta ei se Foxyn Bot oikein Rommille asetu, vaikka on Foxyllekin vähän löysä joten ostettiin sille ihan oma musta-oranssi takki. Räiskyvä väri sen mukaiselle koiralle. ;) Rommi oli hyppiä pöksyistään eläinkaupassa, hyllyt oli aika jänniä joko siksi, että se pelkäsi että ne tulee päälle tai sitten se ujosteli mennä lähemmäs niillä lepääviä luita ja muita herkkuja (kun aina on kielletty ottamasta hyllyiltä!), että pikaisesti nuuskaistuaan polvet koukussa pakitti nopsaan useamman askeleen pienimmästäkin eleestä. Häntä sillä heilui koko ajan ja kaikkia ihmisiä olisi pitänyt päästä katsomaan heti!! Saatiin kuitenkin takit sovitettua ja valitettavasti tosi nätti vaaleansininen jäi hyllylle koska oli sen verran paljon kalliimpi :( Se olis ollut just Rommille. Mutta nyt näin. Minulla kun on vielä ajatuksena, että Rommille pitää hankkia tuon manttelin alle keskitalvella vielä jokin fleecehaalari, koska se joudutaan vielä nyppimään varmaan ennen vuoden vaihdetta ja sitten sillä kyllä varmasti on kylmä. Foxyn kanssa oltiin käyty tervehtimässä röhkiviä, kaakattavia ja vinkuvia leluja ja Foxya ne vähän jänskätti, kun olivat vielä aika isojakin! Pallot olisi pitänyt kaikki saada hakea ja Rommille yksi jostain ihmeestä tarttui suuhunkin, possuihin ei niin mielenkiinto riittänyt siinä ärsykkeiden täyteisessä ympäristössä.

Jore pitää ottaa matkaan ensi kerralla, Lisakin on aikoinaan siellä käynnyt punnittavana. :) Foxy painoi 8,3kg - vielä vajaa kilo ihanteeseen... :P

Kaamosrallista

Semmosta rallia se!! :)

Päästiin Suomessa vierailevan tuomarin Alen Marekovicin agiradalle, vähän jäi tietenkin polttelemaan, että lisää olisi pitänyt saada kun oli radalla niin hyvä fiilis ja Foxy oli innokas. Valittevasti ohjasin surkeasti, päästin väärään putken päähän ja sen jälkeen sitten löysäilin, unohdin rataa ja kaarroksetkin meni pitkiksi... Ihanneaika oli hurja ja sen alitti vain yksi koirakko, Marjaana parson Xenan kanssa, he harmillisesti saivat vitosen tosi pikkukiellosta, joka oli minusta aika tulkinnanvarainenkin tapaus jopa, mutta tuomari tulkitsi sen tässä tapauksessa kielloksi. Yhtään nollarataa ei siis kolmosille tullut! :P Jospas vähän keventäisivät aikoja, jos seuraaville säkäryhmille on käynyt samalla tavalla. Aapon äiskät Anne ja Iines voittivat radan muutamalla hassulla kymmenesosan ajanylityksellä. :)

Rata oli lyhyt pituudeltaan ja etenemä laskettu sen mukaisesti, 3,9m/s mutta se oli täynnä tiukkia kaarroksia ja haltuunottoja, jotka kyllä hidastaa vauhtia ja roimasti. Se sitten näkyi tuloksissa.

Piti tietenkin itse päästä ronkkimaan videota niin kuin se olisi nollarata ja oltaisiinkin Foxyn kanssa saatu reilun -1 s aliaika, kaarroksineen, eli monta monituista kohtaa radalla tosiaan oli, missä kaarrosten ei olisi tarvinnut venyä niin pitkiksi, oli itse ohjauksen kanssa joko pielessä, eli väärä tapa, myöhässä, kerroin koiralle liian myöhään minne jatketaan tai muuten vaan hukassa, eli unohdin omat ratkaisut rataantutustumisesta ja annoin koiran venyä liian pitkälle. Eli aikamoista sähläystä minun osaltani!! Voi minua!

Mutta kuten sanottu, olin silti tyytyväinen Foxyn yhteistyöhön minun kanssa, se oli kuulolla ja teki juuri niinkuin käskin, olipa ne sitten pieniä tai suuria kaarroksia - hieno tyttö! :)

Tässä rata videoituna. Eli ensimmäinen putki meni jo väärään päähän, Aan jälkeen tulevan hypyn jälkeen olisi pitänyt sujahtaa putkeen ja siitä kepeille, mutta koska en saattanut ja varmistanut putkeen menoa... :

Poksin herkkä hipiä

Foxy ilotteli lenkillä eilen kuin pikkupentu - mistä lie intoutui. En enää muista, olenko blogannut Foxyn selkänahasta, joka on ollut tosi paksu ja jäykkä, niskasta hännäntyveen. Hännäntyvessä ja niskassa sillä on aina ollut aika nihkeästi irtonaista nahkaa, mutta tänä syksynä nahkaa ei ole koko selän matkalta saanut irti ihosta vaan se nousee yhtenä laattana, kun kokeilee nostaa sitä kädellä. Joskus nuorempana muistelen, että sillä oli sama juttu vähän pienemmässä mittakaavassa tosin, en vain tuolloin ajatellut sitä sen kummemmin, enkä tietenkään osaa yhdistää sitä nyt mihinkään. Selkänahka on ollut huonompi ehkä nyt pentujen takia, vaikea sanoa enää, oliko nahka jäykkää jo tiineyden aikana, vaiko vasta imettäessä, tai ehkä jo keväällä? Toisaalta Foxy on saattanut myös reagoida elämässä tapahtuneisiin muutoksiinkin "nahallaan" onhan me muutettu uuteen kotiin ja se vielä pentuillut samaan syssyyn, että tuollainen määrä herkästikin varmasti aiheuttaa stressiä, kerää kuona-aineita ja jäykistää paikkoja.

Tällä viikolla nahka on kuitenkin ollut jo parempi, löytyy ihan virallisesti ja oikeasti löysää koko selän pituudelta, niskassa on jonkin vielä verran jäykkyyttä, ajattelin, voisikohan johtua hihnassa vetämisestä? Foxy on aina vetänyt hihnassa... :/ Takapuolen päällä on myös vielä "laatta", mutta tosiaan, se on aina ollut tosi kireä alue Foxylla... sen lonkat on siis kuvattu ja todettu terveiksi, mutta ehkä siellä voi silti olla jotain, ainakin herkästi jumia kehittävää ja siksi nahka ei oikein ehdi missään välissä palautua kunnolla. Mutta tätä pitää nyt seurata tätä nahka hommaa, alkaako helpottaa oikean liikkumisen aloittamisen myötä.

Lenkkikäyttäytyminen, eli se hassuttelu tuli myös taloon asti ja Foxy on kotonakin ollut iloisempi ja myös hakenut itsenäisesti tarjolla olleita leluja. Hyppää sohvalle yhtä hyvin kuin normaalistikin, se ei ole koskaan ollut niin ketterä kuin Lisa, Lisa on kuin elohopea, mutta ajattelin sallia tämän jäykkyyden Foxylle. Siitä ei varmasti koskaan tulekaan yhtään vötkyä, vaikka taikoisi se pullataikinaksi. Ajattelinkin huomenna uskaltautua hyvin perusteellisten lämmittelyjen jatkeeksi sille yhdelle radalle aamulla. Vähän tosin harmittaa, etten aiemmin ajatellut, että olisi ollut kivempi aloittaa hyppiksellä, ihan vaan kontaktien takia, sillä kontaktitreeni on lumentulon jälkeen ollut olematonta.

Lisa ja Foxy otti taas eilen yhteen, liekö tulleet pikkutappelut jäädäkseen, mutta enpä usko. Lisalla on nyt juoksut, että se varmaan vielä vähän herkemmin syttyy kuin normaalisti ja Foxy on edelleen vähän etuoikeudella komentamassa Jorea, ettei se oikein olisi muiden juttu ollenkaan ja siitä sitten tulee nämä tilanteet. Foxy sai jopa reiän leukaa! Raukka! Vaikkei se raukalta juuri silloin näyttänytkään.

Sydän, kieli...

...munuainen ja naudan niska, yök, yök, yöööökk!! Niska sai mennä pakkaseen sellaisenaan, mutta muista ajattelin tehdä sisälmysmönjää, hyi että mikä typerä ajatus!! Ällö, yök! Hyi! Mutta se on onneksi ohi nyt.

Jaa niin, ei kielessä tai sydämessä niinkään ollut sitä ongelmaa, mutta se munuaisten haju on jotain aivan tuskallisen karmeaa. Onneksi niitä ei muutenkaan uskalla antaa kovin usein, joten ensi kerran sisälmysmössöstä jää kyllä munuaiset pois. Yök. Munuaiset taas lähinnä muistuttaa maksaa ulkonäöltään, mutta kieli on ihan juuri sian kielen näköinen ja sydän ihan selkeä sellainen, joten ei tosiaan teurastajan homma olisi minua varten. Osaan kyllä aika hyvin sulkea ajatukset itse hommasta ja tehdä työni, mutta se haju...

Koirat tykkäsi kyllä ja kaikki kyttäsivät vieressä mahdollisia roiskeita, joita valitettavasti myös syntyi. Laitoin samoin tein pesukoneen pyörimään, että se munuaisen haju ei jäisi taloon leijumaan.

Hoitoja

Illaksi ohjaamaan treenit hallille ja samalla pääsen käymään kaupassa, kun on oma auto! Jännää.

Rommi pääsee taas matkaan, me käydään DM:ssä katsomassa sille manttelia jos ja kun sen joutuu nyppimään nyt joulu-tammikuussa taas, eihän se sillä pohjavillalla tarkene pakkasilla.

En ole vielä päättänyt lähteekö Foxy kisaamaan viikonloppuna. Se hyppää sohvalle kuten ennenkin, se ei ole koskaan ollut se vaivattomin hyppääjä jos ei alla ole mattoa, se yksinkertaisesti vain on jäykempi kropaltaan, aivan eri tyyppiä kuin Lisa. Rommi taas on jotain siltä väliltä, ehkä enempi Foxyn sorttia. Se kuitenkin liikkuu tosi hyvin, otin sen lenkillekin tänään ihan ainoaksi, että saan tuijottaa sitä aivan rauhassa :) Iloinen ja pirteä tyttö, liikkui monipuolisesti ja kuopi maata vähän väliä, jossa kyllä reidet joutuu koville, ettei ne kovin kipeät voi olla, kun sitä piti harrastaa vähän joka väliin ja huolellisesti... Mutta seurataan.

Rommillahan epäilin selkävaivoja aiemmin, joskus siitä blogiinkin kirjoitin ja sitä varten käytettiin hieronnassa, mutta nykyisin se ei enää arista selkää, eikä taputtelua, kun saattoi ennen tarttua käteen selkää taputettaessa, siis ei vihaisesti, mutta näykkäisi, ilmoittaen ettei tunnu hyvältä. Uskon, että kuka tahansa menisi jumiin, jos pääsee revittelemään heti ovelta, mitä se ruukasi edellisessä kodissa tehdä ja tekisi edelleen silloin tällöin, jos saisi tilaisuuden siihen. Ennen kun lähdettiin omalta pihalta suoraan metsään ja otin hihnan mukaan vain harvoin. Nykyisin pitää aina mennä ensin hihnassa ja sitten vasta vapaaksi jos ollenkaan ja onkin paljon parempi tapa ensin vähän lämmitellä ja sitten vasta irti revittelemään vapaammin.

Foxya nyt seurailen ja tunnustelen kroppaa ja liikkeitä lenkillä. Back on Track sillä on ollut nyt enempi päällä ja hyvin viihtyy unten mailla sen kanssa. Kotonakin on alkanut harmittaa tämä matottomuus ja liukkaat lattiat, kuitenkin pentu aiheuttaa koko lauman juoksentelua edes takaisin ja sitten liukastellaan taas ja kun Foxy on semmoinen jäykkis, ei ollenkaan niin jäntevä ja sulavaliikkeinen kuin Lisa, joka pysyy polvien päällä seisoen vaikka niitä heiluttelisi edes takaisin koko ajan.

Mutta nyt kuuluu ääniä pihalta, joku on herännyt :)

Foxy levossa

Foxy loukkasi jalkansa tänään treeneissä :( Lämmittelyt oli kyllä tehty, mutta typykkä oli niin intopiukeessa kun otettiin keppitreeniä pallon kanssa ja vielä vedätin sitä persjätöllä seuraavalle esteelle, että se liukastui jossain kohtaa niin, että vauhti hävisi aivan täysin. Liikkui vielä hyvin, mutta pari kertaa näin oikean puolen tassun ilmassa ja nyt kotona se ei hyppää sohvalle.

Ei auta kuin odottaa, että aika parantaa ja ajattelin, että viikolla voisi vielä hierotuttaa ja kuulla tuomio ensi lauantain startista. Jos se on vain venähtänyt tai revähtänyt, niin varmaan toipuukin pian, onneksi otettiin vain yksi startti viikonlopulle, jos nyt ei sitten päästä lähtemään.

Botit on selässä, kiitos Marin :) treeneissä meillä on aina Bot, samoin jähyttelyt ja lämmittelyt ja matkustukset tietty, kotonakin pidin vähän aikaa, mutta vasta myöhemmin hoksasin, ettei pääsee sohvalle hyppäämään, joten saapi nyt olla yllä koko yön.

Lisalla alkoi juoksut toissapäivänä, joten mulla ei nyt sitten ole koiraa epiksiin. Toivotaan kuitenkin, että Foxy toipuu nopsaan, ettei se olekin vaan jotain muuta.

Ulkona ja kylppärissä

Pihalla otetut kuvat on ihan kamalia, ennen yhtätoista otettu, kun aurinko oli taivaalla kunnolla vasta tunti tämän jälkeen, joten kuvat ovat sen mukaisia, sinisiä ja rakeisia! :) Jore oli kylmissään ja sai kulkea välillä sylissä, mutta isoilla oli hauskaa!

Joresta on vähän vaikea ottaa kuvia, kun se heti niin ilahtuu minun tullessani maantasalle ja ryntää luokse!

Kaikki kuvassa!! :)

Ilsen herättyä päikkäreiltä Jore tuli meidän kanssa ihmettelemään pyörivää pesukonetta - tai oikeastaan vaan jatkamaan päikkäreitä.

Pääsen ehkä sittenkin teippaamaan korvaa, kun oikeanpuoleinen taittuukin kahteen kertaan. :) Mutta tämä on aika paljon pienempi ongelma kuin Foxyn korkeat korvat, eikä edes ole "päällä" koko ajan.

Foxyn trimmausta

Foxylla alkaa Kajaanin näyttely häämöttää jo 8.1. pitäisi taas olla kunnossa sekä turkki että kroppa! Sille on jo tullut kivasti lihaksia uudestaan mammaloman jälkeen, varsinkin takareisissä oli oikein kuopat entisten muskeleiden sijalla, mutta nyt lihakset ovat tulleet takaisin ja muodot ovat vähän pyöreämmät :) Vatsalinja on edelleen aika tasapaksu, kun Foxylla on ennen noussut vatsa runsaasti rintakehää korkeammalle, hoikka tyttö kun on ollut, joten toivotaan, että ainakin vähän kapeammaksi vielä ehtisi. Painoa on edelleen pentujen jäljiltä reilu 1kg aiempaa enemmän! :(

Pentujen jälkeen olen kertaalleen trimmannut sen aivan kaljuksi, jonka jälkeen se vielä itse tiputti karvaa melko runsaasti. Nyt siistin sen uudestaan, erityisesti kyljet, joihin on toiveena saada tasainen pohjavilla ennen tammikuuta. Foxylla on aina olleet kyljet huonosti peittyneet, joten koetan vähän parannella niitä. Tassutkin nypin siltä reilu kuukausi sitten aivan kaljuiksi ja niissä on nyt oikein kivasti karva, samoin reisissa, jotka vähän aikaa sitten kuulsivat läpi voimakkaasti.

Foxy's got a dog show coming in 8th of January in Kajaani and I'm trying to groom her accordingly. She's in quite a bad shape after the nursing period and it's going to take a while to get her coat looking as good as it used to. She's got a lot of bald spots where the undercoat's missing and I've also plucked off the old topcoat. But I think I'm on the right way here, and we've still got 1,5 months to go :)

She's also overweight and obviously I'm having problems in sizing her portions to the right amount. Well, no worries there, if she's too fat in january, that's how it'll be. I'd rather that she would loose weight naturally, by getting her regular exercise (we've only recently started training again) than by reducing her daily meals.

Salaman kanssa otetussa kuvassa näkyy hyvin nuo vielä karvattomat kohdat.

Ja ilman salamaa, otin itselaukaisevalla, että pystyin pitämään pallo niin, että Foxy seuraa sitä katsellaan ja jostain syystä tämän toisen kuvan tuumasi ottaa sitten ilman salamaa.

Pikkumurmelikin sai käydä pöydällä syömässä kinkkua.

Tapahtumia

Hohhoi... pitkä viikonloppu takana päin. Tämän päivän koulutus oli ihan huippu ja oltiin siis "vain" kuunteluoppilaina. Mutta jos ottaa oppimisen siltä kannalta, miten paljon saa uutta materiaalia omille koulutettaville, niin ehdottomasti ilman koiraa sai koulutuksesta paljon enempi irti. Ei ehditty olla paikan päällä kuin reilut kolme tuntia, kotiinkin piti ehtiä, kun oli isäinpäiväkin. Satuttiin juuri näkemään radalla Aaltosen Mikko ja Kaplaksen Mari, joten olipa siinä sitten sitä sisäistämistäkin, sain myös videoille aika mukavasti materiaalia, jota voin purkaa omissa treeneissä harjoitusten muodossa.

Oikeinkin hyödyllinen viikonloppu ja täynnä uutta asiaa! :)

Foxyn kanssa ilmoittauduttiin yhteen starttiin lauantaille kahden viikon päähän. Se on ollut nyt oikein reipas sekä ulkona että sisällä, tosin huomasin tänään, että silmä punottaa ja mahtaa olla lääkäriin menon paikka jos vielä enempi alkaa rähmimään. Koetan kuitenkin ensin kotikonsteilla, sillä viimeksi kun ollaan silmätahnaa kokeiltu, ei sillä ollut mitään vaikutusta. Ollaan aika paljon nyt syötetty valmispakaste Klass Plussaa nyt viimepäivinä ja koska Foxylle tuli nuorena koirana jostain nappulasta silmäoireita, uskon, että kyseessä on taas jokin vastaava ja pistän sen kunnon liha ja luukuurille eikä mitään pötköjä enää sille. Pentunappulan se kyllä kesti hyvin, eikä mitään allergiaoireita tullut ainakaan siitä. Pentunappulana on ollut Eukanuban pikkupentu.

Minulla on jäänyt ihan liikaa päivittämättä viime aikoina, vaikka on sitä uutisoitavaakin ollut. Koulutusviikonloppu pari viikkoa sitten jäi aivan raportoimatta, vaikka videoitakin oli ja on edelleen, osa niistä tuubissa, mutta sitten aloin miettimään, josko niitä olis kuitenkin pitänyt vähän muokata ja sitten en laittanutkaan niitä tänne, enkä ole muokannutkaan joten kaikki on ihan vaiheessa.

Aapo ja Iines kävivät kylässä eilen ja käytiin metsälenkillä pikkupoikien ja Iineksen kesken. Jorehan alkoi tapansa mukaan ryttyilemään Iinekselle, kun se ilmeisesti hänen mielestään tuli aivan liian lähelle nuuskimaan, mutta Iinespä antoikin takaisin. Ensimmäisellä kerralla Jore vain alkoi kahta kauheammin sanomaan vastaan ja se on oikeasti ihan tosissaan, että "mä hakkaan kenet, vaan missä vaan, ettei kannata mulle tulla." No, Iines näpäytti sitä vähän, vaikka näytti ja kuulostikin vähän hurjalta ja draamakuningatar, Jore siis, päästi aika kimakan kiljaisun ja lopetti siihen uhittelut, hetkeksi, kunnes pääsi minun jalkojen juureen ja taas ärinät. Minähän pistin sen menemään.

Jonkin matkaa meni ihan ok ja taas ilmeisesti kun Iines tuli liian liki niin jopa sitä taas mennään. Tällä kertaa Iines pisti Joren nätisti maahan, voimalla, koska muuten ei olisi kyllä pysynyt, antoi huutia kovalla ärinällä, muttei millään tavalla vahingoittanut. Ja Jore kiljuu kuin kurkkua leikattaisiin! Se siis osaa käyttää ääntään, myös sellaisissa tilanteissa kun ei välttämättä tarvetta olisi.. Pari kertaa perätysten Iines alisti sen ja sittenpä meillä olikin ihan kiltti poika. Häntä ei mennyt koipien väliin kyllä, terhakkaasti se siitä taas nousi, mutta ei alkanut enää haastamaan Iinestä. Meillähän Jore oikeastaan hyppii kenen vaan päällä miten päin vaan, paitsi Lisan, joka on ainoa joka sille uskaltaa sanoa, mutta hetikohta on Foxy siinä suojelemassa ja siitä syntyy taas kissatappelu... Että IIIISO HUOKAUS vaan tähän väliin.

Samalla harjoiteltiin luoksetuloa ja sisälle päästyämme pöydällä seisomista, pikkuisen nypiskelinkin Aapoa leikista. Tosi hienosti osasi Aapokin seisoa, ihan ensimmäistä kertaa ikinä :) Hyvin tulevat pojat juttuun, Jore antoi Aapon alistaa sen mennen tullen, se vaan könysi itse alimmaisena, mikä lie siinäkin, kun muutoin pitää olla niin mahtisonni...

Aapo kylässä :)

Tässä kuva Aapolaisesta vielä pöydällä, se on ihan kuin meidän Foxy pienenä, ehkä vähän suoremmat kulmaukset takaa, mutta voi myös johtua kuvakulmasta, kyllä ne lenkillä näytti ihan hyvältä nekin. Pilkkuja on tullut lisää, mutta korvat eivät ole kohoneet aivan niin ylös kuin Foxylla oli jo kymppiviikkoisena.

Pukulenkillä

Jore pääsi tänään tyttöjen kanssa mukaan pukulenkille. Haettiin Kaijalta sille sopiva villapötkö ja pistettiin päälle. Se istui terassilla tovin, olettaen selvästikin, että sellainen tuubi päällä ei varmaan ole tarkoitettu liikuttavan... Lähti se lopulta liikkelle, mutta vikisi välillä, raukka! Tokikin lumi varmasti kylmetti tassuja ja kannoinkin sitä välillä sylissä ja putsasin tassuväleihin kertyneitä lumia. Jore osoitti märkää kiitollisuuttaan pusuttelemalla minua koko ajan, jos vain ylsi kasvoille asti :) Se oli sylissä tällä kertaa ihan rauhassa, ennen lumen tuloja muka koetin lenkillä sylittää, jos sillä vaikka on kylmä, niin vielä mitä, eihän se ollut sylissä yhtään. Nytkin tuo puku saattoi vain tuntua niin kömpelöltä, ettei tehnyt mieli niin paljon kävellä, vaikka kyllä se ihan kiitettävästi silti kirmasi tyttöjen perässä.

Osaa se silti olla aika Äijän näköinen vaikka päälle onkin laitettu tuollainen naurettava siilipuku ;)

Ja myös aika herttainen pieni siilikin...

Polar Bear Posing

Natural Born Poser :) Kuinka helppoa se onkaan Joren kanssa! Ota nami, laita koira pöydälle, pistä nami nokan eteen ja tadaa, saat tehdä pojalle mitä vaan ja se kun seistä pönöttää! Ihana mies! Tai poika siis. Välillä se tarjoaa istumista, jos ei muista palkata ajoissa, mutta ei tietoakaan rimpuloinnista, pöydällä pelkäämisestä tai mistään muustakaan tavanomaisesta pennun pöytä/käsittely käyttäytymisestä.

Tässä siis itselaukaisevalla otettu kuva Joresta, eilen 10vk. Sillä on sittenkin melko hyvät etukulmaukset. En oikein ymmärrä mistä se on perinyt ne, jos totta puhutaan... Takaakin se on aika hauskannäköinen, kuvassa olen antanut vähän liikaa venyttää kameran puoleista jalkaa, kuten aina Foxyakin seisottaessani. Hännänkiinnitys on oikein passeli myös ja lantiossa on silti suotavaa kaarevuutta. Toivotaan, että paketti pysyy kasassa kuukausienkin kulueessa :)

Jorea ei olla mittailtu, mutta kerron sitten kun ohittaa Lisan. Ja Foxyn. Toivottavasti ei Rommia kuitenkaan :P

Vaan osaahan se olla yksi riesa ja riekkuapinakin. Tänä iltana puri jalkapöytääni verinaarmut innostuksissaan. Se uskoo jo Ei-sanaakin toisinaan, yleensä työnnän, tai nostan sen niskavilloista pois kun se on sukkien kimpussa, mutta nyt oli Ilse sylissä kun oltiin jo menossa nukkumaan ja pojalla taas menossa iltavillit. Esa tuli sitten väliin, mutta vahinko oli jo tapahtunut, AUTS!! Foxyhan ei roikkunut lahkeessa/jalassa ja Lisa hyvin, hyvin vähän. Rommi tuli meille vasta kun se aika oli jo ohi. Yleensä ekan pois työntämisen jälkeen Jore vaan hyökkään takaisin äristen kahta kauheammin ja sitten kun se lopulta uskoo, se hypähtää hauskasti istumaan, tillittää ylös päin niin suloisesti, korvat kaulalla luimussa ja heiluttaa pikku nakkihäntäänsä, ettei sille voi olla nauramatta - anteeksi anto on siis hyvin nopea!

Jore osaa myös jo seurata, katsekontaktissa, heh, siis ihan omin päin, ei olla opetettu sitä, eikä se tiedä tekevänsä jotain oikein. :) Se osaa istua ja odottaa ruokaa muiden koirien kanssa. Se osaa kakkia ja pissiä sekä ulos että sisälle. Taitava poika, mitä siitä vielä tuleekaan, kuka tietää!! Valitettavasti Esalla on edelleen usko koetuksella, tuleeko hänellä koskaan olemaan sitä aikaa ja tarmoa mitä pikku pentu vaatii... Luoksetuloa ei olla vieläkään harjoiteltu ja se alkaa olemaan jo erittäin ajakohtaista. Pihallahan Jore ei kaipaa yhtään ketään eikä mitään...

Jore is wonderful on the table, no fear and stands like he's done it for ages :) He seems to be having quite good angulations, better in front than Foxy had at this age and about the same as her mother, in the back. Tail set is something between Eikka and Foxy's tails, very nice indeed, with a little roundness on the loin too. I hope he will mature the same way, he certainly looks a handsome boy.

Though actually he is a pain in the ankle every morning and night, and during the day too, when he's awake. I had a cut in my leg tonight him being a little too rough. He's starting to get the meaning of "no", but usually after telling him to stop he just gets more ferocius. After some repetition he would suddenly sit on his buttocks, looks straight up into your eyes, wag his tiny little tail as if to say: "I'm no harm!! I'm a good boy!!" You know, with the same tone Pinocchio would say it, except that you can't see his nose growing several inches...