Melkein on niin, ettei koirakuvien koirakuvia voi itkemättä katsoa :) Tunteet on isot täällä kotikatsomoissakin! Livestreamit on vaienneet ja lähtölistat huomiselle selvillä, joten nyt ei voi enää muuta kuin fiilistellä katsomalla kuvia ja toivottaa onnet kaikille jatkoon selvinneille.
Tänään nähtiin monia niin huikeita suorituksia ja monia omia suosikkeja pääsi myös jatkoon huomiselle, joten riittää jännättävää :) Minien taso on todella, todella jäätävän kova, kärki on leveä ja siellä voi sattua mitä tahansa - vaikka kärkikaksikko (Hunni ja Neon) pitääkin toistaiseksi jopa 30 pisteen etumatkaa seuraavaan nähden. Ja sehän tässä niin jännää onkin!
Makseissa moni "ennakkosuosikki" jäi ulos jatkosta, erityisesti minua harmittaa Yksin harmilliset virheet toinen siellä toinen täällä, ne menee niin lujaa ja hienosti Mikon kanssa, että toivoisin jo menestystä sille suunnalle :) Mutta ensi vuonna uudestaan.
Ruksin lähtölistoista kaikki yli 7 vuotiaat koirat. Ihan vaan siitä syystä, että Lisa täyttää joulukuussa 7. On niitä monta. On meillä vielä aikaa. Lisa on hyvässä kunnossa.
Mutta ei, nyt täytyy lähteä nukkumaan, Muuten ei jaksa aamulla herätä. Ysiltä jatkuu taas, onneksi vähän myöhempään tänään. Rataantutustumisen ajan voi onneksi vielä torkuttaakin, jos nyt sinne asti riittää unta ;)
Eilen päästiin tosiaan treeneihin :) Kylläpä se piristi! Myöhästyin vähän, kun Ilsen ratsitunti siirrettiin sateen takia eiliselle, kun laskeskeltiin, että silloin epätodennäköisimmin sataa, ja kuivina selvittiinkin. Esa tuli kyllä hakemaan lapset tallilta, että ehtisin treeneihin, mutta eihän sille voinut jättää hevosen riisumista ja harjaamista, joten autoin loppuun asti. Ehkä se ensi kerralla osaa... tai ei. Ilse ratsasti nyt koko tunnin itse ilman taluttajaa ja oli ehkä maailman onnellisin pikkulapsi! Albertilla on mukava mennä.
Kun lopulta pääsin treenikentälle, oli radanrakennus vielä onnekseni kesken (rakentaessa on aina kiva vaihtaa kuulumiset!) ja livistinkin itse lämmittelemään (korvaukseksi keräsin esteet yksin pois). Nakit loppuivat taskusta juuri kenttää lähestyess, tyypillisistä, ja koetin ajoittaa kentän suuntaan kulkemisen niin, ettei kukaan ollut radalla. En siis voinut naksutella Manulle, kun ei ollut palkkaakaan, joten se ehti kiihtyä joka haukusta ja käskystä. Tällä kertaa treenattiin Manun kanssa vasta ihan lopuksi, kun tultiin niin myöhäänkin. Ensi kerralla taas paneudutaan siihen käyttäytymiseen paremmin.
Arcticin puomi on n. 2m lyhyempi kuin kuva puomi, joten kulma pujolta puomille oli paljon mukavampi luonnossa!
Lisan kanssa tehtiin ihan hyvää rataa, mietin että en ehkä taaskaan ollut huolehtinut kunnolla nesteytyksestä, kun koirat joutuivat tosiaan odottamaan tallilla olon ajankin autossa, joten se ei minusta ihan raivopäisimmällä tuulellaan ollut. Siitä kertonee myös se, että ekalla kerralla kaikki kontaktit oli oikein esimerkillisiä. Toisella kerralla se taisi loikata Aalta, vaikka osuikin kontaktille ja alkoi lopulta ennakoimaan puomin vapautusta, siinä oli aika haasteellista odotella! :D
Meille Lisan kanssa sopi kuin nappi otsaan päällejuoksu 4 esteelle, kokeiltiin myös pakkovalssia sijoittumalla itse 4 esteen suorituspuolelle, mutta silloin muurin alastulo venyi roimasti, kun olin itse ohjauksessa niin epävarma. Valssi 6-7 väliin, takaaleikkausta kokeiltiin. Persjättöä en edes kokeillut kuin vasta Manun kanssa ja sille se sopi ehkä parhaiten - en osaa vielä oikein ajoittaa valsseja tai välillä muutakaan ohjausta sen kanssa ja rimat tulee alas, koetan liikaa kontrolloida sen tekemistä kai, kun taas persjätössä koira saa tehdä aivan itsenäisesti ja niin Manu on parhaimmillaan. :)
Muuta kummaa radassa ei ollutkaan, kontaktit toimi ihan kivasti, sen Aan uusin parin kertaa välillä oman sijoittumisen takia ja sen yhden kerran kun Lisa tuli läpi. Pujottelulle tein persjätön ennen puomia.
Kaikki meidän ryhmäläiset kouluttaja mukaanlukien lähtee viikonlopuksi karsintoihin - niin jännää!!! Oikeasti niin monta jännättävää!!!
--
Koetin kuvata pätkää Manun kanssa tekemisestä, mutta - se on todella "puhelinkameralaatua" en vaan saa sitä asteltua mihinkään järkevästi ja nytkin kuvasta puolet on käytännössä kumirouhetta. Nyt etsin sen kameranlaturin ja otan ensi kerralla kunnon kameran mukaan... Laturin hukkaantumisen takia en ole käyttänyt digikameraa aikoihin.
https://youtu.be/h-NQiLueTAs
Videolta näkyy hyvin, että rimat tulee alas liki poikkeuksetta aina kun häiritsen Manua tavalla tai toisella. Rimakorkeus oli vain 50cm. Olen koettanut pitää matalalla kuin tehdään ohjaus ja korkeampaa taas kun koiralla on aikaa tehdä korkeuden arviointia...
Manun kanssa tehtiin myös radan alku nelosesteelle, ilman sen kummempia jatkosuunnitelmia, eli ilman päällejuoksua (kun ei vaan osata), kerran kokeilin pelkkää muuria ja pakkovalssia neloselle, mutta sekin oli aika huono yritelmä.
Lisäksi tehtiin pujoa, kahdella ohjurilla ja kuudella kepillä, eri kulmista. Tänään ovatkin sitten olleet väsyneitä. Manu ei edes muistanut muistutella aamuruoasta!
Olisi kuvia, olisi videoita, olisi juttuja. Olisi olisi. Varmaan vähän liikaakin, joten siksi tuntuu, ettei mitään oikein voi kirjoittaa. Päivitystahti on aivan liian väljä tekemisen määrään suhteutettuna - tai on sitä tekemistä joskus vähemmänkin, mutta kun ne "ryppäät" jää päivittämättä niin sitten ollaan pulassa!!
Ajatella, että ohi ovat SM-kisatkin ja ovella kolkuttelevat jo kiihtyvään tahtiin MM-karsinnat Jyväskylässä. Jos juhannuksen jälkeen kesä on ohi, niin sitä se on varmasti ainakin karsintojen jälkeen? Tai ei, sittenhän sitä vasta jäädään lomalle... Me ei sinne olla menossa, viimeinen nolla jäi uupumaan, tehtiin Oulun SM-iltakisoissa kaksi kertaa kontaktivirhe ja hölmö kieltovirhe lisäksi. Puomin kontakti "otettiin uusiksi" ja sitten ulos. Mutta tämän noususuhdanteen perusteella meidän vuoro ei voi muuta kuin olla ensi vuonna. Se ei vaan voi olla muuta. Nyt kannattaa siis sijoittaa näihin osakkeisiin.
(Jahas, nyt kun katsoin tuon videon toistamiseen, niin eihän tuomari edes nostanut kättä Aan kontaktille, hmm. Tässä voikin sitten miettiä, olisinko kuitenkin vetänyt radan enempi täpöllä, jos olisin tiennyt että alla on puhdas rata? Kieltovirhe putken jälkeen oli nimittäin tosi hölmö, vein aivan liian pitkään putkeen ja sitten tietenkin myöhässä kun Lisa tulee putken jälkeen suoraan minun luokse. Jossittelua, jossittelua! Siitä on meidän agility tehty.)
Mutta vitsit sikseen. Välillä treenejä ovat haitanneet työt, välillä lomat. Tarvittaisiin molempien kanssa ratatreeniä, Lisan kanssa kontakteilla höystettynä ja Manun kanssa ohjaamista vauhdissa.
Omalla pihalla saan pyöritettyä Manua melko hyvin, kun se ei kulje niin vauhdinhurmassaan ja olen keksinyt "niksit" takaakiertojen hyppäyttämiseenkin, ilman että Manu tulee alitse. Tai no, välillä se ei tule alitse. Se on oikein tyypillinen bordercollie, eikä sylikäännöt, takaakierrot sun muut ole sille mikään vaikeus, mutta saksalaista en osaa edelleenkään - teen sen varmasti vain jotenkin totaalisen väärin Manun kanssa. Se ehtii aina työntymään johonkin väärään väliin. Ehkä pitäisi paremmin pilkkoa osiin ja opettaa se ensin laskeutumaan minun sivulle ja taakse ja niin edelleen. Vahvistaa takaakiertoja minun sijainnista riippumatta ja niin edelleen...
--
Lisan kanssa olen aloittanut naksuttelun... hmm. Kontakteja ajatellen. Se on aika, hmm. Mielenkiintoinen projekti, eikä siinä ole varmaan mitään järkeä, mutta minä kokeilen. Laitan tänne jotain raporttia sitten kun se alkaa näyttämään joltain. En ole aivan varmaan tuleeko se koskaan näyttämään miltään. Kyse on kuitenkin 2o2o metodista, sitä en lähde muuttamaan. Toistaiseksi naksuttelu ei liity mitenkään kontaktiesteisiin, katsotaan nyt ensin mihin suuntaan se lähtee. Teen joka tapauksessa jotain ihan omaa juttua, joten hehhe - luotto toimivuuteen ei ehkä ole kovin suuri!
(Hyh, kylmää kahvia tähän väliin)
Ollaan oltu lasten kanssa lomalla nyt kaksi viikkoa. viitisen viikkoa vielä jäljellä, tai sinne päin :) Olen tehnyt töitäkin välissä aina joutessani ja kun niitä on, Esa myös aloittaa uuden työn heinäkuun alusta (yritystoimintaa!), joten kenties hierontatöidenkin tekeminenkin tästä helpottuu. Tai sitten ei... Aika näyttää.
Meillä Seskarössä ehti olla kesä vähän aikaa, sitten tulivat sateet. Ilsellä olisi illasta ratsastustunti, joka jo kertaalleen siirrettiin sateiden vuoksi, joten saa nähdä millainen tuuri meillä on tänään. Sen jälkeen lähden vielä koirien kanssa agilitytreeneihin, oikeasti ikuisuuden jälkeen! Ihanata :)
Viikonloppuna livestremit käy kuumana kun kannustetaan tuttuja karsinnoissa, olisihan se huikeaa kun joku heistä pääsisi joukkueeseen, pidän kovasti hirveästi peukkuja!
--
Tähän loppuun vielä meidän juhannusillan treenit itikoiden kannustaessa. Ainut treeni mitä ollaan tehtykään kentällä tässä välissä. Laitoin taas vain vähän höpöpätkää Manun kanssa - tai ehkä se on meillä aina vähän höpöä. Raukka Manu. Lisalla vahvistin itsenäistä pujoa, se meni hyvin. Lisäksi tähän pitäisi ottaa häiriöesteet ja muut häiriöt.
Tehtiin molempien kanssa monipuolisempaakin treeniä, mutta puhelimen muisti oli niin täynnä, etten vaan saanut kaikkea kuvattua.
Kotona sairastellaan nyt koko porukalla. Aloiteltiin reilu viikko sitten Ossin ja Esan flunssalla, joka jatkui minun flunssailuun (ei ole aivan vielä ohi sekään), ehdin kuitenkin vähän paremmaksi ennen Rovaniemeä. Viikon alusta Ossi köhääntyi ja nostatti kuumetta ja nyt sitten vuorossa lisäksi Ilse. Joten kotona ollaan!
Huomenna oli alunperin tarkoitus lähteä Sotkamoon, ja jättää lapset sinne hoitoon että pääsisin perjantaiksi ilta-kisaamaan Ouluun, mutta ovatkin saaneet aikataulut järjestettyä kisoihin epätavallisen upeasti ja aikaiseksi niin, että voi olla, ettei päästä kumpaankaan starttiin, vaikka järjestettäisiin asiat miten ja vaikkei sairaitakaan oltaisi. Olin nimittäin vähän laskenut sen varaan, että toinen startti alkaisi vasta kahdeksan tienoilla, no, se alkaakin jo heti neljän jälkeen!!
Muidenkin vastoinkäymisten vielä kasauduttua tähän samaan syssyyn, tuntuu jo, että saavat SM:it olla ja jään kotiin mököttämään. Mutta se olisi tietenkin vain lapsellista ja muutenkin tyhmää, luovuttaa heti kun menee hankalaksi. Eli jos ei muuten, niin lähdetään lasten kanssa omalla ajalla kohti Oulua jossain vaiheessa, ehkä ollaan eka yö siellä ja sitten lauantaina käyn viemässä heidät Sotkamoon, että ehditään piipahtaa edes pikkuisen katsomassa kisoja viikonlopun aikana. Koetan tosin nyt jo unohtaa ne iltakisat, jos pääsen sinne jotenkin, niin kiva, jos en, niin eihän sille mitään voi.
Kontaktisulkeistettiin koirien kanssa maanantaina. Hienot koirat on mulla. Manu tarvitsee taas tehotreeniä lelulle vapauttamisessa, on saanut aivan liikaa leikkiä pallopelejä ukin kanssa ulkona :/ Lisa on pallotellut ukin kanssa, mutta toimi hyvin, vaikka puoli vuotta sitten en voinut vielä heittää lelua ilman, että Lisa välittömästi säntäsi perään :)
Mutta arvatkaas - kokeilin lopuksi pari kertaa "kunhan vaan huvin vuoksi" niin, että Manu odottaa irti käskyn alla sivummalla ja teen Lisan kanssa puomia, aikamoista häiriötreeniä siis! Jouduin kyllä useamman kertaa palauttamaan Manun takaisin (puhumatta Lisan lelulle vapautuksesta...huoh), mutta sehän odottaa paljon sievemmin näin vapaana ollessaan, kuin hihnassa ollessaan, puhumatta aitauksesta tai häkistä (tai ikkunasta katsellessa, kuten videolla kuuluu) ja vaihdoin vielä sitten niin, että Lisa odottaa ja teen Manun kanssa ja KAPPAS!! :) Minun kiihkoileva terrierini pysyi kuin tatti siinä nurmella istumassa ja katsoi kun me Manun kanssa tehtiin KIIPEEEE-KIIPEET ja vapautukset ja kaikki. Hurjaa!! :) Tämähän aivan innostaa treenaamaan samaa jatkossakin.
Reipastahtinen koiraharrastusviikonloppu on takana ja ihan hyvällä saldolla, vaikka itse toteutus olikin vähän sinne päin...
**VAROITUS, WARNING: Maratooniteksti!**
Lauantaina käytiin Manun kanssa Muhoksen näyttelyssä. Kaverina oli BFF Svea ja pieni shelttityttö ja me mentiin näyttelypaikalle kaikkien koirien ja hälyn keskelle ja Manu oli aivan MAINIO! Oltiin paikalla reilusti ennen omaa kehää, koska sheltit alkoivat jo heti aamusta.
Manu tuumasi että kaikki oli ihan jees, haki kontaktia, palkkailin sitä muista koirista ja rennosta käytöksestä. Välillä se koki että joku tuli liian lähelle, liian äkkiä ja ehti läyhätä, mutta se oli ihan odotettua ja aivan hallittavissa kuitenkin, eli ei mennyt mihinkään raivokohtaukseen. Mutta. Tätä auvoa kesti ehkä vain puolisen tuntia, kun aivan yhtäkkiä - meidän ohi taisi mennä jokunen sakemanni johon Manu reagoi jotenkin, jonka jälkeen Manu alkoi nuuskuttelemaan ja sitten kadotin sen. Siis Manun kontaktin. Nyt varmaan syyttäminen käy minua, etten osannut käyttäytyä oikein siinä tilanteessa..
Mitä sitten tein. No, ensi koetin vain vaihtaa paikkaa. Lähdettiin kävelylle. Manun käytös oli siis sitä, että se alkoi piippaamaan, läähätti, kuono oli pitkin maata tai se heilutteli häntää vähän hölmön näköisenä kaikille ohikulkeville koirille. Eli selkeästihän sillä oli juoksutuoksut nenässä ja tästä on kokemusta koko talven ajalta hallista. Kontaktin saaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta ja kun kyse oli nyt sellaisen "työn" teosta, joka ei ollut Manulle ennestään tuttua, niin eihän siitä oikein mitään tullut. Kävelytin Manua muualla kuin kehien vieressä, paljon asfaltilla, jossa ei tuoksuja ollut, mutta kontaktin saaminen oli vaikeaa ja välittömästi mennessämme nurmialueille tai muiden koirien luokse, kadotin sen taas kokonaan. Se saattoi välillä "rauhoittua" näennäisesti, mutta tiheä läähätys, puoliavoimet silmät ja leveästi avoin suu kertoi jotain avain muuta. Sellaista kirkaskatsesta "mitä tehdään nyt" kontaktia en enää loppupäivästä saanut.
Tähän tilaan kun sitten lisätään kamala kuristava ketju näyttelyhihna (joka lentää nyt romukoppaan), vieras tilanne ja kopeloiva tuomari (tuli reilusti päälle ja kokeili perusteellisesti ja aivan hyvä, niin pitää tehdäkin), Manu ensin oksenteli kehässä koettaessa työntyä edessä olevan uroksen luokse (häntää heiluttaen tosin, ei siis räyhäämistä "jee") jolloin se kamala ketju puristi kaulaa, ja se oksensi kahdesti jonka jälkeen tuomarin käsittelyt, jolloin se murisi tuomarille. Näytti kyllä hampaat, mutta kroppaa käsitellessä murisi. Ja tämä jatkui myös minulle koettaessani asetella sitä, kyllä, olin taatusti hermostunut tuossa vaiheessa, mutta Manun käytös oli aivan uutta, vaikka se ei tosin koskaan ole myös ollut tuossa tilassa aiemmin.
Ja tietenkin olin siinä vaiheessa aivan maani myynyt ja lannistunut, koetin asetella Manua vielä ja odotin harmaata korttia, sillä murina oikeuttaa täysin hylättyyn suoritukseen. Mutta hämmästykseni oli suuri, kun saatiinkin H. Se oli vähän kuin tuomari olisi antanut meille toisen mahdollisuuden. Ehkä se huomasi että oltiin aika vihreitä... Se oli tosi kiltti tuomari ja minä olen tosi pahoillani että se meni noin...
Olen nyt tullut siihen johtopäätökseen, että kun vaan jaksan touhuta Manun kanssa eri tilanteissa, eri paikoissa ja erilaisten ihmisten kanssa, aina hyvällä vireellä, palkaten oikeasta toiminnasta olipa se sitten leikillä tai ruoalla, niin hyvä siitä vielä tulee. Toki harmittaa, että käsittely meni NOIN huonosti, meillä ei ole (liekö yhtään?) kokemusta miestuomareista tai edes harjoiteltu miehen käsittelyä, joten sitäpä todella sietää treenata nyt sitten, toivottavasti jo tämä yksi kokemus ei ollut liian kamala.
Arvostelu kuului näin, tuomarina siis Kurt Nilsson:
Välformad huvud med utmärkt utryck. En tanke lång. Bra bröstparti. Goda vinklar. Tillfrädställande rörelser. Skulle uppföra sig bättre.
Ja suomeksi:
Hyvin muodostunut pää erinomaisella ilmeellä. Aavistuksen pitkä (runko). Hyvä rintakehä. Hyvät kulmaukset. Tyydyttävät liikkeet. Tulisi käyttäytyä paremmin.
Manullahan on oikeasti hyvät liikkeet (ainakin sivusta), mutta jännitys tekee tehtävänsä taatusti ja mahtaa lyhentää askelta reilusti ja kylläpä se ehkä teki välillä jotain muutakin kuin ravasi nätisti... Matalan rakenteen sijasta saatiinkin maininta pitkästä rungosta - voihan sen niinkin ilmaista!! :D Manuhan on siis säkäkorkeudeltaan n. 48-49 ja antaa pitkärunkoisen vaikutelman.
(C) Katja S.
(C) Katja S.
(C) Katja S.
No niin, Mutta joko tässä olisi näyttelylöpinää tarpeeksi. Meillehän riittäisi tuo H, mitä agilityyn tulee ;) mutta ei me vielä periksi anneta, vaan treenataan ja lähdetään koettamaan uudestaan sitten kun tuntuu siltä.
--
Muhokselta lauantaina kotiin ajellessa olo oli kamala, väsynyt, nuhjuuntunut ja nälkäinen kun yöunta oli alla vain 5 tuntia, Hamppari ja kokis Iin Haminan grilliltä helpotti vähän oloa :) ja aavistuksen paremmat yöunet seuraavana yönä. Että jaksoin herätä sunnuntaina innokkaana Virpiniemen maitopurkki sateeseen.
Pakkasin mukaan kolme vaatekerrastoa, ja viidet kengät, aina sukista vedenpitäviin takkeihin ja ne riitti :) Kahdet lenkkarit jäi käyttämättä, kun käytin vain talvi-goretexsaappeita ellei jalassa olleet kumpparit tai kisakengät. Vaihdoin vaatteet noin kahteen otteeseen, molempien ratojen jälkeen. Ja aikalailla kaikki menivät märäksi. Sellainen sää oli se! Nyt satoi siis ihan oikeasti. Ja tuuli.
Me tehtiin aivan hirveä rata tosi surkealla fiiliksellä heti alkuun, että hyvin alkoi. Mutta se oli meidän onneksemme nolla. Ihme kyllä, koska kyllä joku tiukempi olisi voinut hyvin antaa vaikka 15vp!! Vaikka ihan en ole varma ehtikö Lisa puraista ennen Aata, yritti se ainakin jotain ;) videolta saa itse kukin sitä tihrustaa. Muita virheitä olisivat voineet olla kielto pujottelulta ja kielto putkelta ennen keinua.
Aa rata oli paljon sujuvampaa menoa, mutta hypyllä ennen aata en tehnytkään valssia / persjättöä, kuten suunnittelin, vaan takaaleikkauksen aalle, joka johti kontaktivirheeseen, vauhdin kiihtymiseen ja siten virheeseen myös pujottelulla. Voi toki olla että virheitä olisi tullut muutenkin, mutta itseäni syytän taas rohkeuden puutteesta, kun jätin sen valssin tekemättä ja jäin taakse kun ei olisi pitänyt.
https://youtu.be/F0OdveoqQpM
Tuloksia ei hurjasti tullut koko päivänä, kummaltakaan radalta (vaikka eipä ollut osallistujiakaan), joten ihan minä näihin molempiin olen tyytyväinen. Viikon päästä sitten SM-iltakisoihin :) Ei vesisadetta sitten enää, jooko??
Manu pääsi eilen vähän yhtäkkiä yllättäen näyttelytreeneihin. FB:ssä oli sellainen ryhmä johon liityin ja pääsinkin niin sopivaan saumaan treenaamaan, ettei voi kuin kauniisti kiittää! :) Ryhmä on itseohjautuva, joten joskus olisi kyllä ihan asiallista myös "maksaa takaisin" vetämällä treenit omalla vuorolla, se vain, ettei kokemusta kauheasti näyttelytreeneistä ole...
Olin unohtanut kuitenkin naksun kotiin enkä päässyt kovin tehokkaasti palkkailemaan muista koirista, joten alkuun Manu ehti kyllä räyhätä muutamaan otteeseen, kun piti olla huolissaan. Vaan jahka alun huolista päästiin, osattiin ravata nätisti muidenkin kanssa, oltiin melko sievästi käsiteltävinä (vähän se haluaisi väistää) ja mittatikunkin alla, sekä seisottiin oikein tomerasti ja sinnikäästi kun odoteltiin omaa vuoroa. Välillä Manu saattoi haukahdella innostustaan kun joku aivan lähellä teki jotain liian hauskan näköistä - mutta sellaisessa haukahtelussa on iso ero siihen "pelkorähinään", mitä sillä ilmenee.
Rähinät on saaneet aikansa huonoista kokemuksista (täällä meillä varmaan liki kaikki) ja ehkä osittain jotain teiniaikaista isottelua vielä jäänyt kummittelemaan, koska pentuna ja junnuna Manu on ollut tosi koiraystävällinen. Olen kuitenkin aika varma, että niistä päästään myös vielä yli ja ympäri. Nytkin rähinöiden väistyttyä (ne kestää aina vain pari sekuntia) Manu uteliaana nuuskuttelisi samaisenkin koiran perään, jolle juuri piti varmuuden vuoksi sanoa, ettei tulisi lähemmäs :)
Viikko takaperin koetin omalla pihalla ravailla hihnassa, mutta siitä ei tullut ei yhtikäs mitään, se peitsasi aivan koko ajan. Kauhulla jo vähän mietin, mitä siitä näyttelystä ikinä tulee... Mutta ongelmaa olikin onneksi vain kotipihassa. Manu ei ymmärrä ollenkaan, ettei nyt tehdäkään agilitya tai muuta kivaa ja peitsaus tulee palkan odottamisen / kyttäämisen seurauksena, kun koira liikkuu jännittyneesti. Näin päättelin! Eilen muiden kanssa ympyrää ravatessa Manu haki välillä jotain ravin ja laukan välimuotoa, muttei peitsannut ollenkaan, ja vaihtoi myös sievään raviin kun vähän tiukensin otetta. Häntä sillä nousee välillä, välillä se on ihan kohtuullisesti... harvemmin tosi hyvin. Tuumasin tässä hieroa sekä sen että Lisan huomenna läpikotaisin, että olisi liikkeet sitten parhaat mahdolliset lauantaina.
Mutta hyvin meni siis eilen ja kun tosiaan mennään Muhokselle hyvissä ajoin lauantaina, ei varmaan ole ongelmia kehään asti, kun saadaan rauhassa tutustua näyttelyalueeseen. Ehkäpä kehän laidalta löytyy joku uroskin harjoittelukaveriksi asti, että ehtii ennen kehää testata - Jos vaikka ei saadakaan olla yksin avourosten kehässä ;) Bordercollieta on Kurtin valvovan silmän alle ilmoittautunut 21, ihan kivasti siis.
Että oikein hieno on tuo meidän Manchego. Eikö ole aika komea lempinimi? ;) Se on aivan parasta mitä Espanja tarjoaa.
Tänään pistin vielä ison peilin lattiatasoon ja harjoiteltiin seisomista ja jalka-asentojen korjaamista. Nyt hakee aika sievän seisonnan ihan automaattisesti, eikä vedä itseään ihan matalaksi. Pää saisi ehkä olla ryhdikkäämmin... Nooh, kuhan nyt selvittäisiin tästä ekasta näyttelystä!! :)
Ajelin Ouluun eilen paniikissa kun lastenhoito hieman prakasi niin sanotusti ja taisinpa tehdä oman henkilökohtaisen aikaennätyksenkin, kun yleensä tiellä Oulun keskustaan kestää n. 1h45min, selätin sen nyt 1h40min ajassa ja ajelin aina Haukkukeitaalle asti. Oma startti oli arvioitu alkavaksi 18.50 ja paikanpäällä olin 18.40... #einäin
Vähän senkin varaan olin laskenut, että minejä oli reilusti ja me Lisan kanssa startattiin loppupäässä, ja koska vesisateessa ei voi viluuntuvaa koira kauan liikuttaa, tulee lämmittelyn olla lyhyt mutta toimiva, joten ehtisin hyvin lämmitellä lisan myös rataantutustumisen jälkeen.
Ehdin kuitenkin kisapaikalle niinkin hyvissä ajoin, että ilmoittautumisen lisäksi ehdin katsella medejä, käydä vessassa ja vasta sitten kipittää rataantutustumiseen, hulppeaa. Eikä edes satanut vettä. Koko matkan Ouluun taivaalta roiskutti aivan hirveästi ja tiet tuntuivat olevan täynnä hurjastelijoita ja sekopäisiä ohittelijoita (varmaan kaikilla kiire kisoihin...), mutta kun saavuin kisapaikalle, viimeiset pisarat juuri ropsahtelivat tuulilasiin ja omaan suoritukseen asti oli sateetonta. Maksien hyppyradan aikaan oli alkaa sataa uudestaan, mutta sekin jäi vähäiseksi ja menin siksi aikaa autoon juomaan kaffea ja syömään eväitä. :) Loppuillasta paistoi jopa aurinko ja koko ajan tuoksui huumaava kevät.
Retkikahvi ja likaiset housut, sydän
A-radan kuviot oli kivat. Ei suurempia mietittäviä, vaikka pujottelun kulmaa hieman arvuuttelin että liekö se onnistuu... Lisa myös kävi reilusti kierroksilla kun radalla oli paljon äänekkäitä koiria ennen meitä ja hyvä näköetäisyys kentälle odotellessamme omaa vuoroa. Vähän siis arvelutti myös kontaktien tehokkuus. Aina arveluttaa, kun se on tuolla tuulella. Noh. Lisalla oli ainakin kiva vauhti ja meno, A ja keinu ok ja pujottelun kulmaankin se haki huipusti - Mutta tuli myös samoin tein pois. Eli pujotteluvitonen. Sitten puomille, putkierotteluissa ei mitään ongelmaa ylösmennessä, mutta myös puomin jälkeinen putki erottui turhan hyvin karmean kontaktiloikan kera (joka näkyy oikein hienosti myös videolla :)) ja sitten kantoon ja pois. Ihana sippura se on siltikin!
Hypärillä oli hieman haastavammat kiemurat, mutta tykkäsin niistäkin. Lisa kosahdutti sitten putken jälkeiseen estekuvioon, kun teki maksien ja medien tapaa esteen takaa. Meille tuo kohta pistettiin astetta vaikeammaksi, eli rata muutettiin. Pöh. Joten siitä hylkäys, toinenkin kerta hyllytettiin, mutta se oli oma ohjausvirhe putkeen. Tätä rataa en saanut videolle. Mikan ratapiirros varmaan julkaistaan jossain vaiheessa FB:ssä ja liitän sen sitten tänne.
Manu oli mukana ja käyttäytyi tosi siivosti ja jopa upeasti ajoittain. En käynyt kisaradan laidalla kisojen ollessa meneillään. Meille riittää toistaiseksi vähempikin siedättäminen, Nyt jo oli havaittavissa palkanhakua haukkua kuulessaan. "Hei äiskä, toi koira haukkuu, saanko namia?" :) Ihan alussa meidän naapuriautolle tulevalle mudille piti isotella, annoin tilanteen tulla vähän yllättäen, mutta myöhemmin mudikin oli jees, irtokoirat oli jees ja jopa päin hyökkiva borderipoika oli jees :) Lenkiteltiinkin tämän ja toisen borderin kanssa jäähkät. Kaverin mielestä Manu oli vähän sekarotuisen näköinen - ai kamala! :D Ja me hyväuskoiset ollaan menossa näyttelyyn lauantaina. Mutta totuuden nimessä, Manu on aika kauhean näköinen, vähänkuin se kuoleva Fenix-lintu Harry Potterissa. No ei sentään. Vähän irtoilee tuppoja. Perjantaina pesen sen, ainakin valkoiset osat (tai jos olen ihan hullu, niin lauantaiaamuna) ja harjailen ikkupikkuisen. Ja toivon parasta.
Kotimatkalla sai ihastella auringonlaskua
--
Eilen siis umpeutuivat SM-kisailmoittautumiset. Ilmoitin Lisan iltakisoihin jo aikaa sitten ja en malta odottaa!!!!Iik!!!! :) Aivan huikeat määrät koiria taas koko viikonlopun, joukkueita ymmärrettävästi reilusti edellisiä vuosia vähemmän, niin olen järkeillyt, joten lauantaina saadaan ottaa vähän rauhallisemmin. Enää kaksi viikkoa!! :) Ensi sunnuntaina käyn vielä starttailemassa Katarina Virkkalan ja Vesa Sivosen radoilla Virpiniemessä, samat tuomarit nähdään myös sitten Ouun iltakisoissa, joten mukavaa treeniä tämmöinen.
Toivon SM-kisaviikonlopulle huikeita kelejä, lämmintä mieltä ja huippuja suorituksia itse kullekin :) Jälkimmäisiä nähdään taatusti.
Tänään starttaillaan Lisan kanssa Oulussa parissa kisassa. Yöks vaan tuota luvattua säätä, vettä yhdestä pisarasta illan mittaan voimistuvaan kahteen. Vain agistartti on meillä "pakollinen", joten jos fiilis on nollassa (olenpa huono urheilija, voisi tähän väliin todeta) ja ollaan litimärkiä kahden tunnin odottelun perästä ennen hyppyrataa, niin... joo, huono urheilija. Se pieni mahdollisuus hyppysertiin vaan tuntuu ei niin tärkeältä....
--
Eilen aamulla oli aivan upea, lämmin ja kesäinen ilma. Karkasin heti pian Manun kanssa ulos ja otettiin vähän agilitya. Oli itse jotenkin vähän kiltillä tai löysällä tuulella, ja tuntui että Manulla meni heti alkuun lelun omimiseksi (siis ei luovuta pyydettäessä, vaikka paljon ollaan tätä treenattu luopuminen-vetoleikki-jne systeemillä ja on toiminut), ja kun en tarpeeksi tiukasti siltä sitä vaatinut ja siinä aikamme aina kinasteltiin, tuli Manulla pitkästä aikaan treeniin mukaan murraamista ja häsyämistä muutenkin, ja kontaktitreenit meni itseasiassa huonosti. Videolle otin vain pari onnistunutta pätkää, noin tasosta joka meillä on tähän asti ollut (joskus vaan on huonoja päiviä...). Manu ei oikein kestänyt yhtään, että etenin kontaktilla ennen koiraa, vaan tuli aina läpi. Ihan outoa! Kai me nyt sitäkin ollaan treenattu... Tai sit ei.
Treeni kaikkiaan meni huonosti ja tähän pitää kyllä jatkossa kiinnittää kovasti huomiota!! Manun kanssa tulee ehdottomasti olla aina laadukas treeni, tarkoittaen sillä sitä, että tehtävien tulee olla reiluja (ei liian vaikeaa) toistojen määrän maltillisia (ja toistojahan ei tule liikaa, kun koira oppii helposti tehtävän ollessa sopivan haastava) ja ennen kaikkea oma fiilis kohdallaan.
Liitojen päätteeksi mentiin porukalla metsään lenkille :) Ja olipas se ihana kesäinen hetki. Hetipian sitten aloikin taas satamaan. Onneksi Esa on fiksannut taas ulkohanan ja kasvihuonekin saa jälleen vettä. Muuten harmittaisi.
Äkäseen tehty video eiliseltä. Ruohokin on kasvanut.
