Täällä ollaan ja ei olla. Siis ollaan edelleen siellä missä aina ennenkin, mutta blogin päivittäminen ei suju sen paremmin edelleenkään. Instagramia tulee päivitettyä usein, mutta sielläkin koirajutut jäävät useimmiten vain kuvatasolle, herttaisia karvaturreja lenkillä ja sylissä - mikä toki onkin osaltaan koiranomistajana olemisen parasta antia.
Vuoden aikana on oppinut itsestään paljon uutta, sekä koulussa että ihan oman itsensä sisältä. Esa on ollut Saudeissa nyt lokakuusta lähtien, käy lomalla kotona kahden kuukauden välein parin viikon ajan. Toukokuun lomat "tuhlattiin" Espanjassa koko perheellä ja nyt Esa on Suomessa lomalla ensimmäisen kerran sitten helmikuun. Alkuun se ei osannut oikein kuin voivotella talon jamaa; nurmi leikkaamatta, koiraportti rikki, yksi lista roikkui - ehkä se vaikutti siltä, ettei me olla täällä muuta kuin hajotettu paikkoja, mikä on varmaan osaltaan totta, mutta olisi täällä varmaan asiat pahemmassakin jamassa voineet olla, minut tuntien.
Koulu on vienyt yllättävän paljon voimia ja harrastukset ovat jääneet vähemmälle. Talven kävin sekä vetämässä ryhmää että koulutettavana, mutta vain niinä iltoina kuin lapset antoivat myöden - lapsilla meni jonkin aikaa tottuessa meidän uuteen perheenjäseneen ja erityisesti iltatoimissa luottaminen kesti aikansa, mutta kevään mittaan sekä yhteinen kieli että ymmärrys lisääntyi ja selvisin yhden illan silloin tällöin ilman puhelinsoittoja suuntaan ja toiseen ja saatoin tulla kotiin jossa kaksi lasta olikin jo nukkumassa.
--
Kevään mittaan taisin ehtiä kaksiin agilitykisoihin Lisan kanssa, tai jotain sinne päin. Päästiin edustamaan Arcticia seuran omaan joukkueeseen SM:eihin ensimmäistä kertaa ja oltiin ankkureina. Alla oli jo kolme vitostulosta ja me sitten hyllytettiin 4. viimeisellä esteellä kun Lisa otti kepit väärin (!!!) - kun otin uudestaan se ehti karata keinulle, joten siitä sitten se hylsy. Olin kuitenkin tyytyväinen meidän menoon kaikkiaan, kun ei olla ehditty treenata, Lisa menee niin kuuliaisesti ja kontaktitkin toimii - ainakin osittain. Aa meidän pitäisi vielä selkiyttää, enkä oikein tiedä miten lähteä sen kanssa toimimaan. Haluaisin sen juoksu-Aan, mutta luulen, että se vaatii Lisan laukalla perustavanlaatuisen pohjatyön ja siihen ei taida olla aikaa.
Videoita on useammistakin kisoista, ehkäpä laitan sellaisen erillisen videopostauksen niistä. Tähän postaukseen ja hätään nyt vain muutama hassu kuva... tai vähän useampi.
--
Manulle klippasin kesäkarvan, tietäen sen läkähtymisen ja uimishimot, jolloin karva ei ehdi yön aikana kuivaa ollenkaan. Sille jäi jäljelle todella tiivis ja paksu pohjavilla - en tiedä tulisiko sen kesällä oikeasti vähän ohentua, mutta tuohon karvaan ei leikkurit kyllä pure. Leikkelinkin Manun saksilla kauttaaltaan ja se ei valitettavasti ole valokuvattavassa kunnossa nyt varmaan ennen joulua - hups. Onneksi se ei välitä instailusta ;)
--
Välillä on ikävä bloggailua ja säännöllistä treenaamista, olisi kirjoitettavaa tai ideoita treeneihin, mutta yleensä ei. Kaipa sitä jollain tavalla vähän poltti itsensä loppuunkin viime kesänä, jolloin seuratoiminta alkoi jo tuntua vähän pakotteelta. Sen lisäksi koulun aloitus ja elämänmuutokset, jolloin tapahtui sitten tämä liki totaalitauko agilitysta.
