Kisanäkymät :)

En malta millään olla selostamatta minun syys/talvisuunnitelmia kisaamisen suhteen. :) Oma juoksukunto lähenee päivä päivältä, heh, nyt siis ei oikein pysty ottamaan askeltakaan juosten, mutta pian taas... en tarkoita siis juoksukuntoa siinä mielessä, että voisi käydä lenkillä juosten, siihen menee valitettavasti vielä aika kauan.

Hallikaudelle mennään Foxyn kanssa treenaamaan ohjatusti, siihen saakka tehdään omalla pihalla kepit + kontakti + jotain pikku hyppy treeniä ja silloin tällöin saarella enempi. Ei varmaan lähdetä kentällä käymään ollenkaan. Ellei sitten ihan vaan testin vuoksi lokakuisissa epiksissä, mutta se on jo aika positiivisesti ajateltu, epikset kun on jo puolivälissä.

Omalla pihalla tarkoitus treenata kerran päivässä lenkin jälkeen. Enempi vielä tuota kontaktia namin kanssa, se edelleen pitää "ota" käskyä seis käskynä, eikä se ole homman tarkoitus ollenkaan. Mutta vähä vähältä :) Kepeillä harjoitellaan kauempaa lähettämistä joka kulmasta. Keppien kanssa saadaa myös vaikeustasoa kontakti harjoitteluun, kun vauhtia tulee lisää. Voin vain kuvitella miten Foxy riemastuu siitä, kun minä pystyn taas juoksemaan, kun se on jo nyt ihan intopinkeenä, vaikka minä vain seistä törötän paikallani.

Mutta niistä kisasuunnitelmista. Lokakuu me siis levätä ja treenataan kevyesti. Marraskuussa aloitetaan ohjatut treenit ja ekat kisat olisi näillä näkymin Kemissä, kahden päivän kisat kuudella startilla! Eikä ole ainakaan huolta eikä murhetta juoksuista ;) Valitettavasti kaikki kuusi rataa tuomaroi sama mies, joten kolmosiin ei voida nousta. Mutta kyllä sieltä koetetaan kovasti sitten ainakin ne kaksi nollaa saada. Marraskuulle on yhteensä kolmet kisat, kolmena viimeisenä viikonloppuna. Eli joka viikonlopulle jotain Kemin kisoista lähtien. Näissä kisoissa olisi sitten tosiaan tarkoitus nousta kolmosiin. Yhteensä 14 starttia, joten pitäisi onnistua. Ellen sitten ole ihan kankea vielä tuolloinkin ja Foxy sekopäinen... :)

Joulukuussa näillä näkymin, olisi ehkä sitten parson agimestikset Riihimäellä, jonne päästäisiin ihka ensimmäistä kertaa!! Olen jo luvannut Esalle luopua kaikista muista näyttelyhaaveista marras - joulukuussa, jos vain mennään Riihimäelle 12.12. :) Ja toivottavasti ollaan tuolloin siis jo kolmosissa.

Tuon sivun laidan kisakalenteri on jopa huonommin päivitetty kuin tiedot jalostustietokannassa, joten sitä ei tosiaan tarvitse seurata. :P Tarkoituksena on laittaa kotisivuille sellainen vähän helpommin päivitettävä kalenteri menoja varten. Vaan eipä tässä mitään menoja ole kyllä aikoihin ollutkaan.

Ensi vuotta en sen tarkemmin ole miettinyt, kuin että nollia kerätään niin paljon että hyllyt poksuu pokaaleista!!

Kasvatusjuttuja

Kotisivuja olen koettanut saada aikaiseksi, suomeksi ja englanniksi. Ruotsiksi en aivan vielä osaa... Ihan kivannäköiset ne jo on, mutta kun sitä virallista kennelnimeä ei vielä ole, niin en minä voi niitä oikein vielä julkaistakaan, vaikka vähän jo tekisi mieli. Tai sitten vain mainitsen siellä että kennelnimi on vasta tulossa, joskus. En oikein tiedä miten tässä nyt pitäisi toimia, saanko käyttää nimeä jos en mainosta sitä kennelnimenä kotisivuilla? No, vieraskirjaa en ole vielä laittanut enkä galleriaa, joten nehän tässä voisi seuraavan puolen vuoden aikana tekaista... :P

Tätä blogiakin pitäisi varmaan vähitellen taas alkaa virittelemään englanniksikin useammin. Ennen muistin aina melko hyvin myös ulkomaalaiset lukijat, mutta sittemmin se on jäänyt.

Foxylle on kysytty urostakin ei suomenkielisestä maasta, joten senkin takia. Uros on oikein näpsäkkä pikku paketti, haluan ensin vain varmistua Foxyn terveydestä ja muista järjestelyistä ennen kuin nimen tai kuvan paljastan, siksi on pakko "salailla", mutta viimeiseen asti en varmasti jaksa pihdata, eikä ole tarkoituskaan, sen verran löppäsuu olen. ;) Uros on juuri jälleen kerran terveeksi todettu silmien osalta ja muutenkin terve, jo vähän vanhempikin saksalainen gentlemanni. Foxyn isäkin on Saksasta mutta eri linjoista. Jossain Foxyn viidennessä polvessa taakse päin on yksi sama uros, kuin tällä uroksella, muutoin aivan eri linjat. Tykkään kovasti tämän uroksen linjoista, parista pentueellisesta jälkeläisiä ja myös siitä, että sukulaisia ei ole Suomessa kovin paljon, ainakaan vielä.

Urosvalinnassa mietin erityisesti luonnetta Foxyn pehmoilua tasoittamaan, käyttöominaisuuksia, kokoa ja muita yksityiskohtia ulkonäössä. Ja toiveena on ollut löytää lisäksi vähän vanhempi, mutta ei mikään matadoriuros, terveyden takia. Ja kappas kun sattuikin löytymään kaikinpuolin kiva! Kyllä ahkera etsiminen ennenmmin tai myöhemmin palkitaan, johan olen kaksi vuotta tonkinut netissä ja etsinyt "Sitä Oikeaa". Tuleepa vain olemaan jännää, jos kaikki nyt menisi vain suunnitelmien mukaisesti. :) Mutta niinhän nämä kasvatushommat aina. Niin Foxy kuin uroskin aiotaan testata uudella PLL testillä, kun se nyt sitten vain ehtii rantautumaan tänne Suomeenkin.

Mutta nyt riittää löpinät, vaikka näistä asioista onkin aina niin hauska kirjoitella.

Juoksut pian ohi

Ulkona on niin kauniin näköinen mutta tuulinen päivä ja minulla tekemistä sisällä. Rommi on edelleen superkiinnostunut Lisasta ja siten tietenkin koko ajan tosi rauhaton ja rasittava. Tänään kuitenkin jo ekan kerran todistettiin, kun Lisalta meni hermot Rommin lähentelyihin. Että jospa ne juoksut vielä joskus loppuisivatkin! Nehän alkoi jo 6. päivä ja nyt mennään 26. ja tärppipäivät juuri ja juuri ohitse, jos vieläkään. Kun pitäisi jo koko juoksut alkaa olla ohitse... Verta ei tosin tule enää nimeksikään, siksi ajattelin pitää tänään siivouspäivää, ei pitäisi tulla enää uusia pisaroita mihinkään.

Jos illalla sitten saisin tuon miehen edes lyhykäiselle lenkille. Se kun ruukaa päivät hommastella tuolla tallilla vain...

Lähtihänsse... :) - lisätty 2 videota

...lenkille nimittäin tuo minun ukkoni. :) Enhän minä mitään kovaa vauhtia könkkässy, ainakaan jos sattui supistamaan, mutta oli vain mukavaa! Laitan kuvat vielä tänään, ettei käy taas niin etten laita niitä koskaan.

All's set and ready to go!!

















Rommi patsastelemassa ja odottaa varmaan, että joku heittäisi kepin monttuun jonka voisi hakea.
















Muuten vaan nätti puu ja maisema, kuva ei niinkään, joten ei maksa vaivaa klikata isommaksi :)





















Rommin poikkeuksellisen hauskan näköinen naama, vaikka nyt sattuikin olemaan asioilla...
































Aina ne ehtii kääntää katseet pois ennen kuvaa.. :P
















Löydettiin vanhan bunkkerin tai vastaavan rauniot keskeltä metsää.



Metsästä löytynyt untuvatyyny sai kyytiä ennenkuin ehdin sanoa "Mikä tuo on??"


















Masukin kulki vielä näpsäkästi mukana. :)

Nautiskelua...

Näin meillä nautiskellaan ihanista syyssäistä:

















Jos ei joku ole pihalla mukana niin kaikki kolme mököttävät tuossa aidan takana ja noin joka viides minuutti (jos sen käy välillä palauttamassa) Lisa kiipeää aidan yli hyppimään terassin ovea vasten. Aita on siis juuri Lisaa varten koska se hyppii ja raapii ovea, mutta juuri Lisaa se ei estä... :P

Rommi tuntuu juurikin olevan kiinnostuneimmillaan Lisasta, eli mennään vähän yli perinteisten tärppipäivien. On se hyvä kun kotona on tuollainen asiantuntija joka tietää milloin olisi se oikea aika astua... juupajuu.

Nyt kun saisin vielä Esan suostuteltua metsään minun kanssa kun vieläkin vain tuo aurinko tuolla ilkkuu sisästelijöille!

Niin, laitoin muuten tänään vihdoin ja viimein kennelnimianomuksen SKK:lle. :) Niin se vain kävi helposti kun sille vain alkoi. Foxylle olen pentuetta suunnitellut ensi vuodelle, riippuu monesta seikasta, onko ne sitten seuraavat vai sitä seuraavat juoksut ja kyllähän nämä suunnitelmat saattavat vielä kokonaan peruuntuakin. Esimerkiksi jos ei vaikka Foxy voitakaan sitä ROPpia erkkarissa, tai nouse seuraavissa agikisoissaan kolmosiin, tai, tai... Suomessa kun ei enää asuta, niin tänne Ruotsiin se nimi sitten rekisteröidään, piti vaihtaa Ruotsinkieliseksi nimikin, eli Fiffiga Foxy. No ei sentään ;) Ruotsin puolella ei vaadita kasvattajakurssia, mutta olen kyllä jo suunnitellut käyväni sen ensi vuonna Suomessa, vaikka onhan tässä talossa jo valmiiksi yksi kurssin käynyt.

Sädehtivä päivä

On niin valtavan nätti aamu, että pitäisi oikeasti lähteä kameran kanssa liikenteeseen. Esa valitettavasti vain joutui juuri tänään lähtemään johonkin koulutukseen (tuohon ihan lähelle onneksi sentään) joten en kovin kauas uskalla yksin lähteä enää toikkaroimaan. Ehkä tyydyn vain keräämään kakat pihalta.

Kuva on jotenkin väritön kun otin sen Foxyn nuoleman ikkunan läpi, en tiedä erottaako siitä kuolarantuja. (oikealla ylhäällä on selvästi jotain sumeaa, vaikka koetin tsuumata niiden suttujen välistä..) Kyllä siitä kuitenkin näkee, että koivu on jo lähestulkoon paljas ja pihlajalla enää alusvaatteet, tai enintään joku night gown. Aurinko on niin kiltti kun paistelee vielä näinä paljaina päivinä. Se tuleva pimeys on masentavinta, kun se alkaa niin aikaisin ja päättyy niin myöhään mitä pidemmälle mennään... Mutta ollaan oltu kaukaa viisaita ja hommattu omaa valohoitoa - henkilökohtainen päivänsäde tuomaan valoa tulevaan talveen. :)

















Tässä blogissa ei sitten - joidenkin harmiksikin ehkä, olen pahoillani - vältytä missään muodossa vauva-asioista jos ne vain koiriin liittyy. Ymmärrän kyllä, koska en itse ole ollut (tai oikeastaan koe kauheasti vieläkään olevani) vauvaihmisiä... :P Kaikkeen sitä päänsä pistää. Tai minkä nyt sitten pistääkin mihinkin.
Mahastani en ole kamalasti puhunut, sillä ilmeisesti nelijalkaiset ovat vain tuumanneet, että jo oli aikakin tuon saada vähän lihaa nahkojensa alle, tai jotain sen suuntaista, eivätkä ole reagoineet tähän projektin vaiheeseen millään tavalla. Minä tosin olen reagoinut, jos joku yrittää ängetä päälle nukkumaan, se kun ei ole tuntunut kivalta enää pitkään aikaan, siksi Esa on toimittanut petipaikan virkaa tämän kesän.

Vauva on varmasti aika iso juttu tälle laumalle ja jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää... Voinhan paljastaa täälläkin, että jos lähtöä ei tule 29.9. mennessä, niin silloin päästään ainakin kokeilemaan jos jotain saadaan käynnistettyä. Ne siellä laitoksella on sitä mieltä että minä olen liian pieni verrattuna siihen, kuinka Esa on iso, että annettaisiin mennä liian pitkälle odottelun kanssa.

Että voitte varautua blogihiljaisuuteen.

Mössöt on housussas...

Ainakin paidalle roiskui aika paljon. ;)

Tänään ryhdyin töihin ja tekasin ekan satsin kasvismössöä. Oli aika työlästä tuolla meidän koneella, vaikka keksin lopussa vähän paremman tekniikankin, niin silti. Tein noin puolikkaan alkuperäisen ohjeen satsista ja sitä tuli aika lailla 5 litraa, pikkupusseihin jaettuna 12kpl pussukoita pakkaseen. Eli yhteen pussiin mahtuu mönjää jotain 3,5 - 5dl, oli vähän vaihtelevan kokoisia annoksia. En osaa oikein sanoa, miten paljon tuota kasvista sitten lopullisessa ruokinnassa tarjotaan ja kuinka usein saa tuommoisen viiden litran saavin soosia väsätä, toivottavasti ei kovin usein :P

Valkosipulilta se eniten maistuu, kyllä Lisa ainakin lipsutteli sitä ihan innoissaan suoraan kauhastakin, Foxy vähän irvisteli, mutta söi sekin ja lihaan sun muuhun sekoitettuna maistuu varmasti.

Tässä kuva tuosta namiherkusta, otin myös kuvan keittiöstä sen jälkeen, mutta ei siinä näkyneet kaikki roiskeet ollenkaan niin hyvin, joten annoin sen olla.
















Marjaana oli meillä aamulla vieraana ja kokeilin kerrankin niin päin, että Rommi saisi olla ensin yksin ottamassa vierasta vastaan. Ajattelin, ettei se niin villiintyisi, kun tytöt eivät ole siinä lisäksi yllyttämässä ja hyvinhän se rauhoittuikin rapsuteltavaksi. Ongelmia tulikin vasta kun päästin tytöt sisälle - Rommihan olikin Marjaanasta mustasukkainen! Se pisti ihan komentaen Foxya, otti hampailla ja koetti haukkua. Laitoin sen häkkiin ja se alkoi komentamaan minua! Siitä on aikaa, kun Rommi on kehdannut kotona alkaa temppuilemaan tuolla tavalla. Laitoin sen sitten ulos loppu ajaksi... Tuosta vain pystyi toteamaan sen, ettei sen kanssa ole yhtään liian tiukka sen suhteen, mitä sille sallii ja mitä ei. Ihan pienestäkin myönnytyksestä se luulee olevansa jo muiden yläpuolella. Rommi siis komentaa ja pomottaa pelkästään haukkumalla tai näykkimällä. Se ei ole koskaan ollut aggressiivinen, ihan vaan rasittava. :)

Mutta turinatuokio aamupäivästä oli varsin piristävä! Saikin jutella parsoneista mielin määrin, ei tosin kyllikseen. Ja saattuu vielä niin somasti, että molemmilla on mahatkin mistä turista, jos ei koirista riitä juttua. Vaikka sitähän kyllä riittää aina... ;)

Luut

Luiden syömistä on harjoiteltu nyt ensimmäisen kerran, ihan ilman lääkärireissua tai edes kakomista. :) Eli hyvin män. Luita kun ei oltu ennalta hankittu mistään, löydettiin kaupan pakastealtaasta Lapin Lihan poropaloja, niissä oli siis luuta ja lihaa, jonkinlaisia keittoluita ilmeisesti. Ne kyllä maistui! Varmaan keittona olisi maistunut itsellekin.

Rommi sai yhden isomman palan ja Foxy pienemmän, Lisa kaksi vielä pienempää. Rommi sai syödä häkissä, ettei lähde piilottamaan tai luovuta ruokaansa Lisapossulle. Lisa ja Foxy söi tuossa lattialla, onnistui oikein siististi, kun jäisinä tarjoili. Foxy osaa pitää huolen omistaan. Rommi ja Lisa olivat alussa vähän ihmeissään, mutta ei niilläkään kauan mennyt, kun alkoivat hommiin, Foxy jo lipsutteli omaansa. Lisa söi syötävänsä ensin, siinä meni n. 20 minuuttia. Rommi seuraavaksi ehkä puolessa tunnissa ja Foxy nautiskeli vielä viimeisiä luunmurenia Lisan kanssa. Eikä kukaan koettanut niellä liian suurta palaa. Oltiin tosiaan vähän huolissaan. Määrästä en osaa sanoa ollenkaan, miten isoja luita tarjotaan yhden päivän ateriaksi? Mutta näillä mennään nyt, en usko että luupäivinä haittaa antaa vähän kevyemmin, ainakin näin aluksi.

Toiveita

Koirat tuntuvat kyllä oikein nauttivat uudesta ruokavaliostaan. Ja miksipä eivät nauttisi, onhan varmasti herkkua. Toivotaan, että kaikille uudet safkat sopivat, eikä tulisi mitään iho-ongelmaa näille muille tai ruoansulatusvaivoja.

Lisallahan oli silloin pentuna jotain kutinaa jaloissa, syytä en sille osaa sanoa, nappulaahan me vaihdettiin pariin otteeseen, mutta en tiedä oliko sillä merkitystä. Nyt vanhempana muuta kutinaa ei ole ilmennyt kuin se kesäinen nokkosallergia, siis ilmeisesti kävi tekemässä liian läheistä tuttavuutta nokkosiin ja tulos näkyy alla. Jos oikein muistan, näitä kuvia en edes jaksanut tuolloin blogiin laittaa, kun olin niin laiska päivittäjä... Kuhmut hävisivät parissa päivässä, niitä ilmeni kahteen otteeseen. Tulivat siis aivan yhtäkkiä yllättäen koirien esim. tultua pihalta. Lääkäri epäili nokkosia tai allergista reaktiota ötökänpuremista. Meidän pihalla on todella paljon nokkosia ja niin kuin koirat niistä välittäisivät.






































Jonkin verran Lisa kuitenkin edelleen, satunnaisesti, nuolee tassujaan, Rommi ehkä vielä vähän useammin. Foxy ei ollenkaan, sillä on nuolukausia, jolloin se nuolee esim. tyynyä, peittoa, naamaa tai korvia erityisen paljon, mutta nuo ovat vain hetkittäisiä ja ovat saattaneet johtua vaikkapa kovasta treenijaksosta, kun omistajat eivät ole pitäneet tarpeeksi hyvää huolta lihaksista. Eli me.

Meillä olisi ensimmäinen luupäivä huomenna, saa nähdä miten niiden luiden syönnin kanssa käy... En jaksa uskoa, että nämä pystyisivät keskittymään luiden syömiseen niin paljon, että saisivat niistä tarvitsemansa ravinnon yhdelle päivälle ja kuinka toteuttaa syöminen niin, että jokainen saa oman annoksensa eikä ahnein (Lisa) syö kaikkien muiden luita, kun muut eivät jaksa. Kokeillaan varmaan syöntiä häkeissä, ihan vain senkin takia, ettei sotkussa ole sitten kaikki paikat. :P Yöks. Ne haiseekin niin pahalle.

Tässä vielä Esan ottama taidekuva. Taidan olla juuri kertomassa Sepolle kuinka Foxy on meillä ihan lellivauva ja pääsee syliin, toisin kuin Rommi, mitä Seppo ei valitettavasti oikein tajua, pitää minua vain ihan kamalana tyrannina varmaan ja antaa Rommin tehdä ihan mitä se vain haluaa pöydän nuolemista myöten... huoh. Ja juu, kyllä me silti ostetaan suomalaista maitoa välillä, riippuu missä käydään milloinkin kaupassa, säilyy maaseutu elinvoimaisena :)
















Ja sitten ne pakolliset nukkuvien koirien häiritsemiskuvat vielä. Rommi muuten jatkoi uniaan vielä tämänkin jälkeen. Ei se enää ole aivan niin säpsy joka liikkeeseen kuin ennen, tämä on ollut huomattavissa jo ennen hoitoa, nyt ehkä enenevissä määrin.

Ei edes mediumina, vaan ihan raakana, kiitos!

Nyt mennää toista päivää jo kun olemme aloittaneet raakaruokintaan siirtymisen. Nappulaa menee siis noin puolet annoksesta parin viikon ajan, lopussa varmaan jo vähän vähemmän. Naudanmassulaukkua ollaan nyt alussa annosteltu ja jauhelihaa illasta. Muutaman päivän päästä kokeillaan ekat oikeat luut, sitä ennen maistellaan kanansiipijauhetta. Oikein hyvin on maistunut, mikä nyt ei ole mikään yllätys ollutkaan, kakka kulkee ja kaikki ainakin näin päällisin puolin jees. Kaikki koirat pääsivät yhtä aikaa herkkujen makuun ;) Tämäkin uusi asia piti tietenkin tähän samaan sotkuun kehitellä, kun kerran koko vuosi ollut yhtä hässäkkää, niin sama se on opetella se vaippojen vaihto ja raakaruokinta samaan aikaan - siinä se menee missä kaikki muukin. Toivottavasti. Vielä ei ole depressiosta merkkejä, sormet ristissä ettei tulisikaan.

Tänään pitäisi saada Esa houkutelluksi tuolta tallilta käymään saaren suunnalla, jos vaikka illasta kun Carina on lähtenyt reissuun, nyt se on juuri päässyt syventymään tallimaailmansa saloihin. Esallahan on kovaan painetun kesän palkkana nyt ollut lomaa syyskuun alusta ja se jatkuu aina lokakuun loppuun. :) Että mikäs tässä meillä kummallakaan - tai koirilla sen koommin ollessa. Odotellaan että jotain tapahtuisi ja sillä aikaa lepäillään, kukin omalla tavallaan.

Onko Rommissa sitten havaittavissa jotain muutosta... noh. Nyt on taas niin vaikea arvioida, kun jotenkin sekoittaa sen mitä se oli joskus vaikka vuosi sitten, tai puoli vuotta sitten ja toki silläkin on erilaisia päiviä. Ja hoito on vasta aivan aluillaan, joskus lokakuun puolella on seuraava hoitokerta noihin selkävaivoihin liittyen ja siihen mennessä ollaan noita kuureja jatkettu jo jonkin aikaa. Mutta jos näin lyhyestä ajasta olisi pakko sanoa jotain - niin ei se ainakaan pahemmaksi ole mennyt :) Sellainen seikka on minusta muuttunut, kun joudumme herraa häkittämään yleensä aina, kun vieraita tulee ja meteli osaa sitten olla sen mukainen kun tällaista vääryyttä häntä kohtaan toteutetaan, että nyt tuota meteliä ei ole ollut. Eilenkin Esan isä kävi kylässä ja Rommi häkkeili kahdesti (kahvilla ja ruoalla) ja oli aivan hiljaa, istui tai nukkui.

Mutta kyllä taitaa olla liian varhaista sen kummempaa parantumista havainnoida, katsellaan nyt vielä ainakin toinen viikko perään.

Lisan juoksut ovat superrunsaat. Sekin varmasti vaikuttaa, ettei neiti osaa vielä oikein pitää itseään siistinä ja jos pöksyjä pitää hetken poissa, on tippaa siellä sun täällä. Mutta kyllä vaipat pitää pitää ihan eri tahtiin puhtaana kuin Foxyn juoksuillessa. Vähän on nuo juoksut aiheuttaneet pikkukoiralle pään vaivaa, esimerkiksi iltapuhteena toimitettavat ruoanodotukset ei meinaisi millään onnistua, kun vingututtaa, eikä pylly pysy lattiassa. Vähän kauemmin menee aikaa tässä operaatiossa nykyisin. Ja Rommiinhan nuo juoksut vaikuttavat luonnolisesti myös. Tärppipäivät on aikalailla käsillä, mutta tyrkytä ei Lisa itseään vielä, ehkä sitten niistä seuraavista juoksuista. Eihän Foxykaan vielä ensimmäisellä kerralla semmoista tajunnut.

Kuvat ja videot mätsäristä

En viitsi enää liittää niitä tuonne tekstin sekaan, kun jäävät sinne ihan huomaamattomiksi, joten uudella otsikolla siis. :) Yllättävän hyviä kuvia kännykälläkin olisi saanut, jos ei kuvattava kohde olisi aina ollut niin kaukana.

Tässä Lisa vielä terhakkaana, kun ei sen kummemmin alussa osannut kiinnittää muihin koiriin huomiota


















Tässä mennään kehää ekaa kertaa ympäri koko pikkupentuporukan kanssa - se oli aika tosi pelottavaa... pikku whippet siellä viipottaa, kun häntää ei näy! (äänet on aika rasittavat, varoituksena)



Tässä sitten poseerausharjoittelua, välillä piti päästä Esan syliin kun naapurikoira kävi liian tuttavalliseksi, mutta aika komeasti se osaa poseerata jo näin ensikertalaiseksi :) Äippä on kyllä niin ylpeä... harjoiteltu ei olla edes kovin paljon.
















Vähän lähempää - eikös vain seiso nätisti tämä neiti Näpsä! Herra Handlerikin on oikein edustavana. Taitaa olla eka kerta kehässä sitten teinivuosien... ;)

















Oma vuoro pöydällä

















Ja kävelykin luonnistuu jo huomattavasti hienommin!! :) Ensin kehässä yksin ja sitten koko porukan kanssa taas - eikä tunnu missään!!





Viimoiset poseeraukset, jaksoi vielä, kunnes se tuomarin silmä sattui kohdalle - kuinkas muutenkaan. Mutta ollaan kyllä iloisia, kun Lisa vielä säpäköityi loppua kohden ja kantoi häntänsä ylpeästi pystyssä niinkuin tositerrierin pitääkin! :)

Rommin hoito 1. kerta 14.9.2009

Nyt on Oulun reissu takana ja minä ainakin olen aivan naatti... Rommissa ei vielä havaittavissa sen kummempaa muutosta. Heh. No juu, mutta siis Suvin kanssa juteltiin ihan vain ja ainoastaan Rommista ens alkuun reipas puoli tuntia ja Rommi sai silloin touhuilla huoneessa ja olla oma itsensä. Sitten nostettiin kissa - anteeksi koira pöydälle. Se rauhoittui siihen yllättävänkin hyvin.

Rommi tuli hierotuksi ja Suvi tutki noita kipeiksi epäilemiäni paikkoja kaiken muun ohella ja totesikin sitten, että selkänikamissa on pitkiltä pätkiltä jotain ongelmaa ja samoin siellä lonkkien alueella, olivatkohan S1 pisteitä? Ja näitä lähdetään sitten jatkossa hoitamaan. Rommi on siis aina jotensakin aristanut selkää, esim. taputettaessa ja siitä alunperin keksinkin että se voisi olla kipeä, sekä sitten se sen paljastava hyppytyyli takajalat koukussa. Ja kun joskus etsin ja löysin netistä artikkeleita koirien selkävioista ja sieltä sitten muutaman pikkuvinkin, millä voi varovasti testata onko selkä kunnossa, Rommi reagoi noihin pisteisiin heti, kun tytöt taas eivät. Esan ylipuhumisessa on sitten mennyt tämä aika tähän asti... :P Enkä ole oikein tiennyt minkä tai kenen puoleen asian kanssa kääntyä, tavalliselta eläinlääkäriltä kun ei apua saa vaan olisi lähdettävä etelään, joten näin lähdettiin tätä asiaa hoitamaan ainakin aluksi.

Saatiin muutamaa tippaa ja raetta myös homeopatian osalta, joilla hoidettaisiin tuollaista yliaktiivista hissuttelua sun sellaista mitä Rommi harrastaa. Iho-ongelmiakin pohdiskeltiin. Tänään on jo annettu ensimmäiset aineet. Vajaa viikko seurataan tarkasti mitä muutoksia koirassa tapahtuu ja ollaan Suviin yhteydessä ja sovitaan sitten jatkosta.

Ennen kotiin lähtöä haettiin alustavasti muutama kilo lihaista tavaraa Tassulan Puodista. Jos joku Kemi-Tornio-Haaparanta seudulta on luomuruokinnasta kiinnostunut, niin ehkä tulevaisuudessa olisi mahdollista saada kuljetustakin tähän suuntaan. Me ainakin lähdetään kokeilemaan...

Mätsäri

Esa pyörähti tänään Lisan kanssa kehässä, hih. Huomasin kyllä itse siellä kehän laidalla seistessäni kun välillä kyykin Lisaa moikkaamaan, että ei oikein se ylös nouseminen enää niinkään onnistunut, jos vaikka alas vielä pääsenkin... Ja onhan se jo aikakin Esan käväistä kehässä JOS vaikka joskus mennään kahden nartun kanssa yhtäaikaa kehään.

Kuvia on ja videotakin, puhelimella otettuna, mutta kaapelia ei ole vielä löytynyt, joten perästä tulee sitten täydennystä tekstiin. Alussa Lisa oli tyypillisesti koirapaljoudessa hyvin, hyvin arka. Saatiin se innostumaan pallon avulla, eikä se huomannutkaan että oli niin jännässä paikassa. Jossain vaiheessa ennen kehää typykkä oli taas ihan pissat housussa, eikä asiaa auttanut yhtään se, että Esa oli lähinnä sitä mieltä, ettei se kehtaa mennä semmoisen jänishousun kanssa kehään...

Pentukehässä oli vielä käytäntönä, että kaikki kolmetoista pikkupentua ahdettiin samaan pieneen kehään yhtäaikaa *huokaus* ja Lisan edessä ja perässä kiinni oli tietenkin muita koiria ja matkanteko sujui häntä koipien välissä eteen ja taakse vilkuillen.

Vuoroa odotettiin kehässä kauan... kymmenen koiran verran, kun oma numero oli 11. Eikä se Lisan olo tuntunut siitä kohenevan, häntä edelleen koipien välissä. Naapurinumeron kiltti täti koetti piristää ja kaveripentukin siinä olisi ollut, oikein iloinen ja kiltti huiskuhäntä, mutta Lisa vain kiipesi Esan syliin...

Saivat vähän tilaa sitten, kun naapurinkoira meni kehän ulkopuolelle huilimaan vähäksi aikaa ja Lisa piristyi ihan pikkiriikkisen. Kun lopulta oli Esan ja Lisan vuoro tyttö yllättikin kävelemällä oikein terhakkaasti häntä pystyssä, seisoi pöydällä nätisti ja antoi tuomarin kokeilla ja katsoa hampaat, meni yksin kävelyt superhienosti myös ja kun lopulta oli kaikkien vuoro vielä kerran ravata, niin häntä pystyssä sittenkin :D Ja olisittepa nähneet miten nätisti Lisa jaksoi seisoa asennossa sen jälkeen - kunnes tuomarin silmä osui kohdalle, sitten piti vähän kiemurrella ja koettaa istua ja löysäillä... heh. :) Mutta oli niin kiva, kun menikin sitten niin reippaasti ja kauniisti alkukankeuden jälkeen.

Sijoitusta ei siis tullut, neljä parasta palkittiin, oltais varmaan oltu viidensiä... ;) Kehän jälkeen Lisa jo nuuskutteli Esan työkaverin staffin kanssa ja häntäkin heilui. Isoa mustaa pystistäkin se uskaltautui nuuskuttelemaan ihan ilman syliin kiipeämistä. Kyllä se kotona on niin iso ja ilkeää, mutta tosipaikan tullen... no ika tuonee mukanaan itsevarmuutta tällekin muutoin niin topakalle tytölle. :)

Kuvia siis tulossa! Toivottavasti edes jokunen kivahko. :)

Ja huomenna aikaisin aamusta sitten herätys, kauhistus. On aika lähteä Ouluun hoitamaan Rommia. Kerrankin mukaan lähtee vain Rommi ja "helpot koirat" jää kotiin Carinan hoidettavaksi. Carina kun on meillä jonkin aikaa hoidossa. :)

Kookospallot

Kun sitä ei muista laittaa niitä keittiön tuoleja kiinni siihen pöytään... viisi tällaista herkkupalaa katosi eilen parempaan suuhun, kun olimme kaupassa, nimittäin Foxyn. Se kyllä yleensä muistaa tarkistaa onko pöydälle jäänyt jotain tai onko tuoleja yleensäkään jäänyt irtonaisiksi... Juupa juu. Sinne ne meni, onneksi oltiin saatu useampi jo syötyä ennen lähtöä, maha sillä pömpötti ihan tarpeeksi noista viidestäkin :P



















Ja Lisa pääsee jatkokurssille sitten :) Alkanee joskus loka-marraskuun vaihteessa.

Täällä ihana, aurinkoinen ja kaunis syyssää taas, mutta minulla on makkarinsiivoukset kesken, joten sinne. Tai ensin kyllä aioin tehdä omenasarvia.

Rommista

Esa lämmittelihe tänään vähän uunia kun oli vain 20 astetta sisälämpö ;) Ja olihan tuota pahviroskaa kertynytkin. Koirat siinä sitten auttoivat, Rommi vain stressasi siitäkin uudesta tilanteesta niin paljon, kun Esa istuukin yhtäkkiä lattialla ja uunissa on tuli, että vinkuhaukotteli ja hakeutui Esan viereen kokoajan, kuitenkaan pystymättä rauhoittumaan mihinkään kohtaan. Lisa sen sijaan söi tuhkaa ja Foxy pötkötteli pöydän alla.

Aamuruoka oli juuri syöty (ollaan taas vaihdettu kahteen ruokintakertaan, alunperin siitä pois, kun Lisa ei malttanut syödä kahdesti päivässä ja nyt taas takaisin, koska se malttaa syödä ja saisi kerätä vielä lisää massaa) joten koirat joutivat uudestaan pihalle, Foxya ei pihalle lähtö huvittanut vaan se jäi makoilemaan keittiöön. Annoin sille pitkästä aikaa lelun ja jopa löytyi virtaa ;) Muistan kyllä aikoinaan kun lelut olivat vapaata riistaa tai ainakin huomattavasti useammin esillä, Foxy ruukasi tuoda lelun viereen ja tuijottaa juuri niin kauan, että sen tajusi heittää sille tai repiä sen kanssa. Se teki sitä nytkin.

Vaihdettiin välillä koiraa ja Lisa tuli sisälle leikkimään Esan kanssa. Ihan hyvin sekin osasi, vaikka erinäisistä syistä ollaankin todella vähän leikitty Lisan kanssa. Se vain herkästi vie lelun häkkiin ja alkaa jäystämään sitä, sillä ei ole niinkään sitä tarvetta, ainakaan vielä, hakea leikkikaveria ihmisestä. Lelu laitettiin pois ja Lisa meni häkkiin katselemaan Esa ja tulen laittoa, siis ihan oma-alotteisesti...

No, sitten päästettiin lopulta Rommikin sisälle ja toki se oli kuullut leikkimisäänet, ryntäsi sisään valmiiksi läähättäen, hyppi pöytää vasten missä lelu oli ja ravasi pitkin ja poikin asuntoa. No, se meni häkkiin, ei oma-alotteisesti. Sielläkin se touhusi aikansa, kun Lisa oli kantanut lelua sinne ja haju tietenkin vielä peitossa... Rauhoittui lopulta ja pääsi pois.

Voihan se olla, että meille on vain sattunut kaksi erityisen rauhallista parsonia ja yksi normaali parson.. ;) Eihän tätä terrierikokemusta vielä niin monelta vuodelta ole karttunut. Mutta jokin sanoo kuitenkin, ettei se nyt ihan tavallinen koira ole - edes terrieriksi. Toivotaan, että apua vielä löytyisi.

Ja vielä viestiä Marjaanalle: En saanut lähetettyä enää toista viestiä, mikä lie (ruotsin liittymä edelleen hankinnassa) mutta ajankohta sopii! :)

Syksyn tuulet

Mitäs kaikkea sitä onkaan tapahtunut... Lisalla piti alkaa eilen alkeiskurssi, mutta sillä alkoivatkin sitten ne juoksut. :( Ja koska kurssi on sellaista laatua, että viikossa saattaa olla jopa kaksi kertaa, seuramme sääntöjen mukaan joutuisimme jäämään pois niin monelta kerralta, että Lisa ei pääsisi kurssia läpi ollenkaan. Nyt on sitten hallituksen päätöksistä kiinni, jos saataisiin osallistua suoraan seuraavaksi alkavalle jatkokurssille niin, että käymme itsenäisesti alkeiskurssi asiat läpi.

Ja kun meillä oli niin hauskaa eilen Esan kanssa kun se sai ohjata Lisaa :) Se oli ihan ihmeissään miten paljon se jo osaa, vaikka enhän minä ole sen kanssa oikeastaan mitään treenannut - se vain osaa :) Ja on innoissaan ;)

Foxy oli saarella mukana myös ja ulisi sydäntäsärkevästi autossa kun Lisa sai mennä kentällä. Otin sen kanssa muutama estettä sitten myös, väelläkin sitä tulee otettua juoksuaskelia, vaikka olisi se kyllä mennyt ihan ilmankin. Kepit meillä on noupeutuneet paljon, hyvin se osaa vieläkin - ellei paremmin - vaikka taukoa onkin ollut jo kauan. Ajattelin ilmoittaa meidät johonkin ryhmään hallikaudelle jo, ehkä sitten vuoden alusta voisin harkita taas valmennusryhmää, en uskalla nyt vielä, vauvan hoito varmasti vie niin paljon energiaa, ettei treenaamiseen voi mitenkään keskittyä niin paljon kuin valmennusryhmäläisen pitäisi. Sitäpaitsi seurassa alkaa olla jo niin paljon muita hyviä koirakoita, ettei ole enää mitään takuuta että edes valmennettviksi päästäisiin! Jos hankitaan niitä nollia ensin läjä niin ehkä sitten :) Mutta olisipa kyllä vain jo kiva päästä kisaamaan... huoh.

Rommin kanssa lähdetään maanantaina käymään Oulussa. Onko tämä nyt sitten jo sellainen viimeinen oljen korsi, kun ei meidän taidot tai kärsivällisyys tai mitä meiltä sitten puuttukaan, tunnu riittävän sen kanssa. Hoidon lisäksi muuttuu myös ruokavalio - on minulla sellainen toiveen häivä tuolla takataskussa, että jotain muutosta saattaisi oikeasti olla tulossa. :) Koska jos ja kun ihan totta puhutaan, olen huolissani ihan omasta itsestäni ja jaksamisestani Rommin kanssa kun talossa on lapsi. Ja ehkä se vähän pelottaakin. Juuri vasta kaverin lapsen ollessa kylässä se oli ensin ihan ok, nätisti lattialla yhtä aikaa ja kuljetti kenkää suussaan, mutta sitten lapsi heilautti kättään ja naps! Se oli tönäisty kumoon oven kulmaa vasten ja jos siinä ei olisi ollut vieressä olisi varmaan alkanut näykkimään ja haukkumaan sille. Sen sijaan se meni häkkiin.

Tytöistä en ole huolissani ollenkaan, ne kyllä menee loistavasti, eikä kyse olekaan ajan puutteesta tai että ne olisivat tiellä tai jäävät huomiotta, vaan siitä Rommin stressaamisesta jokaisessa uudessa asiassa ja sitten mukana tulee myös tuo arvaamattomuus. Se mietityttää. :/

Kova tuuli kiusannut meitä nyt jo toista päivää, muuten kauniit säät. Lisasta pitäisi ottaa pitkästä aikaa poseerauskuvia ja Foxy on edelleen nyppimättä...