Touhukkaana

Huoh, aika rankat talkoot oli tänään, työvoimaa hintsusti ja jos en olisi raahannut Esaa mukaan, joka ei ole edes jäsen, olisipa hommat mahtaneet jäädä talkoilematta. Mattotalkoot kun on sellaiset miestyövoimaa vaativat, valitettavasti. No, huominen on nyt sitten jätetty muiden kontoille, meillä on täällä omaa järjestettävää Seskarössä.

Päätettiin tyttöjen kanssa järjestää epikset täällä meillä kuitenkin, vaikka nytkin kyllä räntää vihmoo niskaan jos ulos uskaltautuu. Huomiseksi ne oli kai luvanneet jotain siedettävämpää, joten toivotaan näin! Pellosta aikoivat nimittäin uskaltautua mukaan ja sieltä on vähän matkaa kuitenkin tänne asti ajella, toivottavasti saadaan jotain kivaa järjestettyä siksikin! Meitä olisi sitten 8-9 parsonia täällä Seskarössä kirmaamassa, hauskaa!!

Ja kahvia vaan termariin, niin eikhän me pärjäillä. :)

Pökö was here

Jos kuvittelin, että täällä rauhoittuisi vähän, kun Aapo lähtee omaan kotiinsa, niin erehdyin... Sen sijaan, että Jorella olisi Aapo kiusattavanaan ja leikkikaverina, se kiusaa vanhempia eikä se ole ollenkaan niin rauhallista, vaikka kyllähän se poikakin kasvaa koko ajan ja leikit villiintyy päivä päivältä. Mutta on siinä kyllä työn sarkaa tuossa pallerossa - huhhuijaa... :P

Aapo lähti Annen ja Sepon matkaan keskiviikko iltana ja olen jo saanut useita tilannepäivityksiä, kuinka Aapon uusi elämä on lähtenyt käyntiin Iines-parsonin kaverina :) Näemme onneksi sunnuntaina taas, ettei ehdi tulla liian ikävä ;)

"Nyt ollaan enää minä ja mamma..." "Nu är det bara jag och mamma..."

Meillä oli pari päivää vieraita kotikonnuilta, veljeni ja hänen maikkunsa :) Myös valkoinen kääpiösnautseri Pökö oli tällä kertaa mukana ja käytiinpä me tänä aamuna lenkilläkin kera Lisan ja Rommin :) Pökö on pikkuisen varovaisempi käppänä-piikanen, mutta kun pidettiin huolta että Rommilla oli muuta tekemistä, eli keppejä, niin lenkkeily meni vallan mainiosti näiden kolmenkin kesken.

Aapo left us on wednesdays and it sounds like he's been getting along fine in his new family and with the elderly parson russell terrier bitch Iines. :) We wish all the best for Aapo and his family in Tornio! Luckily they live so near and we'll be seeing each other again on sunday :D

We had visitors this week, my brother from Kajaani and his Maikki :) They have a lovely little miniature schnauzer Pökö, who is a little shy and was quite frightened of both our smallest guy as well as the bigger ones... but she survived well from a trip in the forest with two of our wild bits with us - Rommi and Lisa. We just had to make sure Rommi had something else on his mind than teasing Pökö, such as:

And carrying around a large chunk of birch wood with a big fungus growing from it, eww! :P

Neuvolassa - At The Doctor Lady

Pikku poijjaat pääs käymään lääkäritätin luona tänään. Jorpula tavanomaiseen tapaansa protestoi hyvin äänekkäästi koppaan laittamista, Aapo ressukka pisti vain tiukalle kiepille ja koetti kai nukkua... Kyllähän se matka siinä sujui, ei sentään koko matkaa elämöity. Lääkärissä olivat oikein innoissaan menossa joka paikkaan. Aapo sai nousta pöydälle ensin, sitä vähän jänskätti ja vingututtikin, sirun laittaminen se vasta inhaa olikin ja itku siinä pääsi! Mutta terveeksi poika todettiin ja laskettiin alas. Sitten vasta äiti hoksasi antaa nakkia.

Jore pääsi pöydälle seuraavaksi, nakin tuoksusta huumaantuneena se sinkoili joka suuntaan eikä olisi ollenkaan antanut pitää kiinni, hermostui ihan tyystin välillä, mutta antoi hiljaa laittaa rokotteen, siru vähän kirpaisi, mutta nakki onneksi lievitti pahinta tuskaa. Jore todettiin myös ihan terveeksi nassikaksi. Sen jälkeen piti vähän nahistella pitkin lattioita niin että lattiakaivo irtosi ja Aapon jalka upposi sinne. Se olikin mielenkiintoista, poikien mielestä siis.

Paluumatka oli paljon hiljaisempi ja kotonakin pojat ovat lähinnä nukkua tuhuuttaneet tänään. Ilsen pieneksi käyneestä syöttötulin pehmusteesta tuli ihan suokkaripaikka ja siihen piti mahtua molempien!

Pöpperöiset pojat

The boys were meeting the doctor lady today and it all went fine. Only Jorek thought it best to analyse in a rather clamorous way how he felt about traveling by car, luckily on the way back he was too tired to utter a sound. He too was a little bolder on the table, trying to escape the tight grip, but let the chip to be put as well as the vaccination. Both of the boys were inspected healthy! :)

Rest of the day was spent very much at sleep.... zzzzZZZZ. Me too, gotta get to bed now. I had a long night trying to fit the training tables for the winter season to fit every ones preferences with a group of other trainers... oh, it's a hard job!!! :P I'm to be there every monday all night and train a group on tuesdays too.

Pojat pian 8 viikkoa

Tässäpä meidän pojat, kohta 8 viikkoa, Carina tuli varta vasten ottamaan kuvia. Vaan kylläpä jauheliha maistuu ;) Turosta tuleepi ehkä Aapo. Kyllä minusta Turo on enempi show miehiä, ainakin näin pentuna, tosin aika neitimäisesti söi jauhelihansa etujaloilla varvistellen :D Jorpula vaan tunki jauhelihalle niin raivokkaasti, että siksikin uskon, että näyttää vähän kulmikkaammalta.

Jorekilla näyttäisi myös matalempi hännänkiinnitys tai sitten vaan kaarevampi selkä. Itse olen tykännyt, että että agikoiralla selän kaarevuudesta on vain hyötyä. Suora selkäinen ei vaan ole niin liikunnallinen. Voisi olla hyvä varmuuden vuoksi silloin tällöin hierotuttaa Aapoa ennen kisauran aloittamistakin kaiken varalta, katsoa miten agitreenaaminen vaikuttaa selkään ja teettääkö helposti jumeja.

Witty Fox Arturo Tan Duro "Aapo"

Witty Fox Alvaro Que Raro alias Mr. Polar Bear

Rommi

Tässä tarina Rommista, joka etsii vaivihkaa uutta kotia, jos se sopiva sattuisi löytymään.

Rommi on syntynyt 1.3.2007 neljän parsonin pentueeseen Joensuussa, Wilhellmiinan kennelissä. Rommin isä on Ulvomäen Ukkopekka, Artusta voi lukea lisää Artun omilta kotisivuilta. Rommin äiti on Jyvämäen Kismet, josta en tiedä mitään.

Rommi tuli meille vuoden ikäisenä, se oli asunut ensimmäisen elinvuotensa kaksihenkisessä perheessä, josta olosuhteiden muututtua se kuitenkin joutui lähtemään. Se oli villi, kesytön, rauhaton, dominoivakin, huomiohakuinen, mutta ystävällinen. Emme tienneet koiraa hakiessamme olevamme hakemassa itsellemme kasaa ongelmia... Se näytti kyllä ongelmalliselta paikalle päästyämme ja nähdessämme pojan ensi kertaa, mutta silloin oli jo liian myöhäistä kääntyä pois. Siitä piti tulla koira Esalle.

Rommi on ollut meillä nyt 2,5 vuotta. Se on kastroitu, sillä se on ylisuuri (42cm) ja hermorakenne ei ole sitä mitä vilkkaalla rodulla pitäisi olla. Sen sukupuolivietti oli myös turhan voimakas, ottaen huomioon, ettei sitä aiottu koskaan käyttää jalostukseen ja tietenkin toiveena oli päästä eroon turhista nylkytyksistä ja pissojen nuolemisista ja juoksujen aikaisista konserteista, kuten kävikin. Sen räiskyvä luonne kuitenkin säilyi entisellään leikkauksenkin jälkeen ja astuakin se osaa oikein sujuvasti. :P

Olemme saaneet taottua poikaan paljon käytöstapoja ja monet asiat se osaa paljon paremmin kuin meidän kaksi ei niin tarkan kurin alla olevaa parsonnarttuamme, se on hyvin kuuliainen kotona ja myös ulkona, jos tarjolla on tarpeeksi hyvä palkka (lue: pallo). Sille on ehditty opettaa alkeet agilitystä ja tottistakin ollaan pikkuisen aloiteltu. Rommissa olisi ehkä ainesta tottiskoiraksi siitä kiinnostuneelle, mutta hippunen koiratuntemusta ja aimo annos kärsivällisyyttä on tämän klopin kanssa tarpeen. Esalla ei kärsivällisyys koskaan riittänyt ja niin Rommi jäi minun armoilleni. Siitä ei oikein kuitenkaan ole agilitykoiraksi, koska laji minusta kiihdyttää ennestään kiihkeää koiraa liikaa ja omat kaksi agilitykoiraani ovat minulle kylliksi - en jaksa treenata täysipainoisesti kolmen kanssa, varsinkaan kun kolmas on jo itsessään kolmen koiran veroinen treenikaveri, se vie mehut ohjaajasta. Rommi ei saa meillä sitä mitä se haluaisi ja tarvitsisi kipeästi - työskennellä ihmisen kanssa, päivittäin.

Laumaelämä ei myöskään ole Rommia varten. Emme ole koskaan saaneet opetettua sille tervehtimistä kiihdyttävässä laumassa, vieraiden tulo on aina maailman suurin ilonaihe Rommille, ja kun se yksinollessaan ottaa vieraat vastaan mitä hillityimmin kiemurrellen ja kannellen tavaroita suussaan, lauman läsnäollessa syntyy takaa-ajoa, rähinää ja nahistelua. Stressaavaa sekä koirille, isännille että vieraille... Rommi rakastaa kannella tavaroita, sillä se saa huomiota ihmisiltä. Se käy aina kysymässä saako jotain kantaa, se tuo sen tarjolle ja antaa heti pois, jos se ei ole luvallinen. Kanniskelu meillä vain tarkoittaa sitä, että seuraava koira (eli Lisa) tahtoo sen mitä Rommilla on ja kolmas (eli Foxy) menee väliin rauhoittamaan tilannetta, josta se vain pahenee ja taas meillä on nahistelua ja takaa-ajoa pitkin kämppää. Rommin ollessa yksin, ei tätä ongelmaa ole. Se syö luita, leikkii leluillaan, pötköttelee jalkojen juuressa tai tulee rapsuteltavaksi.

Meillä muut koirat nukkuu päivisin - niin kauan kuin Rommi nukkuu, sitten alkaa elämä. Varsinkin illat, kun koko perhe on kotona, katsotaan sohvalla telkkua tms. Rommi tulee tyrkylle tavaroidensa kanssa koko ajan ja alkaa taas se hulabaloo ja Rommi laitetaan häkkiin. Tai Lisa. Varsinkin nyt, kun on pieni leikki-ikäinen lapsi, kaikki ne ihanat pehmeät ja kovat ja kilisevät ja värikkäät lelut lattialla ovat aivan liian suuri houkutus, erityisesti kun tulee vieraita ja niitä meillä käy muutettuamme nykyisin joka päivä, monta kertaa - ja taas soppa on valmis.

Rommin takia meillä aloitettiin raakaruokinta ja sen myötä hävisivät Rommin aiemmat anaaliongelmat sekä korvatulehdukset. Rommi on hyvä syömään ja nautiskelee luiden syömisestä erityisesti. Rommin turkinlaatukin parani ruokinnan myötä, mutta vaatii paljon työtä pysyäkseen hyvänä. Se on karkea, mutta pitkäksi päästessään pehmenee, eli vaatii säännöllisen nyppimisen n. 3-4krt/vuosi, pysyäkseen säänkestävänä ja peittävänä.

En osaa sanoa, onko Rommista kisakoiraksi. Ei olla käyty sen kanssa harrastamassa niin paljon. Tällä hetkellä pallo kuitenkin tuntuu olevan sille maailmankaikkeuden paras palkka, se tekee sen eteen mitä vain, joten poika on ehdottomasti koulutettavissa. Namin eteenkin se tekee hienosti töitä. Agilityssa varsinkin, olen käyttänyt palkkana ruokaa, se kiihdyttää huomattavasti vähemmän.

Rommi on ihana lenkkikaveri, mutta pyrkii kyllä tervehtimään kaikki vastaantulijat, olivat ne sitten koiria tai ihmisiä. Lenkillä tulee luokse kutsuttaessa (paitsi jos näkee ensin sen mitä ei tarvitsisi nähdä), ei ole koskaan karannut näkymättömiin. Kulkee nätisti hihnassa, eikä räyhää vastaantulijoille, palloa vastaan ohittaa kenet vain täydellisessä tottisseuranassa :) Rommi ei ole koskaan ollut aggressiivinen, se tahtoisi aina vain hyppiä vasten ja hakea leikkiin. Alakynteen jäädessään kyllä puolustaisi itseään, mutta harvemmin ottaa tilanteen niin vakavasti. Se on fiksu poika, mutta ei tee mitään mitä se ei halua. Se kuitenkin rakastaa ihmisiä ja ihmisten kanssa puuhaaminen on parasta mitä se tietää, varsinkin jos palkkana on pallo. Olemme itse pilanneet pihalta sisään tulemisen, se ei tottele minua, vain Esaa. Sitä on jahdattu sen ollessa nuori joka on tietenkin sen mielestä todella hauska leikki. Meillä on onneksi aidattu piha ja jos Rommia "leikityttää" eli se ei halua tulla käskystä sisälle, jätän sen pihalle. Logiikkaa lenkillä virheettömän luoksetulon ja pihalla luoksetulon välillä en oikein käsitä, ehkä pihalla on aina vaarana joutua sisälle ja jos sisällä riehuu, joutuu pian jopa häkkiin, lenkillä taas joutuu pahimmassa tapauksessa vain hihnaan, mutta saa olla silti ulkona, oman ihmisen kanssa.

Rommi olisi sylikoira, jos se pääsisi syliin. Aina kun se pääsee, se tulee niin liki kuin vain mahdollista ja pusuttelisi loputtomiin. Rommista voisin jaaritella loputtomiin. Ja jos joku tahtoo kuulla lisää, kerron mielelläni. Etsitään Rommille sitä täydellistä kotia. Meillä sille ei sellaista ole tarjolla. Meillä ei ole kiirekään, joten täydellisen kodin etsintä vie varmaan hyvin, hyvin kauan. Siihen ollaan varauduttu. Ideaalipaikka tietenkin olisi maalla, rauhallisella seudulla, ei naapureita tai muita koiria, Rommille tarjottaisiin tekemistä, oli se sitten rottajahtia talleilla, verijälkeä metsässä tai tottista omalla pihalla. Tiedetään kyllä, että aivan täydellistä paikkaa ei olekaan, mutta sellaista meidän kuitenkin tulee etsiä. Kaikki edellä mainitusta poikkeavatkin saavat tietenkin ottaa yhteyttä, jos tuntee vetoa Rommi-poikaa kohtaan, rakastava isäntä/emäntähän se tärkein on :)

Me ei kuitenkaan anneta Rommia noin vain koeajalle sinne täydelliseenkään paikkaan, vaan meille saa tulla käymään, me tullaan käymään ja sitä rataa. Ja jos ja kun palat jossain loksahtaa paikoilleen niin hyvä. Jos ei, niin Rommi saa jatkaa ei niin täydellistä elämäänsä täällä meillä. Tämä ei ollut mikään yhtäkkinen päätös, vaan jo pitkän ajan pohdinnassa ollut. Rommi on raskas koira laumassa, se vaatii oman ihmisen ja tekemistä. Kun meille on lisäksi jäämässä Foxyn pentueesta se vaativampi, pelkään että minun voimani kotiäitinä loppuvat.

Iorek

Tässä on Iorek Byrnison, elokuvasta Kultainen Kompassi.

Ja hänen mukaansa ajattelimme nimetä myös Allun :) Eli tuttavallisemmin (Jore, Järkäle, Jääkarhu, Jortikka, Jorma) Rakkaalla lapsella kun on monta nimeä - jo nyt :)

Kävi nimittäin nyt niin, että tämä valkoinen herra jääkin meille. Ei me uskalleta antaa sitä minnekään muuallekaan! :0 Turo lähtee siis Annelle, se nyt vaan oli tarkoitettu niin, ihan alusta asti, me ei vaan heti sitä hoksattu. :) Onnea Anne nyt virallisesti tulevasta perheen lisästä!

So what I'm saying is, Iorek stays here and Turo, the tricolour boy, will go to Anne in Tornio :) It seems that this ones so much more, well, just a lot more everything, that we've got no other choice! ;D

Kep-kep-kep-kepit!

Ei sitten eilen päästykään epiksiin Esan venyneen työpäivän takia, mutta pääsin kuitenkin koirien kanssa lenkille illasta, kun Carina tuli pikkuisia katsomaan ja treenasin sitten Foxyn kanssa omassa pihassa. Lisahan ei olisi epiksissä edes rataa voinut mennä, koska sen kanssa on vielä puomi ja kepit treenin alla ja keinukin itseasiassa.

Alla oli siis pitkä lämmittelylenkki ja Foxy menikin kyllä sitten radalla sen mukaisesti, enhän minä ollut edes muistanut, että sekin osaa olla vauhdikas, kun olen vain tuota Lisaa hehkuttanut ;) No, se meni lujaa ja hienosti, aatakin otettiin nyt ensimmäistä kertaa. Muutaman kerran otettiin semmoista pikku radan pätkää, Lisan kanssa sitä samaa ja sen jälkeen vielä pitkä jähyttelylenkki. Näitä lisää! Ihania pikkukoiria minulla :) Rommi pääsi mukaan kyllä lenkille, mutta sen kanssa ei nyt tottistelut, ehti jossain välissä metsässä syödä läjän paskaa, eikä todellakaan huvittanut palkata siihen suuhun, yöks!! Se sai saippuapesun kun mentiin sisälle.

Nyt päivällä otin Lisan kanssa menestyksekkäästi kahtatoista kujakeppiä. Kokeiltiin tätä CarinaT:n kanssa toissapäivänä, jolloin siirrettiin kepit eri paikkaan ja laitettiin kahdeksan sijasta kaksitoista keppiä. Lisa ei jotenkin hiffannut koko hommaa, kokeiltiin hihnalla ja vedättämällä ja lähettämällä ja palloa kupissa ja pallo kädessä ja vaikka sun mitä, kunnes lopulta Carina ehdotti, että asetan sen niin, että keppejä pitää tehdä vain neljä - no se onnistui. Sitten kuusi, lopulta kahdeksan ja siihen lopetettiin. Eilen treenatessa sitten otin taas kuusi, sitten kahdeksan ja lopulta kaikki kaksitoista, hyvin meni ja tänään meni joka kerta kaikki 12 oikein nätisti. :) Välillä mennään vähän taaksepäin, mutta tämmöistäpä tämä tietenkin on...

Otsikosta poiketen Lisan keppi-käskynä on yksi "kepit", Foxyltahan piti opettaa tuo toistaminen pois, se meinasi tietenkin aina lopettaa, kun itse lopetti käskyttämisen.

Nyt nakkikeitolle ja sitten siivoamaan!

Ihanat pojat

Huokaus.

Ne on niin ihania poikia. Allu nukahti juuri syliini selälleen, kun nypin sitä. <3

Vaan on ne kyllä aikamoisia riekkurassejakin. :P Hyvä kun nukahtivat.

Positioning

Vähän väliä hermoromahduksen partaalla ja nämä aamut kun pitäisi olla helpompia, koska Ilse vielä nukkuu...

Pojat alkavat jo vähän tunnustelemaan paikkaansa laumassa, varsinkin Allu. Se alistuu hetkeksi ja hyppii toisessa taas kuonolle ja räksyttää. Sillä on oma paikka pakastimen vieressä (veikkailen, että turkki tekee olon vähän tukalaksi kunnon leikkisessioiden jälkeen ja se on hoksanut keittiöstä viileimmän paikan, meillä on siellä lattiakin vielä remontoimatta), josta se näkee sekä eteisenovelle, että ruokailuhuoneen kautta olohuoneeseen. Oikea leijonakuninkaan sijainti... ;) Sieltä minä sen sitten yleensä kannan omaan petiin Turon seuraksi. Turo mielellään hakeutuu sinne tai sitten molemmat nukahtaa jalkojen juureen kun olen koneella.

Virtaa riittää kuin pienessä kylässä siis, näillä molemmilla. Turo on enempi sellainen tihutyöstäjä, se kiskoo pöytäliinoja ja kuljettelee tavaroita, pureskelee nurkkia ja touhottaa menemään. Allu ei kisko niin paljon, mutta tekee kaikkea muuta ja kiusaa kanssakoiriaan. Vaikka osaahan tuo Turokin kiusata, ettei ne mitenkään super-erilaisia ole. Karvan takia vielä Allu alkaa myös herkästi läähättämään ja se on niin ilkikurisen näköistä ja kuuloista, että kun se vähän väliä vielä räksähtelee Rommille tai Lisalle on pikku jäähy ansaittu ja otan sen syliin köllimään nypittäväksi. Se ei niinkään nyppimisestä välitä, tahtoisi vain olla menossa koko ajan. Täytyy kyllä myöntää, että Turon nyppimisharjoitukset on jääneet aika olemattomiksi, vaikka kyllähän sillekin todennäköisesti broken turkki tulee, kun siinä myös kasvaa rikkahippusen haiventa.

It's getting rougher all the time - the puppies play, that is. In the mornings my work load's a little easier, when Ilse is still at sleep, but these two little pepper mills sure know their way to make a mess and a wreck (out of me). Luckily one more week left and Allu moves to his new home to make a mess and a wreck there. ;)

Allu has found a good place in front of the freezer, it's in the kitchen where we haven't yet made the floor, so it's bound to be a little cooler place. Very functional position also, what comes to seeing the whole floor from the door to the living room, indeed, a place for a lion king ;) Turo prefers his own bed or then they both sleep by my feet.

I've also started groom training with Allu, as you can see from the photo :D ;) Well, he actually has a lot of less of the furry fur in his back, though I must admit, a lot of it still remains...

Viimeiset treenit

Tänään vedin viimeiset kenttätreenit tälle vuodelle. Foxykin pääsi mukaan, meitä oli niin vähän tällä kertaa. Harjoiteltiin sylkkäriä, hienosti alkoivat aloittelevatkin koirat sen hiffata - Lisakin hetkittäin :) Foxyn kanssa sai pistää oman kropan aika mutkalle, että se kääntyi tarpeeksi, olen kyllä sitten tehnyt siitä kankean kulkijan... :P Sen käännökset on siis surkeita, kun ensimmäiset puolitoista vuotta harjoiteltiin lähinnä vain etenemistä... vain ajoittain onnistun sen kanssa tekemään tiukkoja, napakoita käännöksiä. No, Foxyn kanssa en sen enempää alkanut tahkoamaan kuitenkaan, pikkuisen iloteltiin ja annoin sen maistella palloa. :) Oli niin intopinkeenä, ettei oikein lähdössä pysymisestä voinut puhua...

Rommille aloittelin opettamaan Ilsen lelujen keräämistä lattialta. Se osaa periaatteen; eli nostaa kun pyydän, näytän lelukoria ja se osaa tahtoessaan tuoda lelun koriin. Ongelmana tällä hetkellä on vain motivaation puute, eri saa enempi palkkaa ihan vaan kanniskelusta kuin koriin laittamisesta ja kehuista. Sen kanssa touhuaminen on jo paras palkka itsessään, että koitappa siinä sitten motivoida. No joo, patukka saisi sen riemastumaan äärettömyyksiin, mutta sen nähtyään minkään muun esineen ottaminen suuhun ei enää tule kysymykseenkään.

Myös sellainen varjopuoli näissä nouto-treeneissä aina on, että Rommille jää ne hyvin paljon päälle, nytkin se on jo muutamaan otteeseen rapannut lelukoria, että voisi ottaa sieltä lisää kanniskeltavaa ja etsii nurkat ja sohvan aluset edes jotain kannettavaa hakien. :/

IN ENGLISH: (Fox some reason I cannot make this stupid Blogger colour the writin for me anymore... I don't understand what is it that I do wrong...)

Today was Lisas last day training outside. Foxy was with us too, for we're slowly starting to practice with her too. She was all very exited, even a little too much, if you ask me, when she would not stay behind the first jump before I released her. Well, I got her do something right and she got her yellow ball, she sure has missed it being on the field again :)

I'm planning on going to a competition with her in the end of November, we shall see how the practice starts to get going... After so obedient Lisa she feels nerve-wracking crazy ball... :P And yes, after he being on a 6-month-break, poor little Foxy, sure she's bound to have heaps of extra energy!

Posing

Nearly 7 weeks :) Incase I won't get Esa co-operating on wednesday, here's some structure shots today.

It seems amazing how almost all the outer features of Turo seems to have fallen from the mother side when Allu is so much as a copy of his father. :)

Witty Fox Arturo Tan Duro

Witty Fox Alvaro Que Raro

"Minä myös!"

O den andra lilla gubben också riktigt nära! :)

Vähän lähempää

Ja ihan liikkumattomana tällä kertaa, Annea varten :)

Uusia ja vanhoja videoita

Jaksoin nyt vähän enempi perehtyä noiden videoiden tekoon, eikä se sitten olekaan yhtään vaikeaa... Tein Lisan treeneistä leffan :) Ja sitten sain lopulta koottua helmikuisessa Kim Kurkisen koulutuksessa otetut videopätkät kasaan. Niitä en vielä osannut tehdä niin hienosti. Koulutuksesta läpisin kai jotain enempi silloin joskus helmi-maaliskuussa, mutta tässä nyt nämä minun tekemäni elokuvat! :) Olen niin ylpeä itsestäni...

Ensi kerralla pitää vaan muokata äänikin pois ja laittaa vaikka musiikkia tilalle, joku ääliö oli jostain syystä jättänyt jonkin työmaakoneen ärisemään koko treenien ajaksi tuohon kentän viereen, eli ei kannata laittaa ääniä kovin kovalle. Kurkisen koulutuksessa taas seurakaverit keskustelee aika selkeään ääneen tuossa videolla, toivottavasti ei mitään sopimatonta... ;)

Ostajan opas

Löysin sen artikkelin, oli nimeltään Puppy Buyers Guide, se on Amerikan Parson yhdistyksen oma julkaisu. Joskaan se ei ehkä ole aivan niin hyvä mitä muistelin... Mutta varmasti ihan lukemisen arvoinen kuitenkin.

Turo 6 viikkoa ja yksi päivää

Karmean marmatuksen säestämänä sain Esan avustamaan kuvan otossa... Noh, parempaan ei nyt "ollut aikaa" :P Pah.

Kropan mallit ovat kovin erilaiset pojilla ja Turon karvanlaadusta en vieläkään aivan mene vannomaan. Ettei tämä niin hurjan tasainen pentue ole, kun toinen on iso, karvainen ja pitkävartaloinen ja toinen pieni, sileä ja pitkäjalkainen.

Tässä vaiheessa Allu näyttäisi malliltaan paljon hauskemmalta, Turo taas ihan honkkelilta. 7-viikon iässä olen kuullut että on paras arvostella pennun rakenne, joten niitä ensi viikon kuvia odotellessa... Jostain netistä joskus bongasin aivan mielettömän hyvän dokumentin parsonin rakenteesta ja sen kehittymisestä pennusta aikuiseksi, ei vain ole aavistustakaan mistä sen enää löytäisin...

Lenkillä ja ulkona muuten vaan

The Master Of Twilight... lol ;D

Paksu poksi... *huokaus* meillä riittää vielä töitä laihiksen kanssa... :P

Metsätiellä

Ja muutama kuva lasten kanssa ulkona :) Koko poppoo menee mainiosti yksiin sekä sisällä että ulkona. Pikkupojat eivät ole tosiaan jäämässä sisälle, kun kaikki muutkin kerran pääsevät ulos!

Allu 6 viikkoa

Tässä on meidän komea Allu-poika kuusiviikkoisena! :) Siitä on tullut oikein lupaavan rasittava pikku parsonin alku ;) Karvan kanssa mahdetaan tuoksia tovi jos toinenkin, sen verran tuhtia settiä on se! Muutama ruskea pilkku on tullut lisää, Allu on edelleen meidän rämäpää, täysillä menossa joka paikkaan! :)

Koetettiin me ottaa kuvia Turostakin, mutta kulma oli huono ja päästä tuli iso, kropasta pieni ja minun ruma naama näkyy taustalla (todellakin, sillä keskityn aivan liikaa koiran asetteluun ja näytän ihan toljolta) joten laitan kuvan Turosta vaikka huomenna. Tuohon pikku penkille kun pojat nosti, niin aivan kauhistui, että näinkö isoja ne jo ovat... ! Enää kaksi viikkoa luovutukseen, sitten tänne jääkin vain yksi pallero päiviämme kauhistuttamaan ;) Vähän koitin laskeskella tuon kuvan perusteella, että säkä voisi pojilla olla nyt n. 23cm luokkaa? Aika paljolta se kyllä kuulostaa, kun Foxy oli vasta kymmenenviikkoisena 24... heh.

Foxyn puomi ja sen kontaktit

Nyt on ihan pakko tulla kertomaan Foxyn treeneistä :D Otin rimat alhaalla saman radanpätkän kuin Lisa lauantaina ja se meni sen ykkösellä nappiin! Siinä on jopa putki tyrkyllä, mutta vedättämällä oikealle esteelle samalla tavalla kuin Lisa se toimi hienosti, vaikka Foxy tunnetusti tekee herkästi omia päätelmiään radan kulusta, tämän suhteen tauko on varmasti tehnyt terää! Kerran vain otettiin rata ja sitten kontaktiharkkaa, hyvin pitkästä aikaa... Minulla oli pallo ja ruokakuppi, että pallo näkyy pitkän nurmen seasta.

Ruokakuppi palloineen puolentoista metrin päähän kontaktikapistuksesta Foxy kiipee käskyllä kontaktille Paikka -käsky sattumanvaraisesti (ennen siis pysähtyi aina heti, kun sanoin paikka olipa se vielä ehtinyt kontaktille tai ei, puhumattakaan etutassujen asettamisesta maahan) ja Foxy liukuu juuri oikeaan paikkaan, etutassut maahan, takatassut kontaktille, odottaa vapautus käskyä ja sen saatuaan kirmaa pallolle. Vauhti on mieletön ja toistoja useita, joka kerta virheetön suoritus. Tällä me jatketaan, jatkossa niin, että palkka on yhden hypyn takana, sitten kahden, sitten putken jne jne. kunnes lopulta se on vain osa rataa. Kapistukselta voin poistua jo kauas, lähettää kaukaa ja layeroida, paikka pitää. Otin myös puomilla kaksi kertaa, yhtä hienosti meni. Foxylle siis jätän tuon paikka -käskyn, Lisa sen sijaan saa opetella koko esteen yhdellä käskyllä (kiipee).

Kontaktit on sellainen murheenkryyni ollut aina. Jos ja kun ne saadaan oikeasti kuntoon, varmasti kisafiilis rentoutuu paljon, kun on yksi asiaa vähempi murehdittavana. Toisena meillä on nyt sitten kepit, joilla näkyy selvää löysäilyä Foxyn kanssa. A treeniä en ole vielä aloittanut, sekin vaatii useita toistoja, takaaleikkauksineen ja persjättöineen.

Jipii, kisakalenterin täyttöä!

Huh huh... Jos Lisa on tosiaan jo vuoden alusta kisakunnossa, niin on parempi olla minunkin... laskin, että Oulun ja Lapin-läänin alueella järjestetään yli 40 starttia keväällä! :0 Nyt nimittäin myös ActiveDogin areenakin on kisakunnossa ja hekin ovat alustavasti varanneet kalenteriin kisapäiviä. Jipii! :) Alkaa olla jopa valinnan varaa, mihin mennä ja milloin, tai ei nyt ihan ;) heh. Mutta kyllä jos kerran kuussa pääsisi lähtemään molemmilla koirilla, niin on sitä siinäkin. Toiveina todellakin saada kasaan ne kaikki nollat Foxylle, mutta onhan meillä taas ensi vuosikin aikaa ;)

Mutta toiveet on toki erikseen, tavoitteena on Foxyn kanssa SM-kisat ja MM-karsinnat, vanha virsi, mutta kyllä me ainakin tosissaan yritetään! Lisan kanssa sitten toiveena nousta kevään aikana kolmosiin. Ei siksi, että sinne olisi kiire, vaan siksi, että se on oikeasti hyvä. Carina auttanee minua näissä tavoitteissa, mutta en tiedä miten paljon hän on valmis kisaamaan Lisan kanssa ja minun pitää kuitenkin itsekin kisata sen kanssa, ettei siitä aivan tule Carinan omaa ;)

Tuumailin, että Lisan kanssa voisi yrittää käydä kisoissa kevään aikana harvakseltaan. En tiedä miten se auttaisi yhtään mihinkään, mutta ehkäpä siinä olisi se juju, että se on niin kiihkomieli, että rankka ja toistuva kisoissa käyminen tulee todennäköisesti käymään sen hermoille, ettei se ala esim. haukkumaan/vinkumaan (=komentamaan) radalla, kun se nyt on niin hiljainen. Käytäisiin myös minun (tai Carinan) psyykkeen mukaisesti Lisan kanssa radalla, silloin kun tuntuu, että rento meno olisi taattua. Se on kyllä tähän asti osoittautunut olevansa paljon viilipyttyisempi, kuin mitä siitä olisin uskonut, mutta luulen että Lisan kanssa liian paljon hyvää kerralla ja monta kertaa perätysten tekisi vain hallaa.

Täyttelin taas tosiaan kalenteriakin (oikeassa laidassa) pitkästä aikaa tammikuun alkuun asti. Foxylle on suunnitteilla startteja jo nyt marraskuulle, joko Ouluun tai Torkkille, katsotaan miten sen kanssa alkaa treenit sujuilemaan. Lisan kanssa ei siis kiire, mennään sitten kun SE on valmis. Jos ihmettelette, miksi toistelen tätä koko ajan, noh, se on tärkeää minulle, en saa kiirehtiä sen kanssa. Tammikuussa tahtoisin näyttelemäänkin Kajaaniin, samalle päivää illalla olisi yksi startti agilityakin, se voisi olla mukavan rento tilaisuus ottaa Lisankin kanssa epistenomaisesti yksi startti... Jos ei se pääse kisaamaan jo aiemmin, mutta jotenkin en usko. Nyt pitää Lotta malttaa ja odottaa että se osaa.. Ja onhan minulla Foxy.

Messariin tullaan kehänlaidalle ehkä sitten tillistelmään. Joo ei maksettu 100€, että kaksi keskivertokoiraa pääsee näyttämään karvojaan tuomarille, joka tulee melkein puolet halvemmalla kuukauden päästä Kajaaniin ihan samoissa asiosissa. :P Messari on ihan liian yliarvostettu ja ylihinnoiteltu, kuinka tärkeää on olla Helsingin Voittaja? ROP koiraksi tuleminenhan on kyllä aina hienoa, varsinkin kovassa sakissa.

Kuulin puskaradiosta, että Maitomien Action oli eilen ollut ROP-koira erkkarissa, todella upeeta! Marikalla on kyllä ollut aivan mieletön vuosi näyttelyiden suhteen... :)

Lisa kasvaa ja kehittyy

Olen lueskellut Kelpokoiran Artikkeleja. Hyviä! :)

Olen viikon "myöhässä" noiden sivujen ohjeistetusta nartun pennutuksen jälkeisestä kuntouttamisesta, Foxy oli kyllä reilusti hyvässä kunnossa ennen pentuja ja on sitä nytkin, mutta jatkan samaan malliin 'viikon myöhässä' myös treenaamisen aloittelun kanssa. Enää reilu viikko, jipii! Ollaan otettu sen kanssa oikeastaan vasta kontaktikapistusta ja keppejä ja niitäkin vain muutaman kerran.

Lisa pääsi taas treenailemaan Carinan kanssa eilen ja se meni niin hienosti jälleen! Ihana Lisa! Kontaktikapistuksella oli tapahtunut huomattavaa edistystä, se pysähtyi jo itse - saa nähdä, aika nopea se on oppimaan kuitenkin. Otettiin keinu myös silmätikuksi, eli vauhdilla päätyyn, alas, vapautus. Lisa pyysi myös keinulta lupaa poistua, vaikken ole vaatinut sitä, parempi niin päin!

Mutta nyt minun pitää alkaa siivoilemaan...

Mallun kuvat

No tässä näitä Marjaanan ottamia kuvia nyt heti sitten :)

Turo pisulla

Ja sitten kameraa päin!

Allu vauhdissa!

Välillä pedissä peuhaamassa

Turo väsähti

Allu jatkoi hommia... Ilsen uusi synttäriankka sai kyytiä.

Turo simahti lopullisesti...

Ja mamma myös. Kiitos Marjaana, ihania kuvia! :)