Treenitavoitteita

Luin jonkun blogista siellä haaveksittavan samasta, eli treenitavotteiden luomisesta ensi kaudelle ja miksei samalla myös niistä kisatavotteista. Mutta ensisijaisesti siis pohdiskelen tässä minkälaista treeniä uskoisin meidän tarvitsevan erityisesti. Taukoa on vain tullut niin pitkästi, että nämä huomiot saattavat mennä kankkulan kaivoon ekojen oikeiden treenien jälkeen, kun oikeasti pääsee näkemään missä on puutteita, mikä on muuttunut ja mikä ei.

Mutta uskoisin, että näitä ainakin me vielä jankataan (aika kauankin):

-kepit, keppikulmat ja niiden täydellinen suorittaminen. Eri kulmat on jo todella hyvällä mallilla, mutta se loppuun asti vieminen ei ole aina niin varmaa kun on kiire, eikä myös se, että kaikki välit mennää täydellisesti. Eli nyt kun vauhtia on tullut lisää, on rytmi vaihtunut myös erilaiseksi ja välillä välistäkin jää suorittamatta keppejä.

- kontaktit PUOMI. Puomilla aletaan harjoittelemaan jättämistä ja erkanemista. Lähettäminen onnistuu, mutta Foxy tuppaa usein pysähtymään tuolloin liian aikaisin, tätä voisi kokeilla korjata vaikkapa yllyttämällä äänen kanssa, vaikka itse tuleekin jäljessä. Ja sitten vähä vähältä enemmän liikettä ja kauemmas itse, kun koira jää kontaktille oikeaan asentoon.

- kontaktit A. Aan kontakteja me ei sen kummemmin aleta hiomaan kuin että muistaa aina laittaa sen palikan!!!! MUISTA!

- omat kuviot. Pitkän ja kömpelöittävän tauon jälkeen olen itse varmasti niin jähmeä kuin ohjaaja voi vain olla, joten omat ohjauskuviot ja uudet kuviot rankkaan harjoitteluun, näiden kanssa voisi painia päivittäin vaikka omassa olkkarissakin ;) Tai vaunulenkillä, jos haluaa treenata vähän tukevammalla varustuksella.

Ihan perusasioita siis, jotka ei vielä ole aivan hanskassa, mutta niistäkin huolimatta ollaan kovasti menossa kisoihin keräämään niitä nollia eikä mitään muuta. Jos sitten vaikka ensi vuoden SM-kisoihin päästäisiin. Vaikka saattaahan ne jäädä vielä nekin väliin, jos Foxy pennutkin pyöräyttää. Mutta sen näkee. Lisakin pääsee kisaamaan vasta toukokuussa virallisesti. Vaikka ei se osaakaan vielä keppejä tahi keinua ollenkaan.

Ohjatuilta treeneiltä toivon kokopitkiä, vaativia ratoja ja sitten jotain nippeliohjausjuttuja. Noita yllämainittuja voin siis harjoitella omalla ajalla. Tarvittaisiin hurjasti ratatreeniä kun ei päästä kisamaan pitkiin aikoihin nyt marraskuun jälkeen jolloin toiveissa siis käydä kaksissa virallisissa kisoissa.

Eilen ja tänään kävin vaunulenkillä, eilen Foxyn kanssa tänään Lisan ja huomenna sitten Rommin. Foxy nautiskeli kovasti kun sai olla keskenään mamma kanssa, voi sitä herttaisuutta, vaikkei se siltikään osaa kulkea hihnassa vetämättä. Nyt sain kuitenkin kietaistua hihnan ohjausaisan ympäri, jolloin käsi ei väsynyt. Sen kun vetää - ei jaksa enää opettaa jästipäätä... Lisa sen sijaan kulkee oikein nätisti, koska se on vähän raukka hihnalenkeillä, kun on tottunut kulkemaan vapaana. Meidän moka tämäkin, kyllähän sen tiesi jo silloin talvella, kun hyvin harvoin lähdettiin hihnalenkeille ja tämä on sitten tulos. En varmaan edes viitsi Lisaa jatkossa kuljettaa yksin mukana, kun ei se niin nauti, se tarvitsee jonkun siihen seuraksi.

Foxyn kanssa otetaan sitten pihalla treeniä kun Ilse jatkaa nokosiaan. Tänään jankattiin avokulmaa kepeille kun koetan aina ahnehtia liikaa ja Foxy ottaa toisen välin. Hallaa vain sillä teen, pitäisi muistaa. Kädellä kun näyttää selvästi, niin hakee paremmin oikean välin kauempaakin ja vaikeammasta kulmasta.

Mutta kahveet tais jo keittyä, minusta yksi kotoisimmista äänistä on juuri kahvinkeittimen porina ja sitten se tuoksu siinä lisänä. :) Vaikka en himokahvittelija olekaan, kun vatsa ei kestä, ei siitä äänestä ja tuoksusta ja siitä kahvihetkestä siltikään voi olla tykkäämättä!

Saarella kontakteja

Kipastiin saarella ottamassa kontaktitreeniä ihan oikeilla vehkeillä, kepit ja rengaskin siinä oli kaikkien kontakti-esteiden lisäksi. Foxyn kanssa enimmäkseen tehtiin vain treeniä, kun aikaa oli rajallisesti enkä jaksanut alkaa laittamaan hyppyjä ja putkea muita koiria varten, sitä paitsi satoi vettä ja jo kahden pikkutreenin jälkeen kengät olivat märkänä nurmella juoksemisesta... Esa sitä paitsi kyllääntyi heiluttamaan autoa, kun Ilse nukkui sisällä turvakaukalossa ja alkoi kuulema kitisemään heti jo autoa ei heiluttanut :D

Mutta ihan kivasti meni treenit, Foxy tosin hyvin herkästä unohtaa puomin kontakti alastulon tai luulee, että sitä ei jostain syystä välillä tarvitse tehdä, joten sen kanssa tulee olla huolellinen sitten kisoissa, varmaan otan varman päälle ja pysähdyn itse aina samalla ja jos mahdollista, menen koiran eteen pysäyttämään sen. A:ta otettiin palikoilla, koska muutaman kerran ilman palikoita tuli jo lennokkaampiakin alastuloja - edellisestä kunnon treenistä Aalla kun on jo aikaa. Keinu sen sijaan meni joka kerta nätsästi, samoin kepit. Hakee hienosti jo jyrkemmässäkin kulmassa, avointa ja suljettua.

Nyt pidemmän tauon jälkeen Foxyssa on todella virtaa. Se räksyttää välillä! o_O Mitä se ei siis koskaan aiemmin ole tehnyt. Mutta koen sen vielä positiiviseksi räksyttämiseksi, sillä haukahduksia tulee aina silloin tällöin, erityisesti kun se kokee olevansa minua jäljessä tai muutoin vain kiihdyksissä. Toki virheitä saattaa tällöin myös tulla herkemmin, mutta koira on myös paremmin kuulolla (jotenkin siltä vain tuntuu, vaikka sitä kyllä luulisi juuri toisin...) ja tulee luonnollisesti nopeampaa. Foxy on mielestäni syttynyt lajille jo kauan aikaa sitten, tämä on vain jotain valtavaa purkautumista siitä hyvästä, että on joutunut olemaan niin kauan taolla ja ehkä minussakin on enemmän energiaa tai ohjaustyyli kipakampaa tms. jonka koira huomaa, kun olen itsekin niin jo kaivannut agilityn vauhtia.

Aloitin muutama päivä sitten Foxyn alas trimmaamisen päästä ja niskasta. Nyt jatkoin hännästä ja hännäntyvestä kun Esa avusti pitämällä koiraa paikoillaan. Foxy nimittäin koettaa koko ajan istua, se inhoaa takaosan nyppimistä. :P Kamalasti siitä irtoaa karvaa, kun olen näin kauan nyppimistä pitkittänyt ja heh, huomasin, että ei siinä vyötäröllä ollutkaan pelkkää ylimääräistä karvaa vaan ihan jotain muutakin ylimääräistä.

Kysäisin Carinaa vara-ohjaajaksi Kemiin jos niin sattuu, ettei juokseminen onnistukaan. Aion mennä niin monta rataa kuin jaksan. Ilmoittaudun siis vain lauantaille 14.11. Sillä 15. päivä lähdemme käymään Haukiputaalla PRT ry:n järjestämässä geenitestissä linssiluksaatiota varten. Mennään vain Foxyn kanssa, kun testejä on vasta rajallinen määrä, Lisan kanssa sitten myöhemmin. Rommia kun jalostukseen ei käytetä, pelkät silmätarkastukset sille saavat riittää.

Mutta nyt sauna on jo lämmin, sinne siis, lupasin Foxyllekin että pääsee saunomaan, kun niin "kiltisti" antoi nyppiä.

Treenivideoita pitkästä aikaa!

Nyt on omat treenit videolla. :)





Tuommoista lyhyttä treenipätkää me Foxyn kanssa tehdään päivittäin jos mahdollista. Paljon meillä on ihan tuommoisessakin radassa treenattavaa mm. kontaktille jättö niin, että voin itse liikkua kauemmas ja sitten kepit vaatii meillä vielä toistoja, silloin tällöin vielä jää noita välejä suorittamatta ja siinä on helposti hyllyn paikka, kun koira ehtii jo kirmata seuraavalle esteelle. Ja sitten tuo "mene, mene, mene..." Menee se ilmankin, mutta minä en ilmeisesti toimi ilman sen toistamista... Mutta tänä kesänä ollaan opittu tuota kepeille lähettämistä paljon ja vaikeampia kulmia myös. Hyvin alkaa jo sujumaan :)

Pallon kanssa ollaan haettu sitä lisävauhtia ja se on toiminut. Äiskällä on vielä vähän kunto hakusessa tosin ja näidenkin juoksahdusten jälkeen henki pihisi tovin. Heh. Oli kyllä vähän viileä ilmakin, että kävi kurkkuun...

Hyppyesteet meillä on vähän onnettomat, kun ei niissä ole siivekkeitä. Takaakierrot sun muut on tehtävä liioitellusti, joten liekö aiheuttavat vain hallaa tuommoiset esteet... Mutta pianpa me taasen päästään hallitreeneihin. En malta odottaa! :) Toivottavasti paikat kestää jo sitten. Ei ne ainakaan vielä ole protestoineet noista pikkutreeneistä.

Että näin se mamma vain livistää pihalle vaikka pikkunyyttikin on hoidettavana... No itkuhälytin on onneksi keksitty, kuten myös Esa ;) ja Ilse nukkuu taas hienosti pitkiä päikkäreitä, viimeviikko oli taas jotain aivan muuta... Kolme viikkoa on siis takana vauvallista elämää ja koirat ovat sopeutuneet tilanteeseen hienosti. Lisa tosin pissii edelleen sisälle paljon. Ehkä pissatulehdus pitäisi vielä poissulkea, vaikkei muita siihen viittaavia oireita olekaan...

Ötökkä

Tämmöistä ötökkää käytiin eilen katsomassa. :)






































Kyseessä on siis parikuinen affenpinseri poika Ransu, Kertun poika. Aivan ihastuttava lutukka-ukkeli! Ransu ei siis ole tulossa meille, vaikka alemmassa kuvassa siltä näyttääkin, vaan löytänee uuden kodin jostain toisaalta. :)

Olen unohtanut täällä mainostaa, kuinka Rommi on kuin uusi poika nykyään. Se vain on. Siitä on tuntuu tulleen ihan asiallinen piski. :) Seuraamme vielä tilannetta, ennenkuin käydään liikaa kehumaan, mutta kyllä muutosta on havaittavissa.

Tänään aion ottaa videolle Foxyn keppi-kontakti treeniä. Kun se menee lujaa! Ainakin minusta tuntuu että se menee... saa nähdä miltä se näyttää videolla. :P

Koulutuspalaveri

Eilen pääsin omiin harrastuksiinikin pitkästä aikaa, kun piipahdin arcticin kouluttajapalaverissa. Päätettiin hallikauden ryhmistä ja kouluttajista ja pääsin vetämään yhtä kahdeksan koirakon ryhmää yhdessä toisen ohjaajan kanssa. Kilpailevia ovat jo nämä koirat, mutta suurin osaa taitaa olla ykkösissä vielä, se vain, että kaikki koirat ovat makseja! Siitä on muutama tovi kun maksia ohjasin, eikä sitä oikein voi edes laskea, kun se oli silloin kauan, kauan sitten kun ohjasin Leniä, meidän irlanninsetteriä ja minusta tuntui, ettei agilityssä ollut edes silloin mitään erityisempiä sääntöjä, heh. Kunhan mentiin ja pidettiin hauskaa. Leni meni usein lähimetsään ja lammelle pitämään hauskaa sorsien kanssa, jos ei sitä keppitreenit kiinnostaneet. Kuinkas kauan siitä jo oikeasti on... ainakin 14 vuotta. Huhheijaa.

Mutta takaisin asiaan siis. Mekin saatiin Foxyn kanssa taas treeniryhmä, osaavassa porukassa jossa kaikki muutkin on minejä! Jipii! Taidetaan vain Foxyn kanssa taas olla ainoat kakkoset siinä porukassa kun muut on jo kolmosia... mutta me noustaan kyllä vielä, nopsaan, jos minulta kysytään. :) Treenit alkavat kahden viikon päästä torstaina. Pitää nakittaa siellä joku videoimaankin aina välillä.

Alkoi kyllä vähän huolestuttamaan Kemin kisatkin, kun ilmoittautuminen on jo 10pv päästä ja kisat sitten 14. - 15. päivä. Mutta kymmenen päivän päästä sitten näkee, mihin tässä pystytään.

Lisa seisoo

Nyt pistin Esan hommiin ja otettiin Lisasta pari seisotuskuvaa. Se on taas luikummassa kunnossa kuin mitä tahtoisin, en sitten millään saa sitä lihotettua!! Se oli tässä välissä ihan ok, mutta nyt taas kun siirryttiin täysliharuokaan, en osaa annostella Lisalle tarpeeksi tuhteja annoksia, että tyttö pysyisi lihassa. :P Mutta ei se nyt näännykään, ihan pirteä edelleen...

Lisalla on nisät vähän turvonneet juoksujen johdosta, niin kuin Foxyllakin teki ekojen juoksujen jälkeen. Ne näkyy ihan tuommoisina karvapahkuina sitten, ei sillä muutoin mistään karvat noin törrötä - ihan ku ois broken! Juu, kynnet on pitkät, ne kasvaa ihan mieletöntä vauhtia tällä ipanalla... Eilen jo otin saksetkin esille, mutta sen pidemmälle en päässyt kun estyin minua huudettaessa toisaalle.

Naurettiin Esan kanssa äsken minun ilmeille jotka olin naamalleni osannut vääntää muutamien muiden kuvaotosten yhteydessä, onneksi tässä parhaassa kuvassa minullakin oli siedettävä muikistus naamalla. Olisin halunnut laittaa niitä rumempiakin "hymyjä" näytille, mutta Esa ei antanut, heh.

Taustalla näkyvät istuskelevan parsonkalenterin kuukauden tytöt eli Aada ja Emma, joille Lisa juuri ennen kuvien ottoa murisi sen istuessa Esan sylissä. Ilmeisesti koirat erottuvat tuosta kuvasta niin hyvin, että niille on parempi vähän muristakin, jos vaikka ilmiintyvät pian meidän keittiöön... mur.

Lisa tarkkana kalenterinarttujen kanssa...






















Ollaan havaittu pientä joskin rasittavaa muutosta myös tyttöjen käyttäytymisessä, ilmeisesti tästä uudesta tulokkaasta johtuen. Eli molemmat pissivät mennen tullen sisälle ja ulos. :P Yleensä silloin kun itse ei olla läsnä, Esa vaikka ulkona ja minä vauvan kanssa tai yläkerrassa. Eilen kanniskellessani itkevää vauvaa Foxy pissi sisälle kolme kertaa... Lisa oli häkissä juuri sen takia, että luultiin sen tekevän pissejä, mutta Foxy on asialla ihan yhtä usein näköjään. Vaan minkäs teet, toivotaan että se menee ohi ja että Lisa ei mene nyt aivan sekaisin, se kun ei ole täysin sisäsiisti ollut tähänkään asti ja toivotaan ettei tule takapakkia.

Rommilta löytyi eilen vielä jumeja selästä, en tiedä olisiko aineiden pitänyt vaikuttaa selän rentoutumiseenkin tms. eihän elo täällä muuten ole kummemmaksi muuttunut. Saatiin paria pilleriä lisää ja seuraillaan taas käytöstä. Nappulatkin ovat siis mennyttä elämää, katsellaan pelkän liharuokavalion turvin tästä eteenpäin.

Syysaamut

Näin meillä vietellään viileitä syysaamuja kun ulkona on jo useampi aste pakkasta ja Esa tykkää lämmittää uunia.

Rommi-Rompula lähtee huomenna taas Suvin hoidettavaksi. Olen miettinyt, liekö tuommoinen (kuva alhaalla) pään matalalla kantaminen myös jonkinlainen oire selkä- tms. kivusta. Minusta kun tuntuu, että Rommi kulkeaa pää alhalla enemmän kuin tytöt, ulkona sitä ei taas niin huomaa kun virikkeitä on huomattavasti enemmän. En tiedä, ehkä vain arvailen.





















Lisan lokoisat aamutorkut


















Nyt on viimeaikojen kuvat olleet aika nukkumispainotteisia, kun en ole päässyt mitään harrastamaan kuukausiin! Tympeää... Mutta pikkuhiljaa tästä taas. Koulutusryhmien jako tehdään ensi tiistaina, sinne olen menossa kovasti, kun saadaan jopa hoitoapua tänne kotiin, kun äiti ja täti tulevat viikoksi "lomailemaan" ;) Tarkoituksena olisi alkaa tuolla lokakuun viimeisellä viikolla vetämään ryhmää tai ainakin apukouluttajaksi taas ja sitten aloittaa omat treenit pian myös. En tosin tiedä, onnistuuko vielä tuolla viikolla itse lähteä treenaamaan, vaan eihän kukaan pakota treeneissä juoksemaan, jos menen tekemään sen mukaan kuin jaksan. Marraskuun alussa kun vasta on jälkitarkastus ja sen mukaan sitten lääkäri kertoo mitä saa tehdä ja mitä ei. Hallikausi meillä alkaa samaan syssyyn. :) Ja pian myös Lisan jatkokurssi. Keinua ei tosin olla vielä harjoiteltu...

Eilinen luupäivä teki koirien kakasta valkoista ja kovaa papanaa. Hyvin kuitenkin luiden syönti eilen taas onnistui, joukossa oli muutama putkiluun palanenkin ja Rommi söi omansa, kun sillä on sen verran enemmän puruvoimaa leuoissa, tytöille putsasin vain sisustat ja heitin ontot luut roskiin. Illalla ovat kyllä tosiaan hyvinkin ruokaa vailla noina luupäivinä, eivät voi ymmärtää miksi iltaruokaa ei kuulu! Rauhoittuvat tosin iltalenkin jälkeen sitten ja unohtavat, että sitä ruokaa ei sitten tullutkaan.

Barffaus jatkuu

Esa on meillä hoitanut ruokapuolen kiltisti nyt, kun mamma jatkaa vain uniaan! :D Olen tässä päivänä muutama ronskisti nukkunut kello kahteentoista ja herään sitten aamupalalle. Tänä aamuna ihan normirytmikin onnistui, kätevästi juuri kun Esa joutui lähtemään aamusta koulutukseen. Ei siis tarvinnut herätä silmät ristissä kun kenneltyttö antoi nukkua niin normaalisti kuin tilanne sallii koko yön. Pääsin siis laittelemaan koirille luut tälle päivää. Meillä on syötetty tähän mennessä vasta noita poron lihaisia luupaloja, kun ei muutakaan juuri ole.

Torstaina Esa lähtee Rompsun kanssa käymään taas hoidossa ja samalla tuonee mukanaan monipuolisempaa lisää koirien ruokavalioon ja päästään pohtimaan uusia kuvioita ruokalistan suhteen. Kyllä tämä tästä joku päivä valkenee minullekin, kuinka sellainen monipuolinen ruokalista luodaan, nyt on vielä vähän hakusessa, teen mitä käsketään ;)

Pakkasaamut vain jatkuu, vaan on ne myös kauniita! Ajateltiin jos tänään piipahdettaisiin pikku vaunukävelyllä yhden koiran ja vaunujen kanssa. Ehkä semmoinen vartin lenkki olisi hyvä... En taida uskaltaa, jaksaa tai edes pystyä pidempää eikä sitäpaitsi tuo pirpanakaan saa. Koetetaan totutella koirat pikkuhiljaa vaunulenkeille, niin voin harrastaa niitä itsekseni sitten tulevaisuudessa.

Mutta aamupala on vielä minulta syömättä, joten jatkan siitä. Olen innolla lukenut sunnuntai-illasta saakka mahtavia erkkarikuulumisia, kun siellä oli vaikka mitä yllätysvoittajaa ja menestyjää, hieno juttu! Suuronnittelut tätäkin kautta Helille ja kasvateilleen! :)

Onnea huomiselle :)

Kovasti lykkyä kaikille parsonerkkarin näytteille asettajille huomista varten! :)

Me täällä valmistaudutaan iltarupeamaa varten, koirille olisi jo korkea aika laittaa ruoka ja itsekin ruveta pohtimaan missä vaiheessa laittaisi nukkumaan. Mennyt vähän rutiinit sekaisin siltä osin viime aikoina. :P

Rommille pitäisi varata uusi aika käsittelyä varten ja laittaa ruokalistaa taas uudelle mallille. Kemin Prismasta löytyi yllättäen pakasteosastolta koirille tarkoitettua lihasekoitusta ja vatsalaukkuakin. Kyllä tämä barffaus täällä pohjoisessakin vielä saadaan onnistumaan. DjurMagazinet tarjoaa myös yhdenlaista pakastelihaa. Pitää vielä ottaa selvää mitä kussakin on.

Nyt vain on vähän veto pois, ne on nämä pimeät illat, vetävät alakuloiseksi...

Aptus-hallit jäi nyt näkemättä ja kokematta

Nimittäin erkkarin pitopaikka, erinäisistä syistä. :P Toiveena/ajatuksena oli, että jos vauvi lähtisi syntymään pari viikkoa ennen LA:ta, jolloin oltaisiin ehditty olla kotona jo useampi viikko, ennen erkkaria mutta näin ei käynyt. Ja ehkä noiden flunssahommien sun muiden suhteen on parempi olla kotona, vaikka vauva olisi vanhempikin.

Veikkalempa vaan, että hieno näyttely siellä on tulossa viikonloppuna! :) Kyseiselle tuomarille (Karen Rimmer) olisin kovasti koirat halunnut viedä, mutta minkäs teet, toivotaan, että ensi vuodelle saadaan kanssa joku kasvattaja tai vaikka kaksi ;) tuomareiksi. Saahan kai sitä vähän harmitella, vaikka syy onkin ihana kun ei paikalle päästä, en minä sitä kuinkaan koeta vähätellä. Kiva kun siellä on kuvaajat paikalla kuitenkin ja pääsee täältä netistä käsin seuraamaan tuloksia ja tunnelmia jälkikäteen. :)

Ulkona on aivan valtavan nätti ilma! Lumimyrsky pyyhälsi eilen hintsusti meidän ohi, täällä sateli jonkin verran räntää ja sitten taas paisteli aurinko, tuossa kymppikilsan päässä kaupungilla olikin sitten ollut kaamea myrsky ja lunta tulla tupruttanut useita senttejä! Mutta se on tässä jo huomattu, että sää on huomattavasti leudompi tässä saari/niemi-rannikolla, kuin tuossa keskustassa. Muun muassa treeneihin olen muutamaan otteeseen pukeutunut hellevaatteisiin ja todennut että Keminmaan kentällä tuleekin kaatamalla vettä ja lämpötila tippunut puolikymmentä astetta...

Koirat ovat pihalla jopa intoutuneet juoksemaan, vaikka en pääse niitä itse metsään viemään ja Esakin on asioilla. Hauska katsella kun toiset nautiskelee vielä näistä syyssäistä. Kaunis lokakuu... :)

Vauvaksi vauvojen paikalle

Tässäpä nämä nyt sitten on, kaikki meidän lapsoset! :) Kiitos kovasti onnitteluista, isänkin puolesta.

Foxy on ottanut vauvan tulon kaikkein rauhallisimmin, kuten arvata saattaa. Lisa on ihmeissään, kun Rommi hermoilee. Rommi läähättää ja seuraa Esaa jos hänellä on Ilse sylissään, tai jos olen syöttämässä makkarissa, Rommi odottaa aidan takana koko ajan, välillä koettaa hyppiä vasten Esaa kun hän kantelee itkevää vauvaa. Muutaman kerran ovat kaikki päässeet vauvaa nuuhkaisemaan, Rommi vain on vähän kovaotteinen kuononsa kanssa ja tarttuu helposti hampaillaan vauvan peittoon tai vaatteisiin, villiintyisi jos ei pidetä kiinni välillä. Lisa lipsuttelisi naamaa minkä ehtisi, jos annettaisiin, kääntelee päätään kuunnellessaan vauvan tuhinaa. Foxy tyytyy nuuskuttelemaan vauvan hiuksia ja hymyilemään äidille. :)

Johtuneeko siitä, että tässä on nyt muutaman päivän keskittynyt tuijottelemaan mini-ihmistä, mutta Lisa näyttää nykyisin tosi isolta ja aikuiselta! Se ei olekaan enää meidän perheen vauva... Alkoikin olla jo vähän liian hemmoteltu, kyllä se tiesi sen jo itsekin ;)

Tästä se lähtee hiljalleen... uskon, että meille saadaan vielä läjä lapsiystävällisiä, ellei jopa -rakkaita koissuja. :)

Ja niille vauvaihmisille ja ei niin vauvaihmisille lähikuva gaagaa-teltavaksi ;)

Koko perhe pian koolla

Huhhuijjakkaa. Melkein koko perhe on taas on kotona, tyttönen syntyi 1.10. klo 16.04 aikamoisen urakan päätteeksi. Foxy pääsi yksin tutustumaan tytyyn ensimmäisenä, riehummat tulevat kotiin vasta tänään. Foxy on silminnähden nautiskellut ainoana karvakorvana talossa, hymy on herkässä ja häntä vipattaa yhdestä ainoasta sanasta jonka sille kohdistaa. :) Ilsen Foxy on tutkinut tarkkaan villasukasta tummaan tukkaan asti ja todennut ilmeisesti koulutuskelpoiseksi. Kovasti sen kuitenkin tekisi mieli ängetä vauvan ja äidin väliin jos mahdollisuus on, hymyillen tietenkin.

Tänne sateli yön aikana pikkuisen lunta ja sää on nyt aivan ihana! Valitettavasti itselle jopa rappujen askeltaminen on vähän riskialtista puuhaa tällä hetkellä, joten Esa kävi mielikseni ottamassa muutamia kuvia metsässä.

































Jos sitten myöhemmin lisää kertomusta, kun saadaan ne vauhtiveikot kotiin. :)