Pujotteluniksit

Kuinka saada Lisalle - joka on läheisriippuvainen, heikko itsenäisessä työskentelyssä, hieman rauhaton ja vilkas kun tehdään töitä - aukoton, monipuolinen ja itsenäinen pujottelu?

Näkisin että treenaus tulisi aloittaa itsenäisen suorituksen vahvistamisesta. Se muutenkin olisi kuulunut ihan alkuaikojen harjoitteluun, mutta sitä vain ei ole koskaan Lisalle tullut vahvistettua. Tämä koskee siis ihan kaikkea este-suorittamista. Lisan eteneminenkin on ollut heikompaa kuin aiemmalla kisakoirallani Foxylla, sen olen saanut ihan kohtuullisen toimivaksi mutta eteneminen onkin helpompi nakki mitä tulee irtoamiseen ja itsenäisyyteen verrattuna sivuirtoamiseen, josta tässä todella on kyse. Että koira kestää ohjaajan voimakkaan poistumisen sivulle pysyen koko ajan sen näköpiirissä.

Lisalle on tiukka paikka kun se näkee minut silmäkulmastaan kauempana kuin mitä se on odottanut tai mihin se on tottunut. Paimenkoirilla tämä taas on synnynnäinen ominaisuus, niillä on yleisesti ottaen hyvä sivuirtoaminen, vaikka poikkeuksia varmaan sielläkin. Terrierillä ominaisuus olisi varmaan keskitasoa (kaikkia agilityrotuja? ajatellen) parempi, mutta vahvistusta kaipaava. Sen sijaan jos koiralle vahvistaa vain lähityöskentelyä, sitä tulee myös todennäköisesti saamaan jatkossakin.

Tietämättäni ja ymmärtämättäni opetin Foxylle voimakkaasti etenemistä ja itsenäistä työskentelyä, se oli aloittelevan silmissä tuolloin ihanne: Itsekseen, melkein ilman käskyjä tai ohjausta toimiva koira joka lukee rataa tehokkaasti itse - Foxylla oli myös siihen hyvät lähtökohdat. Lisaa taas aloitin ohjaamaan olevinaan jo jotain oppineena ;) Ja koetin toimia pitkälle päinvastoin kuin Foxyn kanssa, olettaen, että lähtökohdat ovat jotakuinkin samat. Mutta kuinkas kävikään, voin kai vain todeta, että niin meitä kuin koiriakin löytyy moneen lähtöön!

--

Ajattelin siis nyt, jos itsenäisyyttä alettaisiin vahvistamaan ihan vaan jollain pikkujutuilla. Etupalkkaa hyppyjen taakse, ja otan itse sivuetäisyyttä molemmin puolin. Samaa kontakteille ja esim. pöydälle, vaikkei me sitä olla muutenkaan pahemmin treenattu.

Kontaktit ja pöytä mahtaa itse asiassa olla helpoin harjoitella sivuetäisyyttä, jos alastulot on varmalla pohjalla, sitä suorittaessaan koiralle on selkeää milloin ollaan vielä esteellä ja milloin sieltä saa taas poistua ohjaajan luokse, suoritusvauhdillakaan ei ole merkitystä ja jos tosiaan ne alastulos on vahvat onoffit, se myös kestää heti aluksikin melko voimakasta sivuirtomista, josta pääsee sitten palkkaamaan ruhtinaallisesti.

Hypyllä liian voimakas sivuetäisyys voi johtaa kieltämiseen tai jos koira kuitenkin hypylle ehtii, niin esim. riman tippumiseen, kun tuleekin kiire ohjaajan luokse. Putkessa taas koira ei edes näe, minne asti ohjaaja ehtii ennen ulos tuloaan, joten se on vähän yhtä tyhjän kanssa vaikka hyvähän sitäkin on harjoitella.

Joten kontakteilla aloitetaan. Sitten siirrytään hypyille ja muille hyppy-esteille, näihin voinee sujuvasti yhdistellä esim. putki-hyppy-suoria.

Ja lopulta sitten kun vaikuttaa, että kestää sitä etäisyyttä paremmin ja paremmin, voidaan lähteä vahvistamaan sitä pujottelulta irtoamista. Samalla voidaan toki jatkaa itsenäisen pujottelun vahvistamista pienellä sivuetäisyydellä ja sen lievällä kasvattamisella.

--

Etäisyys kuitenkin on vain yksi seikka vahvassa pujottelussa. Toinen on toimivat sisäänmenot. Näitä me aloitettiin taas treenaamaan eilen ottamalla pitkästä aikaa esiin ohjurit. Lisa ei kestänyt niitä ollenkaan... aluksi vain suora lähestyminen onnistui, sitten umpikulmat joten kuten (välillä tuli edelleen ali tai yli) ja aivan lopuksi otettiin hyvin hitaita namipalalla avustettuja lähestymisiä avokulmaan. Nopeat lähestymiset avokulmaan johtivat aina ohjurin yli hyppäämiseen. Se ei käsittänyt ollenkaan miksi sinne oli laitettu hyppyjä sekaan.

Välillä siis autetaan ohjureilla ja sinnikkäästi jatketaan tätä niin, että sekä avo- että umpikulmat alkavat näyttää juuri niin hyviltä kuin millaisiksi ne haluan.  Siis niin, että huolimatta ansaesteistä tai etäisyydestä esteelle koira osaa käskyn kepit ja hakee ne joka kulmasta minun sijainnistani tai liikkeestäni huolimatta.

--

Jotain jo osataan: Lisalla on erinomainen sieto pujottelulla takaaleikkauksille, kun aloitetaan voimakkaasta umpikulmasta ja ohjaaja siirtyy pujottelun oikealle puolelle. Se sietää myös jonkin verran vastaan kävelyä juuri tässä tilanteessa, mutta on oppinut suorittamaan sen hyvin paljolti samalla tavalla joka kerta. Ei esim. kestäkään sitä, että jäänkin umpikulmalle vietäessä ohjaamaan vasemmalta.. voi huokaus.

--

Pujottelulla voi keksiä kikkailuja melkein loputtomiin. Juurikin vasten kävely, pujottelun editse, sivuitse, läpi jne. kulkeminen koiran pujotellessa, valssit, edessä leikkaukset, takaleikkaukset, syötöt, niistot ja kaikenlainen ansoittelu (putket, kontaktit, namit ja lelut).

OKK:n skabailut

Tehtiin Lisan kanssa 3 hylättyä Oulussa viikko sitten. Sanoinkin jo treeneissä, että olisiko enää kurjempaa tapaa jäädä kisatauolle (helmikuussa seuraavan kerran), mutta kyllä, treenikaveri totesi, tehdä seuraavana viikonloppuna Haukiputaalla vielä 3 hylättyä lisää, joten jäätiin kotiin tällä kertaa, vaikka ihanan paljon kisaajia siellä olisi ollut! Mineissä vajaat 40 per kisa.

Tässä kuitenkin radat videolla ja piirroksina. Muutamia muutoksia on alkup. piirroksiin tehty kisaradalle. Mini-Medit kisasivat järjestyksessä C-B-A.

En minä tiedä miksi näitä videoita edes tänne laitan, mutta laitan nyt kuitenkin. Pelkäsin keppikulmaa ja sehän me sössittiin. Kokeilin suoriutua sylkkärillä, koska en olisi ehtinyt valssiinkaan kun koira piti varmistaa putkeen, olisi mahtanut tulla putken ohi vain varmemmin, jos olisi karannut valssailemaan putki-keppiväliin. Vitonen siis putkelle kiellosta, toinen kepeille viennistä ja hylky sitten sieltä edestä päin.

Saatoin kepeillä liian pitkälle jatkosuunnitelmiani varten, Lisa varasti siitä huolimatta viimeisen välin ja jäin sitten siihen vähän kuin tuumaustauolle. Tuo 6. hyppy radalla siis ystysuorassa ratapiirroksen hyppyyn nähden. Siitä kun itseni kokosin, niin selvittiin viisitoistaputkelle asti ok, vaikkakin saksalaisväsäelmät väsähti molemmat (7.-8. ja 11.-12.) ja putkesta tullessaan Lisa teki taitavan putkijarrun (vai minäkö sen tein) ja sujahti etukäteen 18. putkisuulle. Joten 10vp ja zilj.hylky, vähän niinkuin. Tämä taisi tosin olla meidän huonoin rata.

B-rata sitten näytti tältä. Päivittelin taas keppikulmaa ja haaveilin persjätöstää 3. putken jälkeen, jota en tehnyt. Vitonen kepeille viennistä ja sitten ihan sujuvaa (Hoxatkaapa videolla 11. putkelle vienti, siinä vasta putki-kontakti-erottelua jos mitä ja parhaimmillaan, muahah) kunnes en pitänyt varaani ja päästin Lisan valumaan takaisin 1. esteelle tuolla 16. hypyn jälkeen, ou nou! :/

Ja se vimpparata, nollaa me oltiin siinä vaiheessa menossa tekemään, vaikka jälleen kerran se pujottelu tuotti harmaita hiuksia rataan tutustumisessa, jolloin päädyin radikaalimpaan ratkaisuun puomilla. Ja sen olisi pitänyt toimiakin, mutta se ansaputki!! En kyllä ollut sitä huomioinut ollenkaan.. Ei oltu ainoitakaan.

Mutta kaiken kaikkiaan sujuvia pätkiä useita, yhteenkään putki-puomi-ansaan ei langettu, kontaktit oli hyvä kisakontakteja, mutta edelleen minun pitäisi niillä malttaa, sekä kisoissa että treeneissä.

Käytiin tänään hallilla treenaamassa keppikulmia ohjureilla, meni uuden opetteluksi aivan, mutta kun haluat niistä hyvät, niin ei auta. Onhan meillä helmikuuhun asti aikaa.

Katkos

On ollu kisoja, ollaan treenattu, ollaan hoidettu, ollaan huolehdittu. Olisi videoita, treeniratoja ja kaikenmaailman ajatusta toisen perään.

Päällimmäisenä taas Igsy, joka on oireillut jälleen ja nyt taas kipulääkityksellä.

Lisan sterilointi siirtyy hamaan tulevaisuuteen.

PIGG o GLAD

Sellainen se on, tuo Igsy siis :) Aivan ihana pieni intopallero, kipua ei ole ollut havaittavissä, eikä ähinän ähinää, toki kipulääkettä se saa edelleen, mutta minulla on semmoinen mutu, että se voisi hyvin ilman lääkitystäkin. Toivottavasti kivut eivät enää takaisin tulisikaan.

Eilen päästiin taas pentukursseilemaan, harjoiltetiin istu-käskyä, sivulle tuloa (hyvin vähän) maahan menoa ja paikalla oloa sekä ohittamista. Lopuksi harjoiteltiin vielä ison mustan koiran nuuskuttelua - se vasta olikin jännää!

Istu-käskyä pitää vielä harjoitella paaaaljon! Se osaa kyllä istua kun arvaa saavansa jotain, mutta eihän se minun vihjesanoista mitään ymmärrä. Ja sen avulla sitten sitä sivulle tuloa kans, kun luonnollisesti sekin on sitten vähän hakusessa.

--

Mutta nyt minulla on taas monta rautaa tulessa, kun pitää koettaa järjestää epiksiä, seuran pikkujouluja sekä koetoimitsija iltaa. Käyn myös viikottain hallilla ma-ti-ke ja suunnitelmissa vielä sunnuntaitkin - But that's the way I like it ;) Voisin alkaa jo suunnittelemaan seuraavaa rupeamaa, jahka nämä on saatu alta pois, eihän sitä tekemättäkään osaa olla?!

--

Lisan ja Joren treenit on tänään illalla ja viikonloppuna pääsee kisaamaan asti, mineissäkin oli ilmoittautunut ihan mukavasti porukkaa, kun kahdessa startissa ylittyi 30 koiraa. 3 parhaan joukkoon olisi tavoite jos nollia on tullakseen, onko liikaa odotettu? Tuomarina Lisan kanssa uusi tuttavuus Esa Muotka. Foxyn kanssa me saatiin aikanaan Muotkan radalta meidän ensimmäinen nolla kolmosissa. Muistan vieläkin sen päivän... :')

Nämä Oulun kisat saattavatkin jäädä viimeisiksi tälle vuodelle, en välttämättä enää lähde Haukiputaalle joulukuussa. Sen näkee sitten.

Peruskuntokausi - miten päästä alkuun?

Nyt sen pitäisi olla meneillään, sen peruskunnon kohotuksen. En voi kyllä kehua toimineeni sen mukaisesti, en omalta, enkä Lisan kannalta. Joten jos koettaisi ottaa itseään niskasta kiinni, vaikka nämä pimeät alkutalven kuukaudet vaan eivät ole minua varten. Listaan tähän muutamia asioita, joita nyt talvikaudella olisi hyvä hioa kuntoon. Lisan leikkauttaminenkin saattaa siirtyä, jolloin nämä asiat todellakin ovat ajankohtaisia, muutoinhan toteutus venyy vielä hamaan tulevaisuuteen.

- kunnon kohottaminen, sekä minä että Lisa

• säännölliset peruslenkit
• pidemmät lenkit
• intervalliharjoitukset (lenkkeilyn yhdeydessä, treeneissä)
• omat lajitreenit esim. 2krt/kk

- juoksutekniikan ja ketteryyden parantaminen, minä

• lihaskuntotreenit, muut lajit, venyttelyt ja lihashuolto

- esteosaaminen, Lisa (alla tärkeimmät)

• puomin vahvistaminen
• A-este
• keinu
• esteiden itsenäinen suorittaminen, riippumatta ohjaajan sijainnista tai vauhdista

- kilpailurutiinin optimointi ja omaksuminen

• nesteytys ja ruokinta
• psyykkinen valmistautuminen sekä etukäteen että kisapaikalla
• rutiinit, etukäteen / kisapaikalla
• aikataulutus
• asenne !

--

Auttaakohan tämä mitään? Jospa se inspiroisi jota kuta muuta, vaikka itse en tältä istumalta lenkille pääsekään. Jumpata tosin voisin, eiköhän youtube auta alkuun. Varsinkin tämmöisille kotiäideille ja muihin aikatauluihinsa tai varallisuuteensa sidotuille kotijumppa on oivallinen vaihtoehto! Youtubesta löytyy jumppaa kevyestä rankempaa, varmaan jokaiselle omansa (edit. tyydyin itse työpaikkajumppiin ja niska-selkäjoogaan, mutta vierähti niihinkin se puolituntia ja valittevasti vasen pakara tykkäsi huonoa askelkyykyistä..).

Vertebrae Lumbales Are OK!!

Teen tämän postauksen päivitettynä ja koetan tehdä "diagnosoinnin" mahdollisimman totuudenmukaisesti, vaikka vähän sekavaksi menee nyt kun edellinen kumoutuu. Varsinaista diagnoosia Igsyn aiempaan oireiluun ei kylläkään olla edelleenkään saatu. ONNI kuitenkin on, että lähdimme todellakin eilen Ouluun, sillä aiemmin otetut kuvat osoittautuivat aivan paikkansa pitämättömiksi. Oulussa lannerangan nikamat todettiinkin nimittäin terveiksi. Täällä ensin otetuissa kuvissa kohteena oli siis alunperin vatsan alue jolloin äärialueet, kuten kuvassa näkyvä lanneranka oli reunalla ollessaan todennäköisesti vääristynyt. Tässä syy täysin toisistaan poikkeaville kuville.

Oulun reissu oli pitkä ja vaivalloinen. Lähdettiin kotoa puolelta päivin. Sain lapset mummin hoitoon ja saavuttiin Igsyn kanssa Otukselle klo 17 sieltä päästiin lähtemään vasta kahdeksan aikoihin.

Odotettiin vuoroamme jonkin aikaa, koska edeltävä leikkaus oli venynyt. Päästiin lopulta vastaanottohuoneeseen kuulemaan, että rtg-laite on rikki (!), mutta halutessani voitaisiin koettaa saada aika  vielä samalle illalle Akuuttiin (nyk. Animagi). Ensin Igsy kuitenkin tutkittiin päällisin puolin ja käytiin vanhaa sairashistoriaa yhdessä läpi. Sitä venyteltiin, nipisteltiin ja kopeloitiin joka kohdasta, testattiin kiputunto, jalan asennot ja mahdollisesti näkyvät hermostolliset oireet. Se aristi jonkin verran vasemman takajalan ääriasentoon taakse venyttämistä (se samainen joka oli litistyksissä kompostiverkossa silloin pienempänä). Mutta muutoin siitä ei moitetta löytynyt ja se oli reipas ja iloinen.

Aika Animagille onneksi liikeni, tai ei oikeastaan varsinaista aikaa, sillä meitä hoitanut lääkäri otti meidät kyytiinsä ja otti kuvat itse, koska siellä piti vähän liian kiirettä, että henkilökuntaa olisi meille asti riittänyt. Igsy nukutettiin jo Otuksella, kiedottiin vauvan peittoon ja sain pitää nukkuvaa tyttöä sylissäni kuvaukseen asti. Kuvat otettuamme se heilutteli  jo hiljaa häntäänsä jollekin paimenkoiran pennulle odotustilassa. :)

Varsinaiselle kotimatkalle lähdettiin yhdeksän jälkeen jälkeen kun olin kerännyt lapset mukaan, annoin Igsylle vähän ruokaa kun se oli ollut koko päivän syömättä, vaikka se olikin mahdollinen virhe - tai osoittautui kyllä virheeksi puoli välissä kotiin, kun se oksensi viltille. Pidin sitä vieressä nukkumassa, se voi pahoin koko matkan kotiin, pikku reppana, partakarvat märkinä :(

Eli päästiinkö me nyt sitten vieläkään puusta pitkälle, ainakin edelliset kauhukuvat on kumottu ja voihan se olla, että pahin onkin ohi. Nyt meidän tulee kuitenkin vielä jatkaa Onnilta saadulla Metacam kipulääkkeellä reilun viikon ajan ja tarkkaillaan Igsyn vointia. Mikäli kipukohtauksia vielä ilmenee niin raportoidaan Ouluun. Se on nyt edelleen tiistaista asti ollut oireeton ja toivotaan että sama jatkuu. Tänä aamunakin niin ihanan reipas ja innokas rakas tuli alhaalla vastaan ja samanlainen se on ollut koko päivän.



--

Ja tässä tämä vanha kirjoitus torstailta:

Lähdemme huomenna Ouluun kuulemaan erikoistuneemman eläinlääkärin mielipidettä Igsyn tilanteesta. Noista viikon vanhoista rg-kuvista kävikin ilmi ahtaat nikamavälit lannerangassa L3-7 alueella. Lääkärimme oli ennen tämän päiväistä käyntiämme alkanut tutkimaan kuvaa uudelta kantilta unohtaen edellisellä kerralla oletetut vatsavaivat ja vikaa löytyikin jostain aivan muualta, kuten sain sitten itsekin kuvista nähdä.

Joten olettamuksena nyt siis, että huono liikkuminen, ähinät ja puhinat johtuisivatkin siis selkärangan ongelmista. Mistä sitten nuo ahtaat nikamavälit johtuvat tai miten ne ovat syntyneet, toivoakseni selviäisi Oulussa, jonne Onnikin suositteli lähtemään vaikkei nyt tähän hätään aikaa saatukaan Soppelalle. Ja mikä tärkeintä, toivottavasti selviäisi myös mitä asialle voidaan tehdä. Igsy sai nyt Onnilta tulehduskipulääkettä helpottamaan vointia.

Antibioottikaan ei aiheeton ollut, koska sillä parani ripuli ja suolitulehdus. Ähinöitähän sillä on siis silti esiintynyt, vaikkakin lievempinä nyt. Ilokseni nyt pentukurssin (tiistai) jälkeen se on voinut 2 päivää ilman näkyvää oireilua.

Varasin ajan Ouluun tosiaan kaukaa viisaasti jo alkuviikosta ja käydään asioimassa Univetillä huomenna illasta - kiitos nykyaikaisten "big city" -aukioloaikojen :) Äitikin sattuu olemaan vielä Oulussa, joten lapsillekin löytyy perään katsojaa.

Igsy on muuten ensimmäinen koira, jolle ollaan otettu hoitokuluvakuutus, kiitos Jennin!

Pentukurssilta

Igsyn vointi on edelleen sama, odotetaan huomista lääkäriaikaa ja Ouluunkin varasin varmuuden varuiksi jo ajan. Perun sitten jos näyttääkin ettei sitä tarvitse. Se on huonona n. 2 kertaa päivässä siis edelleen, mutta oireet lievempiä kuin 2 viikkoa sitten.

Hyvinä hetkinä, joita siis edelleen suurin osa ajasta, ollaan tänäänkin treenattu vähän - ehkä tuo -kin pääte ei tuohon kuulu, mutten hyvällä tahdollakaan saa sitä sieltä pois, ei pysty, se on pentu, sen kanssa pitää tehdä juttuja tänään-kin - no niin, huolimatta siitä, ollaanko me treenattu muina päivinä kuin tänään(-kin) harjoiteltiin tänään siis istu - käskyä. Ja maahan ja tule ja odota -käskyjä, onneksi heti tajusin lopettaa, etten vain saa aikaiseksi samaa unisex-multikäskyä, kuten Foxylla oli, sanoitpa sitten istu tai maahan, Foxy teki jompaa kumpaa, miltä nyt kulloinkin sattuu tuntumaan, että tästä sitä namia tippuu. Jore osaa kyllä (Esa on opettanut sen ja se on uros) ja Lisa ei tee mitään, mikä ei sitä nappaa. Tai toisin sanottuna: Kyllä niitä nameja sen mielestä on vähemmälläkin herunut ;)

Mutta takaisin asiaan :) Käytiin eilen illalla piristämässä Igsyä pentukurssin muodossa. Ehkä on kyseenalaista viedä sairasta pentua kursseilemaan, mutta siltikin, silloin kun se ei oireile, se on aivan terve ja nyt oireetkaan eivät taas ole olleet kovin voimakkaita. Joten lähdettiin siis kursseilemaan taskussani keitettyjä kivipiiroja (huom. kanansydämet huomattavasti helpompi paloitella).

Tähän kohtaan sitten sellainen 'sydän', koska Igsy oli vaan niin innoissaan kaikesta. Olin varma, että sen levator ani ja kaikki muutkin hännän heiluttamisessa mukana olevat lihakset ovat seuraavana päivänä aivan kipeänä, koska häntä heilutti sitä niin kovasti ja taukoamatta. Se oli sananmukaisesti haljeta liitoksistaan, kun näki millaiseen paikkaan oltiin tultu. Pentukurssilla oli lisäksemme karhukoira, tolleripoika (tuttu jo ennestään :)), pari rotua joita en muista tai edes tunnistanut, pumin pentu ja irlanninsusikoiran pentu. Kaikki 5-kuisia hellantelttuja, Igsy vain merkittävästi muita pienempi. Juteltiin ensin ja pidettiin pennut herkuissaan, tai pidettiin jos ottivat emäntään kontaktia. Igsy koetti välillä heilutella häntää muille ja välillä minulle, eteeni istuen ja tapittaen silmiin ja siitähän sitä kivipiira saikin. Se oli niin innokas ja herttainen. Käytin välillä pihalla, vaikkei mitään tullutkaan mutta kun alettiin treenaamaan sivulle tuloa tai istu käskyä, niin Igsy ei enää ollutkaan niin reipas. Tai oli se edelleen reipas, mutta lantio oli taas laskeutunut alas ja taka-askel vatsan alla ja lyhyt sekä leveä. Näin siis aina kun oireet ilmenee ja ähinä alkoi myös. Edelleen se heilutti häntää ja oli kiinnostunut kaikesta, muttei tarjonnut enää istumista, eikä kerjännyt namia.

Annettiin Minnan vielä käsitellä pentu ja kurkata hampaisiin, sitten siitä hiljalleen lähdettiin kotiin treenaamaan istumista, kun aika on taas parempi.

Kuulumiset sairashuoneelta ja hallilta

Antibiootit tuntuvat tehoavan ja kotona asuilee edelleen oikein reipas pentu. Aamuisin vaisuutta oli vielä eilen havaittavissa, eli joskus ähinää kuuluu edelleen ja pentu kävelee huonosti. Toivottavasti kyseessä ei olisi mitään rakenteesta johtuvaa. Huono käynti sisältää siis selän köyristelyä ja siitä johtuvaa lyhyttä taka-askelta ja sitä kestää tovin, ähinän kanssa höystettynä. Piristyttyään liikkeet on hyvät, hyppii, loikkii ja riehuu, eikä tunnu olevan kipeä mistään. Mutta huonoa kävelyäkin koko ajan vähemmän.

Pissanäytekin otettiin vielä varmuuden vuoksi eilen, kun Igsy on tehnyt pihalla useita pisuja peräkkäin. Näyte oli aivan puhdas kuitenkin, joten onko se sitten oire sekin, vaikea sanoa.

Nyt hoidetaan antibiootilla loppuun asti ja katsotaan sitten mille täytyy vielä alkaa. Syytä oireiluun ei siis tosiaankaan olla löydetty, vaan hoidetaan toistaiseksi vain oiretta... :(

--

Lisa pääsi treeneihin keskiviikkona, olihan se mielissään :) Itsellä alkoi henki pihistä ja väsy iski heti yhden radan jälkeen, varmaan flunssan jäljiltä vielä. Lapset meillä vielä köhii täyttä päätä, itsellä vaan limaa enää kurkussa. Lisalla ei pihissyt mikään, ellei höyryt joita se sai antaumuksella päästellä :) Toisella kiekalla paukkui puomin kontaktit kun oikein testasin ja juoksin lujaa eteen. Koetin myös melko voimakasta sivuetäisyyttä pujottelulla, jota ei kestänyt viimeiseen väliin asti. Muutoin rata ja treeni kokonaisuudessaan meni hyvin ja oli tosi mukava treenata uudella matolla, olisi kiva päästä vielä viikonloppuna uudestaan.

Hallikaudella on tarkoitus kokeilla kiinteää treenirataa. Meillä on maanantainryhmän kanssa tarkoitus kasata rata ja testata se sekä teipata esteiden paikat loppuviikon treenejä varten. Päädyttiin tähän ratkaisuun tai ainakin sen testaamiseen, koska monet ryhmät ovat kestoltaan vain tunnin mittaisia ja radan rakentamiseen kuluisi tyhjään arvokasta treeniaikaa. Toivottavasti toimii, ainakin idea sai kovasti kannatusta.

Alla oleva rata on meidän maanantainryhmän rata, tätä ei oltu vielä teipattu, joten keskiviikon rata oli jo jokseenkin erilainen, vaikkakin esteet melkolailla samoilla paikoillaan. Treenattiin maanantain ryhmäläisten kanssa mustilla numeroilla merkattua rataa. Sen sijaan että kakkoseste olisi putki renkaan takana, ensimmäiset kolme estettä ovat siis pituus, rengas, putki ;) Painovirhe!

Lähestymiskulma puomille ei ollut aivan noin hurja ja pituus ja kutoseste sen sijaan lähempänä toisiaan. Lisan kanssa tehtiin 12 hypyn sijasta A.

Sinisillä merkattua olisi ollut aikomus treenata joskus toiste, jos aikaa olisi ollut ja rata olisi jäänyt paikoilleen, mutta sitä en taida ikinä päästä treenaamaan.

Treenaamaan pääsi tehokasta putkijarrua, ettei koira ehtinyt ottaa pituutta kutos hypyn sijasta. Pujottelulle pääsee testaamaan sivuirtoamista ja toistakertaa puomille lähetettäessä itsenäistä hakemista, jolloin saattaa vaikka leijeröidä 9 hypyn.

Sinisillä numeroilla voidaan vahvistaa itsenäistä puomilla etenemistä, koira voidaan napata nenästä 3:lta neloselle. Samoin treenaamaan pääsee itsenäistä etenemistä Aan kontaktille (6-7 väli sekä 16-17), pimeää putkikulmaa (9) ja sitten sekalaista kieputusta, harmi kun en osaa agilityn termistöä kunnolla, että voisin kertoa paremmin mitä mihinkin voisi kokeilla tai mitä kokeilisin itse. Videotakaan ei ole saatavilla :)

Sain vihdoin myös tilattua kangasväriä ja testattua sitä tyynynpäällisiin - ihan hyvä ensi vedokseksi, pitää harjoitella lisää :)

Ihanan rasittavaa

Tänään kaupungilta tullessamme kotona odotti tärisevä pikkupentu. Se oli saanut aamulla vain antibiootit ja riisiä. Annoin sille lisää riisä nyt kanan kanssa sekä pahoinvointilääkkeen. Vatsalääkkeitä onkin vain neljälle päivälle. Nyt seuranamme onkin aivan ihanan rasittava ja touhukas tyttö joka tyhjentelee laukkuja, pureskelee leluja, kiusaa Jorea ja käy välillä heiluttelemassa minulle häntäänsä. Tai sitten se seisoskelee keskellä lattiaa ja keksii uutta touhukohdetta.

--

Eilen käytiin rakentamassa ensimmäinen rata uudelle matolle ja kyllä koirilla oli kiva siinä kirmata! Ei voi kuin olla tyytyväinen. Matto on Verdanaa Saltexilta, uutena. Tiedusteltiin myös useita eri käytettyjä mattoja ja saatiin joitakin tosi hyviä tarjouksia joita ei joko ehditty ottaa vastaan tai matto ei sopinut meille (olisi esim. kaivannut täytettä). Mutta että mattomarkkinat olivat minusta hyvät, kun tein niihin liittyvät tiedustelut seuran puolesta. Pitää vaan jaksaa kysellä. Aina ei tosin suomenkielellä pärjännyt :) Uuden veroista käytettyä ja hyvälaatuista mattoa saattoi saada jopa 2€:n neliöhintaan. Se oli tosin juuri sellaista joka mielestämme olisi toiminut hyvin vain täytön kanssa. 

--

Huomenna meillä alkaa Lisan kanssa viikkotreenit pitkästä aikaa - aika ihanaa!! Jore saa odottaa treenien alkamista vielä viikon. Olen koettanut miettiä miten järjestelen koirat treenien aikaan. Varmaankin vien Joren alakertaan yksinään, koetan piilottaa sen häkin ettei se näkisi muita, mutta ei myöskään pääse hampaillaan mihinkään käsiksi. Ja Lisa ja Igsi saavat sitten olla toisessa häkissä. Multa vaan loppuu häkit, metallisiakaan kun ei jaksa joka treenejä varten kantaa portaita ylös alas eikä Lisa eikä Jore pysy kevythäkissä, noh. Ei varmaan auta kuin kolistella niitä edes taas, siltikin.

Tuliaiset

Röntgen ei näyttänyt tukoksia tai muutakaan epänormaalia. Igsylle haettiin apteekista vatsaa rauhoittavaa lääkettä sekä viikon mittainen antibioottikuuri suolitulehdukseen (uloste limaista tänä aamuna ainakin). Samalla otettiin myös vahvisterokote sekä DNA testinäytteet SCA:sta ja LOA:sta (Spinocerebellar Ataxia sekä Late Onset Ataxia)

Tyttö voi taas hyvin ainakin toistaiseksi, jatkamme riisikuurilla ja katsellaan sitten mihin suuntaan tästä lähdetään seuraavaksi.

Lähden tänään vetämään ensimmäiset treenit uudelle matolle :)

Igsy pieni edelleen

Tuolla se nukkua tuhistaa sohvalla... Jore pääsi hyppäämään meidän sohvalle vasta joskus puoli vuotiaana, meillä on vähän normaalia korkeammat sohvat. Igsy oppi Sotkamossa miten hypätään sohvalle ja tekee sen nyt sujuvasti täälläkin. Ketterä pikku apina. Edelleen tosin varon, ettei loiki sieltä itsekseen alas ilman askelmia. Tosin tänä aamuna nostin sen itse. On taas vähän vaikeana.

Saatiin lääkäriaika 10.45. tuonne paikalliselle.

Kuvia lomalta

Igsy Hiukan rinteillä Sotkamossa

Hiekkarannalla kun vesiraja on vetäytyny jopa kymmeniä metrejä kesästä.

Lisa nauttii!

Lisa mukana mökkeilemässä

Lapin jänkhiä ihastelemassa syyskuun lopulla Ivalon reissulla. Esitteillä siis ihan oikea poseerauskuva, vaikka Esa ei kyllä yhtään kattonu miltä minä näytän!! Jospa kaikki kattos vaan koiria...

Igsy pieni + kuvia näyttelystä

Ei tullut meidän näyttelyistä mitään, kun Igsyllä oli vatsa kipeänä, joten oltiin mukana vain turisteina. Samanlainen vatsakramppi sillä oli myös viime sunnuntaina, joka meni parissa tunnissa ohitse. Tuolloin perjantaina sillä oli se ensimmäinen ripulivatsa josta aiemmin kirjoitinkin ja se sen takia ähisteli kovasti. Nyt kakka on ollut löysää vähän väliä. Sotkamossa en vielä vienyt lääkäriin, halusin mieluusti ensin kotiin ja tyttökin tuntui voivan taas aivan hyvin.

Ne sen tuhinat ja ähinät on nyt kuitenkin vähitellen lisääntyneet potenssiin 10 eivätkä ole enää normaaleja ollenkaan. Liikkuminen on toisinaan huonoa, se kipuilee välillä (uikahtelee huonosta asennosta tai syliin nostaessa). Monesti huono olo tulee ulkoilun jälkeen, levon jälkeen, syönnin jälkeen tai ennen syöntiä. Monesti se myös menee ohi levon tai syönnin jälkeen. Kurjahko olo kestää tunnista kahteen, jonka aikana yleensä myös nukahtaa ja sen jälkeen vointi on taas aivan normaali. Silloinkin kun vointi on huonompi se silti hakee leikkiin, touhustelee ulkona mutta liikkuu huonosti, ähisee. Koetin jo torstai-perjantaina saada lääkäriaikaa varattua siinä onnistumatta.

Tämä on taas niin kurjaa, enkä ole edes ollut hirveän huolissani kun se suurimman osan ajasta voi aivan mainiosti. Oi voi... :( Mennään huomenna lääkäriin tutkimaan tyttöä, oli sitten vaikka lähdettävä Ouluun sen takia. Igsyllä pitäisi olla vimppa rokotukset samalla ja toivoakseni ehditään myös ottaa DNA-testinäytteet.

--

Igsy oli eilen kuitenkin aivan ihastuksissaan kaikista koirista, häntä pystyssä tepasteli ahtaassa tupaten täynnä olevassa monihuoneisessa hallissa. Tilat olivat kyllä minusta ihan kivat ja uudelleen näyttelyihin suunnitellaan lähtevämme joulukuussa 28. päivä. Hmm, toivon ainakin niin... Igsyn olo helpottui pian paikalle saavuttuamme, mutta kehästä jäätiin silti pois. Velipoika Helmer, Dark Russell's Iceman oli siten rotunsa paras pentu, ja ansaitusti, todella komea poika tämä pikkumies!!! :)

Igsy rentoutuu näyttelytohinan lomassa lasten leikkihuoneessa :)

Dark Russell's Iceman "Helmer" - BOB Puppy 4 months

--

Rahdattiin matto meidän halliin perjantaina, esteet sinne vietiin eilen. Maanantaina pääsen siis vetämään treenit. Päätin sitten kuitenkin ottaa ryhmän nyt talvelle ja jään kesältä sitten pois, kun tiedossa on kolmet kisatkin. Vedän treenit maanantaisin, käyn tiistaisin Igsyn kanssa pentukurssilla ja keskiviikkona käyn treenaamassa Joren ja Lisan kanssa, että jopas siinä taas riittää treeniä.

Näyttelyihin huomenna!

Riksu-Raksun kanssa ollaan nyt pari päivää treenattu seisomista. Eilen ostettiin uusi näyttelyhihna (en enää löydä yhtään hihnaa, edes sitä punaista) ja nyt on harjoiteltu hihnankin kanssa sitten. Annan (kasvattajan) kutsusta ilmoitin Igsyn tulevalle lauantaille, jaa niin, huomiselle siis (!) epäviralliseen koiranäyttelyyn, joihin täällä Ruotsissa saavat osallistua jo nelikuiset pennut. Virallisiin näyttelyihin pentuluokkiin saa osallistua 6kk ikäisenä. Suomessa vastavat ikärajat ovat 5kk ja 7kk.

Pikkuisen vielä silloin keskiviikkoiltana ilmoittautuessa mietitytti, kun eihän me olla treenattu yhtään. Pöydällä seisomista, ilman että namia työnnetään suuhun koko ajan, oltiin treenattu Sotkamossa kerran.  Mutta se on ilmiömäinen paikalla odottaja ja olija, odottaminen tuntuu tulevan siltä luonnostaan. Ja kun vähän vahvisti seisomista, niin se tarjoaa sitäkin ihan luonnostaan ja aikas sinnikkäästi. Alla video meidän ensimmäisistä hihna treeneistä.

Treenit ovat sisältäneet myös paljon (ehkä n. 50%) säheltämistä ja räpeltämistä, jalkojen asettelua jne. mutta lähinnä siksi, että pääsen palkkamaan sitä oikeasta asennosta, jos on tarjonnut ensin puoli-istuvaa tms. Lelun kanssa Igsy venyttää itseään enempi, joten eiköhän se kultainen keskitie vielä tässä ennen virallisia kehiä löydy :) Lelulla palkatessa olen myös itse innostavampi, jotenkin sitä namin kanssa on automaattisesti flegmaattisempi.. hmm.

Videolla alussa (ensimmäisen leikkauksen jälkeen) Igsy pöhähtelee eteiseen kun Esa kolistelee siellä. Joten odotettavissa on tietenkin myös kehässä enempi ryhdikkyyttä, kun kotona voi vaan chillailla - häiriötreeni meiltä puuttuu täysin.