Noussut siis sängystä, sohvalta, patjalta, joissa viimeiset kuusi päivää on tullut maattua. Edelleen päässä ajoittain jyskyttää, kurkussa on teräsvillaa ja rintaa raastaa kun yskin - mutta, nyt minä istun, seison ja kävelen! Imuroin jopa juuri äsken koirien petiä. Ei tosiaan voi sanoa, että olo olisi vielä hyvä, mutta nyt minä jopa uskon siihen, että olo voi tästä joskus parantua, sillä en ole aamun jälkeen joutunut ottamaan kuumetta alentavaa tai muustakaan syystä kipulääkettä. Aika jees! :)
Koirat on osanneet ottaa tämän lötköpötköilyn yllättävän hyvin ja keksin siihen kenties syynkin. Ne tajuaa hyvin, kun ollaan sairaana ja hoitaa kovasti ts. nukkuvat ihanasti vieressä. Mutta silloin jos sitä itse hönttää ja touhuaa, muttei "ehdi, voi, tms" touhuta koirien kanssa, ne hyppii silmille ja pomppii seinille. Pelkkä makailu on siis jees, ne selvästi käsittää, ettei emännästä ole muuhun kuin raadoksi, mutta olepa vain kotona tekemättä koirien kanssa mitään, niin se ei käy, silloin ne kiehahtaa. Tai meillä on nuo jotkut muutamat, jotka ei sitä kestä... Lisa esimerkiksi tekee just niin kuin emäntäkin. Paitsi silloin kun on ruoka-aika, silloin se kiehuilee.
--
On meillä onneksi Esa ollut terve, joka on lenkittänyt koirat reippaana, mutta minkäännäköistä muuta aktivointia ne ei ole saaneet. Vaan jahka tästä taas tosissani nousen... Nyt alkoi nimittäin taas painostamaan. Innostuin ehkä liikaa kirjoittelemaan.
--
Positiivista on, että yskintää ei kuulu enää kuin ihmisten suista.
Meillä on havaittu muutamia yskähdyksiä siellä täällä, joten ollaan jäänyt pois viikkotreeneistä. Olen kuullut kunkin koiran yskivän ainakin kerran useamman kerran peräkkäin, joten se riittää minulle treenitaukoon.
Valo alkaa riittämään omalle kameralle, joten nyt piisaa jokunen kuva. Manusta vain, kun tässä kriittisenä pohdin, josko sillä karva olisi näyttelykunnossa jo ennen kesää? On se ainakin parempi nyt kuin vuosi sitten , jolloin korvat oli ihan hapsut ja karvaa lähinnä rinnuksissa. Tai syksylläkään, jolloin se irrotteli kaiken.
En ole oikein ottanut selvää sen karvan vaihdon kulusta, tuntuu olevan hyvin sekavaa. Se on nyt irrotellut meillä karvaa kesällä jonkin verran ja loka-marraskuussa enemmälti. Ei siis erityisesti logiikkaa ainakaan sen suhteen, että olisi talvella tuhdimmassa karvassa, ja nythän tuo taas tuntuu enempi minusta kasvattavan sitä, kuin irrottavan.
Lunta suussa
Tyypillinen Manu-laukka päällänsä
Kaunis mies
Toinen samanlainen (punkin puremajälki ei ota kaotakseen silmän tyvestä)
Rennosti
Löytyi käpy ♥
--
Tänään aloitettiin "Oma paikka" -treeni (Control Unleashed: Go to place). Tavoitteena on, että pyyhkeestä tulee Manun "Vähänkö siistii, että saan maata tässä!!" -juttu. Pyyhettä on sitten helppo ottaa mukaan joka paikkaan. Haluan Manun siis siihen makaamaan ja jatkossa myös palkkaan siinä kaikista rentouttavista eleistä (silmien luppasu, pään laskeminen jne), eli lopulta "Vähänkö siistii, että saan maata tässä!!" -jutusta, tulisi myös "vähänkö siistii, mutta ai kun alkaakin ramasee" -juttu. Saa nähdä, miten tämä lähtee käyntiin - tahi päättyy! :)
Vähän se oli semmoista sähläämistä nyt, kun oli perusnami pyyhkeen huomioimisesta (nappula) ja supernami maatemenosta (lihapulla) joten nameja oli sitten vähän joka paikassa, kun ei ne kädessä oikein pysyneet. Ei se aivan vielä pyyhettä omakseen alkanut tunnistaa, mutta ehkä seuraavassa treenissä jo!! :)
Manu oli autossa mukana maanantain treenienvedon ajan oli niin lauhaa, se kun kestää pidempiäkin odotteluja autossa, toisin kuin vaikkapa Lisa, joka sai siis taas jäädä kotiin. Otettiin siis treenien jälkeen Manun kanssa omia juttuja. Itse asiassa samaa, mitä vedin mölliryhmänkin kanssa. Valssiharjoitukset toimikin hyvin, mutta kun "huvikseni" yritin kisaavien juttuja (takaakierto-päällejuoksuja monta peräkkäin, hah tai siis edes yksi heti putken jälkeen), niin se jäikin pelkän yrityksen asteelle.
Joten taas sain vain vahvistusta sille, ettei näissä jutuissa kannata hoppuilla tämän paimenen kanssa, siis jutuissa jotka vaatii ohjaajan liikkumista ja täsmällistä ohjausta ja koiran liikkumista ja kropan käyttöä yhtäaikaa, kun vasta ollaan laji aloitettu ja sessu varmaan vielä keskenkasvuinenkin, mitä lihasten käyttöön tulee. Take it easy, calm down! Perusjuttuja, perusjuttuja...
Mutta sen sijaan ne valssit meni hyvin, rimoja ropisi ensimmäisillä kierroksilla (25cm taisi olla) ja kun nostin rimat 25-40cm, niin ne alkoi pysymään ylhäällä aivan hyvin. Ja ei minkäänlaista jahtaamista tai käsien / lelun näpsimistä. Ota siitä sitten selvää. Alempana asiasta vielä lisää..
Mölliryhmässä oli juuri ollut eräs ihanainen juoksupöksy narttu parhaimmilla päivillään, joten paikalleen jäämiset on paljolti pään pyörittelyä ja ylös nousiskelua ja muutaman treenitoiston jälkeen piti aina viedä ulos selvittämään päätä, kun koira alkoi näyttää lähinnä huumatulta. Se siis tekee hyvin, mutta odottelut on hankalia ja se myös väsyy (ehkä lähinnä henkisesti) hyvin äkkiä. Saisi kyllä välillä olla juoksutonkin halli, mutta tämä taitaa olla sitä pahinta aikaa sen sutheen. Onnellinen voin olla kuitenkin, että Manulla yhteistyöhalut sentään säilyy, vaikka ne vaillinaiset ehkä hieman onkin, eikä keskittyminen ja pitkäkestoinen työskentely ole silloin vahvuuksia.
Kotona eilen illalla pyörittelin pihalle pari isoa lumipalloa ja testattiin niillä sitten sitä jahtaamisefektiä. En saanut sitä esiin. Juoksin siis pallojen väliä ja nakkasin Manua takaakierroille. Sain siis juosta ja nakella koiraa "lumisiivekkeille" ihan rauhassa. Mutta sen sijaan jonkinlainen jarruttaminen ja esteelle lähettäminen samaan aikaan (?) tuottaa vaikeuksia sikäli, että silloin koira on herkästä kädessä kiinni, siis näpsii tai hakee lelua. Hmm. Tai jos lennosta koetan lähettää kierrättämään, niin sen sijaan, että Manu lukisi lähettävää kättä, se käykin siihen kiinni, minusta selkeästi ärsyyntyneen oloisena. Ja tämä ongelma, meillä on ollut ihan alusta asti. Se treenatessa ei oikein kestä kättä lähellä sen päätä tai muutakaan kroppaa ja jos siinä on lelu, hyvin usein ilman lupaa käy siihen kiinni tai jopa varastaa.
Mutta. Palkkaan siis jatkossa maahan JA - Olen taas lukennut Control Unleashed:ia eteenpäin ja aletaan tekemään ns. Leave It -harjoituksia, ajattelin nimetä ne Anna Olla harjoituksiksi. Kirjoittelen näistä harjoituksista myöhemmin lisää, toivoakseni videoiden kera!
Olen koettanut nyt muutaman päivää väsätä kirjoitusta koiran askellajeista ja kuinka ne näkyvät lumella, mutta vaikeaa on.. Aloitin ensin kevyesti, omien havaintojen perusteella kirjoittamaan, mutta mitä enemmän asiasta olen lukenut, sitä monimutkaisemmaksi se menee!
Koiralla on ravin, käynnin ja laukan lisäksi eroteltavissa kolme erilaista laukkaa (ainakin teoriassa), kahta erityyppistä ravia plus niiden välimuodot sekä tietenkin peitsi ja eräänlainen peitsin ja käynnin välimuoto, jota meillä ainakin kotioloissa näkyy paljonkin, en tiedä onko sille suomenkielistä nimeä (nimistökin tässä tuottaa harmaita hiuksia, myös laukkojen suhteen), joten tutkimustyö näiden osalta on vielä kovasti kesken, vaikka jälkikartta onkin jo valmis. Ellen sitten vielä tee senkin uudestaan.
Ehkä pitää vielä lainata kirjastosta se koiran liikkuminen tms. kirja, vaikka en ole kyllä aivan varma, miten tarkasti siinäkään on näitä käsitelty..
Itseä kiinnostaa erityisesti omien kohdalla se, miten jälki poikkeaa niin sanotusti normaalista ja minkä takia, sen vuoksi alunperinkin olen alkannut koiriani "jäljestämään".
--
Kotona vietellään tänään oksupoksupäivää, yksi lapsi sairastaa ja pitää elokuvamyysiä yläkerrassa ja toinen pelaa Crash Bandicootia ilman paitaa, siniset housut ja kengät jalassa. Jos pelataan Raymania, täytyy olla hanskat. Pleikka♥
Jättäydyin pois omista aksaryhmistä (haikeus sentään!!). Ajattelin treenata rataa sun muuta omalla ajalla molempien kanssa ja käydä Manun kanssa tottiksessa torstaisin. Näin se elämä vie, ei olisi uskonut! ;)
Viikonloppuna Vappu tuli toistamiseen kouluttamaan Arcticilaisia hyppytekniikan saloihin. Perjantaina istuimme luennolla aiheena psyykkinen valmentautuminen ja siinä istuessa ja kuunnellessa sain kyllä vahvistusta omalle tekemiselleni, olen siis suurimmaksi osaksi ihan oikeilla jäljillä tämän asian suhteen ja siksipä varmaan se jännittäminenkin on tosi isolta osalta jo väistynyt kokonaan. Enempi vaikeuksia onkin keskittymisessä ja varmaan siinä luottopuolessa. Joten sitä itseluottamusta tietyllä tapaa pitäisi vielä kasvattaa ja seuraavissa kisoissa koetan päästä kokeilemaan korvalappuja / musiikkia / rauhassa keskittymistä, josko se toisi omaan tekemiseen vielä tarvittavaa extra-zeniä :)
--
Jatkokurssin aiheena oli taipuminen ja treenikoiranahan minulla oli Manu kuten viimeksiksin. Ryhmien ollessa hyvin eri tasoiset makseissa, ja kun mukana oli myös pari peruskurssilaista, saimme myös Manun kanssa osamme vaihtelevuudesta, emmekä pelkkää taipumistreeniä. Valitettavasti treenien ollessa niin moninaiset, en myöskään pysynyt kärryillä kunkin harjoitteen nimestä... Jotakuinkin ehkä sentään siitä, mitä harjoite testaa / kehittää.
Tehtiin Manun kanssa kahta taipumistreeniä, sekä kokoamisharjoitus, mutta toisen taipumistreenin (jossa ohjaaja liikkuu eli se on vauhdissa tehtävä) mennessä jahtaamisen puolelle, tehtiin sitten harjoituksia jahtaamista ajatellen - ja niitä myös jatketaan. Joten videokin on siis jahtaamistreeniä, vaikka sitä tehdäänkin tuolla kahdeksikkoharjoitteella, jota testattaessa se siis ensinnä huomattiin.
Ehdittiin lauantain päätteeksi vielä tsekata Manun kehittyminen korkeudessa ja mitä ihmettä - se hyppäsi 65cm asti puhtaasti! :) Sanoinkin Vapulle, että treenit on olleet aina puhtaita ja Manu tekee hyvin sen mitä ollaan tehty (max 50cm) ja niinpä se tosiaan näkyy tekevän ja kehittynytkin on. Kehut tuli taas tekniikasta kaikin puolin! Päästään siis välillä jo laittelemaan radalle joitakin korkeampiakin hyppyjä sekaan, kuin vain niitä tähän asti tehtyjä 40-45cm, jännää! Harmillisesti näitä hienoja hyppyjä ei videolle tullut, mutta ne on onneksi helppo tallentaa itsekin.
Hyppytekniikan osalta ei ollut moitittavaa taipumisessakaan. Halli oli täynnä juoksunarttujen hajuja ja Manulla meinasi olla kuono maassa vähän väliä. Ensimmäinen treeni toteutettiinkin suoraan harjoitteesta vetopalkkaan ja vetopalkalta harjoitteeseen, ettei koira ehdi nuuskia vaan väsyttää itsensä treeniin. Mutta päästiin me sitten Manun kanssa yhteistyön makuunkin, ilman että hajut veivät sitä koko ajan, ja Vappu tuumasi meidän menneen hurjasti eteenpäin marraskuisesta, jolloin se yritti komentaa koko ajan, tai jos ei sitä, niin kiskoa jonnekin tai kiinnostua kaikesta muusta, paitsi jos sillä oli jokin tehtävä, se on aina keskittynyt kuitenkin työhön :) Mutta nykyisinhän se ei komenna enää liki laisinkaan!
Video hevosenkenkätreenistä sekä kokoamisharjoitus:
Harjoiteltiin välillä katsomoissa piilossa rauhoittumista niin, että istuin vieressä tai seisoin. Välillä silittelin ja hieroin tai paijailin, johon se aina rauhoittuu välittömästi, laittaa pään alas ja lopettaa piippaamisen. Välillä palkkasin namilla siitä, että Manu kuunteli ääniä, nuuskutteli tai teki jotain muuta kuin piippasi, läähätti tai yritti hakea minulta kontaktia. Jos kerrankin tulkitsin sen tekemisen väärin, ja palkkasinkin sitä kontaktin hakemisesta, se aloitti heti minulle vingahtelun ja piippaamisen - eli alkoi vaatimaan lisää namia / jotain tekemistä. Välillä jätin sitä katsomoon ihan itsekseenkin, tilanteesta riippuen se oli siellä välillä jopa aivan hiljaa, välillä aloitti haukkumisen, useimmiten vain piippasi. Menin palkkaamaan vasta sen hiljennyttyä - ja sekin, että se yleensä hiljenee jo, on edistystä, jee!! :) Näitä ei aina edes itse huomaa, ennen kuin tosi pitkällä aika välillä, että eteenpäin ollaan todella menty.
Mitä jahtaamiseen tulee, Vappu tunnisti käytöksen heti sen nähdessään. Minä kun olen vain arvellut, että Manu vaatii lelua itselleen ja siksi syöksyilee perään. Aloitettiinkin sitten heti tekemään treenejä käytöksen poistamiseen. Me jatketaan siis agilitya nyt tovin verran niin, että ratatreenin (tai pätkää / ohjaustreeniähän se on vasta ollut) sijasta heitän Manua hypylle ja lähden itse toiseen suuntaan (ensin hitaammin ja kun kestää sen, lisään vauhtia) ja nakkaan Manulle lelun maahan. Olin arvellut tehdä "lelun jahtaamiseen" (joka siis tosiasiassa onkin minun jahtaamistani) jotain samansuuntaista treeniä, eli kädestä palkkaamisen sijaan palkka tulee vain maahan, joten ihan hakoteillä en olisi ollut ilmankaan :)
Jahtaamisvideo:
Taidetaan nyt jättääkin ohjatut agilitytreenit ainakin vähäksi aikaa vähemmälle, että saan tämän asian oikeasti kuntoon ja teen vain estejahtaamista vahvistavia treenejä. Jahtaamista ei oikeastaan ilmene, jos ohjaan pelkästään koiranpuoleisella kädellä tai vaikkapa takaaleikkauksilla tms. mutta persjätöt, valssit jne. Se murinakin kenties on liityksissä tähän toimintaan, joten mielenkiinnolla lähden tätä projektia viemään eteenpäin :)
--
On ollut ihana aamuisin huomata, miten on jo valoisaa, kun vien lapset päiväkotiin. Illaksi ei aivan vielä valo riitä siihen, että Esa tulee töistä, mutta kyllä valoisassa tehdyt lenkit automaattisesti piristää, sekä itseä, että varmasti myös koiriakin. Tai mistä sen tietää, yöeläimiähän ne tavallaan ovat, kun saalistavat nimenomaan silloin hämärissä. Ehkä agilitykin pimeässä hallissa olisi niistä paljon hauskempaa. No, ei vitsailla siitä sen enempää.
--
Kisakalenteri on meillä toistaiseksi tyhjä, ei ole kiire mihinkään nyt, vaikka huomasinkin, että meidän viidestä nollasta hieman liian moni on hyppyratanolla, että voitaisiin liiemmin niillä hurrata, vaikka helpottaa sekin jo mieltä, että voitto ja tupla on hanskassa. Se vaan on niin, että jos ei Oulukaan vielä ota meitä SM:eihin vastaan, niin sitten se vaan on niin! Pelloon koettanen päästä seuraavan kerran testailemaan kontaktit.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)