Lisa

Tällä sivulla kerron vähän kisakoirastani Lisasta. Lisa on 2008 joulukuussa syntynyt parsonrussellinterrieri narttu. Tietenkin vain kehun sitä maasta taivaaseen, se on minun ja se on kovasti rakas, erityisesti nyt, kun ensimmäinen oma koirani Foxy menehtyi 20.8.12. Lisan kanssa ollaan harrastettu agilitya ihan junnusta, ensimmäiset kolme vuotta harvakseltaan ja syksystä 2012 asti ihan tosissaan. Mejää ollaan itseksemme joskus kokeiltu ja muutamassa näyttelyssä käyty. Agility on siis päälaji ja elämänrakkaus.

Lisa 1v - 2009

Nimi: Beleriad Kelly Cloun "Lisa"

Rek.nro: FI37838/09

Agility: mini3 2 x sert-H, 2 x sert-A Arvokisanollat 2015: puuttuu 1 aginolla karsintoihin

Näyttelyt: Vara-sert
Karva: Sileäkarvainen, tricolor

Synt. 1.12.2008

Isä: Fiftyfifty Of Lovealoch

Emä: Elle Of Lovealoch

Säkä: 34cm

Paino: 7kg

Ruokinta: Raakaruoka / barf

Terveys:

- Anaalirauhasten oireilua

- Valeraskaudet maidontuotannolla
- Vehnäallergia, johon oireilee vähästäkin vehnän määrästä silmien rähminällä ja enemmästä kutinalla. Ei testattu
- Runsas hammaskiven tuotanto

- Hampaat: Puuttuu 2 x P1 alh. (M1 takaa poistettu onnettomuuden seurauksena), leikkaava purenta

- Silmät: OK syyskuu 2012
- DNA status: PLL clear, LOA clear

- Polvet: 0/0 syyskuu 2011

- Lonkat: -

- Kyynärät: -

- Selkä: -

Jälkeläiset: 8.8.2011 Pentue kennel Witty Foxiin (SKK) isä: Witty Fox Alvaro Que Raro: 2 urosta + 2 narttua

Lisa tuli meille tammikuussa 2009 melko lyhyen perehtymisen jälkeen. Ihastuin erääseen joulukuussa syntyneeseen ihanan värikkääseen pentuun kasvattajan kotisivuilla ja tutkittuani aikani sukuja ja linjoja, myös muutamat koirat sukutaulussa miellyttivät kovasti. Ja koska meillä oli tavallaan taloudessa yhden koiran paikka auki... Niin siinä sitten vain kävi niin. Tultiin kasvattajankin kanssa tosi hyvin toimeen ja tullaan edelleen, vaikkei kasvatustoimintaa nyt  enää olekaan. Sarin koirat ovat tuntemani mukaan hyväluonteisia ja ihania perhekoiria eikä Lisa ole tämän suhteen poikkeus! Sen luonteen vuoksi se on helppo ja luotettava koira lapsiperheessä ja myös helposti mukana kulkeva pikkupakkaus. Se on kiltti myös koiria kohtaan, enintään pelkää isompia tai äänekkäämpiä / päällekäyvempiä koiria.

Juuri tehtyämme päätöksen uuden pennun ottamisesta tulin raskaaksi. Suunnitelmat Lisankin varalle olivat siis suuret, mutta ne lässähtivät hyvin nopeasti, sillä aika ja tarmo ei riittänytkään kuten piti toisen agilitykoiran kouluttamiseen. Lisa kasvoi pentuaikansa maalla, hevosten ja koirien kanssa niihin tottuen, mutta vieraammaksi jäivät ihmis- ja koirahälinät, kaupunginvilske ja mikä pahinta; yksinolo. Se ei osaa olla yksin vaan stressaa siitäkin, että se jätetään autoon / häkkiin odottamaan. Tähän toivon tosin vielä saavani parannuksen aikaiseksi, parempaan suuntaan on tultu jo siitä, kun Foxy kuoli. Foxy oli Lisan kallio - ja toisinaan myös piikki lihassa. Aina yhteiselo ei kahdella terrierinartulla ollut helppoa.

Lisa on luonteeltaan, ja tämä on täysin omaa arviointia... hmm, melko vilkas, hieman rauhaton (luonnetestiin haluaisin sen vielä viedä), taistelutahtoinen ja vietikäs. Ärhäkkä yllytettäessä. Erittäin ihmisrakas ja huomionkipeäkin. Hieman arka muita koiria kohtaan, muttei missään nimessä aggressiivinen, ellei joku käy päälle, osaa kyllä puolustautuakin. Kuuliainen tyttö, helppo, vaikka sellainen nollasta sataan sekunnissa kiihtyminen, yksinolovaikeudet ja läheisriippuvuus muutenkin voivat toisinaan yrittää vaikeuttaa arkea, mutta helpoksi minä sen silti luokittelisin. Kotona äärettömän rauhallinen (paitsi jos on äksöniä tarjolla, heti mukana). Haukkuu ulkona pihalla ohikulkijoita ja muita mörköjä, jos on pimeää, mutta ei sisääntulevia vieraita eikä hihnassa vastaan tulevia. Ei räyhää. Radalla saattaa haukkua jos ohjaaja on hukassa! :) Hihnakäyttäytyminen tosiaan on hillittyä, vaikka niita isompia tai äänekkäämpiä ohittajia kyllä välillä jännääkin. Semmoinen syliin haluava ja varovainen välillä, kuitenkin ärhäkkä ja nopeasti kiihtyvä sitä haettaessa. Jokseenkin paukkuarka. Kisoissa pehmeys näkyi alussa sillä, ettei se revittänyt radalla ihan niin lujaa kuin kapasiteettia olisi. Se on sillä lailla rauhallinen, että vauhdissa näkyy heti jos jokin on pielessä. Se kuuntelee kovasti emännän mielialaa ja sen mukaan mennään radallakin.

Ulkomuodoltaan Lisa on kaunis ja erittäin sopusuhtainen, ei mikään perusparson ensinnäkään värinsä vuoksi (sitä on liikaa), mutta myös sileäkarvaisuutensa vuoksi, tyypiltään sileät ovat vähän eri maata kuin broken tai karkea prt. Se on hyvin sirorakenteinen ja tämän vuoksi juuri rotumääritelmään sopiva, spannattava ja pieni, monien mielestä tosin varmaan liian sirorakenteinen... Näyttelystä sillä on arvosanoja HYLystä vara-sertiin. Hylätyn Lisa sai siksi, ettei se näyttänyt parsonilta tuona päivänä. Harmittaa tietenkin, että se näkyy vain HYL merkintänä tietokannassa, mutta minkäs teet! Sillä on siis liikaa väriä, melko suorat kulmaukset ja hieman kaartuva häntä, karva voisi ehkä olla parempi. Sen suurempia virheitä siinä ei ole. Näyttelyissä sitä ei pahemmin käytetä värikylläisyyden vuoksi, keskiarvoltaan se on Erittäin hyvä. Erkkarissa se on saanut arvosanan H.

Liikunnaltaan Lisa on äärimmäisen ketterä ja notkea. Se liikkuu kevyesti ja vaivattomasti. Sen minkä loivemmat kulmaukset vievät mukanaan, niin tämä kissamainen ketteryys ja liikunnallinen kiihkeys tuntuu korvaavan. Näyttelyissä sitä on moitittu ahtaista liikkeistä takaa ja leveästä etuosasta ja ihan totta ovat puhuneet. Vielä ei ole todisteita (puhun nyt vuosien tuoman harrastamisen mukanaan tuomaa varmuutta ja todistetta siitä että koira toimii), mutta minusta tuntuu, että tyypiltään tällainen parson on ihanteellinen agilitya varten. Se kääntyy hyvin ekologisesti, kulkee lujaa suoralla niin halutessaan ja käyttää vartaloaan kaikinpuolin tasapainoisesti.

Agilityn aloitin Lisan kanssa virallisesti sen ollessa reilun vuoden ikäinen 2010 tammikuussa suoraan agilityn jatkokurssilla, siihen asti oltiin "höntsäilty" kotona. Se oli alussa melko arka, mutta innostuttuaan nopea oppimaan ja kova tekemään töitä. En kuitenkaan päässyt sen kanssa tuolloin vielä aloittamaan kontakti- tai pujottelutreeniä. Pujotteluharjoittelun ja lyhyen ratapätkän tekemisen aloitin kesällä 2010 ja kontaktitreenit syksyllä 2010. Tuolloin aloin odottamaan toista lastamme ja Lisa sai lainaohjaajan. Lainaohjaajan kanssa se treenasi talven 2010-11 jolloin saimme mm. kontaktit jo melko hyvään kuntoon 2on2off metodilla. Pujottelukin oli jo hyvällä alulla, mutta rataan sitä ei oikein vielä voinut yhdistää ilman kieltovirheitä. Lisa kävi myös lainaohjaajan kanssa korkkaamassa kisat Jällivaarassa heinäkuussa 2011 tuloksilla 5,5,hyl, vitosia ropisi pujottelujen kielloista. Loppukesästä 2011 aloin taas itsekin treenaamaan agilitya, keskittyen kuitenkin seuramme valmennusryhmätoimintaan ja vanhemman koirani Foxyn ohjaamiseen. Lisalla oli myös (yllätys-) pennut elokuussa 2011 (SKK), joten sekin sai levätä vielä talven. Keväällä 2012 aloitimme sen kanssa taas harjoittelemaan satunnaisesti omalla kentällä tavoitteena osallistua sen kanssa ensimmäisen kerran kisoihin loppukesästä.

Lisa kesällä 2012

Lisa on nopea ja herkkä. Se on tarkkaavainen liikkeen ja vartaloasennon lukija, joskin myös ohjaajan mielialan. Se kääntyy erittäin taloudellisesti ja tehokkaasti ja hyppytekniikka sillä on luontaisesti hyvä, joskin aavistuksen turhan ennakoiva toisinaan. Sen ruumiinrakenne on kuin luotu agilitya varten - ketterä ja kissamainen. Pääkoppa on kuitenkin sen verran tasapainoinen, että kisaaminen ja kisapaikalla olo sujuvat aikalailla ongelmitta, jos ei mamma jätä aivan yksin tai vieraiden seuraan ja muiden radalla menoa ei kestä kovin lähellä seurata...

Suunnitellusti onnistuttiin starttaamaan ensimmäisen kerran Kajaanissa 18.8.2012. Agilityradalta tulos nolla, ei parhaimmalla ajalla, mutta silti 1.:ksi sijoittuen. Hyppyradalta lopulta hylky pujottelun kanssa värkätessä. Tämän jälkeen alkoi kiihkeä pujottelutreeni! Noustiin kakkosiin omissa kisoissamme Keminmaassa 19.9. ja Oulussa 22.9. tehtiin Johanna Nybergin radoilla 2 nollaa, viimeinen nolla ennen kolmosten korkkaamista tuli kahden kuukauden kisatauon jälkeen Oulusta Kari Jalosen tuomaroimalta radalta. Kolmoset aloitettiin tuulisesti (lue: ei nollia) ja harjoiteltiin kisaamista oikeastaan koko kevät, ilman näkyviä tuloksia. Kesän 2013 myötä alkoi hiljalleen löytymään yhteinen sävel ja sen mukana muutamia puhtaita ratoja sieltä täältä. Kesät on meillä olleet parasta tulosmenestysta, talvet menee kai stressatessa ja masennellessa, näin leikkisästi ilmaistuna.

Minulla on tyypilliseen tapaani karmean suuret odotukset meidän kisauralta. Vastoinkäymiset, kuten huonot tulokset tai tuloksettomuus, eivät toistaiseksi ole koiraharrastusta liiemmin haitanneet (paitsi terveys, siinä jos tulee vastoinkäymistä niin se haittaa aina ja suuresti...) vaan eteenpäin porskutetaan samalla tarmolla ja samalla varmuudella siitä, että menestystä sieltä vain on tuloillaan, joskus. Tavoitteena oli nousta kolmosiin ennen vuoden vaihdetta (2012-13)  ja se siinä onnistutttiin. Sen jälkeen joka keväinen tavoite on ollut kerätä kasaan arvokisanollat ja tähän mennessä kahtena vuonna peräkkäin ollaan siinä jääty vajaaksi. 2013 ei aivan realistenen arvokisakesä vielä ollutkaan, saatiin kasaan vain 2 nollaa kolmosluokista. 2014 uupumaan jäi tuplanolla (ja voitto) ja vuonna 2015... no. Sanotaanko, että elämme jänniä aikoja.

Lisa on ehdottomasti ainakin SM-tason kisakoira ja kyllä se karsintoihinkin pääsisi (10 parhaan joukossa sielläkin olisi varmasti joskus elämässä saavutettavissa, riippuen siitä, tästä ja tuosta) ja mahdollisesti, myös MM-tason koira. Nämä saavutukset koskevat siis vain koiraa... helppoa huudella! Nimittäin jos vain itse opin ohjaamaan, mitä en ehtinyt oppia ensimmäisen koirani kanssa. Tässä olisi minulla (taas) huippukoira, nyt myös helposti ohjautuva ja kuuliainen, ketterä pikkuterrieri, jolla on valmiuksia vaikka mihin. Sen vahvuudet mahtavat olla tasaisuudessa ja ohjautuvuudessa. Se kuuntelee juuri sitä mitä sille näyttää ja korjaa ohjaajan tekemiä virheitä tiettyyn pisteeseen asti - ajatusten lukija se ei ole ;) Joten toivoakseni pysyisin jatkossa Lisan kehityksen mukana ja saavutettaisiin korkea nollaprosentti myös kolmosluokassa, vauhdin määrästä riippumatta.

Tällä hetkellä suurin haaste tulee olemaan oman itsevarmuuden kasvattaminen myös kisaradoille ja varmuuden myötä tavoitteena myös saada vauhtia omiin liikkeisiin, jolloin Lisakin kulkee mukana lujempaa. Treenaamista me jatketaan edelleen pääosin omin voimin, käyttäen hyödyksi seuramme tarjoamaa koulutusta sekä seuran sisäisiä ulkopuolisia koulutuksia.

Lisa Sotkamossa kotipujottelulla elokuu 2012

--
Lotta