Selvennys

Luin tuossa edellistä kirjoitusta ja se kenties jäi hieman ristiriitaiseksi tulkinnaltaan... kenties :)

Kisat siis meni todella pieleen, siinä ei ollut mitään ristiriitaista - saahan sitä joskus synkistellä jos tuntuu siltä. Keväällä itsellä iskee myös hyvin helposti paniikki kaikessa (ja kyllä, olen itkuiikka ja itken herkästä ;)), kun lumet sulaa, piha paljastuu (roskat, lehdet, kukkapenkit, koirankakat jne), kisat lähestyy, koulut / kerhot loppuu, lapset kasvaa, linnut laulaa ja kaikenlaista tapahtuu koko ajan hirveästi ja pitäisi pysyä mukana.

Joten stressi tulee vierailemaan. Silloin kisatkin hyvin helposti menee pieleen (aijaa, ei mulla vaan oo mitään paineita, höh) Ja itkettää ja naurattaa se että itkettää ja sitten suututtaa! Näin se menee.

Mutta.

Kemiin tosiaan seuraavaksi ja otan tavoitteeksi, jos en muuta ehdi, paukutella keinua, Aata ja puomia perjantaina illasta ja lauantaina aamusta ennen kisoja täällä kotona ja JOS ehdin, niin piipautan käydä rämisyttelemässä keinua myös kotikentällä matkalla kisoihin, se rämisee paljon enempi. Vahvistamisestahan tässä vaan on kyse. Ja treenistä. Nytkin piti valitettavasti vain syödä töiden lomassa eikä ehdi ulos paukuttelemaan yhtään mitään eikä varsinkaan henkseleitä.

Pujottelun palikat on kans aika kehnolla mallilla, niistä on nyt tullut kisoissa virheitä - ja tuntuukin selkeästi että se toimii hyvin vain tietyillä tavoilla, joten sitä pitäisi oikeasti päästä ja alkaa treenaamaan. Omalla pihallakaan ei nyt keppejä ole, että oltaisiin oikein edes voitu treenata.

Mutta nyt takaisin töiden pariin. Tässä vain pikainen vuodatus tämän hetkisistä!

(Hyvä Leijonat!)

Agilityn ilo

Ilo on tullut takaisin :)

Tein eilen illalla treeniä Lisan kanssa kanssa pujottelulla, sitä samaista vauhdikasta keppisyöttöä putkelta mitä keskiviikon treeneissä tahkottiin. Lämpö oli jo laskenut reilusti alle kahdenkymmenen ja varpaita meinasi paleltaa litimärällä, kasteisella nurmella. Ei se joka kerta tietenkään nappiin mennyt, mutta meillä oli kivaa :) Nyt pitää kuitenkin muistaa malttaa kisoissa, ne kontaktivirheet kun saa minun mieleni synkistymään, joten agilityradat on vain otettava treeninomaisesti. Tänään illalla siis Saariselällä Lisan kanssa yksi kontaktiratatreeni ja lauantaina kolme sellaista! Sunnuntain hypärillä vasta saadaan revitellä.

Ollaanhan me toki karsintojakin silmällä pitäen treeniä tehty, juurikin noita pujottelukulmia ja seinään päin pujottelua. Pöytää pitäisi vielä ehkä harjoitella, kun se meni niin heikosti keskiviikkona. Vastikään Raunon FB-päivitys "säikäytti", koskien MM-karsintojen esteiden tarkistusta jossa hän mainitsi myös pöydän ja elektroniset vempaimet... Ja arvokisoissa nimenomaan, jos milloin, se pöytä saattaa radalla olla myös. Ja mikäs siinä, pitäisi vaan joskus myös treenata sitäkin!

Meiltähän puuttuu siis edelleen sekä voitto että tupla, joten ihan tosissaan en vielä ole kisaamaan Rovaniemelle menossa, mutta jos, niin en halua sen tulevan aivan puskista. Eniten lohduttaa se, että kaikki mahdolliset nollat tästä eteenpäin lasketaan myös ensi vuoden SM-nolliksi Ouluun! Jee :) Voitto on jo myös ihan mahdollinen, hyppyradoilla siis. Lisalla on nyt hyvä vauhti, joka riittää kärkikahinoihin näillä pohjoisen piireillä ainakin, ja kyllä jos hypäri osuu nappiin, riittää se varmasti mihin vain, mutta sen pitää tosiaan myös osua nappiin ja noita nappisuorituksia ei muualla kokeillakaan kuin hypäreillä. Sitten jahka arvokisoihin pääsy varmistuu joskus elämässä ;) aletaan testailemaan nappisuorituksia myös kontakteilla, niitä pitäisi vain vielä saada huisisti nopeammiksi.

Vielä Lisan treeneistä eilen. Tällä kertaa rakensin sille pujottelua vastaan seinän hyppysiivekkeestä ja renkaan sivusta, siis että tulisi mahdollisimman seinämäinen efekti. Se kesti sen tosi hyvin! Vasta kun laitoinkin "seinäksi" suoran putken, se saattoi lopettaa kesken. Joten se putki sekoittaa tosi pahasti! Kannattaa kokeilla.

--

Laumasta

Laumassa kaikki niin hyvin kuin sekopäälaumassa vaan voi olla... Manu on ihana, Igsy on ihana, Lisa on pomo ja Jore hullu. Siis Lisa ja Jorekin on ihania koiria minun kanssa, mutta laumassa käyttäytyvät muutoin. Lisaa pidän usein hihnassa sisällä ja ulkona Igsyn ja Manun / Igsyn ja Joren kanssa. Se menee niin aivan hyvin, mutta menee kyllä vielä aikaa, ennen kuin uskallaan päästää sitä irti. Voisi sen varmaan jo nytkin päästää, ilman ongelmia, mutta en luota pätkän vertaa, ja jos tappelu ehtii syttyä, sitä ollaan taas aivan nolla pisteessä.

Lisa ei siis näkyvästi stressaa, ei ole jäykkä, tärise tai läähätä, joita se teki silloin kuukausi sitten kun sitä koetettiin totuttaa hihnassa Igsyn seuraan. Se käy maate, torkkuu / nukkuu jne. Mutta kun Igsy tulee lähelle, se alkaa vilkuilemaan minua, jäykistyy hivenen, heiluttaa häntäänsä melko korkealla, korvat edessä. Ei siis mikään äärimmäinen uhkausasento, mutta ei mitenkään rentokaan. Igsy on rento, heiluttaa häntää, korvat takana ja nuuskuttelee Lisan suupieliä (nyt myös takapuolta, juoksut tulossa), mutta sekin laittaa maate, ei stressaa Lisan läsnäolosta. Joskus Igsykin minusta ottaa vähän uhkailueleen tyyppistä, häntä nousee, asento ryhdikäs.

Manu sen sijaan stressaa Joresta. Liekö siksi sillä tuo karvakin noin olematon, kun olen katsellut viime kesän kuvia siitä. Siis se stressaa siitä kun Jore saa räyhäkohtauksia häkistä käsin, kun Manu kulkee ohi, joten se reppana ei välttämättä aina uskalla tulla edes olohuoneeseen kun pelkää Joren reaktioita. Jahka lähdetään tästä Lisan kanssa haittaamasta laumasuhteita, saa Esa taas totutella poikia ajan kanssa ytheen. En tiedä miten tässä ollaan oltu niin laiskoja, ettei olla saatu vieläkään poikia paremmin totutettua yhteen. Ja minusta siinä kuitenkin on kaikki mahdollisuudet, että se onnistuu.

Nytkin Igsy hiippailee tässä ympäriinsä ja Lisa lötköpötköilee penkillä minun vieressä, ei merkkiäkkään kyttäilystä.

Mutta... me ollaan myös varmuuden vuoksi kysytty Igsylle hoitopaikkaa myös veljen luota. Minua pelottaa sen kivut Manun kanssa leikkiessä tai Joren käydessä päälle / alistaessa kiihkoillessaan. Pari viikkoa sitten varsnkin tuntui, ettei sillä ole turva paikkaa kenenkään kanssa, vaikka poikien kanssa muutoin tuleekin tosi hyvin toimeen.

Kisoihin valmistautumisesta vinkit itselle

Tapasin juuri eilen kisoissa erään, joka ei selkeästi jännittänyt ollenkaan. Toki hän on myös aikamoinen kisakonkari, mutta taitaa olla luonteeltaan muutenkin sellainen, joka ei turhia stressaa. Sellaisilla lehmän hermoilla olisi kyllä mahtava joskus itsekin osallistua kisoihin :) Alla muutamia vinkkejä, miten itse voisin päästä lähemmäs tuollaista autuasta tilaa.

Valmistautuminen hyvin on tärkeää siksi, että silloin tiedän, että olen tehnyt asiat oikein ja ajoissa. Turhan päiväiset jutut eivät pääse mietityttämään ja hermostuttamaan. Kuten: Olikohan virhe antaa kananluita illalla? Onkohan Lisa nyt juonut hyvin? Mitenkähän minun vatsa kestää edellisillan herkuttelut, voi auto pitää vielä ehtiä tankkaamaan jne jne.. Myöskään silloin ei kannate kisoihin ilmoittautua jos mielessä on jokin tietty kuvio tai este, joka on niin sanotusti vaiheessa... Se vaivaa aivan taatusti myös kisapaikalla. Eri asia sitten, jos sitä tarvitsee lähteä kisoihin jo treenaamaan. Mutta huom. silloin kisat on melkeimpä otettava treenin kannalta, ettei kävisikin niin, että kontaktien testaaminen meneekin nollan tavoitteluksi "niin ja näin, sinnepäin" -kontakteilla höystettynä.

VIIKKO ENNEN KISOJA:

Minua lähtöjärjestykset ja kisakirjeet kiinnostaa aina. Niitä pitää päästä katselemaan jopa kisoista, joihin en itse edes pääse. Ja mitähän hyötyä siitäkin on? Pahimmassa tapauksessa alan vain stressaamaan kovasta tasosta tai miettimään mielessäni että onpa pienet kisat, ehkä nollia tuleekin helpommin... Vaikkei tällaisten asioiden tulisi vaikuttaa minun tekemiseeni ollenkaan. En mahda voida täysin kieltää itseltäni lähtölistojen plaraamista, mutta voisin tehdä siitä ns. tähdellisempää.

- Tarkista oma lähtönumero. Jos haluan muista luokista kuin omasta katsoa tiettyjä suorituksia, voin tarkistaa ne. Muulla ei sitten saisikaan olla väliä..

- Tarkista kirjeestä kisapaikan sijainti ja käytännön järjestelyt. Tilanteen mukaan voi miettiä säähän varautumista.

- Lisäksi mieti ajoissa miten ruokit koiran ennen kisoja, ja aloitat nesteytyksen ajoissa, sekä omasi, että koiran.

EDELTÄVÄNÄ ILTANA:

- Tee lista tavaroista kisareppua varten (rakastan listoja, jos ei joku ole älynnyt) ja pakkaa jo voitava. 

- Valmista kamera (akku, muistikortti jne)

- Tarkista että aamulle on auto valmiina (pyyhkijäneste jne), pitääkö aamulla käydä tankilla, onko häkit valmiina ja ota ne huomioon aamun aikataulussa

- Syö järkevästi, älä mässäile, äläkä turhaan valvo

- Syötä ja juota koira hyvin, lenkkeilytä hyvin

KISOISSA:

- Herää pirteänä ihanaan päivään!! Pääset kisaamaan! Jee!

- Pidä koko päivän huoli ruokailuista, syö aamulla sen minkä jaksat + MUISTA EVÄÄT & naposteltava tai rahaa kanttiinia varten, MUISTA JUODA & nesteyttää myös koira, varaa tarpeeksi juotavaa

- Varaudu säähän ja valitse mukavat ja säähän sopivat vaatteet radalle, rataantutustumiseen ja kävelylenkeille, sekä vaihtovaatetta tarpeen mukaan. Ota sellaiset vaatteet joissa viihdyt, ettei tarvitse miettiä makkaroita tai likaista paitaa (minä ainakin ehdin miettiä aivan kaikkea ja kaikkea aivan turhaan!)

- Saavu ajoissa paikalle (aina ongelmallista, mutta ehkä nuo edeltävät huolehdittuna ajoissa auttaisivat siinä?)

- Älä edelleen välitä lähtöjärjestyksistä tai kanssa kilpailijoista, keskity vain itseesi, rauhoitu, NAUTI omasta ajasta ja panosta vain omaan suoritukseesi heti rataantutustumisesta alkaen.

- Nollaa tilanne radan jälkeen (yleensä olen tässä ihan hyvä, en tiedä miten jos panokset on isommat ts. arvokisat), tankkaa tarvittaessa, lenkkeile ja nauti edelleen :)

RADALLA:

- Tee yhdessä koiran kanssa! Lisa liikkuu lujempaa kun molemmat tehdään hommia yhtä lujaa

- LIIKU! Tässä olen jo vähän edistynyt, parempaan suuntaan menossa siis :)

- Ennakoi ja pysy tilanteen tasalla ei voi jäädä ihmettelemään ja ihastelemaan (miten tämmöistäkään voi ikinä oppia? Minä vaan välillä unohdan...)

KOTIMATKALLA:

Tehe ihan mitä haluat :) Minulla ei ole onneksi tapana harmitella turhia, eikä jäädä menneitä suremaan, se on sentään hyvä. Kyllä paljon tietenkin mietin kohtia, jotka olisin voinut tehdä paremmin ja miten lähden niitä jatkossa treenaamaan, sillä tavalla sitä kai kehittyy.

Jos joku näitä lukee, niin ihan hyvä vinkki tosiaan on se, ettei jää murehtimaan huonoja suorituksia, vaan etsii niistä hyvät kohdat jos haluaa jotain muhistella ja niistä ei niin hyvistä kohdista rakentaa itselleen treenit seuraavalle viikolle tai mahdollisimman pian ainakin, ettei pahimmassa tapauksessa käy niin, että sama virhe toistuu seuraavallakin kerralla.

--

Ja sitten ne seuraavat kisat TAI treenisuunnitelma, jos kisoissa nousi esille jokin selkeästi treenattava asia :)

Ai kamala..

Aamulla herätys kello 5 huomenna. Tai pikkuisen ehkä aiemminkin. Ollaan onneksi fiksuja ja eletään meillä Suomen aikaa. Muuten pitäisi herätä jo neljältä. Ei sillä muuten tietenkään ole merkitystä, mutta tottakai sitä myös illalla laittaisi tunnin myöhempään nukkumaan ja henkisesti kello neljä on paljon pahempi kuin kello 5.

Luleåssa startataan paikallista aikaa klo 07.00. Siis ykkösluokat. Tällä kertaa saan ihan oikeasti rauhassa katsella kaikki luokat ennen omaa suoritusta ja kaiken lisäksi siellä on vielä jännään katseltavaa! Kamalasti nuoria hurjapäitä meidän seurasta, ministä maksiin ja ykkösestä kakkoseen, joten seurattavaa todella riittää :)

Taisin jo nähdä unta, että unohdin ottaa toppavaatteet mukaan. En tiedä miten lämmin halli on, sen pitäisi olla lämmin, mutta koetan varautua kaikella mahdollisella (jos autoon vain mahtuu... meitä on usiampi kyytiläinen) ja sitten vaan nautiskella.

Omille radoille asetan vaatimukseksi hmm... en ole oikein ajatellut asiaa. Jos vaikka, että ohjaan huolellisesti, enkä oleta. :)

Tälle keväälle voisin asettaa sellaisen tavoitteen kisoja koskien, että kehittäisin ja opettelisin omat kisarutiinit.

--

Jore hoitaa minun sukkaani. Se tuoksuu Igsyltä.

Lihashuolto, treenit, kisat ja penikka

Lisa lihashuolto

Vähemmällä treenillä koko kesän olleena, en ole niin koiria hieronutkaan. Lisan hieroin siis tiistai-iltana pitkästä aikaa ja tuntuipa se "kesäkroppa" hyvältä käteen! Toivottavasti tulevana talvena saadaan parannus aikaiseksi vilujumeihin ja tärinään. Nyt Lisa antautui käsiteltäväksi täysin rentona, ainoastaan viimeistä hierottavaa, vasenta takajalkaa piti kiristellä käsiteltäessä. Pitää hieroa se vielä ensi viikolla uudestaan ja katsoa kiristääkö se lihaksia edelleen, vai oliko se vain pelkkää jännittämistä hieronnan loppupuolella kun ehti jo kyllästyä hommaan pennunkin yrittäessä tulla vähän väliä häiritsemään. Löysätessään en löytänyt varsinaisia lihaskireyksiä vaan oikeasti tosi mukavan pehmeät olivat lihakset käteen, eivätkä reagoineet käsittelyyn kuumenemalla. Lisan asento ja liikkeet on myös olleet rennot nyt kesällä, kaikin puolin hyvän oloinen paketti.

Treenit

Ollaan nyt tosiaan viikon sisällä treenattu kolmeenkin otteeseen, sunnuntaina, tiistaina ja tänään ekan kerran hieronnan jälkeen. Treenit on olleet lyhyitä tekniikka treenejä, ensimmäinen pujottelu, A; toinen pujottelu ja tänään tehty sisälsi pimeitä putkikulmia, puomin kontakteja ja kontakti-putki-erottelua.

Erottelu on näemmä aika surkealla mallilla edelleen, eli sitä ei auta kuin treenata. Lisa hakee huomattavasti mieluummin puomia putken sijasta, eikä erota käskyjä (kiipe - putki) toisistaan ollenkaan.

Puomin kontaktit Lisa suhkii menemään vaihtelevasti, sillä on itseasiassa tosi kivat juoksu-kontaktit, mutta kun ne ei ole se mitä ollaan haettu... Kisoissa on oltava nyt tarkkana.

Pimeät putkikulmat meni aivan loistavasti sen sijaan :) hakee jo tosi hyvin ja uskaltaisin varmaan jo luottaa siihen kisoissakin, saa nähdä päästäänkö huomenna kokeilemaan.

Kisavalmistautuminen

Huomenna meillä on siis Torniossa kisat ja kolme starttia. Minulla on tavoitteena saada tulos, mieluusti kaksi. Torniossa on mukava kisata, joten normilla rennolla kisafiiliksellä mennään, tutustutaan rataan perusteellisesti ja suunnataan ajatus vain omaan tulevaan suoritukseen. Lähdetään muistaakseni kahdeksantena 1. radalla muilla 9. Se on ihan ok, tykkään lähteä aika alussa, ettei ajatus ehdi lähteä harhailemaan muuhun kuin itse suoritukseen. Nyt etuna sekin, että luokkajärjestys on maksi-medi-mini.

En hae nopeaa, vaan varmaa suoritusta, kontaktit varmasti, ohjauskuviot huolella ja loppuun asti. Pitää varoa olettamasta vaan sen sijaan ennemmin varmistaa. Tykkään mennä lujaa kyllä, mutta sitä ehtii myöhemminkin, nyt pitäisi malttaa vielä laittaa jäitä hattuun ja suorittaa maltilla ja siististi, varsinkin, kun Lisalla nyt enempikin esiintynyt tuota esteiden ohittelua.

Igsy

Neiti on ihanan itsenäinen, sekä ulkona että sisällä että yksin ollessaan. Nukkuu useimmiten aitauksessaan, ettei lapset ehdi sitä häiritä, omassa kopassaan. On ollut mukana treeneissä kahdesti ja simahtaa autoon koppaan laitettaessa ja pöpppyränä nousee ylös kun menen sitä hakemaan treenin päätteeksi. Osaa olla muutamaa tuntia jo yksinkin, huomenna kokeillaan neljää tuntia, kun lähdetään kisaamaan Lisan kanssa ja Esa menee vähäksi aikaa töihin.

Treenattu ollaan pikkuisen pöydällä oloa, kaulapannan laittamista (tavoitteena että kaulapanta on maailman ihanin kapistus ja hihnassa "voi-miten-ihana-olla!" :) Leikkimistä tietenkin, noutamista ja vetoleikkejä. Se istua nakottaa automaattisesti ruokaa annettaessa, kätevää :D Ja hakee katsekontaktia. Lutunen! Joren kanssa se on harjoitelllut leikkimään ja Lisan kanssa neuvottelemaan selältään. Täysiä työpäiviä siis ;)

Preppausta ja tsemppausta muistilistan muodossa

Kameran akku latautumassa, omat ladattiin yöllä vaihtelevalla menestyksellä. Paplarit päässä että hiukset näyttäis freesimmältä pidempään ja pää täynnä sekavia ajatuksia... Olemme lähdössä illalla Marjaanan kanssa kohti Kokkolaa, yövytään siellä ja kisataan aamupäivästä kaksi starttia. Vähän on sellainen fiilis, että niin kauas ei vaan voi lähteä hylkyjä ottamaan, vaikka eihän niin tietenkään saisi ajatella. Me ollaan nyt oikeastaan edelleen vielä sillä tasolla, että pitäisi vaan tehdä huolella ja ajatuksella, niin opitaan eniten. Ja nimenomaan opitaan, koska sitä tässä ollaan vielä tekemässä. Hmm...

Eli mennään oppimaan / harjoittelemaan opittua kisoihin. Olen ajatellut nyt omaa liikkumistani ja omaa osaamistasoani enkä ole ollenkaan tyytyväinen (ts. katsellut itseäni tuoreimmilta videoilta ja on kyllä kamalaa katsottavaa). Kun mietin esimerkiksi viime syksyistä, liikuin paljon paremmin, paremmalla tempolla ja ohjauksella. Olin vaan jotenkin paremmin mukana kaikin puolin. Nyt kun sen tähän kirjoitin, niin syy siihen mahtaa olla jonkinlainen masennus, joka tällä hetkellä vaivaa ja häiritsee treeni- ja kisamotivaatiotani. Rakastan edelleen lajia ja koiria intohimoisesti, mutta ulkopuoliset tekijät, jotka kuitenkin erittäin vahvasti liittyvät lajiin ja harrastamiseen vievät kaiken ilon pois :( Kellekään tuttu tunne?? Toivottavasti ei - on nimittäin surkeaa. Nyt kun on mahdollisuus lähteä pois ikävistä asioista kokonaan, ihan eri paikkaan mutta tuttujen kanssa, olisi ehkä mahdollista saada se viimekesäinen ja -syksyinen motivaatio takaisin - se hyvä fiilis jonka vuoksi tätä lajia harrastan. Se vaan on ihanaa, tehdä koiran kanssa ja onnistua. :) Nykyisin se fiilis  kun tarttuu enää vaan omalla pihalla...

Siis muista rento meininki ja huolet pois!!! Syytä on muutoinkin olla rennolla meiningillä, sillä ollaan tosiaan lähdössä reissun päälle kahdestaan Marjaanan kanssa, iiik!! Ei siksi, että Marjaana olisi erityisen pelottava, vaan koska se on ensimmäinen yö ilman Ossia sitten elokuun 2. Tai jos syvällisemmin ajatellaan, niin marraskuun 2010.

Kuinka sitten pitää oma pakki kasassa kisoissa, kaikesta huolimatta, niin tässäpä mulle jotain pureskeltavaa automatkalle:

- Ensinnäkin ne huolet pois. Ei edes puhuta niistä. Nyt mennään ja ollaan vuorokausi ja jutellaan vaan ihanista asioista. :) Ei kisoihin, eikä treeneihin saisi muutoinkaan mennä murehtimaan. Pitäisi kieltää ihmisiä puhumasta ikävistä asioista treeneissä tai kisoissa. Tai ainakin odottaa siihen asti, että suoritus on ohi! (Niin herkkä minä siis olen, käsitän sen nyt....)

FIILIKSELLÄ!!

- Iloisella fiiliksellä radalle, katso sitä koiraa niin huomaat miten paljon sitä rakastat. Miten paljon tykkäät sen kanssa tätä tehdä, joka siis tietetenkin on se alkuperäinen syy yleensäkään joutua semmoisiin paikkoihin, kuten esim. agilitykisojen starttipaikalle. Ja miten paljon se koira siitä tykkää!

Se vaan on <3

- Nyt unohdetaan se kontaktien jännääminen. Ne toimii treeneissä, joten kun menet sillä samalla meiningillä kisaradalle, niin ne vaan toimii sielläkin. Että elä hättäile. Nyt keskity niihin linjoihin, tempoon jne juttuihin, äläkä kontakteihin. Pitää keskittyä omaan liikkumiseen ja tekemiseen, eikä koiran "vikoihin", koska niitä ei oikeastaan ole, itse minä aina liikunnallani kuviot pilaan!

Tässä palkka (varmaan jotain remonttiroinaa nurmikolta)

Ja huuuuolellinen kuljetus... :D (Tämä kuva oli sattumaa. Kai.)

- Eli radalle otetaan vauhtia, draivia, liikettä ja rohkeutta liikkua - ihan siellä ajatustasolla asti, muutoin ne jalat kyllä jumittaa. Ne on ne kuviot siellä takaraivossa, nyt pitää vaan tehdä tosissaan ja näyttää itselle mitä osataan. Näiden kisojen jälkeen haluan nähdä videolta että tosiaan olen yrittänyt, enkä vaan liihotellut ja hipsutellut... MUR! joo, vähän raivoa kans mukaan.

SYKKEELLÄ ETEENPÄIN!!

Pitää vielä youtubettaa pari menevän ohjaajan agilityvideota tälle päivää muistiin tuonne verkkokalvoille ja jos ehdin, niin käydä tekemässä kentälle pikkusukkela rata Foxyn kanssa, OPETELLA SE ja mennä tekemään sillä nolla (eli ei mitään kikkailua tai varsinkaan uuden opettelua, omia vahvuuksia vain). Minulla kun on valitettavasti pahatapa mennä ja tehdä "kuhan jotakin ja kontakteja" ja Foxy turhautuu, kun ohjaus on epäselvää, enkä palkkaa sitä, koska se ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja otan uudestaan ja uudestaan, ja sitten koko treeni onkin jo ihan yhtä tyhjän kanssa.

"What?"
(oikeasti tässä kuunnellaan naulapyssyä, vähän tuo huoliryppyjä kulmille)

No niin, jo minä olen itselleni tarpeeksi paasannut. Ilmoitin meidät eilen seuran SM-kisajoukkueeseen, saa nähdä päästäänkö, tarjolla olisi tosin vain varakoirakon paikka.