Manu

Tässä se siis nyt on. Minun ensimmäinen iso koirani, vaikka Manu onneksi on aika pieni ja kaiken lisäksi meidän, ei vain minun. Ja ehkä se pieni koko vähän keventää laskua? Bordercollie on kuitenkin jotain hmm.. jotain hyvin, hyvin erilaista kuin parson, joten pääsen sukeltamaan aivan uusiin ulottuvuuksiin koirankoulutuksenkin tiimoilla, rotunsakin puolesta se sopii moneen erilaiseen toimintaan ja vielä aivan erilaiseen kuin parson, vaikka monitoimi koira on sekin.

Manu saapui meille keväällä 2014.

Nimi: Pikkupaimenen Once Upon A Time
Rek.nro:  FI57551/12
Karva: Musta valkoisin merkein
Synt. 26.10.2012
Isä: Amazeme Cosmic Time
Emä: Pikkupaimenen Golden News
Säkä: 48-49cm
Paino: 13kg
Ruokinta: Nappula, raakaruoka
Terveys: Perusterve, kesällä 2013 puri häntäänsä karvattomaksi, kenties stressiperäistä
- Hampaat: Täysi hampaisto, saksi purenta
- Silmät: OK joulukuu 2012 (pentuna)
- Polvet: -
- Lonkat: A/A
- Kyynärät: 0/0
- Selkä: 15.8.2014 LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne)
CEA clear by parentage
CL clear by parentage
TNS clear by parentage

Manu tuli meille yhden päivän mietinnän jälkeen. Taas pääsen sanomaan, ettei tällä tavalla oteta koiria. Pitää perehtyä. Olla kriittinen ja niin edelleen. Olin kyllä ehdotellut Esalle roiseja mm. aussipennun muodossa, puoleksi tosissani, mutta Esa ei lämmennyt pentupuheille. Manulle se sen sijaan lämpeni, ihan itsekseen, minä en edes ehdottanut.

Niin, ehkä pentu olisi asettunut taloon paremmin, mutta tähän väliin ei pentua voinut ajatella, eikä me neljättä koiraa ajateltu muutenkaan, mutta sukua pitää aina voidessaan auttaa, Manu kun on sukulaisten luota meille päätynyt. Meidän elämänfilosofiaan muutenkin paremmin sopii yllätykset ja arvaamattomat muutokset!! Tähän liittyen olisi varmaan joku hyvä sanontakin, että parhaat asiat tulevat aina odottamatta tjn ja niin sen täytyy olla, koska Manu on eittämättä paras!

Tavoitteena meillä on myös piakkoin kastroida Jore sekä steriloida Lisa syksyllä valeraskauksien vuoksi, tämä huomio tähän väliin siksi, että kenties laumasuhteen helpottuisivat hieman leikkauksien myötä? Vaikken siihen todella toivoani panekaan.

Lauma kuitenkin elää tavallaan, pyrkien aina siihen, että jokaisella olisi hyvä olla.

--

Manu on Pikkupaimenen kennelistä Ruska nimisen sijoitusnartun kolmannesta pentueesta. Manun pentuesisaruksille ja Ruskan muille pennuille on myös oma bloginsa http://pikkuruut.blogspot.com/  Katjan pitämänä. On mukavaa ja kätevää, kun koiran mukana tulee osaavat taustajoukot kasvattajan ja emän omistajan muodossa :) Manu kuten sukulaisensakin on tyypiltään melkoisen turkikas ja komea, vaikka se onkin melko pieni uros, vajaat 50cm - en tosin ole vielä kunnolla saanut sitä mitattua. Näyttelyistä se on saanut H:n, joka riittää kyllä meille, vaikka parempaankin se pystyisi, meillä oli vaan huono päivä...

Se on ollut luonteeltaan hyvin Rommi. ;) Heh, siis paljon samanlaisia piirteitä on havaittavissa! Mainittakoon vielä, että Rommi on omassa uudessaan perheessään ollut erittäin rakastettu perheenjäsen, jonne se on myös sopeutunut mainiosti, eli se kaikki voi olla vain niin pienestä kiinni. Manu tosin rauhoittuu kaikkeen tähän hässäkään todella hyvin jo nyt ja näiden kuluneiden pian kahden vuoden aikana, Manusta on sukeutunut oikein hyvä tapainen ja rakastettu koira.

Manun laumaan sopeutuminen jäi vajaaksi Joren vuoksi. Urokset eivät valitettavasti missään vaiheessa yrityksistä huolimatta tottuneet toisiinsa ja olemmekin nyt jouluna 2015 ikävän päätöksen edessä ja joudumme luopumaan toisesta uroksesta.

Manun kanssa sen edellinen omistaja kokeili kesällä 2013 vähän kaikenlaista, hakua ja vepeä muun muassa ja lahjakas koira tuntuu olevan vähän joka saralla. Jonkin verran Manu oli myös tottistellut ja ihan pikkisen kokeillut agilitya. Olemme Manun kanssa treenanneet etupäässä agilitya ja tällä hetkelleä se on jotakuinkin kisavalmis mitä tulee esteosaamiseen, kontaktit ovat onoffit ja kunnolla vauhdin kanssa (eli ohjaaja juoksee, koira pysyy) on vielä treenaamista, samoin pujottelun kulmissa ja maltillisessa loppuun viemisessä. Manu on taitava ja lukee rataa ja ohjausta hyvin.

Ja koska se nyt on tuommoinen karvaherra ja olemukseltaan tasapainoinen koostaan huolimatta, niin näyttelyissäkin sitä voisi menestyksekkäästi vielä käyttää.

Kisapaikoilla ja radan laidalla käytös on vielä melko hermostunutta, vaikka minun kanssani radalla ollessaan ei muusta / muista olekaan kiinnostunut, mutta se rento oleskelu kisapaikalla / treeneissä ei vielä onnistu. Ollaan Manun kanssa treenattu rauhoittumista ja vireenhallintaa paljon ja paljon on vielä tekemättä.

On hauska katsella sitä ja sen tekemisiä, oivalluksia ja käyttäytymistä. Se on hyvin poikkeava meidän ärriereistä. Mietin koko ajan, aikoessani palkata sitä asiasta tai toisesta tai vastaavasti rankaistessani (eit, ärähdykset, napakampi äänen käyttö), että mistä todellisuudessa sitä palkkaan, palkkaanko oikein ja oikeassa kohden tai rankaisenko väärin, liikaa tai väärällä tavalla... vaikka aika kovapäinen se collieksi minusta on. Aika paljon sen kanssa on tehtävää että saan siitä sellaisen lungin tapauksen joka silmissäni siintää.. ;) Mutta on se välillä jo sellainen, ei pahakaan!

Lapset rakastavat, onhan sillä ihana turkki ja tulee aamulla iloisena tervehtimään ja lipsuttelee kasvoja - Manu siis pitää myös lapsista, Ihan kaikista, mutta vastaantuleville koirille, erityisesti uroksille se pyrkii ärhentelemään.

Työn alla meillä on tällä hetkellä (ja lista oli joskus paljon pidempikin!):

- Vahtiminen: Haukkkuu pihalla kaiken epäilyttävän ja ajattaa pihan ylitse lentäviä variksia, vierailulla Sotkamossa haukkuu ikkunasta ihmisiä
- Hihnakäytös, on joo, hihnaräyhä hän - edelleen.
- Käytös kisapaikalla, treeneissä (eli rauhoittuminen)

Alla Manun rtg-kuvat 15.8.2014