Sampan kanssa

Täällä vielä ollaan joulun vietossa Sotkamossa, Samsamin kanssa. Lisa-mamma lähti kotiin Esan mukana, sillä alkoi taas juoksutkin, toivottavasti ovat kotona selvinneet ongelmitta eikä uutta pentuetta ole tuloillaan, heh heh...

No juu. Samu on täällä ollut oikeinkin reippaana. Pikkuisen on vissiin mörkökausi nostamassa päätään ja pimeässä kulkeminen vähän jännättää. Häntä ei tosin alas laske, mutta selkästi rivakammin kuljetaan kotiin päin ja kaikki vähänkin epäilyttävä nostattaa korvat tai karvat pystyyn. Kylillä ollaan käyty kulkemassa päivittäin, tälle aamulle sattui keskusta täyteen lumiauroja, vaikkei ne sitten yhtään jänskättäneetkään, ehkä se yleinen meteli ja kolina piti kuitenkin koiran oikein varuillaan ja topakkana koko ajan. Roskisautoa katseltiin kanssa pidemmän aikaa ja yksi kiltti tyttö pyynnöstä antoi Samulle vähän makkaraakin, etteivät kaikki ihmiset vain pyyhältäneet ohitse hirvittävää vauhtia.

Ylihuomenna koittaakin sitten se päivä, kun tämä viimeinenkin kullanmuru muuttaa uuteen kotiin. Samua kävi viime lauantaina eräs pariskunta täällä sitä katsomassa ja nyt tulevana lauantaina lähdemme pennun kera Kajaaniin viemään se uuteen kotiinsa. Tulevaisuus enteilisi kenties satunnaisia metsästyshommia, agilitya, tottista ja sen sellaista, aika näyttää!! :) Ihanalta kodilta vaikuttaa tämän viimeinenkin, onnekkaita ollaan oltu ja helpotusta voi vain voi tuntea, kun urakka on pian takana päin.

Hyviä jouluja kaikille

Tämän kuvan myötä, ei voi sanoa, että rauhoitutaan joulun viettoon, koska aika paljon on vielä tehtävää ja minä nyt en rauhoittua osaa muutenkaan, mutta itse kullekkin oikein ihanaa joulua, perheiden, lemmikkien ja itsensä kanssa ja olkoon tuleva vuosi teille armollinen <3

Samsam se sitten on

So we have thought about changing the little boys name into Samsam, incase he has to stay with us a little longer still :) He's adorable, so brave and friendly! These pics are freshly taken, so he's 19 weeks now.

























































































I also visited the vet with our girls last week, both of them having an infection in the eyes and I got antibiotic drops for them. Lisa refused to be handled enough that the vet could have examined her eyes in case there were any cuts in them, so she only could have prescripted a madicine without cortisone. Luckily she's let me put the drops now when home, but very, very reluctantly!! I also have to wash her mouth with mouth wash and I also bought her a tooth brush and paste set, as we had to remove that one tooth from her and she's still having some infection in the gums. Foxy's knees were examined too, inofficially but very thoroughly and nothing was found. This was because of the klicking sound I heard from her some time ago now.

Lisa ja Foxy kävivät lääkärissä viime viikolla, molemmat saivat silmiin tipat, Lisalle ilman kortisonia koska emme kuinkaan päin saaneet laitettua sille tippoja silmiin, jotta lääkäri olisi voinut tarkistaa silmät haavojen varalta. Joten Lisa sai eri tipat kuin Foxy. Onneksi olen sentään täällä kotona jotenkin päin aina onnistunut tipat silmiin saada, kiinni pitäminen ei onnistu, se on sama kuin koettaisit yksin pestä halutonta kissaa... !! Lisalle tuli ostettua myös hammasharjasetti, sillä kun ikenet punottaa edelleen hampaanpoiston jälkeen, luita se kyllä syö enkä oikein tiedä mikä punoitusta aiheuttaa. Kehottivat vielä lääkärissä huuhtelemaan/hieromaan ikeniä suuvedellä, jos tulehdus siitä rauhoittuisi.

Maistelen...

"Samsam, hän oma sankarimme on..." Olisiko Samsam uusi nimi pojalle? Jytkyä kun ei olla edelleenkään kovin käytetty kutsuttaessa, enkä itse niin siitä pidä. Ja jos poika vaan on ja pysyy, niin pakkohan sillä on nimi olla! Se etsii edelleen aktiivisesti uutta kotia, mutta perheenjäsenhän se on siiheksi asti silti :)

Testausta

Testailen tässä vaan... meillä kun on käytössä vain Google Chrome -selain ja selvästikin esim. Explorerilla blogi näkyy aivan erilailla, joten kokeillaan nyt vielä muutamaa muutakin juttua. Muun muassa en saa blogissa tekstin väriä muutettua kuin muokkaamalla itse HTML:llää ja koska en ole siinä mikään velho, siihen uppoaa aikaa kun alan miettiä mihin väliin se koodi pitää työntää, niin olen sitten aikalailla jättänyt tuon tekstin muokkailun pois kokonaan. Olisi vain niin kätevä aina tekstiä kääntäessä toiselle kielelle "varoittaa" lukijoita ilmoittamalla ei suomenkielinen teksti jollain muulla värillä ja näinpä tämä nyt tuli todistettua, että jumi on selaimessa, explorerilla tekstin värin saa vaihdettua nappia painamalla. Mur. Mutta joo, kaikkea ei voi saada kuvien paikan muokkaus on tässä sitten ihan kuusesta. Ehkä pitäisi taas vaihtaa koko blogin pitopaikkaa!

Obviously the blog looks different on different browsers, too bad, what can I say... We use Google Chrome ourselves and now just testing with Explorer... And yes, as I suspected... with chrome I have to actually type in the html -code to make the test coloured and with Exlporer - tada, works as it's supposed, but just painting the text and choosing a colour. Now I'm pissed... it would be so easy to indicate english or swedish text with another colour but it's made pretty damn difficult now when I use Chrome. And I use chrome because Explorer is so slow on this computer.

Lisa

EV-kisat illalla

Keittiö on niin kylmä, lattia varsinkin, että siellä ehtii tulla vilu aamupalaa laittaessa :P Tänä aamuna varsinkin, kun eilinen kylmyys on hiipinyt yön aikana sisälle ilmojen lauhtuessa. Tai siltä se ainakin tuntuu.

Tänä iltana lähdetään normaalien treenien sijasta treenaamaan Torkkille kisanomaista suoritusta epävirallisiin agikisoihin :) Siitä onkin kuule aikaa kun olen viimeksi ollut Torkkilla hallilla epiksissä. Ehkä joskus 2009 vuoden lopulla? No, suurinpiirtein pari vuotta sitten kuitenkin. Enkä minä muutenkaan ole kovin monesti ehtinyt siellä käydä, aikeissa kyllä on ollut :)

Foxylla on edelleen kuumumisongelmia Aalla erityisesti, joten saapi nähdä kutenka meidän käy. Varmaan huonosti, mutta ainakin huonosti menneen kohdan saa epiksissä ottaa uudestaan! Omalla hallilla se kuumuu ihan yhtä ronskisti.

Torstaina käytän tytöt (koirat) klinikalla ja tarkastutan onko silmissä vielä tulehdusta. Foxylla ainakin oireili jokin aika sitten. Lisalta myös tyhjensin eilen anaalirauhaset ja ne olivatkin kipeät, kun koira aivan uikahteli niitä käsitellessä :( Joten saa lekuri tarkistaa niidenkin tilanteen, onko tulehdusta taas.

Tonight we're going to an inofficial agility competition in Tornio with Foxy, instead of normal weekly training. We have also been planning on starting those Saturday trainings little by little, when there is plenty of time reserved for the coaching team only, so we should really take advantage of it.

Foxy is getting so "high" when training, that we really have trouble doing the A-fence right. I wonder how it's going to end up tonight...? Well, at least there's a possibility to correct it, unlike in a real competition. I feel a little anxious and excited already, so yes, we really need this practice!!

Joululahja

Ja taas leikkimässä. Minä siis. :) Sain nimittäin vihdoin vähän paremman kameran, etukäteisjoululahjaksi, ja se onkin ihana lahja! Alla kuvia Jytkystä ensin pesuankan pään ja sitten isäpapan kanssa kisuamassa ja mammasta, jolle ei annettu lupaa liittyään äristelyyn. Tai itseasiassa pojat leikkii ihan ihan hiljaa, Lisa taas ottaa touhun ihan liian tosissaan ja siksi juuri saa pysyä poissa.

Foxya taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Se tarvitsisi ihan erilaisen leikkikaverin. Tässä yksi päivä päästin sen muita ennen sisälle ja siitäkös riemu repesi! Se leikki ihan villissään sille annetulla lelulla ja sai hepuleita ympäri asuntoa :D Ihana tyttö <3

I got a new camera for christmas or a little before, that is :) So this is why I'm taking all these photos, supposedly also of little better quality than before. Below there are some photos of the little family living here; Jytky and his parents. Foxy too is in the background, she really couldn't care less of all the playing.

Am I not a darling?

Playing with Daddy.

Oh, the unjust! Lisa wasn't allowed to join.

Jorpula

Meidän ihana poju.

Our Darling Boy.

Jolta on trimmaus kesken jo toista viikkoa... Ja ajatelkaas, minä pienine käsinen saatan edelleen spannata tämän ukon.

I've been half-neglecting his grooming, poor bloke! And btw, even I'm still able to span this bloke, and that's really great! :)

Jouduinkin perumaan tammikuulle tarkoitetut menot juuri Kajaanin näyttelyn aikoihin ja nyt on sitten juuri sopivasti ilmoaika jo ohi.. Harmin paikka. Jorea en tosin tiedä, olisiko Esa tahtonut esittää vieläkään, mutta Foxyn olisin tahtonut taas laittaa kuntoon viimeisen sertin metsästystä varten.

Kajaani Dog Show entering was closed just when I found out I would be able to go after all... Well, another time then. Possibly Esa wouldn't still have wanted to show Jore, so it just would have been me and Foxy going after her last CC.

Jytky 4 kk

Jytky ja sen myötä koko B-pentue täytti tänään 4 kuukautta :) Vain vuosi sitten taisin kirota kotonani riivistelevää kolmikuista valkoista parsonin palleroa, samassa jamassa siis taas!! Josko sitä nyt ottaisi opikseen edes joksikin aikaa... ;) Vaikka johan tuo Jorekin on melkein aikuisen iässä, tosi rauhallinenkin jo (sisätiloissa ainakin), että voisi vahingossa erehtyä ihan luulemaan vanhemmaksikin...!

No, Jytkyä ei vielä erehdy luulemaan vanhemmaksi. Aikalailla se on vaan jalkoja tällä hetkellä, semmoinen honkeli, vaikka pienikokoisesta nartusta se jo menee.. :0 Uroksen mittoja sillä ei kuitenkaan ole vielä ollenkaan, sentään, ei massaltaan eikä korkeudeltaan. Kun olen vähän kauhistellut tuota sen kasvuvauhtia. Mutta ehkä jostain takaa tulee tätä nopeakasvuisuutta, olihan Aapo-setäkin nopsaa miehen mitoissa veljeensä verrattuna. Olen sitten hyvin harkiten syötellyt poikaa, ettei ainakaan vahingossa menee liialliseksi ja tule sitten jotain ongelmaa.

Semmoinen kaheli, herttainen poika se on. Heti tykönä kun pikkuisen viheltää tai kutsuu ja pusuttamassa naamaa. Häntä heiluu ihan lakkaamatta. Aika herkästä se kuitenkin vielä hampaitaankin käyttelee ja hyppii vasten, että saapi tosiaan Ilsen kanssa olla tarkkana. Ilsekään kun ei osaa kyllä ei yhtään käyttäytyä noiden koirien kanssa kun sitä ei huvita tai uhmis vaan iskee. Siinä meinaa olla kestäminen itsellä vähän koetuksella... MUR!

Mutta tässä herttainen kuva herttaisesta pojasta, Jytky 4kk! (ehkäpä poseeraustakin tässä pian)

Jytky oli tiistaina mukana treeneissä, kun meitä oli vain kaksi. Se pääsi pikaisesti nuuskuttelemaan likeltäkin ensin häkissä niin pelottavalta vaikuttanutta espanjanvesikoira Uunoa, joka osoittautui ei ollenkaan niin pelottavaksi oikeasti ja sitä saattoi varovasti nuuskutella uudemmankin kerran. :) Häkissähän tuo sitten sai olla kun Foxyn kanssa treenattiin ja vähän meinasi itkettääkin, mutta aika hienosti kuitenkin jo osasi olla.

Mutta jos sitä sitten koittais nukkumaan lähteä, kun alkaa talo taas olla niin hiljainen ympärillä...

Nelli, Zelda ja Jytky rokotuksilla

Valparna var vaccinerad idag tredje gången, också med rabies. Jore var med också, han ska till att möta reven igen på veckoslutet. Alla tre som bor här i Norrbotten var på kliniken, Nelli, Zelda och Jytky. De var så pigga och duktiga lilla valpisar :) Eller inte så lilla, Nelli vägade 4,7kg - Zelda 5,1kg och Jytky redan 6,2kg :P Uijui...

Valpen som är vaccinerat bara som 12 veckors ålder kan inte delta i utställning i Finland, det är något som jag fick veta idag. Altså därför valparna är nu vaccinerat 3 gånger mot valpsjuk, parvo, HCC och parainfluensa, och en gång mot rabies.

Tack för sällskapet Tjejer! :)

Tänään käytiin 16-viikkoisrokotuksilla. Tulipahan sitten sekin uutuutena, että Suomessa ei riitä 8- ja 12-viikkoisena annettu neloisrokote, vaan vasta 16-viikkoisesta lähtien annettu on voimassa seuraavan vuoden. Ruotsissa siis myös 12-viikkoisena saatu vahviste riittää vuodeksi eteenpäin. No, näyttelyt sun muut mielessä me siis rokotettiin kaikki sekä neloisrokotteella että rabiesrokotteella. Jore kävi piikillä vähän etuaikaa, kun suunnitelmissa olisi taas sunnuntaina piipahtaa kettua katsomassa ja joulukuussa myöhemmin kuitenkin menee tuo rabies taas umpeen.

Pennut olivat oikein reippaina ja siinä papereita kirjoitellessa ehtivät jonkin aikaa touhutakin keskenään. Molemmat tytöt, Nelli ja Zelda tulevat hyvin toimeen Jytkyn kanssa, keskenään saattavat vähän alkaa jäykistelemään. Jytky oli oikein lupsakka kun päästin sen heti irti kun tiesin miten huonosti handlaan sekä paperit, puhumisen että koiran (varsinkaan riekkupennun) hihnassa pidon ;) Se tutkaili huonetta ja tutusteli itseään tyttöihin ja ihmisiin. Kerjäsi namia kun hoksasi, että sitä tietyissä taskuissa on ja oli oikein mukava, oma itsensä. Zelda herkästä omii varsinkin omaa mammaansa, jonka luokse ei oikein muilla ole asiaa, varsinkaan jos on herkkuja tiedossa. :) Nelli oli reipas ja rauhallinen, semmoinen kuin se meiltä lähtiessäänkin oli, pusuja kyllä jakeli jos kumartui moikkaamaan.

Joren otin sisälle, kun Jytky saatiin piikitettyä ja sainkin yllättyä positiivisesti. Odotushuoneen ohi vilahdettuamme se tuijotti siellä odottelevaa Mopsia mummonsa kanssa, muttei sanonut mitään (liekö edes tunnistanut sitä koiraksi, kun se niin hiljaa liikkumatta istui) ja vastaanotolla oli kyllä innokas, mutta istui aina pyydettäessä (myös pöydällä) eikä yrittänyt komentaa ketään neli- eikä kaksijalkaista ja pöydälläkin oli niin hienosti! :) Söi vain lakkaamatta namia hoitajan kädestä. Ekan piikin jälkeen häntä vähän laski ja tokan piikin jälkeen hoitajan taputettua sitä selkään korvat meni luimuun ja se uikahti säälittävästi ja nosti toista etukäpäläänsä ylös, reppana!! Se tuumasi selvästi, että kipeää teki :( Pikkuraukka... Lattialla koitin vielä vähän tsempata sitä ja sainkin hännän heilumaan ja hoitaja syötteli sille vielä vähän lisää namia, ettei jäisi paha mieli pojalle.

Jytkykin on saanut harjoitella yksin häkissä oloa sekä kotona että autossa ja se osaa kyllä olla hienosti. Joskus jos liian virkeänä laittaa häkkiin pistää se konsertiksi, mutta sekin kyllä vaimenee kun huomaa että väsyhän tässä jo olikin eikä mitään tapahdu. Tuumailin, että pitäisi järjestää pentureffiä nyt vielä, kun lapsukaiset tulevat noin hyvin keskenään toimeen ja valoisaakin on jonkin verran vielä päivisin, lämpimistä säistä puhumatta. Niin kauniita ovat nämä B-lapset, että oikein niistä saa olla ylpeä <3

Ja kiitos tytöille seurasta! :)

Mätsärissä

Mätsärissä on nyt käväisty, kehiin ei sitten edes ilmoittauduttu, kun päästiin niin hyvissä ajoin lähtemään, että ehdittiin pyörähtää kehässä harjoittelemassa ennen niiden alkamista. Hienosti otti poika kontaktia ja onnistui namilla palkkaaminen. Kannoin sylissä pahimpien koirasumien läpi ja annoin muutamien valikoitujen lääppiä Jytkyä makkaroiden kera ja hyvin meni. Eräs pikkutyttö viihtyi meidän seurassa pidempäänkin :)

Lähdettiin sitten pois ennen kehien alkamista tosiaan, meille riitti että nakkipussi tyhjeni ja poika pysyi iloisella mielellä. Vähän sillä on isän vinkeitä sen suhteen, että meinaa haukku päästä jos joku huolettaa, mutta hyvin sen sai pidettyä kontaktissa kun oli tarkkana, eikä se ihan niin herkästä huolestunut, vaan aika luottavaisin mielin kuitenkin oli minunkin kanssa :)

Tässä vielä kuva ukosta nakkia odottamassa, kuinkas muuten!

Jytky på Match Showen, väntar på godis...

Mätsäriin huomenna

I morgon ska jag tag Jytky med och vi går till en inofficiel hundutställning som arrangeras i Laivakangas. Det har varit nu en tid att jag har inte haft möjlighet att göra något med honom, så vi får ser hur går det med att träffa så mycket hundar och människor på en gång.

Nästa veckoslut finns det gryträning igen i Oulu, men vi ska se om vi lyckas att gå. Mina föräldrar kommer på besök då, men det skulle ju vara viktigt för Jore att möta reven igen. Kanske bara Esa kunde gå med honom då.

Huomenna lähdetään Jytkyn kanssa käväisemään mätsärissä Laivakankaalla. Nyt onkin mennyt vähän aikaa että ollaan puuhasteltu mitään, joten saa nähdä kuinka meidän käy...!! Jospas hyvin kuitenkin, mennään varovaisin mielin.

Ensi viikonloppuna Oulussa olisi taas luolatreeniä, saapi nyt nähdä päästäänkö lähtemään kun meille tulee Sotkamosta mummia ja ukkia käymään. Ehkä Esa saattaisi lähteä itseksiään Joren kanssa, kun ei saisi nyt liian pitkää taukoa taas tulla tällekään harrastukselle ja tiedettävästi kun näitä treenejä ei hurjan usein ole.

Tiistain treenit ja kisavideot

Sattui ikävyyksiä treeneissä, sillä Foxy kävi Thelman korvaan kiinni. Tämä kaikki omasta ajattelemattomuudesta kuinkas muuten. Thelma on vähän arka ja alkoi haukkua räksyttämään, kun Foxy oli radalla pyörimässä pallo suussaan ja tuli ilmeisesti liian lähelle. Thelma oli kouluttajalla hihnassa radalla, eli siis kaikin puolin typerä asetelma enkä ymmärrä miten saatoin olla tajuamatta! Ei Foxyn kanssa voi pitää radalla yhtä aikaa toista provosoivaa/provosoituvaa tai kuumuvaa koiraa, ellen itse pidä omaa koiraani koko ajan kontaktissa tai töissä. Ja nyt en pitänyt, vaan menin kuuntelemaan kouluttajalta palautetta. Että näin sitten kävi. Toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Nujakka oli onneksi nopeasti ohi, saatiin koirat irti toisistaan (onneksi Thelma ei ole terrieri...) ja selvittiin perinpohjaisella säikähdyksellä. Pahoillani olen edelleen sattuneesta :(

Tehtiin alkeisryhmältä jäänyttä rataa, kun ei meitä ollut kuin kaksi rakentamassa/treenissä ja teemana vauhti, joten se sopi hyvin. Foxy teki vauhdilla ja kauniisti! Olin tosi iloinen. Puomit sain kanssa sujumaan ja treenattiin pariin kertaan pallon kanssa päätyyn etenemistä. Sitä sietääkin treenata enempi.

Viikonloppuna käytiin sunnuntaina kisaamassa, surkein tuloksin. Tai ei niistä tuloksista niin väliä vaan siitä, ettei Foxy mennyt kontakteja ollenkaan nätisti vaan ihan miten sattuu. No, aalta nyt en vielä odottanut suuria, mutta onnistuin sössimään taas vaihteeksi puomitkin omalla epäröinnilläni ja niiltäkin sitten virheitä. Eikä keinutkaan mitenkään kauneinta katsottavaa ollut. Mutta jos yrittämällä yritän etsiä jotain positiivista... hmm. äh. En löydä mitään. Mulla on nyt jotain masennusta oikeasti... Hyppyratakin oli semmoista kaartelua, vaikka rataantutustuessa oikeasti koetin paneutua koiran linjoihin ja käännöksiin, mutta ei sekään sitten käytännössä mennyt niin kuin yritin, olin varmasti aina vaan auttamattomasti myöhässä. Sieltäkin tuli siis yksi kielto (agiradat hylsyjä) ja etenemä oli etanan sellaista, niiden kaarrosten takia tietenkin, koirahan kyllä paukutti menemään. Esa onnistui onneksi söhläämään ekan radan videoinnin kanssa, että se tuli vain osittain tallennettua, joten en viitsi sitä tänne laittaa. Kaksi muuta siis alla toinen agirata ja sitten se hyppis.

Batsi sai uudeksi nimekseen Nelli ja ensimmäiset päivät ovat kuulema sujuneet hyvin, yksinolokin :) Kaverina Nellillä on 3-vuotias rotikkauros, ihan niinkuin Foxylla oli Opa! <3

Mörkö kulkee reippaana poikana Joensuussa Baby-pentukurssilla, jota seuraa isompien pentujeen pentukurssi. Sille kurssit tekeekin hyvää, kun osaa vähän arastella sielläkin. Sehän oli se meidän reppana hernepussi täällä kotonakin, joten ihan oikeaan paikkaan pääsi perheeseen, joka pääsee poitsua kuljettelemaan ahkerasti :)

Zelda oli päässyt tiistaina ihan ensimmäisiin agiharkkoihin ;) Lähdössä pysymistä ja takaakiertoa ja eri kulmia hypylle. Rimat maassa tietenkin, eikös niin Marjaana?! ;) Kuulema niin rauhallinen tyttö kanssatreenajankin mielestä :D No se on hyvä aloittaa rauhallisesta, mahtaa siitä vielä kiihtyä jossain vaiheessa, heh.

Ja Jytky se täällä olla Jytkyilee kotona. Se on jo äitinsä korkuinen, HUI! Vaikkakaan kropan mitta ei aivan yllä samaan, että saapa tosiaan nähdä miten Jytky siitä vielä tulee...!! Käsittämättömän ketterä se on tuollaiseksi ronkeliksi, ei voisi uskoa :) Suunnitelmissa oli käväistä viikonloppuna Mätsärissäkin sen kanssa. Se on niin reipas ja iloinen nassikka ettei ole toista.

Hei, hei tyttö

Niin siinä sitten kävi, että Batsikin lähti uuteen kotiin. Kävi kuitenkin niin ihanasti, että uusi koti löytyi Keminmaasta ja saattaisi olla jopa mahdollista, että me nähdään tyttöä vielä agilitynkin merkeissä, ehkäpä ihan samassa seurassakin, kuka tietää! :)

Batsia (tai nimihän mahtaa vielä vaihtua) koitellaan kuitenkin myös metsätouhuissa, isäntä oli jo ihan kokenut luolametsäilijäkin, joten mielenkiinnolla jäädään odottamaan tuloksia siltä saralta. Osasivat kuitenkin ihan terveellä tavalla suhtautua pennun ottoon ja kuulema jos ei typykästä luola-/metsästyskoiraa tule, niin laitetaan sitten uusi ;) Niin näiden kanssa aika herkästi käy, itseasiassa myöskin siinä tapauksessa, että se ensimmäinenkin olisi ihan toimiva kaikessa mitä sen kanssa yrittää! Parsonit nyt vaan tykkää kulkea kaksin, heh, tai kolmisin.

Haikeus tuli tietenkin, eihän sille minkään voi. Pentupaketit sain kuitenkin väsättyä kasaan, villapaitakin löytyi autosta lopulta! Jytkylle joutuneekin sitten jo tekemään uuden, mutta sillä on niin hyvä, tiheä karva, ettei sen kanssa varmaan tule olemaan huolta kylmästä, se on niin touhukas muutenkin. Autossa nuo villikset tarpeellisempia on muutenkin.

Huominen häämöttää jo ja pelkkä ajatus väsyttää! Neljältä ylös, jos aikoo ehtiä ajoissa Ouluun kisaamaan. Brr...

Tässä vielä viimeinen kuva kaksikosta:

Neljätoistaviikkoiset

Onnistuin ottamaan uusia kuvia pennuista pöydällä. Se olikin huomattavasti helpompaa taas, kun malttavat seistäkin sen 10 sekuntia minkä itselaukaiseva vie ;)

Witty Fox Baci e Abbracci

Witty Fox Bandito Bianco

Tiistain treenit

Tiistain treeneissä vauhtia piisasi. Meitä oli paikalla minä ja Katja. Foxy pystyy paremmin kulkemaan matolla tänä vuonna. Ehkä olen ollut tietoisempi lämmittelystä ja homma toimii siksi paremmin, eikä liukastele lähestulkoon ollenkaan. Nyt kun saisi vielä iskostettua mieleen ne rangantaivutukset aina ennen treeniä.. ne meinaa välillä unohtua.

Otettiin Pajarin rataa, kuten suunnitelmissa oli, tosin pari estettä jouduttiin jättämään pois, kun meidän halli ei ole aivan normi kisaradan levyinen, vaan uupumaan jää muutama metri. Juuri sitten nämä kohdat joissa rataa oltiin vähän muokattu, tuli sitten virheitäkin molemmille. Minulle ihan loppuun asti ongelmaa tuotti tiukka käännös pituudelle (kuvan 11-12, tosin 11 hyppy oli oikeasti aikalailla kohtisuoraan 12 alla), jota ennen koira nakattiin nopsaa hypyn kierrolle ja jolta Foxy aina ja iankaikkisesti suuntasi suoraan puomille, joka oli heti pituuden vieressä. Aina. Paitsi ekan kerran, kun tehtiin nolla. Sain sen hilkusti käännettyä ajoissa. Ja nyt sitten, kun olen asiaa kaksi päivää miettinyt... Miksi en vain valssannut? Eteen kun ei ollut kiire, pituuden jälkeen tuli keinu. Valssiin ei ollut kiire myöskään, Foxy tuli esteen kierrolta hypylle, joten vauhti vasta kiihtymässä. Se olisi varmasti toiminut.

Tässä ratapiirros. Estevälit n. 5m. Ei ole aivan totuudenmukainen valitettavasti, heh. Olen nyt kaikki vaan änkännyt siihen, että vähän yhtä tyhjän kanssa koko kuva!!

Mutta tyytyväinen olen, että ensimmäinen rata oli nolla, ihan ok, ei edes pahasti pelasteltu ;) ja jopa Aan kontakti meni hienosti. Tämän jälkeen se ei sitten mennytkään enää, kun koira sai vauhtia kinttuihinsa innostuttuaan vähän (se mm. räkytti aika reippaanlaisesti välillä) ja sujahteli Aan suurimman osan ajasta miten sattuu.. Jepujee. Mutta vaadin siltä sitten aina vain parempaa jäämistä, ensin pysähtymällä lähemmäs jne, kunnes lopulta sai jo juosta vapaasti ohi ja heittää pallon eteen, jonka jälkeen vapautus.

Haaveena toki tulevaisuudessa on, että kontakti pysyy, vaikka heitän pallon suoraan eteen koiran kuonon edestä. Vielä niin kaukainen haave tosin.

Puomi ja keinu joka kerta upeesti. Hyvä Foxy jee! Ja otettiin rataa aika monesti. Näillä eväillä me nyt sitten mennään Ouluun rohkiasti vaan starttaamaan 3 rataa. Toivotaan, että kontaktit pitää ja koira pysyy hallussa.

Foxy liikkuu ja toimii nätisti ja kepeästi, mutta silti se pitäisi muistaa se fyssariaika varata, miten muistan??? Päivisin ei hierojaa saa kiinni, joskus kokeilleena, joten pitäisi muistaa illalla soittaa. Minulle kaikkein pahinta on koettaa muistaa soittaa johonkin tiettyyn aikaan :P

Kisat tähtäimessä

Kylläpä väsyttää. Pitäisi tulostaa muutama nippu lippulappusia illan valmennusryhmän treenejä varten, luonnollisesti vähän siivota myös ja suunnitella jotain... aina pitää olla vähän suunnitelmia.

Olin pari päivää sitten blogannut huomaamattani "vauvablogin" juttuja tänne Witty Foxyyn, ei varmaan jäänyt lukijoilta huomaamatta, että teksti oli vähän kuin väärässä paikassa ;) Joten se on poistettu ja siirretty sinne minne se kuuluu.

Pentuja tekisi mieli paijata lakkaamatta, ne ovat jotenkin vain niin ihania ja totuus siitä, ettei niitä voi pitää juoksentelemassa lattioilla koko päivää, tekee niistä varmaan vain entistä paijailtavampia. Ilse siis joko kiljuu, kun pentu tulee vasten ja nuolee/raapii/puree tai sitten se yllyttää pentuja varta vasten hyppimällä ja pomppimalla, ETTÄ ne nuolee/raapii/puree ja isä tai äiti joutuu tulla hätiin. Eli ei toimi ei. Vauvaa voi kyllä pitää lattialla kun kerran tai pari pennuille murahtaa, niin eivät tule sen luokse. Itse siis toki vieressä ollen. Onneksi pennut viihtyvät edelleen hyvin ulkona, nykyisin pidän jo koko laumaa kerralla aitauksessa. Foxy kuopii maata pitkään ja hartaasti tehdäkseen selväksi paikkaansa laumassa ja hyvin pennut sen tunnustaakin. Eikä meidän nartutkaan koskaan millekään ala, jos en minä ole läsnä. Silloin Lisan päässä yleensä napsahtaa päälle "narttu"-vaihde ja jos tilanne niin vaatii (lelu, ärinä tms), se haastaa Foxylle riitaakin. Mutta, kuten aiemminkin todettu, riitaa ei olla nähty sitten kevään ja toivottavasti tällä jatketaan!

Seisontakuvia pitäisi taas koettaa saada aikaiseksi, kun pöydällä käyttäytyminen on jo tosi hienoa, sitä sentään ollaan harjoiteltu. :) Hihnassakin nämä kävelee (vielä) niin nätisti, kun sitä tehdään niin vähän. Yleensä jos jompikumpi pennuista lähtee lenkille mukaan (yksin lenkkeillessäni mukana ei ole kuin max. yksi aikuinen koira ja yksi pentu, koska ylimääräisenä elementtinä on aina myös vaunut ja/tai irti oleva lapsi, heh) niin se saa kulkea vapaana koko matkan. Eilen löydettiin Foxyn ja Batsin kanssa metsästä vanha poron tai peuran ruho. Luut ja karvoja enää jäljellä, lantio löytyi toisesta paikkaa ja rintakehä toisesta. Leukaluusta puolet polun varrelta ja pää komeine sarvineen kaatuneen puun juurelta. Ja heijastinpanta lojui sotkun keskellä. Foxy kävi tarmokkaasti kuopimassa maata ruhon luona. Batsi vain haisteli tarkkaan.

Mutta nyt alan tekemään niitä hommia. Illalla treenit ja viikonloppuna kisat, hauskaa!! :) Näin se on marraskuukin jo puolessa välissä. Nämä kisat onkin tämän vuoden viimeiset.

Suloinen

Minipentutreffit

Jag skriver bara lite på svenska på en gång. Jag måste kolla up orden så ofta att skrivning blir alldeles för långsam!

Marjaana, Zelda och Ninja var på ett minibesök igår, det var lite för hektig för Esa inne i huset, så jag kunde inte stanna ut för så länge..

Valparna fick äta massor av godis, då de var så kalt och mörkt ute och dem såg ut inte så roliga, heh. :) Jag hade varit ut först med Jytky, och han var ju pigg och duktig, även med pappas igelkott-tröja på ;) Valparna fick också träffa med rottweiler Jupe. Han är jättesnäll och lung, men så stor, att det är väldigt svårt får en liten terriervalp att förstå, att det blir ingen harm att han också rör sig lite, för att inte tala om, springer efter!

Till slut tränade vi lite passerande med Foxy, Ninja och Zelda, och det gick jättabra med alla. Så duktiga tjejer! För Foxy räcker det att säga "Bollen" och efter den finns där ju inte nåt annat på hela världen :)

Marjaana kävi eilen Zeldan kanssa pikaisella pentutapaamisella, kun ei perhe-elo antanut myöden touhustella pidemmästi. ;) Toisella kertaa sitten oikein perusteellista pentupuuhaa, eikös?

Me ehdittiin kuitenkin ottaa parit luoksetulot ja säikytellä pentuja Jupe-rotikalla.. Säikyttely tosin ei ollut itse tarkoitus, Jupehan oli vain oma rauhallinen itsensä, mutta ehti nuuskutella Zeldan perään ennen kuin Kaija sai sen taas luoksensa. Zelda tietenkin kiinnosti eniten kun haisi joltain aivan muulta kuin nuo meidän naperot. Ei Zeldakaan mitenkään järkyttynyt, mutta ehkä meidän olisi tovi kauemmin kestänyt olla pihalla, että pennut olisivat kunnolla rauhoittuneet ja todenneet ettei missään ole mitään hätään. Ehkäpä kuitenkin pimeä, kylmä piha vaikutti eniten, ettei mitään riehumista tosiaan edes nähty ja tuskin edes olisivat siihen rauhoittuneet, kun sisälle vain teki mieli jos ei nakkia ollut koko ajan tarjolla!

Yhtään ei edes kellään tehnyt mieli äristä suuntaan tai toiseen, vaikka sisätiloissa herkästi aletaankin "seisoskella" - sen verran inhaa oli olla ulkona! Jore käväisi pihalla juoksemassa myös ja taas Zelda sai eniten körmyytystä.. että taitaa olla uusimisen paikka tälle reissulle ja mieluusti valoisan aikaan vielä. Pistetään ensin paikat uusiksi täällä sisällä niin että kuumuvat tarpeeksi ja sitten vasta ulos tutustuilemaan muihin koiriin :)

Lopuksi otettiin vielä ohitusharjoituksia Foxyn avustuksella sekä Ninjalle että Zeldalle ja samalla se toimi toisin päin. Foxy on nykyisin jo niin pallohullu, ettei sitä kiinnosta mikään muu maailmassa enempää. Eilen lenkillä ollessa pikkuinen - VALKOINEN - westie (korostan pientä ja valkoista, koska ne ovat juuri niitä pahimpia Foxyn mielestä) käveli polun yli meidän edellä. Näin ensin miehen, otin koirat haltuun "pallo" vihjeellä ja olin pantoja selvittelemässä, kun koira asteli tien yli. Foxy käänsi päänsä koiran suuntaan - edelleen ilman hihnaa, kun en ehtinyt! - ja katsoi takaisin minuun - laitoin sen hihnaan ja pallo suuhun. Voi miten olin ylpeä! :) Vasta uudelleen hihnasta päästettyäni Foxy hieman etsi koirakon hajuja, mutta siinä kaikki. Meidän hihnaräyhä alkaa ehkä tosiaan olla jo entistä aikaa.... :) Siispä nämä eilisetkin ohitusharjoitukset menivät joka kerta aivan nappiin. Vielä harjoittelua, uskon, kaipaa se, että vastaantulijaa saattaa itse moikata ilman että pöhinää kuuluu sivulta. Täällä pikkukylillä kun on hyvin tyypillistä morjestaa kaikkia tuttuja ja tuntemattomia, aikuisia ja lapsia ja se voi toisinaan tehdä pienelle ärrierille tiukkaa ymmärtää, että "Hei!" sanoessaan mamma ei oikeasti tarkoita "Nyt kimppuun!!!"

Loppuun vielä kevennys meidän löhöpojista tv:n äärellä...

Taitavalle kuskille taitava hevonen

No minulle ainakin sattui ihan luonnonvalinnan kautta tosi taitava heppa ja kuskikin vaan kehittyy ;) Harmi etten enää elä niitä ihan nuoruuteni vuosia, että kiinni otettavaa riittää!

Eilen pyrähdettiin ensimmäisissä valmennusryhmän treeneissä. Ollaan vähän semmoinen "risa" porukka vielä, kaikki kolme ketä paikalla eilen oli, on näin alkuunsa kovasti vain kunnon kohotus meiningillä liikkeellä, eikä siinä mitään, siinähän se kunto nousee ja mieliala ja into samalla :) Ryhmähenki kasvaa kun ollaan samalla lähtöviivalla ja pyritään eteenpäin yhdessä.

Koska aivan kaikki ei olleet paikalla, jätettiin nyt vielä porinat tuonnemmaksi ja rakennettiin vain 14 esteen hyppyratapätkä viikonlopun koulutusten pohjalta. Foxy pääsi taas totuttelemaan mattoon ja liekö sillä tänä vuonna lihakset vähän paremmassa kunnossa, varmastikin, kuin viime vuonna pentujen jälkeen, koska liukastelu oli aika vähäistä viime syksyyn verrattuna. Tuolloinhan se venäytti jalkansakin kepeillä ekoissa treeneissä. Lämmittelytkin koetin hoitaa huolella, ilta oli jo viilentynyt pakkasen puolelle jopa, joten liikkeessä sai tosiaan koko ajan koettaa olla. Mattoon tutusteltiinkin ensin vaan puolella teholla "hipsutellen" ja vain vähitellen vauhtia lisäten.

Sen kummempia ongelmia en onnistunut ohjaamiseen kehittää kuin putkihässäkästä ohjaaminen tai lähestulkoon ohjaaminen aina väärälle esteelle. Lopulta sain senkin Mikan ohjeilla onnistumaan sujuvasti ja loppurata menikin tosi sutjakasti joka kerta. Että aika vähällä sähläyksellä selvittiin, minulle epätyypillisesti ;)

Ensi viikolla Mika rakentaa jotain Pajarin tyyppistä rataa, kun meillä on viikonloppuna 3 Pajarin Tuomon starttia Oulussa.

Käytiin tänään pitkällä lenkillä Ossin ja Foxyn kanssa ja otettiin samalla vähän kontaktitreeniä (A, keinu) sekä avokulmaa kepeille. Kontakti oli upeat, otin voimakkaita persjättöjä ja takaaleikkauksia lopuksi heittäen pallon kentälle ja vapaaksi vasta "tule" käskyllä. Tätä olen nyt koettanut alkaa vahvistamaan, kun vapautuskäsky on ollut milloin mitäkin... Jopa avokulmat sujuivat lähes 90 asteen kulmassa erinomaisesti niin, että lähetin koiran kolmen metrin päästä ja palkkasin heittämällä pallon eteen/vasemalle keppien lopuksi. Muutaman kerran se haki toista väliä, helpotin kulmaa puolella mertrillä ja sitten alkoi sujumaan. Ihanaa :)

Vähän jo jännättää kisat, meillä kun on ne virheet nyt olleet lähinnä Aan kontaktia ja ne alkaa oikeasti olla jo sievässä kunnossa, joten ehkäpä kenties saataisiin jotain puhdasta rataakin aikaiseksi - sen näemme!

Tässä vielä kuva Zeldasta, joka sekin oli mukana koulutuksessa Marjaanan ja Ninjan kanssa :) Vahtaamassa mitä radalla touhutaan (oikeasti Ansku heilutteli sillä karvalelua aidan toisella puolella, että se seisoisi edes jollain tavalla :D)

Witty Fox Bella e Unica

Igår var vi på den första träningsmöte av Arctic tränings grupp. Alla var inte där så vi bara gjorde en kort hoppbana med 14 hinder. Jag tog det lite långsammare först med Foxy för att låta henne bli van vid mattan igen som kan vara något hal ibland, särskilt om hunden är inte bra uppmjukat.

Idag då tog vi kontaktträning (Aet & gungan) på vår egen plan och det gick så bra och jag är så stålt över henne! :) Det ska bli spännande att se hur det går på 20.11. tävlingar, när de största svårigheterna hittils har varit på Aet och gungan... Foxy också ser ut att vara i gott skick, men jag har tänkt att ta henne till en fysioterapeut för säkerthets skull.

Viikonloppu takana päin

Viikonloppu vierähti Haukiputaalla Mikon ja Marin koulutuksessa Active Dogilla. Oli kyllä huippuopettavaista, oivalluksia ja hienoja hetkiä sisältävä viikonloppu kerrassaan! :) Taas vähän enemmän tajua sen suhteen, miten koira kroppaa lukee ja miten saada se kääntymään. Eteenhän Foxy osaa kyllä mennä, se olikin erään Mikon radan parhaiten irtoava koira <3 Hieno, pieni poksi!

Foxy nautti taas tekemisestä, ei edes ehtinyt ärhennellä kellekään. Sen kanssa meneekin vähän niin, että kun tarpeeksi tiukat paikat tulee, ei se uskalla alkaa millekään - kaukaa vain huudellaan. Mutta nyt ollaan saatu ohituksetkin pelittämään "pallo" -vihjeellä niin hyvin, että vain yksi kimpoamisyritys hihnasta, vaikka koko Martinniemi oikein kuhisi pieniä ja valkoisia - niitä arkkivihollisia siis!

Mari piti ryhmäläisilleen palopuheen koirien huollosta, mitä tulee lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn ja se olikin mainio puhe. Koskaan siitä ei voi muistuttaa tarpeeksi ja se on yksi sellainen asia, jota et oikeastaan voi tehdä yli (jos siis tietää mitä tekee). Nyt varsinkin, kun Foxy taas aloittaa tavoitteellisen treenaamisen, tulee nämä asiat hyvinkin ajankohtaiseksi ja tärkeiksi. Rankan viikonlopun jälkiä ei kuitenkaan Foxyssa onneksi näy, mutta fyssarille olen sille aikaa suunnitellut ihan lähiviikoille.

Tuleva talvi aloitetaan kevyesti omaa ja koiran kuntoa kohottaen. Kisataan vähän ja keskitytään enempi yhteistyön parantamiseen sen kunnon kohottamisen lisäksi. Vuoden alusta vasta sitten aletaan enempi keskittyä tulosten tekemiseen ja kisaamiseen. Saa nähdä miten meidän suunnitelmat onnistuu :)

Pennut saivat olla mukana Haukiputaalla toisena päivänä. Suurimman osan ajasta vain nukkuivat autossa, mutta kävivät välillä katselemassa hallilla tai pikku lenkeillä (vaikkei Batsille ulkoilu oikein mieleen ollutkaan..) Reippaita olivat, veli enempi, sisko vähempi, mutta yhtä kaikki silti :)

Uusia tuulia

Eilen kokoustettiin ja sen päätteeksi aloin koordinoimaan Arcticin valmennusryhmää tällä tulevalla 2011-2012 kaudella. :) Suunnitelmat ovat jo kauan muhineet päässäni ja myös paperilla, hauskaa päästä testaamaan niitä käytännössäkin, varsinkin kun olosuhteet valitun uuden valmennusryhmän myötä tulevat olemaan oikeinkin otolliset. Eli innokkaita, taitavia ja kokeneita koirakoita kaikki! Ollaan Foxyn kanssa treeniporukassa myös, sillä ryhmä tulee toimimaan itseohjautuvana, jolloin jokainen vetää treenin vuorollaan.

Huomenna päästään sitten Foxyn kanssa Haukiputaalle Marin ja Mikon koulutettavaksi. Ossi tulee mukaan lauantaina ja sunnuntaina kokeillaan ensimmäistä kertaa kokonaista päivää erossa...! Pullosta kun ollaan nyt hyvällä menestyksellä syöty taas useamman kerran, taito nimittäin uhkasi välillä jäädä kokonaan uudestaan oppimatta! Tulen silti yöksi kotiin ja vähän jo kauhistuttaa, varsinkin sunnuntai, kun takana on sitten kaksi vähillä unilla sinniteltyä yötä ja ajaakin pitäisi. :(

Pennut pääsivät tänään taas mukaan kaupungille, kävin itse kaupassa ja sitten tutustuttamassa pentuja hevosiin. Parin metrin päästä vain katseltiin, ei sen likemmäs vielä uskalla noin pientä otusta viedä. Batsi tosin taisi yhden ponin ihan vierestäkin kulkea, kun sattui olemaan niin rauhallinen otus ja aita tietenkin välissä.

Halliin siirtyminen

Jytky och Batsi är fortfarande hemma hos oss, båda så roliga och sociala <3 Vi hade dom med igår då vi flyttade tillbaka till hallen från planen - agilityhallen menar jag - naturligtvis :) Det är så mysigt att börja träna i hallen igen efter så många mörka och blöta träningskvällar i planen... usch.

Valparna tyckte att det var bara lustigt att hälsa på alla klubbmedlemmar och rinna i denna stora hallen. Fast dom egentligen sovade nästan hela tiden på deras bur...

Eilen siirryttiin viimein kentältä hallille taas ja talkoilemassa oli huipusti porukkaa :) Pennut pääsivät mukaan myös, molemmat niin reippaita isossa betonipohjaisessa hallissa, jossa koluutettiin ja rymyytettiin ja ihmisiä joka puolella. Suurimman osan ajasta tosin vain koisivatkin omassa häkissään.

Metsälenkeillä molemmat ovat pääseet käymään vuorotellen. Batsi on todella sydämistynyt villapaidan pukemisesta ja alkaa kulkea vasta kun otan paidan pois... Karva vain on vielä sillä niin ohkainen, että tekisi mieli paitaa sillä pitää mutta minkäs teet - olevinaan itse tietää paremmin ;) tänään sai semmoiset hepulit metsässä kun villis lähti, että oksat pois ja risut alta!

Molemmat pennut ovat tosiaan edelleen koteja vailla. Ollaan sitten Esan kanssa tuumittu, että osamaksukin onnistuu, jos vain se oikea koti kohdalle sattuu. Ilmoituksia olen koettanut tasaiseen uusia ja päivittää ja tänään hoksasin laittaa ilmon myös Ruotsin KöpaHundiin, noh, varmaan ei kyllä haittaisi jos sanasen tai toisen ruotsiakin välillä kirjoittaisin! ;)

Kuva kuulumisia Möröltä!

Näin kauniissa maisemissa pikku Mörkö viettää syksyä Joensuun suunnalla. Kiitokset kuvista!! :)

Poseeraustreeniä - Posing

Työllistin Esaa vauva kainossa ja kamera toisessa kädessä muutaman tovin ;) Ja sainhan valkattua muutaman asiallisenkin kuvan:

Esa was the photographer with baby on one arm and camera in the other ;):

Witty Fox Baci e Abbracci 11 weeks:

Ja velipoika myös

Witty Fox Bandito Bianco 11 weeks

Kaupunki reissusta

Kaupunkireissu sujui aivan yli odotusten :) Molemmat naperot olivat ylireippaita, vaikka sääkin oli vain tuulta ja sadetta. Villapaidat kuitenkin auttoivat toivottavasti edes vähän.

Ensiin käytiin Haaparannan eläinkaupassa Djur Magazinetissa. Reippaasti sisään ja varsinkin Batsi mennä viipotti ihan surutta, kuin olisi kotonaan ollut! Jytkykin kulki kyllä häntä pystyssä ja reippaana Esan kanssa, mutta ei aivan niin itsenäisesti lähtenyt tutkiskelemaan heti. Pikkuisen päästiin seisomaan pöydälläkin, puntarilla ja hyllyillä.

Lämmittelytuokion jälkeen uudestaan ulos, vaikka Batsi olikin sitä mieltä, että jäisi paljon mieluummin sisälle kauppaan! Ihmisvilinää riitti, kun oltiin juuri vilkkaimpaan 4-5 aikoihin liikkeellä. Käveltiin kauppojen edustoja (Batsi yritti lasi-ikkunoiden läpi sisälle joka liikeeseen) liukuovet aukoivat itseään ohikulkiessaan, rappurallit oli vähän inhottavia, kun niihin ilmeisesti "tipahteli" varpaat, joten niitä koetettiin kiertääkin tai ainakin kulkea nopeasti ohi, joten me pidettiin sitten namituokioita rappurallien päällä (ovista käyvien asiakkaiden riemuksi tai harmistukseksi...).

Ikean edessä olikin täysi härdelli päällä. Ensin harjoiteltiin vähän syrjemmässä tyhjän ostoskärryn kanssa rämistellen ja lähdettiin sitten yhdessä viemään kärryä takaisin pakoilleen ja kohti isompaa ihmis- ja kärryhässäkkää. Ja niin reippaasti siellä suunnistettiin hännät pystyssä ja makkara maistui aina tarjotessa. Takaisin palatessa pääsivät jo syliin ja kokeilin vähän rauhallisemmalla paikalla kuinka reagoivat leluun. Jytky jopa vähän tarttui kiinnikin, muttei muuten kiinnostunut, Batsi taas mieluiten jahtasi, mutta kiinnostus lopahti lelun pysähtyessä.

Hienosti kuitenkin :) Autossa matkustavat myös esimerkillisesti jo nämä kaksi. Pitää vain ensi kerralla jo laittaa välillä eri häkkeihinkin, että tottuvat myös yksin matkustamiseen.

Kotona pentuaitaus korvattiin jo isolla häkillä. Batsia kun ei pidättele enää mikään. Kaipa sen aitauksen voisi jo viikonlopun aikana kasata kokonaan poiskin. Hurjalta tuntuu... Niin isoja ovat jo!

Kaupungille

Olo on tänään jo sen verran hyvä, ääntäkin lähtee, että kehua voi ;) Joten ajattelin pakata iltapäivällä penskat autoon ja suunnataan kaupungille ihastelemaan tai kauhistelemaan ison maailman menoa. Leikkele on toiminut tähän asti parhaana palkkana, tahi maksamakkara. Lelut on vielä vähän epäkäytännöllisiä, mutta vähitellen koitetaan sytytellä niillekin enemmälti, että palkkana asti toimisi :) Harmi kun olen aina vain yksin liikkeellä eikä kuvia tule otettua. Tai sitten ne vain ovat julkaisukelvottomia, näistä vikkelistä valkoisista kun ei kuvaa oikein saa vähän hämärämmässä, jos kamera ei ole kunnollinen.

Batsi on jotenkin... hmm. Siinä vain on sitä jotain. Jotenkin se muistuttaa niin paljon erästä pikkuista parson tyttöä, joka meillä asui kesällä 2007... Ja sitten kuitenkin se pienuus ja ketteryys mikä sillä on, sinnikkyys ja rohkeus ja sen koko itsenäinen olemus. Niin. Mutta meidän laumaluku kuitenkin on aika iso jo. Ja en kai minä muutenkaan oikeasti voi olla miettimässä uutta koiraa...!

Jytky taas on aivan kuin isänsä :) Reipas, iloinen hännänheiluttaja, ilman karvaturrukkaa tosin. Tähän mennessä käsittelyharjoitukset sujuu ja miksikä ei. Pitää vain olla nyt jatkossakin ahkera sen kanssa, ihmisrakas pallukka se kuitenkin on.

Lisa-mamma on toipunut hampaanpoistosta hienosti. Yöllä se oli ulostanut sisälle kertaalleen pahanhajuista mustaa ja vetelää kakkaa. Varmasti nieltyään määrät verta hampaanpoiston jälkeen. Varmaan jo tänä iltana tarjotaan sille taas luita, eilen se sai vain lihaa. Vähitellen pitää varmaan aloittaa opettelemaan sen kanssa syömään myös oikealla puolella, ettei se jää aivan työttömäksi. Katsotaan ja seurataan, miten hommat alkaa sujumaan. Tai sitten rutiiniksi pitää ottaa sen hampaiden pesu.

Burn outtia?

Pelkään vähän että olen pian burn outin partaalla. Mietin tätä siksi, että viime viikolla, ehkä kahtenakin päivänä jopa, en jaksanut ajatella agilitya. Tai paremminkin, sen ajatteleminen sai väsyneeksi. Tuli ihan syyllinen ja petturiolo. Eihän sellaista voi tapahtua...!!

Mutta se meni ohi, ainakin toistaiseksi. Taas olen tämän viikon lukenut innolla juttupalstan moninaisia keskusteluja mm. TopTeam-valintatilaisuudesta (oi, jospa oisin saanut olla mukana!) (Esalle itseasiassa ehdottelin, että hakisin, no, väliin olisi flunssan takia kylläkin jäänyt sitten kuitenkin!) ja sitten karsintamenetelmien huonoudesta tai paremmuudesta tai mistä nyt lie, juttu aina vähän jatkuu toisaalle. Toisaalta harmittaa, että nimettömänä siellä vaan huudella yhtä sun toista, mutta jos keskustelu vain on edes jotenkin asiallisen puitteissa, tällä tavalla saa kyllä reippaasti kaikenlaista palautetta ja mielipidettä, (jos vain jaksaa lukea) omalla nimellään suurin osa vain kiittelee, ja mutisee sitten partaansa.

Ja itseasiassa, minun täytyy myöntää, että vaikka juttupalstalla olen aiemminkin käynyt, vasta nyt viime kuussa olen alkanut oikeasti lukemaan mitä siellä kirjoitetaan. Taitanut jäädä aika paljosta paitsi, veikkaan. Tai sitten en yhtään mistään ;)

Treeneihin en ole tosiaan valitettavasti flunssan takia päässyt, edes omalle kentälle, tai mitään muutakaan tekemään. Pennut on kuitenkin saaneet sisätreeniä nyt sitten tänään, eilinen oli jo lepopäivä kun niidenkin kanssa tullut niin höntättyä taas, vaikka rauhassa pitäisi olla.

Lisa kävi tänään lääkärissä. Kävin vihdoin ja viimein poistattamassa sen hampaan, joka oli joskus keväällä kai? lohjennut, ties jossain tappelun tiimellyksessä, niin epäilen. Tiineyden ja sitten imetyksen takia poistattaminen on vain venynyt, mutta onneksi selvittiin vain lievällä tulehduksella, kun luin jo kauhutarinoita koko leukaluun laajuisesta tulehduksesta ja ties mistä, juuri tuollalailla hoitamatta jääneen hampaan vuoksi :P Antibiootit me kuitenkin saatiin, oikea puoli purukalustosta oli myös taas kiveentynyt, vaikka puhtaana olen koettanut nyt pitää kun luita se ei ole sillä puolella niin saattanut purra. Eikä varmaan jatkossakaan ainakaan kovin hyvin, kun se taimmainen alahammas nyt uupuu. Joten voi olla, että joudutaan alkaa harjaamaan Lisan hampaita sitten. Mitenkähän sekin tulee onnistumaan... huh.

Reilun viikon päästä teholeiri sitten. Jee :) Nyt en jaksa niin hehkuttaa sitäkään... olen vain väsynyt. Viime yö oli aika levoton lasten kanssa. Lisaa lähtee nyt sitten paikkaamaan yksi borderterrieri, niin ettei Carinankaan tarvitse jäädä kehänlaidalle.

Ja ihanaa kun pääsee taas treenaamaan halliin leirin jälkeen, hyi pois pimeät ja märät treenit tälle syksyä!!

Rokotukset

Pennut kävivät eilen 12-viikkoisrokotuksilla. Vaikka ovat siis tänään 11 viikkoa ja 2 päivää vanhoja. Aika menee kyllä nopeasti ja nyt tuntuu pahin villeily jo vähän rauhoittuneen, johtuen varmastikin siitä, että niiden kanssa on tullut touhuttua, eikä suurin intohimo ole purra käsiä naarmuille, vaan touhuta jotain ihmisten kanssa (eli saada namia!). Pennut olivat oikein reippaita ja tutkiskelivat hoitohuoneen läpikotaisin. Hoitaja lullutti jokaista lattialla ja saikin monet, monet märät pusut! :) Jorelle haettiin samalla kives- & hammastodistukset, kaikki tallella ja epäluottamustaankin ilmaisi vasta kun hampaita oli ronkittu jo pidemmän aikaa ja sekin jäi vain kahteen murahdukseen. Söikin sitten lopuksi lääkäritätin antamia raksuja. Reipas tuo iskäkoirakin siis ;)

Zelda-sisko oli myös mukana rokotuksilla ja nätti tyttöhän se on edelleen, ellei vielä vähän nätimpikin! <3 Karva sillä on paljon karkeampaa kuin meidän kotona olevilla nassikoilla, oli jo lähtiessään. Batsilla karva näyttäisi muutenkin aika ohuelta ja sileältä, vaikka silläkin tuota hahtuvaa vähän on, sekä pikkiriikkisen partaa :) Veikkaisin, että sille tulee sellainen helppohoitoinen, hyvin kevyesti broken turkki, jota olen aina kullekin omalle koiralleni toivonut, mutten koskaan saanut! Jytkyn karva on tiheää läpikotaisin, sille tulee varmasti mainio säänkestävä ja likaa hylkivä turkki. Vaikka edelleen näitä on vaikea etukäteen ennustaa...

Minulla ikävä flunssa/yskä/kurkkukipu vain jatkuu, samoin lapsilla. Tai lapsilla tuntuu oireilevan lähinnä ikävän limaisen nuhan muodossa. Taitaa jäädä treenit väliin vielä tälläkin viikolla :( Kurjuutta! Mutta valmennusryhmään olen silti laittamassa hakemuksen tälle vuodelle, hauskaa! Toivottavasti se menee läpi ;)

Vauvan kanssa

Pentuja on hiljalleen alettu kunnolla myös totuttamaan lapsiin, kun eivät ole enää aivan niiiiin sähliä. ;) Myös perusteellinen kaulapanta- sekä yksinolotreeni ollaan aloiteltu. Huomenna lähdetään nassikoiden kanssa kaupunkikävelylle ja luonnollisesti piipahtamaan Djur Magazinetin puntarille! :)

Tässä perheen pienimmät äidin sylissä <3 - The littlest ones <3

Pennut huomenna 11 viikkoa

Muutamia kuvia meidän rascaleista, ovat todella upeita kun niiden kanssa touhuaa ja jos taas ei touhua... no, sanotaanko, että se touhu mitä ne kahdestaan sisällä ollessaan järjestävät on aika hermoja raastavaa! Eli pamareita ja rähinää pitkin ja poikin, kovaa ja korkealta ;)

Iskän kanssa tutkimushommissa - Researching stuff with daddy..

Yhtä isoa iloista häntää koko poika! - One Big Happy Tail

Ja pikkuista vakavempi pikkusisko! - And that little more serious little sis :)

Kohta se nousee jo jalkakin...

Esalle voisin ehdotella pientä kuvaussessiotakin illasta, jos vaikka suostuisi ja saataisiin taas tuoreita profiilikuvia blogiin :)

Pentu- sun muut kenneltapaamiset nyt sitten lykkääntyi, kun menetin yön aikana ääneni ja korvatkin kipeytyivät lisäksi. Eli jäin ihan suosiolla sairastamaan ja siirretään tapaamista, ehkä ensi viikonloppuun sitten.

Jore ketulla

Jore kävi tänään ensimmäistä kertaa ketulla Ostyn järjestämissä treeneissä ja onkin ensimmäinen meidän koirista joka oikeasi ketulle reagoi. Ja hienosti reagoikin! Esalta piti vähän saada tukea (eli Esa liikkumaan häkin viereen), että koira alkoi painostamaan kettua ihan likeltä, mutta oikein hienosti ensikertalaiselta. Aluksi se haukkui metrin, puolentoista päästä ja Esan kanssa sitten myös ihan häkkikontaktissa. Häkkiä sai myös raakasti liikutella ees taas, joka vain yllytti koiraa. Jäämme odottamaan seuraavaa kertaa, kun päästään Ouluun kettumeiningeissä.

Pennut olivat meillä mukana automatkustajina ja osoittautuivat oikein sävyisiksi matkatovereiksi ja ehdottoman hiljaisiksi myös. Kettua eivät sentään päässeet näkemään, eivätkä oikein edes muita koiriakaan, vaan hipsuteltiin hiljaksiin niitä tyhjempiä polkuja pitkin.

Huomenna sitten mejästellään ja liidetään ja mitä vielä täällä meillä, parsonvoittoisella edustuksella, kuinkas muuten!

Torstai 13.10 treeni

Viime viikon treeneissä otettiin ihan pientä, mutta meille Foxyn kanssa haastavaakin ratapätkää. Ensinnäkin siinä oli keppien avokulmat molemmista suunnista (kepit otettiin siis kahteen kertaan) ja jo se aiheuttaa hirveää epäluottamusta minun osalta, kun en yhtään luota Foxyn taitoon tehdä avokulmia ja virheitä välttääkseni keksin aina jos jonkinlaista kuviota millä varsinaisen avokulman voisin onnistua välttämään.

Alun siis vein kepeille kädellä vetämällä ensimmäiseen väliin, mutta se sujahtikin valeputkeen. Siihen auttoi kevyt vekkaus ennen keppejä (eli kropalla työnsin koiraa vasemmalle ennen keppejä, suoristaen koiran linjaa ensimmäiseen keppiväliin ennemmin kuin putkeen) ja näin se onnistuikin hyvin. Vekillä saa siis kätevästi muutettua koiran linjaa seuraavia esteitä ja niiden taloudellista suorittamista ajatellen, mutta se edellyttää koiran tahtisesti liikkumista.

Ohjasin siis kepit oikealta puolelta ja jouduin takaaleikkaamaan/persjättämään/valssaamaan tai mitä ikinä, keppien jälkeen viedäkseni koira kunnialla kolme hyppyä keppien jälkeen ja takaisin.

Kokeilin mm. takaaleikkausta ja persjättöä, mutta ongelmaksi koituikin sitten puomi, jonka ei ollut edes tarkoitus olla siellä tyrkyllä (ei sitä muut hakeneet), mutta näin siinä kuitenkin kävi. Foxy siis joko juoksi 6 hypyn suoraan eteen palaten samaa reittiä takaisin tai kaartoi täyttä vauhtia puomille, ohjasimpa (mielestäni) kuinka vain. Vasta kun olin monta kertaa käskyttänyt sen oikein kiertämään kutosen (puomin puolelta) se alkoi puomin sijaan hakemaan minun luokseni.

6-8 vienti oli sitten yllättäen vaikea myös, ensin en ehtinyt ohjaamaan Foxya oikein (tarkoituksena työntää se takaakiertoon koira oikealla puolellani) ja muutaman kerran hypyn edestä suoritettuaan se lähestulkoon lävitseni juosten vain haki kasi esteen edestä, eikä takaakiertäen kuten tarkoitus oli.. saatiin me välillä kuitenkin takaakiertokin onnistumaan, mutta sitten sössin jossain muualla.

Koetettiin keppien ohjaamista vasemmaltakin, niin että otin Foxyn vastaan keppien ykkös välistä ja työnsin sen eteenpäin, mutta se oli tosi kömpelöä ja hidasti koiraa hirveästi tuijottaa sitä liikkumatta koko 1-3 välin ajan odottaen oikeaa hetkeä työntää sitä kepeille. Tämä tosin taas helpotti liikkumista 4-6:lle. Noh. Valitettavasti ei ehditty yhtään kokonaista nollatulosta hiomaan ennen treenien päättymistä.

Käytiin jäähdyttelylenkitkin sitten jo tekemässä ja oli aika pimeääkin, kun vielä tuumasin ottaa radan kertaalleen, mutta ohjasinkin rohkeasti koiran ilman kädestä vientejä avokulmaan vasemmalta puolelta, valssasin 6-7 välissä ja takaakierrot ja kepit hienosti loppuun asti :) Kun teki vaan vähän rohkeammat päätökset ja luotti koiraan, niin se meni oikeinkin hyvin. Nämä opetukset ne onkin minulle tärkeimpiä. Sitä on niin vähän ehtinyt kisata/treenata, ettei sitä oikein usko Foxyyn, että se oikeasti saattaisi jo osatakin jotain ;)