Metsätouhuja

Sunnuntaina vedettiin verijälkeä. Tarkoitus oli haettaa jälki isoilla koirilla vasta maanantaiaamuna, mutta yöllä oli aivan karmea myräkkä ja kaatosade, joten en sitten mennyt jäljelle enää ollenkaan seuraavana päivänä, ei nämä aivan niin projäljestäjiä sentään ole, turhautuisivat vielä vain.

Lisa sai käydä jäljellä jo samana päivänä. Pikkuisen sitä taisi jännittää veren haju ja se söikin vähän väliä mustikoita ja variksen marjoja mättäiltä. Ihan loppuun asti se jäljen kuitenkin meni (näin jälkeen päin ajateltuna taisi olla aika vaativa reitti ensikertalaiselle) ja kauriin jalka (niin, se jonka löysin hangelta viimekeväänä) oli ehkä maailman paras palkka! Sitä se kanniskeli sitten ylpeänä kotiin päin. Päivä oli kohtuu lämmin (lue: kuuma!) ja jalkaan oli muutama pikkuötökkä jo tiensä löytänyt.. No, meni vielä pakkaseen ötököineen päivineen, hyvin paketoituna tosin, yöks. Verta on purkissa vielä, pakkasessa sekin, nyt kun ilmatkin viilenee niin voidaan alkaa oikein urakalla jäljestämään. :) Tosin uusi jalka tarvittaisiin varmaan jossain vaiheessa.

Eilen kävin koirien kanssa marjassa ja Lisa löysi varastosta poimuria etsiessäni tennispallon. Sain sen riistettyä siltä metsälaidalla enkä jaksanut enää lähteä viemään sitä takaisin, joten laitoin sen parin metrin korkeuteen oksanhaarukkaan, niin ettei Rommi pääse siihen käsiksi. Rommihan on aivan käsittämätön pallohullu - siis aivan käsittämätön. Se jäi sinne puunjuurelle noin puoleksi tunniksi. Hyppi vasten, kiipesi läheisen vanhan likakaivon päälle n. metrin korkea ja arpoi sieltä uskaltaisiko hypätä.

Me tyttöjen kanssa kerättiin sillä aikaa mustikoita. Välillä kuului kovakin ryske kun oksia katkeili. Sain poimurin täyteen ja aloin keräämään vattuja, näin kun Rommi oli jo osittain luovuttanut ja seisoi kaivon kannella ja kyräili minua pää alhaalla. Kun lähdettiin vähän kauemmaksi pusikon taakse siitä, se luovutti ja tuli minun seuraan keräämään vattuja, eli tiputtamaan kaikki maahan. Kun sitä kielsi, se vain kiersi puskan toiselle puolelle ja oikein katsoi että entäs tästä? Saako tästä tulla? Ja kun pikkuisen edes liikahdin, se pinkaisi pakoon ja koetti taas uudelta taholta. Miten se voi olla tuommoinen? Jotain sillä pörrää tuolla korvien välissä niin, ettei se varmaan kuule, kun järki puhuu... tai mikä se nyt on koirilla, mikä tekee sen, että saa ne käyttäytymään fiksusti.

Tänään sataa vettä. Koiratkin vaan pötköttelee.