Rommin aamuvapaat

Minun henkireikäni, eli agilitytreenit jäivät eilen välistä, kun miehet olivat lähteneet rautakauppaan, eikä minulle oltu jätetty autoa tai avaimia, millä lähteä harrastuksiin. No, ehdin sentään vetämään oman ryhmän tai senkin 20 minuuttia myöhässä, joten treenit sitten venyivät puoli tuntia yli. Ne normaalisti venyy 10 - 15 minuuttia yli... Foxyn kanssa otin siinä sitten jotain aina välissä, kun ryhmäläisiä oli paikalla vain kolme (kaikki muut kyllä ilmoittaneet poisjäänneistään :) minulla on niin ihania ryhmäläisiä :)) mutten osannut ottaa mitään oikeasti tehokasta treeniä, joten se oli vähän yhtä tyhjän kanssa. Keppejä jankattiin vähän enempi niin että vedätin ja sain koiraan lisää vauhtia ja se meni hyvin.

Ryhmäläiset saivat rengastreeniä, keppitreeniä vähän A treeniä ja sitten kanssa juosta :) Nyt alkaa taso olla kaikilla jo niin hyvä, että voidaan ottaa pidempiäkin treenipätkiä "erikoisesteillä" jolloin puhutaan siis juurikin noista edellä mainituista esimerkiksi.

Lisalla alkaa juoksut olla lopuillaan ainakin, Rommikin meni tänä aamuna melko pitkäksi yksissä tyttöjen kanssa, kunnes alkoi ärsyttämään Lisaa liiaksi ja Lisa alkoi kiljumaan takaisin. Lisa on keksinyt puolustuskeinonaan tärykalvot särkevän kiljumisen. Kun se ennen teki sitä vain äärimmäisissä tilanteissa (esim. kun iso mastiffi toi päänsä liian lähelle haistellakseen) se tekee sitä nyt melko herkästi esim. kun Rommi tulee liian lähelle ja on liian rasittava. Jee. Nyt meillä on kaksi kiljuvaa koiraa. Toinen kiljuu kun siltä menee pinna ja toinen kiljuu kun se ei saa mitä haluaa. Ymmärrän kyllä Lisaa ja kiljuisin/kiljun itsekin kun Rommi käy äärimmäisen rasittavaksi.

Olen jo melkein saanut työni päätökseen nyppimisen suhteen :) Rommillakin on tickingiä. Nearly finished with grooming him...
















Koira ja sen luu. A dog and his bone.























Tänään Esa otti aamusta raksalle tytöt ja Rommi jäi tänne minun kanssa hyvästelemään työmiehiä ja piilottamaan luuta. Se kun ei oikein rauhoitu muuten kuin kantamalla jotain ja luu on ainoa jota se ei raski alkaa syömään toisin kuin kaikki lelut, joten se on sitten koko aamun kannellut täällä luuta ja koettanut löytää sille hyvää piilopaikkaa. Nyt se on ilmeisesti löytänyt arvolleen sopivan kätkön, kun koira kävi tuohon jalkojen juureen pötkölleen.

Rommi olisi ihanan hassu koira jos se olisi ainoa. Such a funny face...