Se uusi koti

Tässä nyt sitten vihdoin edes pari kuvaa uudesta kodista jossa ollaan siis jo pari viikkoa asusteltu. Uusi koti löytyy siis Haaparannan puolelta ja vielä olisi monta osoitteenmuutos ilmoitusta tekemättä... *huoh* Noin muuten suht kivuton muutto, vaikka tavaraahan on vain joka kerta enemmän ja enemmän. Koirat nauttii täälläkin isosta pihasta, mutta täältä puuttuu vielä toistaiseksi kunnon aita tuohon tien ja pihan väliin ja Lisa on jo pariin otteeseen käynyt lenkkeilijöihin tutustumassa. Metsää kasvaa tuo toinen puoli. Katsellaan nyt miltä tämä rajan toisella puolella asustelu maistuu ja päätämme jatkosta myöhemmin. :)

Lisan näyttelytreenit

Torstaina oltiin toista kertaa Lisan kanssa näyttelytreeneissä. Porukkaa oli tosi paljon enempi ja tyttöä itseasiassa vähän jänskätti kaikki ne isot, haukkuvat koirat. Sitten kun toisella kentällä ihan vieressä alkoivat treenaamaan agilitya ei nassikka pysynyt hanskassa enää ollenkaan vaan meinasi sylistäkin rimpuilla irti radalle päästäkseen! :) Sen jälkeen ei enää ne muutkaan koirat niin jänskättäneet ja oma kävelyvuoro onnistui oikein mallikkaasti. Tässä vähän näytettä siitä:



Ja kaunis poseeraus ihan alusta, kun muita koiria alkoi tulvimaan kentälle. Kovasti ne kiinnosti ensin kuten kuvasta näkyy, mutta sitten Lisa arveli, että josko ne kuitenkin olisi vähän pelottavia...
















Mittaa arvelisin Lisalla olevan n. 33cm, vaikka se vaikuttaakin tosi pieneltä kun sen näkee livenä, tuommoinen ruippana! Hirmuiset lihakset sillä on jo viisi kuukautiseksi ja se pystyy ponnistamaan minun rintakehäni tasolle josta saan sen napattua syliin kumartumatta, se on ihan mieletön kumipallo. Sitä ei myöskään estä mitkään aidat tai esteet, vaan se menee taatusti juuri sinne minne se tahtoo, osaa mm. kiivetä verkko ja puuaidan ylitse. Jes, onpas kätevä taito meidän kannalta...

Ei vieläkään kolmosiin!

:) No ei sentään tosiaan. Rovaniemellä kaikki radat tuomaroi sitä paitsi Jari Tienhaara, joten vaikka oltaisiin jotenkin pystytty keinottelemaan itsemme puhtaille suorituksille joka kerta, olisi nousunollat jääneet vain kahteen, kahdelta eri tuomarilta kun muistaakseni tulee yhden luokan nousut nollat kerätä. Ja sitä paitsi, me ei saatu ainokaistakaan nollaa, hyviä ratoja kuitenkin pari.

Lauantaina jouduin vastoin odotuksia lähtemään radalle tosiaan yksin ja taisin olla vähän känkkäränkkä tuulella. Ei sitä niin muuten huomannut, kuin että vauhti puuttui. En vain jaksanut juosta, ei huvittanut ajatus siitä että tulisi hiki! Kyllä agilitaajallakin saa välillä olla känkkäränkkä päiviä... siinä vain menee rahat hukkaan ja innokas koira samoin. :P Foxylla oli kuitenkin kiitettävästi vauhtia molemmilla radoilla. Ensimmäisen minä hölmöläinen luin väärin ja siten myös ohjasin väärin, plääh, mutta puomin kontaktilta myös napsahti vitonen, tai siis olisi napsahtanut jos suoritus ei olisi jo ollut hylätty. Sen radan sentään juoksin vielä loppuun asti. Toisella radalla sitten tehtiin oikein nätti puomin alastulo, mutta hyydyin pitkällä suoralla kun olisi pitänyt ohjata koira putken kauimmaiseen päähän ja ensimmäiseenhän se sujahti. Olin niin patalaiska (ja hetkeksi sekaisin siitä mihin olisi pitänyt mennä seuraavaksi), että sanoin vain Foxylle jotta lähdetäänhän pois ja niinpä me lähdettiin. Hylky siis sieltäkin ehti tulla.

Sunnuntaina sain jo keposeni matkaan ja pääsin kunnolla keskittymään kisasuoritukseen ;) Tehtiin kaksi puhdasta rataa jos ei lasketa keppivirheitä :D Ensimmäisenä suoritettiin hyppäri, jossa töppäilin avokulmaan ohjauksen kanssa ja toisena agirata, jossa koiralla huima vauhti jolloin se vilahti toiseen väliin ja tuli vielä kertaalleen ulos liian aikaisin. Ohjasin sen takaisin ja hipaisin samalla nokkaa, kepeiltä tuli kymppi, en ole nyt sitten varma, että johtuiko se kiellosta ja virheestä, vai virheestä ja kosketuksesta? Kuinka se nyt oikein menee tuossa pujottelussa?

Mutta sunnuntain molemmat radat on sitten kanssa videolla ja kyllä vain jalat nousee, vai mitä? Molemmilla :) Olen oikein ylpeä meistä.

Hyppyrata tulos 5, sijoitus 1.


Agirata tulos 10, sijoitus 1.

Ne vappukisat

Laitanpa tähän nämä pari videota jotka Seinäjoelta saatiin otettua. Siinä näkyy Anne Saviojan tuomaroimat A ja B radat ensimmäiseltä päivältä. Ensimmäiseltä radalta otettiin hylly, kun Foxy pinkaisi A:lle putken sijaan, muutoin radalta tuli lisäksi keinun vitonen (unondin taas sanoa sen 'odota') ja A:n vitonen, ainakin. Ohjaan paljon väärällä kädellä, huomaan tältä videolta. :P



Toisella radalla sitten olin niin lopen ahdistunut kontaktivitosista, että annoin koiran mennä A:t miten se haluaa... ratkaisu sekin, tosin ei toimiva. Radalla satuttiin suorittamaan A kahteen otteeseen, joten kymppi sieltä. Tällä kertaa keinu meni nappiin.



Lauantain radat tuomaroi Seppo Savikko, ekalla Foxy karkasi kepeiltä putkeen kahta väliä liian aikaisin (näin on käynyt ennenkin) ja toisella radalla... hmm. No hylky sekin oli, MUTTA kaikki kontaktit onnistuivat. Meillä oli siis pienoista kontaktikriisiä lauantai-illasta ja olin jo aivan epätoivoinen sunnuntain suhteen. Päätettiin sitten Mikan kanssa, että olen kunnolla koiran mukana kontaktin suorittamisessa ja sunnuntainahan Foxy nappasikin sitten sen kauan kaivatun nollan, kun näytin sille erikseen A:n kontaktin. Valitettavasti muilta radoilta ei ole kuvaa. :( Tämän siitä saa kun jättää kepon kotiin.

Foxy myös kuumuili lähdössä, lauantaina varastikin kerran. Sunnuntai päivän harrastin sitten paikalla oloa ympäri kisa-aluetta. Kävelin koiran kanssa, sanoin yllättäen istu ja jätin koiran taakse. Välillä irroitin hihnankin ja jätin koiran. Yleensä palasin palkkaamaan, pari kertaa kutsuin luokse. Sunnuntain lähtö menikin sitten oikein esimerkillisesti. :) Keppien suorituksesta olen erikoisen ylpeä koko viikolopun ajalta, kulmat olivat välillä vaikeampiakin tai hyvin vauhdikkaita, mutta Foxy suoritti kaikki kepit virheettömästi ja napakasti... no ok, sen kerran se varasti, kepeiltä putkeen menoja tulee harjoitella paljon.

Viikonloppu oli oikein antoisa kaikista kriisinpoikasista ja vuodatetuista kyynelistä huolimatta ja oltiinpa ainakin iloisia siitä nousunollasta sitten ;) Kerätyt nollatuloksetkin ilmoitin parson-lehteen, tässä hieno kakkosluokkalaisen kuva serti-ruusukkeen kera. :)

Väsyneen virkkeet

Voi rakas päiväkirjani... mistä aloittaisin.

Muutto on ohi, vappu on ohi, työt alkaneet, hääsuunnittelut aivan jäissä, koulutyöt tohinoissaan vihdoin edetä jonnekin, koirat huomiotta... kuten myös bloggaaminen. Miten kaikki voikin taas sattua samaan syssyyn? Olen kuitenkin ilmoittanut meidät Rovaniemen kisoihin huomiselle ja sunnuntaille ja vaikka väsyttää, itkettää, harmittaa, turhauttaa, ahdistaa ja stressaa, ajattelin lähteä. Koirien kanssa touhutessa kaikki unohtuu hetkeksi edes ja Foxy on ollut niin läheisyyden kipeä, kun olen pitkästä aikaa töissä. Se oikein liimautuu kylkeen kiinni, kerjää rapsutuksia (Foxy ei ikinä ennen ole kerjännyt rapsutuksia) ja on yhtä hymyä pitkään sen jälkeenkin kun olen tullut illalla kotiin.

Treenattu ei olla yhtään, kun ei ole ollut aikaa, toivotaan että siellä on pari harjoitusestettä jossain sivussa. Mutta en nyt ota stressiä näistä kisoista, olen menossa sinne vain vähän tuulettumaan tästä kaikesta. Muistelin taas sitä mennyttä ykkösluokkaa ja luulin jo, että startataan yhdentoista aikaan, mutta meidän startit onkin vasta iltapäivällä puoli kolmelta ja neljältä ja kisaajia on hurjat 4 ekassa startissa ja toisessa viisi. Joten nyt olisi hyvä paikka nappailla niitä nollia ja sijoittua kolmen parhaan joukkoon. ;) Täällä pohjoisessa pääsee vähän liian helpolla...

Uusi koti on kuitenkin ihana, koirat nauttii, vaikkei niitä paljon pihalla olekaan yhtä aikaa pidetty irti kun tie on niin vieressä. Tuohon metsään olen aina kaikki lenkittänyt, siinä ovat saaneet juosta.

Töissä on ollut mukavaa myös, saa touhuta, joskin olen aivan rättipoikkiväsynyt kotiin tullessani. Pikkuisen helpotti nyt loppuviikosta, kun sai univelat viikonlopun muutolta nukuttua pois.

Kohti kesää ja valoisampia aikoja. Kyllä tästä vielä noustaan ja piristytään.