Vähänhän tuo illalla harmitteli, kun en lähtenyt taitojani vielä kertaalleen testaamaan illaksi, mutta onpahan tankattu unta palloon nyt tätä päivää varten, kun pitkä on tulossa taas. Lähdetään tunnin päästä tästä Nikkalasta ja napataan Marjaana ja Ninja kyytiin. Aikainen lähtö koska joudutaan hakemaan Esan veljen sohvat ja sänky vielä Oulunsalosta ja Kaakkurista, sillä kun on talo oltava tyhjänä viimeistään ensiviikonloppuun mennessä.
Meillähän on sitten neljältä tapaaminen Haukiputaan Kellossa, missä Lisan ja Foxyn posket ronkitaan DNA-näytettä varten, jolla selvitetään, löytyykö heiltä linssiluksaatio geeniä, vai ovatko he puhtaita. Linssiluksaatio on todella ilkeä rotua vaivaava sairaus, jossa silmän linssi irtoaa pois paikaltaan. Sairaus ilmenee yleensä 3 - 6 vuoden iässä ja johtaa normaalisti molempien linssien luksoitumiseen. Kivulias, kalliisti hoidettavissa oleva sairaus, joka huomaamattomana voi johtaa näkökyvyn menetykseenkin. :( Geeni ilmenee koirassa joko terveenä ilmiasuna, kantajana tai sairaana yksilönä. Sairas alleelikaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koira välttämättä itse sairastuu elin aikanaan, mutta se periyttää sairaan geenin kaikille jälkeläisilleen. Geeniä vain kantava koira periyttää sairautta puolelle jälkeläisistään, joille se myös tulee vain kantaja-muodossa. Ja tämä siis, jos toinen osapuoli on terve.
Kahdelta sairaalta tulee vain sairaita jälkeläisiä, kahdelta kantajalta sairaita, kantajia ja terveitä, terveeltä ja sairaalta kaikki kantajia, kantajalta ja sairaalta kantajia ja sairaita ja kahdelta terveeltä tietenkin vain terveitä. Tämän voisi näyttää hienolla diagrammillakin, mutta sairaus on siis autosomaalisesti resessiivinen ja ainoastaan kaksi sairasta alleelia omistava koira voi itse sairastua, jolloin se myös periyttää vain sairasta alleelia. Yhden sairaan alleelin omistava koira on kantaja, jolloin se ei voi itse sairastua ja periyttää joko tervettä tai sairasta alleelia ja terveellä koiralla ei ole yhtään sairasta alleelia ja periyttää itse siis vain tervettä alleelia.
(En yläasteella tajunnut hölkäsen pöläystä perinnöllisyyslaskuista, mutta undulaattien kasvattamisen myötä niihin on vain jotenkin tutustunut ja linssiluksaatio periytyy samalla tavalla kuin esimerkiksi sininen väri undulaatilla. Kaikkea sitä oppii vanhallakin iällä...)
Valitettavasti, geeni voi mutatoitua milloin vain koiran eliniän aikana ja on olemassa myös linssiluksaation muotoa, joka aiheutuu esim. onnettomuuden tms. johdosta, mutta tämä yleensä ilmenee vain onnettomuuden vaurioittamassa silmässä, eikä molemmissa. Testi ei siis ole takuu mistään, mutta se on parempi kuin ei mitään.
Toivotaan, että tiedon tullessa saadaan rapsutella kahta jatkossakin tervettä koiraa. Rommilta testiä ei oteta ainakaan näillä näkymin, kun sitä ei jalostukseen käytetä. Normaalit silmätarkastukset riittävät ja ovat muutenkin tärkeitä sairauksien havaitsemisessa hyvissä ajoin, vaikka geenitestit olisikin tehtynä.
LISÄYS: Eli meninpä huutelemaan joten korjaan tänne, varmuutta ei siis ole geenin periytymistavasta, se ei ilmeisesti kuitenkaan ole normaali resessiivinen, vaan myös geeniä kantavalla on pieni mahdollisuus kehittää sairaus itselleen. :/ Tulevaisuudessa, kun enemmän koiria ollaan saatu tutkittua saataneen parempi selvyys periytymisestä, mutta tähän asti siis vain geneettisesti terve koira pysyy täysin terveenä, kun kantaja ja sairas koira voi sairastua. Ja asiasta voi käydä lukemassa mm. täältä: http://www.aht.org.uk/genetics_pllfaq.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti