Jore

Jore täyttää huomenna 13 viikkoa. Mittailin sen eilen n. 29cm korkeaksi, eli samoissa mennään kuin Foxy Joren iässä. Toiveena olisi semmoinen 36cm, luonnollisesti, onhan se uroksen ihannemitta. Jore tulee varmaan isäänsä sen suhteen, että se on vähän korkeuttaan pidempi, sillä se on oikein sopusuhtaisen ja hauskan näköinen nyt, vaikka sen pitäisi olla jo aika honkkelijalkainen kolistelija tällä hetkellä :)

Se roikkuu lahkeessa edelleen aika paljon, lopettaa käskystä, mutta aloittaa uudestaan kun liikut. Tai sitten pitää vähän puuttua nappaamalla niskasta. Sitten se heiluttelee häntää ja saattaa vähän komentaa samalla, että mitäs sinä nyt siinä kieltelet minua, mutta istuu yleensä lopulta ja odottaa rapsutuksia. Se on oppinut muiden koirien kanssa jo odottamaan ruokailuvuororaan, oikein fiksu penska siis. Saa säännöllisiä rallihepuleita, mutta jää rauhallisesti odottamaan häkkiinsä/nukkumaan, jos se laitetaan jäähylle. Olen niin ylpeä, kun olen saanut sen opettettua pois siitä vinkumisesta :) Se on tällä hetkellä meidän koirista ehdottomasti paras häkkeilijä!

Karva sillä on karheaa ja tasaista sieltä mistä olen nyppinyt, pentukarva alkaa olla jo poissa. Jalat sillä on vielä aika karvaiset, niihin en ole vielä koskenut. Saa nähdä nyt sitten, tuleeko siitä oikeasti karkeakarvainen, vaiko vain reippaasti karkea broken. Nyt ainakin näyttäisi hyvältä ja vaikka turkki varmasti onkin työläs pitää oikein nättinä koko ajan, niin sen varmaan pystyy pitämäään koko ajan nättinä, kuten Foxylla. Rommi ollessaan oikeasti karkea, käy välillä aivan pehmoisella pohjavillalla, eikä puhettakaan että semmoisella tarkenisi ulkona tai voisi käydä näyttelyissä tms. Puolikarkea on siitä kätevä, että oikeatahtisella nypinnällä se pysyy oikeastaan koko ajan hyvännäköisenä, peittävä ja säänkestävänä.

Tässä kaksi kuvaa viime viikolta, ei se ole vielä niin paljon ehtinyt siitä muuttua... Meidän trimmauspöytä tärisee niin, että Jore ennemmin laittaisi siihen vaan pötkölleen ja siksi sen häntä on alhaalla, sitten laitoinkin sen ruokapöydälle ja poseeraaminen onnistui paljon helpommin.

Rommi kaupassa

Kylmä päivä taas, ellei vähän kylmempi.

Foxyn kanssa oltiin eilen hallilla treenaamassa hyvin vähälukuisessa kouluttajien treeniryhmässä ja harjoiteltiin mm. lauantaisen kisaradan alkua. En vain osannut rakentaa putkeen menevää suoraa oikein, eikä Foxy hakenut ollenkaan väärää päätä, mutta muutoin rata oli melko lailla sama. Ennen sitä otettiin pieni lämmittely rata ja pelkäsin itse niin paljon Foxyn liukasteluja, että ohjasin tosi varovaisesti ja vauhti oli ihan nollissa. Mutta ei siitä varmaan haittaa ollut. Sitten kun oltiin muutamaan otteeseen menty lämmittelyrataa, niin uskalsin lisätä vauhtia. Ollaan Foxyn kanssa aloitettu temppuilut kotona uudestaan, ne kun ovat jääneet ihan kokonaan pois muiden koirien myötä ja nyt ollaan sitten treenattu takajaloilla kävelyä, kottikärrykävelyä, kierimistä molempiin suuntiin ja tarkoitus opettaa vielä jalkojenvälistä pujottelu ja ympäri hyrrääminen. Tavoitteena on siis kehittää Foxyn tasapainoa ja ketteryyttä ja sen myötä sitten ehkä myös vähentää liukastelua hallilla :)

Treenien jälkeen pääsin Carinan kyydillä Djur Magazinetiin Foxyn kanssa. Kerättiin ostoskori täyteen kahdestaan kauppaa kierrellessämme ja odotettiin Esaa Rommin kanssa hakemaan. Ajateltiin ostaa Rommille talvitakki myös. Se on tähän asti lainannut Foxyn Bottia tarvittaessa ja Foxylla on ollut villapaita, mutta ei se Foxyn Bot oikein Rommille asetu, vaikka on Foxyllekin vähän löysä joten ostettiin sille ihan oma musta-oranssi takki. Räiskyvä väri sen mukaiselle koiralle. ;) Rommi oli hyppiä pöksyistään eläinkaupassa, hyllyt oli aika jänniä joko siksi, että se pelkäsi että ne tulee päälle tai sitten se ujosteli mennä lähemmäs niillä lepääviä luita ja muita herkkuja (kun aina on kielletty ottamasta hyllyiltä!), että pikaisesti nuuskaistuaan polvet koukussa pakitti nopsaan useamman askeleen pienimmästäkin eleestä. Häntä sillä heilui koko ajan ja kaikkia ihmisiä olisi pitänyt päästä katsomaan heti!! Saatiin kuitenkin takit sovitettua ja valitettavasti tosi nätti vaaleansininen jäi hyllylle koska oli sen verran paljon kalliimpi :( Se olis ollut just Rommille. Mutta nyt näin. Minulla kun on vielä ajatuksena, että Rommille pitää hankkia tuon manttelin alle keskitalvella vielä jokin fleecehaalari, koska se joudutaan vielä nyppimään varmaan ennen vuoden vaihdetta ja sitten sillä kyllä varmasti on kylmä. Foxyn kanssa oltiin käyty tervehtimässä röhkiviä, kaakattavia ja vinkuvia leluja ja Foxya ne vähän jänskätti, kun olivat vielä aika isojakin! Pallot olisi pitänyt kaikki saada hakea ja Rommille yksi jostain ihmeestä tarttui suuhunkin, possuihin ei niin mielenkiinto riittänyt siinä ärsykkeiden täyteisessä ympäristössä.

Jore pitää ottaa matkaan ensi kerralla, Lisakin on aikoinaan siellä käynnyt punnittavana. :) Foxy painoi 8,3kg - vielä vajaa kilo ihanteeseen... :P

Kaamosrallista

Semmosta rallia se!! :)

Päästiin Suomessa vierailevan tuomarin Alen Marekovicin agiradalle, vähän jäi tietenkin polttelemaan, että lisää olisi pitänyt saada kun oli radalla niin hyvä fiilis ja Foxy oli innokas. Valittevasti ohjasin surkeasti, päästin väärään putken päähän ja sen jälkeen sitten löysäilin, unohdin rataa ja kaarroksetkin meni pitkiksi... Ihanneaika oli hurja ja sen alitti vain yksi koirakko, Marjaana parson Xenan kanssa, he harmillisesti saivat vitosen tosi pikkukiellosta, joka oli minusta aika tulkinnanvarainenkin tapaus jopa, mutta tuomari tulkitsi sen tässä tapauksessa kielloksi. Yhtään nollarataa ei siis kolmosille tullut! :P Jospas vähän keventäisivät aikoja, jos seuraaville säkäryhmille on käynyt samalla tavalla. Aapon äiskät Anne ja Iines voittivat radan muutamalla hassulla kymmenesosan ajanylityksellä. :)

Rata oli lyhyt pituudeltaan ja etenemä laskettu sen mukaisesti, 3,9m/s mutta se oli täynnä tiukkia kaarroksia ja haltuunottoja, jotka kyllä hidastaa vauhtia ja roimasti. Se sitten näkyi tuloksissa.

Piti tietenkin itse päästä ronkkimaan videota niin kuin se olisi nollarata ja oltaisiinkin Foxyn kanssa saatu reilun -1 s aliaika, kaarroksineen, eli monta monituista kohtaa radalla tosiaan oli, missä kaarrosten ei olisi tarvinnut venyä niin pitkiksi, oli itse ohjauksen kanssa joko pielessä, eli väärä tapa, myöhässä, kerroin koiralle liian myöhään minne jatketaan tai muuten vaan hukassa, eli unohdin omat ratkaisut rataantutustumisesta ja annoin koiran venyä liian pitkälle. Eli aikamoista sähläystä minun osaltani!! Voi minua!

Mutta kuten sanottu, olin silti tyytyväinen Foxyn yhteistyöhön minun kanssa, se oli kuulolla ja teki juuri niinkuin käskin, olipa ne sitten pieniä tai suuria kaarroksia - hieno tyttö! :)

Tässä rata videoituna. Eli ensimmäinen putki meni jo väärään päähän, Aan jälkeen tulevan hypyn jälkeen olisi pitänyt sujahtaa putkeen ja siitä kepeille, mutta koska en saattanut ja varmistanut putkeen menoa... :

Poksin herkkä hipiä

Foxy ilotteli lenkillä eilen kuin pikkupentu - mistä lie intoutui. En enää muista, olenko blogannut Foxyn selkänahasta, joka on ollut tosi paksu ja jäykkä, niskasta hännäntyveen. Hännäntyvessä ja niskassa sillä on aina ollut aika nihkeästi irtonaista nahkaa, mutta tänä syksynä nahkaa ei ole koko selän matkalta saanut irti ihosta vaan se nousee yhtenä laattana, kun kokeilee nostaa sitä kädellä. Joskus nuorempana muistelen, että sillä oli sama juttu vähän pienemmässä mittakaavassa tosin, en vain tuolloin ajatellut sitä sen kummemmin, enkä tietenkään osaa yhdistää sitä nyt mihinkään. Selkänahka on ollut huonompi ehkä nyt pentujen takia, vaikea sanoa enää, oliko nahka jäykkää jo tiineyden aikana, vaiko vasta imettäessä, tai ehkä jo keväällä? Toisaalta Foxy on saattanut myös reagoida elämässä tapahtuneisiin muutoksiinkin "nahallaan" onhan me muutettu uuteen kotiin ja se vielä pentuillut samaan syssyyn, että tuollainen määrä herkästikin varmasti aiheuttaa stressiä, kerää kuona-aineita ja jäykistää paikkoja.

Tällä viikolla nahka on kuitenkin ollut jo parempi, löytyy ihan virallisesti ja oikeasti löysää koko selän pituudelta, niskassa on jonkin vielä verran jäykkyyttä, ajattelin, voisikohan johtua hihnassa vetämisestä? Foxy on aina vetänyt hihnassa... :/ Takapuolen päällä on myös vielä "laatta", mutta tosiaan, se on aina ollut tosi kireä alue Foxylla... sen lonkat on siis kuvattu ja todettu terveiksi, mutta ehkä siellä voi silti olla jotain, ainakin herkästi jumia kehittävää ja siksi nahka ei oikein ehdi missään välissä palautua kunnolla. Mutta tätä pitää nyt seurata tätä nahka hommaa, alkaako helpottaa oikean liikkumisen aloittamisen myötä.

Lenkkikäyttäytyminen, eli se hassuttelu tuli myös taloon asti ja Foxy on kotonakin ollut iloisempi ja myös hakenut itsenäisesti tarjolla olleita leluja. Hyppää sohvalle yhtä hyvin kuin normaalistikin, se ei ole koskaan ollut niin ketterä kuin Lisa, Lisa on kuin elohopea, mutta ajattelin sallia tämän jäykkyyden Foxylle. Siitä ei varmasti koskaan tulekaan yhtään vötkyä, vaikka taikoisi se pullataikinaksi. Ajattelinkin huomenna uskaltautua hyvin perusteellisten lämmittelyjen jatkeeksi sille yhdelle radalle aamulla. Vähän tosin harmittaa, etten aiemmin ajatellut, että olisi ollut kivempi aloittaa hyppiksellä, ihan vaan kontaktien takia, sillä kontaktitreeni on lumentulon jälkeen ollut olematonta.

Lisa ja Foxy otti taas eilen yhteen, liekö tulleet pikkutappelut jäädäkseen, mutta enpä usko. Lisalla on nyt juoksut, että se varmaan vielä vähän herkemmin syttyy kuin normaalisti ja Foxy on edelleen vähän etuoikeudella komentamassa Jorea, ettei se oikein olisi muiden juttu ollenkaan ja siitä sitten tulee nämä tilanteet. Foxy sai jopa reiän leukaa! Raukka! Vaikkei se raukalta juuri silloin näyttänytkään.

Sydän, kieli...

...munuainen ja naudan niska, yök, yök, yöööökk!! Niska sai mennä pakkaseen sellaisenaan, mutta muista ajattelin tehdä sisälmysmönjää, hyi että mikä typerä ajatus!! Ällö, yök! Hyi! Mutta se on onneksi ohi nyt.

Jaa niin, ei kielessä tai sydämessä niinkään ollut sitä ongelmaa, mutta se munuaisten haju on jotain aivan tuskallisen karmeaa. Onneksi niitä ei muutenkaan uskalla antaa kovin usein, joten ensi kerran sisälmysmössöstä jää kyllä munuaiset pois. Yök. Munuaiset taas lähinnä muistuttaa maksaa ulkonäöltään, mutta kieli on ihan juuri sian kielen näköinen ja sydän ihan selkeä sellainen, joten ei tosiaan teurastajan homma olisi minua varten. Osaan kyllä aika hyvin sulkea ajatukset itse hommasta ja tehdä työni, mutta se haju...

Koirat tykkäsi kyllä ja kaikki kyttäsivät vieressä mahdollisia roiskeita, joita valitettavasti myös syntyi. Laitoin samoin tein pesukoneen pyörimään, että se munuaisen haju ei jäisi taloon leijumaan.

Hoitoja

Illaksi ohjaamaan treenit hallille ja samalla pääsen käymään kaupassa, kun on oma auto! Jännää.

Rommi pääsee taas matkaan, me käydään DM:ssä katsomassa sille manttelia jos ja kun sen joutuu nyppimään nyt joulu-tammikuussa taas, eihän se sillä pohjavillalla tarkene pakkasilla.

En ole vielä päättänyt lähteekö Foxy kisaamaan viikonloppuna. Se hyppää sohvalle kuten ennenkin, se ei ole koskaan ollut se vaivattomin hyppääjä jos ei alla ole mattoa, se yksinkertaisesti vain on jäykempi kropaltaan, aivan eri tyyppiä kuin Lisa. Rommi taas on jotain siltä väliltä, ehkä enempi Foxyn sorttia. Se kuitenkin liikkuu tosi hyvin, otin sen lenkillekin tänään ihan ainoaksi, että saan tuijottaa sitä aivan rauhassa :) Iloinen ja pirteä tyttö, liikkui monipuolisesti ja kuopi maata vähän väliä, jossa kyllä reidet joutuu koville, ettei ne kovin kipeät voi olla, kun sitä piti harrastaa vähän joka väliin ja huolellisesti... Mutta seurataan.

Rommillahan epäilin selkävaivoja aiemmin, joskus siitä blogiinkin kirjoitin ja sitä varten käytettiin hieronnassa, mutta nykyisin se ei enää arista selkää, eikä taputtelua, kun saattoi ennen tarttua käteen selkää taputettaessa, siis ei vihaisesti, mutta näykkäisi, ilmoittaen ettei tunnu hyvältä. Uskon, että kuka tahansa menisi jumiin, jos pääsee revittelemään heti ovelta, mitä se ruukasi edellisessä kodissa tehdä ja tekisi edelleen silloin tällöin, jos saisi tilaisuuden siihen. Ennen kun lähdettiin omalta pihalta suoraan metsään ja otin hihnan mukaan vain harvoin. Nykyisin pitää aina mennä ensin hihnassa ja sitten vasta vapaaksi jos ollenkaan ja onkin paljon parempi tapa ensin vähän lämmitellä ja sitten vasta irti revittelemään vapaammin.

Foxya nyt seurailen ja tunnustelen kroppaa ja liikkeitä lenkillä. Back on Track sillä on ollut nyt enempi päällä ja hyvin viihtyy unten mailla sen kanssa. Kotonakin on alkanut harmittaa tämä matottomuus ja liukkaat lattiat, kuitenkin pentu aiheuttaa koko lauman juoksentelua edes takaisin ja sitten liukastellaan taas ja kun Foxy on semmoinen jäykkis, ei ollenkaan niin jäntevä ja sulavaliikkeinen kuin Lisa, joka pysyy polvien päällä seisoen vaikka niitä heiluttelisi edes takaisin koko ajan.

Mutta nyt kuuluu ääniä pihalta, joku on herännyt :)

Foxy levossa

Foxy loukkasi jalkansa tänään treeneissä :( Lämmittelyt oli kyllä tehty, mutta typykkä oli niin intopiukeessa kun otettiin keppitreeniä pallon kanssa ja vielä vedätin sitä persjätöllä seuraavalle esteelle, että se liukastui jossain kohtaa niin, että vauhti hävisi aivan täysin. Liikkui vielä hyvin, mutta pari kertaa näin oikean puolen tassun ilmassa ja nyt kotona se ei hyppää sohvalle.

Ei auta kuin odottaa, että aika parantaa ja ajattelin, että viikolla voisi vielä hierotuttaa ja kuulla tuomio ensi lauantain startista. Jos se on vain venähtänyt tai revähtänyt, niin varmaan toipuukin pian, onneksi otettiin vain yksi startti viikonlopulle, jos nyt ei sitten päästä lähtemään.

Botit on selässä, kiitos Marin :) treeneissä meillä on aina Bot, samoin jähyttelyt ja lämmittelyt ja matkustukset tietty, kotonakin pidin vähän aikaa, mutta vasta myöhemmin hoksasin, ettei pääsee sohvalle hyppäämään, joten saapi nyt olla yllä koko yön.

Lisalla alkoi juoksut toissapäivänä, joten mulla ei nyt sitten ole koiraa epiksiin. Toivotaan kuitenkin, että Foxy toipuu nopsaan, ettei se olekin vaan jotain muuta.

Ulkona ja kylppärissä

Pihalla otetut kuvat on ihan kamalia, ennen yhtätoista otettu, kun aurinko oli taivaalla kunnolla vasta tunti tämän jälkeen, joten kuvat ovat sen mukaisia, sinisiä ja rakeisia! :) Jore oli kylmissään ja sai kulkea välillä sylissä, mutta isoilla oli hauskaa!

Joresta on vähän vaikea ottaa kuvia, kun se heti niin ilahtuu minun tullessani maantasalle ja ryntää luokse!

Kaikki kuvassa!! :)

Ilsen herättyä päikkäreiltä Jore tuli meidän kanssa ihmettelemään pyörivää pesukonetta - tai oikeastaan vaan jatkamaan päikkäreitä.

Pääsen ehkä sittenkin teippaamaan korvaa, kun oikeanpuoleinen taittuukin kahteen kertaan. :) Mutta tämä on aika paljon pienempi ongelma kuin Foxyn korkeat korvat, eikä edes ole "päällä" koko ajan.

Foxyn trimmausta

Foxylla alkaa Kajaanin näyttely häämöttää jo 8.1. pitäisi taas olla kunnossa sekä turkki että kroppa! Sille on jo tullut kivasti lihaksia uudestaan mammaloman jälkeen, varsinkin takareisissä oli oikein kuopat entisten muskeleiden sijalla, mutta nyt lihakset ovat tulleet takaisin ja muodot ovat vähän pyöreämmät :) Vatsalinja on edelleen aika tasapaksu, kun Foxylla on ennen noussut vatsa runsaasti rintakehää korkeammalle, hoikka tyttö kun on ollut, joten toivotaan, että ainakin vähän kapeammaksi vielä ehtisi. Painoa on edelleen pentujen jäljiltä reilu 1kg aiempaa enemmän! :(

Pentujen jälkeen olen kertaalleen trimmannut sen aivan kaljuksi, jonka jälkeen se vielä itse tiputti karvaa melko runsaasti. Nyt siistin sen uudestaan, erityisesti kyljet, joihin on toiveena saada tasainen pohjavilla ennen tammikuuta. Foxylla on aina olleet kyljet huonosti peittyneet, joten koetan vähän parannella niitä. Tassutkin nypin siltä reilu kuukausi sitten aivan kaljuiksi ja niissä on nyt oikein kivasti karva, samoin reisissa, jotka vähän aikaa sitten kuulsivat läpi voimakkaasti.

Foxy's got a dog show coming in 8th of January in Kajaani and I'm trying to groom her accordingly. She's in quite a bad shape after the nursing period and it's going to take a while to get her coat looking as good as it used to. She's got a lot of bald spots where the undercoat's missing and I've also plucked off the old topcoat. But I think I'm on the right way here, and we've still got 1,5 months to go :)

She's also overweight and obviously I'm having problems in sizing her portions to the right amount. Well, no worries there, if she's too fat in january, that's how it'll be. I'd rather that she would loose weight naturally, by getting her regular exercise (we've only recently started training again) than by reducing her daily meals.

Salaman kanssa otetussa kuvassa näkyy hyvin nuo vielä karvattomat kohdat.

Ja ilman salamaa, otin itselaukaisevalla, että pystyin pitämään pallo niin, että Foxy seuraa sitä katsellaan ja jostain syystä tämän toisen kuvan tuumasi ottaa sitten ilman salamaa.

Pikkumurmelikin sai käydä pöydällä syömässä kinkkua.

Tapahtumia

Hohhoi... pitkä viikonloppu takana päin. Tämän päivän koulutus oli ihan huippu ja oltiin siis "vain" kuunteluoppilaina. Mutta jos ottaa oppimisen siltä kannalta, miten paljon saa uutta materiaalia omille koulutettaville, niin ehdottomasti ilman koiraa sai koulutuksesta paljon enempi irti. Ei ehditty olla paikan päällä kuin reilut kolme tuntia, kotiinkin piti ehtiä, kun oli isäinpäiväkin. Satuttiin juuri näkemään radalla Aaltosen Mikko ja Kaplaksen Mari, joten olipa siinä sitten sitä sisäistämistäkin, sain myös videoille aika mukavasti materiaalia, jota voin purkaa omissa treeneissä harjoitusten muodossa.

Oikeinkin hyödyllinen viikonloppu ja täynnä uutta asiaa! :)

Foxyn kanssa ilmoittauduttiin yhteen starttiin lauantaille kahden viikon päähän. Se on ollut nyt oikein reipas sekä ulkona että sisällä, tosin huomasin tänään, että silmä punottaa ja mahtaa olla lääkäriin menon paikka jos vielä enempi alkaa rähmimään. Koetan kuitenkin ensin kotikonsteilla, sillä viimeksi kun ollaan silmätahnaa kokeiltu, ei sillä ollut mitään vaikutusta. Ollaan aika paljon nyt syötetty valmispakaste Klass Plussaa nyt viimepäivinä ja koska Foxylle tuli nuorena koirana jostain nappulasta silmäoireita, uskon, että kyseessä on taas jokin vastaava ja pistän sen kunnon liha ja luukuurille eikä mitään pötköjä enää sille. Pentunappulan se kyllä kesti hyvin, eikä mitään allergiaoireita tullut ainakaan siitä. Pentunappulana on ollut Eukanuban pikkupentu.

Minulla on jäänyt ihan liikaa päivittämättä viime aikoina, vaikka on sitä uutisoitavaakin ollut. Koulutusviikonloppu pari viikkoa sitten jäi aivan raportoimatta, vaikka videoitakin oli ja on edelleen, osa niistä tuubissa, mutta sitten aloin miettimään, josko niitä olis kuitenkin pitänyt vähän muokata ja sitten en laittanutkaan niitä tänne, enkä ole muokannutkaan joten kaikki on ihan vaiheessa.

Aapo ja Iines kävivät kylässä eilen ja käytiin metsälenkillä pikkupoikien ja Iineksen kesken. Jorehan alkoi tapansa mukaan ryttyilemään Iinekselle, kun se ilmeisesti hänen mielestään tuli aivan liian lähelle nuuskimaan, mutta Iinespä antoikin takaisin. Ensimmäisellä kerralla Jore vain alkoi kahta kauheammin sanomaan vastaan ja se on oikeasti ihan tosissaan, että "mä hakkaan kenet, vaan missä vaan, ettei kannata mulle tulla." No, Iines näpäytti sitä vähän, vaikka näytti ja kuulostikin vähän hurjalta ja draamakuningatar, Jore siis, päästi aika kimakan kiljaisun ja lopetti siihen uhittelut, hetkeksi, kunnes pääsi minun jalkojen juureen ja taas ärinät. Minähän pistin sen menemään.

Jonkin matkaa meni ihan ok ja taas ilmeisesti kun Iines tuli liian liki niin jopa sitä taas mennään. Tällä kertaa Iines pisti Joren nätisti maahan, voimalla, koska muuten ei olisi kyllä pysynyt, antoi huutia kovalla ärinällä, muttei millään tavalla vahingoittanut. Ja Jore kiljuu kuin kurkkua leikattaisiin! Se siis osaa käyttää ääntään, myös sellaisissa tilanteissa kun ei välttämättä tarvetta olisi.. Pari kertaa perätysten Iines alisti sen ja sittenpä meillä olikin ihan kiltti poika. Häntä ei mennyt koipien väliin kyllä, terhakkaasti se siitä taas nousi, mutta ei alkanut enää haastamaan Iinestä. Meillähän Jore oikeastaan hyppii kenen vaan päällä miten päin vaan, paitsi Lisan, joka on ainoa joka sille uskaltaa sanoa, mutta hetikohta on Foxy siinä suojelemassa ja siitä syntyy taas kissatappelu... Että IIIISO HUOKAUS vaan tähän väliin.

Samalla harjoiteltiin luoksetuloa ja sisälle päästyämme pöydällä seisomista, pikkuisen nypiskelinkin Aapoa leikista. Tosi hienosti osasi Aapokin seisoa, ihan ensimmäistä kertaa ikinä :) Hyvin tulevat pojat juttuun, Jore antoi Aapon alistaa sen mennen tullen, se vaan könysi itse alimmaisena, mikä lie siinäkin, kun muutoin pitää olla niin mahtisonni...

Aapo kylässä :)

Tässä kuva Aapolaisesta vielä pöydällä, se on ihan kuin meidän Foxy pienenä, ehkä vähän suoremmat kulmaukset takaa, mutta voi myös johtua kuvakulmasta, kyllä ne lenkillä näytti ihan hyvältä nekin. Pilkkuja on tullut lisää, mutta korvat eivät ole kohoneet aivan niin ylös kuin Foxylla oli jo kymppiviikkoisena.

Pukulenkillä

Jore pääsi tänään tyttöjen kanssa mukaan pukulenkille. Haettiin Kaijalta sille sopiva villapötkö ja pistettiin päälle. Se istui terassilla tovin, olettaen selvästikin, että sellainen tuubi päällä ei varmaan ole tarkoitettu liikuttavan... Lähti se lopulta liikkelle, mutta vikisi välillä, raukka! Tokikin lumi varmasti kylmetti tassuja ja kannoinkin sitä välillä sylissä ja putsasin tassuväleihin kertyneitä lumia. Jore osoitti märkää kiitollisuuttaan pusuttelemalla minua koko ajan, jos vain ylsi kasvoille asti :) Se oli sylissä tällä kertaa ihan rauhassa, ennen lumen tuloja muka koetin lenkillä sylittää, jos sillä vaikka on kylmä, niin vielä mitä, eihän se ollut sylissä yhtään. Nytkin tuo puku saattoi vain tuntua niin kömpelöltä, ettei tehnyt mieli niin paljon kävellä, vaikka kyllä se ihan kiitettävästi silti kirmasi tyttöjen perässä.

Osaa se silti olla aika Äijän näköinen vaikka päälle onkin laitettu tuollainen naurettava siilipuku ;)

Ja myös aika herttainen pieni siilikin...

Polar Bear Posing

Natural Born Poser :) Kuinka helppoa se onkaan Joren kanssa! Ota nami, laita koira pöydälle, pistä nami nokan eteen ja tadaa, saat tehdä pojalle mitä vaan ja se kun seistä pönöttää! Ihana mies! Tai poika siis. Välillä se tarjoaa istumista, jos ei muista palkata ajoissa, mutta ei tietoakaan rimpuloinnista, pöydällä pelkäämisestä tai mistään muustakaan tavanomaisesta pennun pöytä/käsittely käyttäytymisestä.

Tässä siis itselaukaisevalla otettu kuva Joresta, eilen 10vk. Sillä on sittenkin melko hyvät etukulmaukset. En oikein ymmärrä mistä se on perinyt ne, jos totta puhutaan... Takaakin se on aika hauskannäköinen, kuvassa olen antanut vähän liikaa venyttää kameran puoleista jalkaa, kuten aina Foxyakin seisottaessani. Hännänkiinnitys on oikein passeli myös ja lantiossa on silti suotavaa kaarevuutta. Toivotaan, että paketti pysyy kasassa kuukausienkin kulueessa :)

Jorea ei olla mittailtu, mutta kerron sitten kun ohittaa Lisan. Ja Foxyn. Toivottavasti ei Rommia kuitenkaan :P

Vaan osaahan se olla yksi riesa ja riekkuapinakin. Tänä iltana puri jalkapöytääni verinaarmut innostuksissaan. Se uskoo jo Ei-sanaakin toisinaan, yleensä työnnän, tai nostan sen niskavilloista pois kun se on sukkien kimpussa, mutta nyt oli Ilse sylissä kun oltiin jo menossa nukkumaan ja pojalla taas menossa iltavillit. Esa tuli sitten väliin, mutta vahinko oli jo tapahtunut, AUTS!! Foxyhan ei roikkunut lahkeessa/jalassa ja Lisa hyvin, hyvin vähän. Rommi tuli meille vasta kun se aika oli jo ohi. Yleensä ekan pois työntämisen jälkeen Jore vaan hyökkään takaisin äristen kahta kauheammin ja sitten kun se lopulta uskoo, se hypähtää hauskasti istumaan, tillittää ylös päin niin suloisesti, korvat kaulalla luimussa ja heiluttaa pikku nakkihäntäänsä, ettei sille voi olla nauramatta - anteeksi anto on siis hyvin nopea!

Jore osaa myös jo seurata, katsekontaktissa, heh, siis ihan omin päin, ei olla opetettu sitä, eikä se tiedä tekevänsä jotain oikein. :) Se osaa istua ja odottaa ruokaa muiden koirien kanssa. Se osaa kakkia ja pissiä sekä ulos että sisälle. Taitava poika, mitä siitä vielä tuleekaan, kuka tietää!! Valitettavasti Esalla on edelleen usko koetuksella, tuleeko hänellä koskaan olemaan sitä aikaa ja tarmoa mitä pikku pentu vaatii... Luoksetuloa ei olla vieläkään harjoiteltu ja se alkaa olemaan jo erittäin ajakohtaista. Pihallahan Jore ei kaipaa yhtään ketään eikä mitään...

Jore is wonderful on the table, no fear and stands like he's done it for ages :) He seems to be having quite good angulations, better in front than Foxy had at this age and about the same as her mother, in the back. Tail set is something between Eikka and Foxy's tails, very nice indeed, with a little roundness on the loin too. I hope he will mature the same way, he certainly looks a handsome boy.

Though actually he is a pain in the ankle every morning and night, and during the day too, when he's awake. I had a cut in my leg tonight him being a little too rough. He's starting to get the meaning of "no", but usually after telling him to stop he just gets more ferocius. After some repetition he would suddenly sit on his buttocks, looks straight up into your eyes, wag his tiny little tail as if to say: "I'm no harm!! I'm a good boy!!" You know, with the same tone Pinocchio would say it, except that you can't see his nose growing several inches...

Janitan luento

Huomenna suunnataan auton keula kohti Haukipudasta ja lähdetään muutaman agilityihmisen voimin kuuntelemaan Janita Leinosen luentoa radanlukutaidosta! Odotan innolla :) Onneksi ei tarvitse odottaa kauan. En aiemmin uskaltanut hehkuttaa tästä, kun odotin paikkojen varmistumista, sunnuntaina lähdetään koulutukseen kuunteluoppilaiksi. Järjestäjänä on Active Dog, joka poiketen muista Pohjois-Suomen seuroista, tarjoaa agilitykoulutusta seuran ulkopuolisille harrastajille, myös omasta takaa. Active Dogin omistavat Mikko Aaltonen ja Mari Kaplas.

Kursseistaan innostuneena, ilmoittauduttiin samoin tein myös joulukuussa tarjolla olevaan Elina Jänesniemen koulutukseen. Janitan koulutukseenkin olisi tietysti hotsittanut lähteä, mutta Foxy ei kaipaa vielä koulutuksia joka viikonlopulle. Mutta onpa vain hienoa, että järjestävät tällaisia koulutuksia. Se ei auta kuin laittaa Active Dogin kotisivut selaimen etusivuksi, että pysyy kärryillä uusimmista kursseista ja ehtii ilmoittautua ensimmäisten joukossa. ;)

Sanna kävi tänään hieromassa Foxyn ja Lisan. Lisa oli hierottavana ensimmäistä kertaa ja jäykisteli kyllä aika lailla. :P Venytyksetkin kuitenkin onnistui, ettei se niin huonosti mennyt. Sannan mukaan Lisa oli oikein hyvässä kunnossa, eikä löytänyt siitä jumeja. Kehui typykkää lihaksikkaaksi ja jänteväksi. Alunperin oli tarkoitus hieroa Rommi Lisan sijaan, mutta Rommi pääsikin Penan ja Kaijan mukana käymään ell:llä rokotuksilla, kun sillä menee ne umpeen niin eri aikaan kuin Lisalla ja Foxylla. Jospa ne saataisiin synkronoitua tässä joskus...

Foxy jäykisteli (eli siis jännitti hierontaa) ehkä aiempaa vähemmän, vaikka edellisestä kerrasta on kyllä jo harmillisen pitkä aika. Sillä on ilmeisesti mahan kannon ja imetyksen takia selässä vielä kipeämpi kohta, näin Sanna arveli ja Sanna kehotti hieromaan koiraa itse (neuvoi toki miten :)) ja tarkkailemaan koiran seisomista ja liikkeitä. Foxy ei ehkä ole nyt laskenut aivan normaalisti painoaan oikealle jalalle, jolla puolella jumikin selässä oli. Mutta nyt voi taas hyvillä mielin lähteä hoitamaan tyttöä ja tarkkailla sitä rasituksen jälkeen. Seuraavan kerran meillä on treenit maanantaina ja huomenna aion myös ilmoittautua muutamaan starttiin marraskuun lopulle.

Tytöt antoivat myös hieronnan päätteeksi oikein hauskan kuvan itsestään vieraalle, ottamalla oikein railakkaasti yhteen Joren takia. Lisa siis paimentaa Jorea, Foxy ei tykkää, tulee kahakka ja Jore mukana aivan kympillä! Jes. Minä sain napattua Joren, Esa Lisan ja Kaija Foxyn. Esa pisti Lisan suihkun alle... Sillä paloi hermot. Jep jep. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudestaan! :)

Stacking

Esan taas kamera kädessä, otti hätäisesti huonoja kuvia ja paras niistä oli minivideo, jonka siis otti ihan vahingossa, joten sen laitan tännekin :) Ollaan siis Joren kanssa treenailtu pöydällä olemista ja kylläpä se vaan on lungisti sielläkin! :) Nakista vaan menee ihan tyystin sekaisin, että tämäkin on toteutettu ilman namia, sen sai sitten jälki käteen.

Meille tulla pärähytti lumet muutama päivä sitten ja kerrasta sitten ihan reilusti. Harmikseni juuri treeniviikonlopun jälkeen tulivat kovat pakkasetkin ensimmäisen kerran, siellä -10 kieppeillä mentiin jo, eikä pitkistä lenkeistä tyttöjen kanssa ole tullut tällä viikolla yhtään mitään, kun haluavat vain kotiin :P Tänään on vähän lauhempi ja huomenna tuleekin sitten hierojatäti, että tänään me sitten vihdosta viimein varmaan saadaan tehtyä jo ihan normaalikin lenkki. Hierontaan pääsevät Foxy ja Lisa ja voisipa se Sanna varmaan vähän harjoitella tuon Jorenkin kanssa, että oppii heti kuinka hauskaa lääppiminen oikeasti on!

Oli tarkoituksena ilmoittaa Foxy yhdelle startille 21. päivä, mutta unohdin. Joten Torkkille sitten... jos nyt hieronnassa ei paljastu mitään oikein ikävää. Onneksi ilmoittautumisaikaa on perjantaihin asti.

Vedin maanantaina ensimmäiset hallitreenit ja olin Foxyn ryhmässä ohjaamassa Lisaa, Foxy sai levähtää vielä maanantain, vaikka kotoa lähtiessäni, se selvästikin oli eri mieltä. Lisallakin oli kuitenkin minusta hallilla havaittavissa takaosan jäykkyyttä, vaikka se jäykistelee harvoin. Vaikea kuitenkin sanoa, kuinka paljon siitä oli paikan aiheuttamaan jännitystä, se oli aivan sekaisin, kiljui koko ajan radalle, ellen pitänyt sitä liikkeessä tai ulkona, häkissä huusi myös... Voi pojat, miten Foxyn rauhallisuutta osaakaan arvostaa tuollaisissa tilanteissa... Onneksi Lisa on jatkossa Carinan treenikaveri ;)

Rommi oli minulla mukana myös. Toin sen sisälle, hetikohta alkoi läähättäminen, joka vain yltyi puolituntisen aikana kun olimme hallissa. Lopulta vein sen autoon ihan vain sen itsensä takia. Otan sen mukaan taas ensiviikolla ja katsotaan, jos vaikka joskus olisi huomattavissa jotain edistystä.

The first snow fell on the island during the weekend and it was a lot, too! Unfortunately with it came the minus degrees, and on monday, when I was supposed to take the girls out on a nice long walk after the rough weekend, they practically refused to move, not totally, but they told me very clearly, with body language, that they do not wish to go any further. However we did go a little further, but I noticed soon enough that we better head back home. Today the weather's a bit milder so we're going to make a nice longer walk today then. :)

We had our first hall training this winter, on monday and instead of Foxy, she was left at home, I trained with Lisa, though I think I noticed some stiffness on her back movement. Hard to say though, how much of it was because of the tension that the hall training and the barking dogs and agility caused - i.e. the surroundings at that moment. She does react very heavily when not on the move, a little like Rommi (though he cannot concentrate even on the move), not being able to concentrate with full devotion, but all the time needs to keep track on what happens on The Track, when other dogs are training. It's quite exhausting, that's how I feel, when put in her cage, she screams every once in a while... Oh god, how I appreciate Foxy's nerves and calmness after having a training with Lisa...

Koulutukseen tiemme vie

Pentujen paperit tuli postiin jo muutama päivää sitten ja Esa haki ne lopulta eilen. Iskäpappa on merkattu Suomen muotovalioksi ja kaikki muukin on ok :) Reilusti alle viikossa tulivat, kun vihdoin SKK:lle paperit selvisivät, nopsasti tuli, vaikkei meillä mikään kiire niillä ollutkaan.

Meillä on pihalla poraustyöt edelleen menossa, Foxy ruukaa haukkua miehet joka kerta :/ En oikein tiedä, onko tuommoiselle miesten uhkailulle mitään tehtävissä. Sillä heiluu häntä kyllä, se haluaisi kai tervehtiäkin, mutta sitten pärähtää taas kamala haukku kun ne miehet on niin kamalia!! Lisa ei onneksi ole Foxylta omaksunut tätä rasittavaa tapaa, vaan häntä heiluen käy morjestamassa kaikki, olipa ne sitten miehiä tai naisia. Rommia ei tarvitse edes mainita, se ei käy aitauksessa kiljumassa nyt ollenkaan kun työmiehet ovat täällä, vaan käy hihnalenkeillä.

Viikonloppuna lähdetään Foxyn ja Lisan kanssa koulutukseen, Lisakin pääsee tosiaan mukaan CarinaT:n ohjaamana! :D Niin hauskaa tämän pitkän hiljaiselon jälkeen! Lisa on vielä niin vauva, ettei sen kanssa ole aivan niin paljon voinut nauttia agilitysta, vaikka hauskaa senkin kanssa on ollut kulkea. Toinen syy on tietenkin se, että olen koko kesän kulkenut vain omassa ryhmässä itseni kouluttamana. Se ei ole yhtään jännää. Nyt ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun, pääsen oikeasti koulutettavaksi ja vielä Foxyn kanssa! :) Kouluttajina toimivat siis Johanna ja Anders Kronqvist. Anders on aikoinaan kouluttanut myös naapuriseurassa Torniossa. Foxy kyllä varmasti kirmailee ja säntäilee ihan miten sattuu, niin kuin viime viikonloppuna epiksissä, vaikka kyllä minä välillä sain ohjatuksikin. Pitää itse muistaa olla ohjauksessaan reilu, eikä olettaa liikoja, pitää koira hanskassa ja olla ajoissa, aina kyynärvarren mitan edellä. Tai ehkä vähän enempi. Se olikin metafora. Lisa on siitä niin näppärä että se tekee vain sen mitä itse pyytää. Foxy tekee lisäksi kaiken sen mitä minä hänen mielestään unohdin pyytää ;)

Joskus tuntuu hassulta ajatella, että olen harrastanut agilitya vasta muutaman vuoden. Tavallaan aloitin lajiin tutustumisen uudestaan vasta 2007 kesällä, kun olimme saaneet Foxyn. Muistan aikoinani silloin 90-luvun puolivälissä joskus Leni-setterillä treenatessani (tai ei me oikeastaan treenattu, kuhan käytiin) kuinka hauska laji on ja tiesin opiskeluvuosinanikin koirattomana ollessani vielä joskus palaavani lajin pariin. Onni oli, kun tapasin koiramiehen ;) ja kynnys oman koiran ottamiseen oli varmasti Esan kanssa rutkasti pienempi, puhumattakaan agilityn aloittamisesta uudestaan, kun mentiin yhdessä Esa pikkusiskon kanssa pentukurssille heti kun sellainen järjestettiin. Vaikka koko sukuhan meitä siellä aina oli, kun pikku-Carinan vanhemmat sekä Esa olivat mukana aina, läpi koko ensimmäisen vuoden. Kun siirryin valmennusryhmään, treenit venyivät niin pitkiksi, että Esa jäi pois. Se harmitti, mutta hyvin olen pärjännyt tietenkin itseksenikin.

Seura johon päädyttiin tuntui todella mukavalta ja vähitellen kun talkoissa jaksoi käydä ahkerasti, tutustui uusiin ihaniin agility- ja koiraihmisiin, joiden kanssa riittää aina puheenaiheita ;) Tällä hetkellä harmittaa vähän, kun oma seura on tavallaan jääkaudella, toiminta vähäistä ja järjestäjät hukassa. Toivotaan, että uuteen nousuun oltaisiin menossa! Äkkiä sitä on sitten "kohonnut" pentukurssilaisesta kouluttajaksi, taitaa monella muullakin seuralla olla pula kouluttajista, kun lajin suosio kasvaa räjähdysmäistä vauhtia. Netin kautta pysyy aika hyvin kärryilläkin siitä mitä missäkin päin maailmaa tapahtuu, virtuaalisesti voi myös katsoa videoita, opetella ohjauskuvioita ja ottaa mallia mestareista... Tätä kauttahan minäkin olen ruokkinut agilityn nälkääni yllä näinä nälkävuosina, kun ollaan vuorotellen Foxyn kanssa oltu paksuina. Kouluttajanakin oppii myös paljon uutta, kun vain pitää silmänsä auki ja unohtaa välillä omat tietonsa, sen sijaan että tyrkyttää muille vain sitä omaa osaamistaan. Ja oikeastihan minä osaan vasta hyvin, hyvin vähän. Varsinkaan käytännössä... kaiken lisäksi laji kehittyy, koko ajan, että sietääkin istua täällä koneella, jos ei muuta niin opetellen termistöä, eilen luin viskyleikkauksesta, ajateltiin kokeilla sitä Carinan kanssa tänään. :)

Mutta nyt riittää läpinät, jos vaikka siivoaisin, taas. Koirat toivat eilen illalla pihalta tuota kivimurska pölyä ja lattiat on valkoisia tassun jälkiä täynnä.

Jee, huomenna koulutukseen! :)

Rompula tuijottaa

Rommi on ollut taas pari päivää aivan mahdoton kipu takapuolessa, ei kirjaimellisesti kylläkään, koirapiireistä kun ei ikinä tiedä miten ne asiat käsittää...

Otin sitten pallon taskuun ja kun kerran aikaa on, kun Ilse on naapurissa nukkumassa pihalla päristelevien miesten takia (meille tulee porakaivo). Lähdetiin Pompun kanssa metsään. Otin pallon heti kohta tiellä esille ja koira napsahti seurantaan - se on sen automaattinen reaktio aina, kun se näkee pallon, luulee nähneensä sen tai toivoo näkevänsä sen. Seurautin sitä, jätin istumaan, jopa liikkeestä ja palkkasin heittämällä pallon. Kokeilin maate menoakin liikkeestä, mutta se vielä vähän takkuaa, tosin aika nopsaan se alkoi sitäkin hiffaamaan :) Siitä tulikin mieleeni, että kaukokäskyjä voitaisiin treenailla myös.

Meillä kävi vielä tuuri, kun Kaija tuli juuri vastaan vaunujen kanssa Ilseä nukuttamasta ja päästiin ihan tosi tilanteessa testaamaan ohittamista ja ei kuule ilme värähtänyt, kun poika tuijotti vain minua ja sai tietenkin pallon tilanteen ollessa ohi. Senkin jälkeen vain keskittyi palkkaan ja minuun, eikä Kaijaan ollenkaan, vaikka vaihdettiin pari sanaakin, sillä oli siis pallo suussa koko ajan. Sitten seurautin pujotellen näkymättömiä tolppia, kävelyvauhdissa, mateluvauhdissa ja hölkässä, hyvin pysyy! Peruuttamista me ei osata. Jätin koiran vielä paikoilleen ja kävelin n. 30m. Tiedän, että jos Rommi osaa jotain, niin odottaa (ja seurata palloa). Ja siellä se odotti, kunnes kutsuin luokse "sivulle" käskyllä. Se tulee luokse kiertämällä minut, vähän meni pitkäksi kun tuli niin vauhdilla ja perusasento oli aika vino, mutta pallo heilahti kyllä palkaksi heti! :) Ensi kerralla pitää ottaa ajan kanssa.

Lopuksi otin vielä koiran hihnaan heitin pallon metikköön ja annoin sitten hakea. Harjoiteltiin samalla "hae" käskyn odottamista. Rommihan on heti perässä kun käsi heilahtaa. Pari kertaa haetutin pallon, annoin sen nautiskella siitä jonkin aikaa, eli kantaa suussaan, sitten otin pallon pois ja sanoin "loppu, mene vain". Niin varmaan, se seurasi minua koko matkan kotiin asti, olisiko kolme kertaa käynyt nuuskimassa tienpiennarta. :P Tämä meillä on vähän ongelmana. Kyllähän se varmaan joskus oppii, mitä "loppu" tarkoittaa? Ettei aina mene siihen, että treeniä voi ottaa vain kotiin päin tullessa. Hyvä lenkki menee hukkaan kun toinen vain tuijottaa ja seuraa vieressä.

Rommin kanssa on upeaa puuhata, kun sen kanssa vain lähtee. Mutta en tiedä käsittääkö kukaan, sitä on niin hermot kireällä sen kanssa täällä sisällä kun se kulkee, kuljettaa ja kiusaa vieraita ja muita koiria, ettei edes halua puuhata sen kanssa mitään kivaa sen jälkeen. Tuntuu, ettei se ansaitse sitä. Mutta itse pitäisi kyllä isona ihmisenä tajuta, ettei koira tajua sellaista "rangaistusta" ja ehkäpä se touhuaisi sisällä edes vähän vähemmän, kun sen kanssa touhuttaisiin enemmän ulkona.. Jonkin aikaa se kyllä aina lenkinkin jälkeen jaksaa kannella ja ehdotella, nytkin tässä tietokone pöydällä on kolme Ilsen lelua, Rommin tuomana. Mutta se pisti vihdoin ja viimein nukkumaan ja talo hiljenee...

Ongelmia juomisen kanssa

Foxy on ollut vähän liian kiltti äiti kai ja pennut vähän liian hanakoita maitovasikoita, niin että juominen on ihan kerrassaan unohtunut kaikessa muussa muodossa. Hyvin harvoin pikkupallerot kävivät vesiastialla, eikä Jorek taida vedenjuomista oikein vieläkään. Nappulakin imee niin kamalasti nestettä vain itseensä, eikä se edes suostu syömään, jos nappulat lilluu vedessä, muutenkin syö jo huonosti. Että hohhoi...!!

No, kun sekaan laittaa vähän jauhelihaa ja siihen sekoittaa runsaammin vettä, niin sitä kautta menee alas edes jotain. Aapo oli maanantai-iltana jo tosi virkeä päivällisen sairastelun päätteeksi ja voihan olla, että on ollut vähän sitä nestehukkaa sielläkin päässä, ja se sai sitten massun kääntymään ympäri puoleksi päivää.

Olen miettinyt ja miettinyt noita Foxyn startteja, viikonlopun leikkikisat meni hienosti, se ei näytä jumimisen merkkejä, on antanut minun hyvin "lääppiä" sitä hieronnan merkeissä, venyttelee normaalisti ja askel kulkee lenkillä kauniisti. Ajattelin nyt sitten, että kävisin kuitenkin Oulussa ensimmäiset startit 21. päivä, mutten ota kaikkia tarjolla olevaa kolmea, vaan kaksi. Seuraavalla viikolla siitä on Torkkin kisat, joissa tuumailin, että ottaisin lauantaina yhden startin ja sunnuntaina kaksi. Olisikohan se tarpeeksi kevyt aloitus? Hieroja tulee tarkistamaan hauvat ensiviikon torstaina, että kaikki ovat kunnossa ja erityisesti tuo meidän mamma :)

Jorppu-Korppu on semmoinen kimppu "ongelmia" ;) Kaikki meidän aikuiset täällä jahtaavat sitä kun se on hepulissaan ja kun saavat kiinni, Jore pötköttää maassa selällään ja puree ketä milloin mihinkin, vaikka Foxy on kiinni kurkussa, Lisa jalassa ja Rommi takapuolessa :D Aivan uskomaton tyyppi. Ja siitä taas pakoon vaan heti kun pääsee ja isot perässä! Lisa on ainoa, joka sanoo vähän kovemmin ja on tuo Foxykin vähän ryhdistäytynyt, kun vissiin tajunnut millaisen hirviön se on luonut... ei sentään ;) Osaakin sitten olla ihastuttava palpero silloin kun haluaa, mutta sepä niistä tekeekin niin katalia! Kynsienleikkuu sujui vielä tänään melko hyvin, enempi tarvitsee kyllä tuota käsittelytreeniä, vaikka päivittäin sitä vähän aina sieltä täältä nypin, mutta kyllä se jo hanttiin kovasti olisi laittamassa. Lempeästi, mutta milliäkään periksi antamatta... hyvä siitä vielä tulee. Toivottavasti. :P

Parempaan päin

Ellei jo ihan terve :)

Kävimme iltakylässä Aapon kotona. Pikkupoika ryömi häkistään oikein iloisena ja rieputti Iineksen kanssa koko vierailun ajan. :) Kakkakin tuli ja parit pissit, piimä maistui, eikä onneksi enää oksentanut. Toivotaan, että poika nyt tervehtyi lopullisesti. Ihana pikku riekkurassi siellä kyllä oli ja niin reippaana! Tulevat Iineksen kanssa mainiosti toimeen, kyllä Aapo sai juuri oikean kodin Annelta, se vaan passaa sinne niin mainiosti!

Aapo saa tulla meille metsälenkkeilemään joku päivä kun on vielä valoisaa, ottamaan mallia Jorpulasta, joka rakastaa ulkona olemista. Vaikka eipä tuo Jorekaan ottanut Aaposta mallia, kuinka ollaan suljetussa häkissä hipihiljaa... Omanlaisiansa ovat molemmat :)

Aapolainen

Aapolla on aamusta tullut huono-olo ja sitä jatkuu. Huoli on valtava ja olo niin kurja.. toivotaan että nesteytys onnistuu ja että pikkupoika tervehtyisi.

Aapo oli eilen agility episten ajan täällä meillä Jorekin kanssa peuhaamassa, kovasti oli hauskaa ja yhdessä nukahtivat keittiön kaapin alle. Esa ei ollut niitä sitten raaskinnut siitä häkkiin enää nostaa ja sieltä ne tulla möngersivät kun tulin kotiin. Täällähän on kyllä varmaan vaikka mitä remonttijätettä nurkissa ja koloissa lymyämässä, jos sellaista ovat löytäneet suihinsa. :(

Annelle rutistus ja rohkaisevia ajatuksia... Parane pian Aapolainen!!

Metsä - Skogen

We were out in the woods for the first time with Jorek. And he had sooo much fun! :) Unfortunately you will have to click on some of the pics to wiew them properly, as the photos are taken with a wide screen option.

So small a thing and such a big forest...

A pond! I guess it seemed just a slightly bigger drinking water dish, he likes to dip on those too ;)

Mommy

I was a little worried if Jorek might get cold dipping in the freezing lake, but... I needn't to, he took well care of keeping himself warm! ;)

On a bridge he had to wonder a while, when mommy just jumped down on it...

"Out of the way!"

Obviously, they had fun too.

Poor bloke, it seems..

Or not! Jorek was ready to roll over when ever and where ever, no matter the wet grass or sharp, pinching pine leaves. Our little scout!

"Who's coming?"

He's so much fun, brave and bold :) Easy going outside and in new situations, little harder in "old" situations... Something new for us and so refreshing too!!