Rompula tuijottaa

Rommi on ollut taas pari päivää aivan mahdoton kipu takapuolessa, ei kirjaimellisesti kylläkään, koirapiireistä kun ei ikinä tiedä miten ne asiat käsittää...

Otin sitten pallon taskuun ja kun kerran aikaa on, kun Ilse on naapurissa nukkumassa pihalla päristelevien miesten takia (meille tulee porakaivo). Lähdetiin Pompun kanssa metsään. Otin pallon heti kohta tiellä esille ja koira napsahti seurantaan - se on sen automaattinen reaktio aina, kun se näkee pallon, luulee nähneensä sen tai toivoo näkevänsä sen. Seurautin sitä, jätin istumaan, jopa liikkeestä ja palkkasin heittämällä pallon. Kokeilin maate menoakin liikkeestä, mutta se vielä vähän takkuaa, tosin aika nopsaan se alkoi sitäkin hiffaamaan :) Siitä tulikin mieleeni, että kaukokäskyjä voitaisiin treenailla myös.

Meillä kävi vielä tuuri, kun Kaija tuli juuri vastaan vaunujen kanssa Ilseä nukuttamasta ja päästiin ihan tosi tilanteessa testaamaan ohittamista ja ei kuule ilme värähtänyt, kun poika tuijotti vain minua ja sai tietenkin pallon tilanteen ollessa ohi. Senkin jälkeen vain keskittyi palkkaan ja minuun, eikä Kaijaan ollenkaan, vaikka vaihdettiin pari sanaakin, sillä oli siis pallo suussa koko ajan. Sitten seurautin pujotellen näkymättömiä tolppia, kävelyvauhdissa, mateluvauhdissa ja hölkässä, hyvin pysyy! Peruuttamista me ei osata. Jätin koiran vielä paikoilleen ja kävelin n. 30m. Tiedän, että jos Rommi osaa jotain, niin odottaa (ja seurata palloa). Ja siellä se odotti, kunnes kutsuin luokse "sivulle" käskyllä. Se tulee luokse kiertämällä minut, vähän meni pitkäksi kun tuli niin vauhdilla ja perusasento oli aika vino, mutta pallo heilahti kyllä palkaksi heti! :) Ensi kerralla pitää ottaa ajan kanssa.

Lopuksi otin vielä koiran hihnaan heitin pallon metikköön ja annoin sitten hakea. Harjoiteltiin samalla "hae" käskyn odottamista. Rommihan on heti perässä kun käsi heilahtaa. Pari kertaa haetutin pallon, annoin sen nautiskella siitä jonkin aikaa, eli kantaa suussaan, sitten otin pallon pois ja sanoin "loppu, mene vain". Niin varmaan, se seurasi minua koko matkan kotiin asti, olisiko kolme kertaa käynyt nuuskimassa tienpiennarta. :P Tämä meillä on vähän ongelmana. Kyllähän se varmaan joskus oppii, mitä "loppu" tarkoittaa? Ettei aina mene siihen, että treeniä voi ottaa vain kotiin päin tullessa. Hyvä lenkki menee hukkaan kun toinen vain tuijottaa ja seuraa vieressä.

Rommin kanssa on upeaa puuhata, kun sen kanssa vain lähtee. Mutta en tiedä käsittääkö kukaan, sitä on niin hermot kireällä sen kanssa täällä sisällä kun se kulkee, kuljettaa ja kiusaa vieraita ja muita koiria, ettei edes halua puuhata sen kanssa mitään kivaa sen jälkeen. Tuntuu, ettei se ansaitse sitä. Mutta itse pitäisi kyllä isona ihmisenä tajuta, ettei koira tajua sellaista "rangaistusta" ja ehkäpä se touhuaisi sisällä edes vähän vähemmän, kun sen kanssa touhuttaisiin enemmän ulkona.. Jonkin aikaa se kyllä aina lenkinkin jälkeen jaksaa kannella ja ehdotella, nytkin tässä tietokone pöydällä on kolme Ilsen lelua, Rommin tuomana. Mutta se pisti vihdoin ja viimein nukkumaan ja talo hiljenee...