Hoitoja

Illaksi ohjaamaan treenit hallille ja samalla pääsen käymään kaupassa, kun on oma auto! Jännää.

Rommi pääsee taas matkaan, me käydään DM:ssä katsomassa sille manttelia jos ja kun sen joutuu nyppimään nyt joulu-tammikuussa taas, eihän se sillä pohjavillalla tarkene pakkasilla.

En ole vielä päättänyt lähteekö Foxy kisaamaan viikonloppuna. Se hyppää sohvalle kuten ennenkin, se ei ole koskaan ollut se vaivattomin hyppääjä jos ei alla ole mattoa, se yksinkertaisesti vain on jäykempi kropaltaan, aivan eri tyyppiä kuin Lisa. Rommi taas on jotain siltä väliltä, ehkä enempi Foxyn sorttia. Se kuitenkin liikkuu tosi hyvin, otin sen lenkillekin tänään ihan ainoaksi, että saan tuijottaa sitä aivan rauhassa :) Iloinen ja pirteä tyttö, liikkui monipuolisesti ja kuopi maata vähän väliä, jossa kyllä reidet joutuu koville, ettei ne kovin kipeät voi olla, kun sitä piti harrastaa vähän joka väliin ja huolellisesti... Mutta seurataan.

Rommillahan epäilin selkävaivoja aiemmin, joskus siitä blogiinkin kirjoitin ja sitä varten käytettiin hieronnassa, mutta nykyisin se ei enää arista selkää, eikä taputtelua, kun saattoi ennen tarttua käteen selkää taputettaessa, siis ei vihaisesti, mutta näykkäisi, ilmoittaen ettei tunnu hyvältä. Uskon, että kuka tahansa menisi jumiin, jos pääsee revittelemään heti ovelta, mitä se ruukasi edellisessä kodissa tehdä ja tekisi edelleen silloin tällöin, jos saisi tilaisuuden siihen. Ennen kun lähdettiin omalta pihalta suoraan metsään ja otin hihnan mukaan vain harvoin. Nykyisin pitää aina mennä ensin hihnassa ja sitten vasta vapaaksi jos ollenkaan ja onkin paljon parempi tapa ensin vähän lämmitellä ja sitten vasta irti revittelemään vapaammin.

Foxya nyt seurailen ja tunnustelen kroppaa ja liikkeitä lenkillä. Back on Track sillä on ollut nyt enempi päällä ja hyvin viihtyy unten mailla sen kanssa. Kotonakin on alkanut harmittaa tämä matottomuus ja liukkaat lattiat, kuitenkin pentu aiheuttaa koko lauman juoksentelua edes takaisin ja sitten liukastellaan taas ja kun Foxy on semmoinen jäykkis, ei ollenkaan niin jäntevä ja sulavaliikkeinen kuin Lisa, joka pysyy polvien päällä seisoen vaikka niitä heiluttelisi edes takaisin koko ajan.

Mutta nyt kuuluu ääniä pihalta, joku on herännyt :)