perjantai 1. maaliskuuta 2013

Verikorva

Esa oli eilen huomannut Jorella pullottavan kohdan oikeanpuoleisessa korvassa. Kun aloin asiaa miettimään se myös eilen aamulla piti korviaan poikkeuksellisen rodunomaisesti, heh. Eli kun sillä normaalisti korvat taittuu ehkä puoli senttiä päälaen yläpuolelta (mikä tosin on ihan sallittu "virhe") ja vasen korva lisäksi vähän höröttää välillä niin nyt korvat olivat niin kauniisti alhaalla ja ihmettelinkin sitä, mutta unohdin samoin tein, koska suurimman osan ajasta ne olivat semmoiset liehukorvat kuten aina ja koira sekaisin onnesta, kuten aina. Eli ihan terveen ja tyytyväisen oloinen poika, esimerkiksi korvatulehduksessa koira ravistelee päätään usein ja roikottaa korviaan, eihän minulla toki ole mitään sitä vastaan, että se pitääkin niitä nätimmin, oivoi...

Ilman tunnustelua turvotusta ei todella edes huomaa, sairas korva todella on siis tuo kauniimmin asettuva.

No nyt se selkeästi sitten aristi sitä korvaansa kun tutkittiin sitä. Hierontakoulutuksessa kuulin ensimmäistä kertaa verikorvasta ja mietin josko kyseessä voisi olla se. Ja sitähän se on. Kettutreenien jälkeen sillä oli pientä pintaruhjetta siellä täällä mm. varpaissa, joten uskoisin, että sen seurauksena on sitten voinut tuo verikorvakin muodostua, eli verta ja kudosnestettä kertynyt korvan sisälle niin, että korva on paisunut normaalia paksummaksi. Annostelin sille ensihätään illalla homeopaattisia ja yön jälkeen turvotus oli laskenut alemmas ja kasvattanut alaa.

Korvassa näkyy verenpurkauman jälkiä

Meinasin jo juosta tänään lääkäriin, mutta googlasin lisää ja taidan jättää väliin. Soitin ja kysyin myös, että onko ok jos tilannetta vielä seuraa viikonlopun yli. Vaiva uusii nimittäin jollain herkästi ja eläinlääkärienkin epäilyksenä on, että voi uusia herkemmin tyhjäämisen seurauksena, varsinkin jos tyhjennetään liian aikaisin. Joten viikonlopun yli ainakin seurataan ja jos Jore on virkeän oloinen eikä korva tuosta pahene tai ala osoittaa tulehduksen merkkejä, niin annetaan parantua itsestään. Vaarana itsekseen parantumisessa voi olla "ruttuinen" tai ropelikorva, mutta otan ennemmin sen riskin kun tyhjentämiskierteen tai jopa leikkauskierteen kuten joillain on käynyt.

Maanantaina siis jatkoraporttia aiheesta, jospa se menisi nyt itsestään ohi, eikä kipeytyisi tuosta.

Lisää verikorvasta: http://www.lansirannikonelainklinikka.net/Docs/othematoma.PDF

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti