tiistai 19. elokuuta 2014

Epäkohtia koirien pehmytkudosvaurioiden diagnosoimisessa

- Ja kuinka itse edesauttaa asiaa!

Otsikointi kuulostaa oikein mielenkiintoiselta, eikö! Vaihdoin sitä monesti...

Ehkä etelämmässä missä koirien hyvinvoinnin palveluja on jo aivan eri tavalla ja tietotaitokin eri, (myös asiakaskunnalla, jotka osaavat vaatiakin hoitoa spesifimmin) - on koiranomistajan huolettomampaa viedä koiransa ammattilaiselle ja vain luottaa siihen, että hoidettavaksi tulee juuri se mikä hoitoa tarvitsee. Vaikka kyllähän noita tarinoita kuulee joka puolelta Suomea, jolloin huomaamatta on jäänyt yksi jos toinenkin seikka ja ongelmat ovat valitettavasti päässeet kasautumaan. Itsestä tuntuukin usein, että oman pään käyttö on suositeltavaa, vaikka lääkärissäkin olisi juuri käyty, ja sinne voi aina mennä uudestaan, kenties eri valossa, omien, tai hierojan / fysioterapeutin tekemien tutkimusten jälkeen.

Tässä nykymaailmassa, kun diagnoosinkin voi etsiä netistä, koskipa se sitten itseä tai koiraa, löytyy vielä hyvin heikonlaisesti vapaata tietoa koirien venähdyksistä, lihasrepeämistä ja muista pehmytkudosvaurioista, puhumattakaan, että niitä löytyisi suomeksi. Englanniksi artikkeleita on jonkin verran ja niistäkin käy usein ilmi miten alidiagnosoituja pehmytkudosvauriot koirilla ovat. Kuitenkin urheilukoirilla niitä esiintyy arvaten jopa yhtä paljon kuin urheilevilla ihmisilläkin - eli paljon! Ja tämä on oikeasti todella iso epäkohta nykyisessä eläinlääketieteessä Suomessa. Soisin asiaan tulevan muutoksen piankin, sillä urheilevien koirien määrä kasvaa koko ajan, eikä niiden huollattaminen ja kuntouttaminen Suomessa ole vielä likikään sillä tasolla kuin se vaikkapa Jenkeissä on. Enkä puhu rattailla ajelevista amputoiduista koirista, vaan koirien "rehabista", jossa panostetaan urheiluvamman saaneen koiran tervehdyttämiseen ja perusteelliseen kuntouttamiseen sen sijaan, että sille määrätään lepoa ja kipulääkkeitä.

Eläinlääkäristä ei todella välttämättä oikeata apua pehmytkudosvammoihin saa. Eläinlääkäri voi ottaa kipualueelta rtg-kuvan, mutta pelkkä tulehdus ei siinä näy. Mikäli vaiva on jo kroonistunut, röntgenissä saatetaan kuitenkin nähdä jännealueen kalkkeumia. Ultra saattaa kertoa enemmänkin lihaksiston vaivoista, kalliista magneettikuvista puhumattakaan, mutta useimmiten lääkäriltä saa  reseptin ja kehotuksen antaa koiralle kipulääkekuuri ja lepoa. Näillä avun saattaa saadakin akuutteihin vammoihin, mutta vamman kroonistuttua voidaan jopa pahentaa asiaa.

Meitä hierojiakin on niin moneen lähtöön, on tällaisia aloittelevia kuten minä, jotka voivat vain esittää omia arvioitaan tilanteesta ja hieroa taitonsa mukaan, ja on kokeempia hierojia, joista hekin kuitenkin monet urautuneet tekemään kaiken samalla kaavalla kuin ennenkin ja he hoitavat jumit jumeina kerta toisensa jälkeen. Tai sellaista kokemusta minulla on monista hierojista, joilla olen koiriani käyttänyt. Ei meidänkään hierojakoulussamme käyty läpi erilaisia tyypillisiä koirien lihasvammoja, eikä hierojilla ole myöskään pätevyyttä kuntouttaa tahi diagnosoida koiraa, sen tekee eläinlääkäri tai eläinfysioterapeutti.

Fysioterapeutti olisi siis teoriassa pätevin diagnosoimaan revähtymät ja venähdykset ja siltä suunnalta saa myös perusteelliset hoito-ohjeet ja kuntoutusohjelman. Eläinfysioterapeutin ammattikin on kuitenkin Suomessa kovin nuori, heitä ei löydy vielä joka kolkasta ja varsinaisia konkareita on vielä hyvin vähän - pätevyyttä kun ei tässäkään työssä lukemalla oikein saa. Fysioterapeuttien tapaan, toivoisin koirahierojillekin enemmän "ammattiylpeyttä" ja intohimoa opiskella tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista, ei diagnosointia varten, vaan siksi, että olisi hyvä pystyä ohjeistamaan koiranomistajaa eteenpäin fysioterapeutille tai eläinlääkärille aina oireiden mukaisesti. Koirahierojillekaan kun ei ole olemassa koulutuspäiviä tai jatkokoulutusta - ja siksipä minäkin jatkan opintojani edelleen itsenäisesti. Onneksi maailma on pullollaan erinomaisia kirjoja ja netistä löytyy etsimällä potilaskertomuksia ja videoita erilaisista tapauksista, jos ei käsiään ihan joka paikkaan ole vielä ehtinyt laskea.

Mutta mikä sitten avuksi, jos apua ei saa lääkäristä eikä hierojaltakaan? Kuinka helposti koiran revähtymä tai vastaava voi kroonistua, jos sitä ei olla alkuunkaan diagnosoitu, eikä siten osattu ottaa huomioon vaikkapa treenatessa? Milloin hoitoon edes pitäisi hakeutua, tai milloin alkaa epäillä asiaa? Moni koiranomistaja kun ei ole aivan varma siitäkään, kuinka oman koiran tulisi liikkua, mikä on terve tapa liikkua ja millä tavalla se liikkuikaan silloin pentuna ja oliko se silloinkaan tervettä... Mikä on noista ajoista muuttunut tähän päivään mennessä, vai onko mikään. Hyvin usein on. Mikä sitten voisi olla tervettä muutosta ja missä mennään jo vian tai sairauden puolelle?

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että jos jokin lihasjumi on toistuva tai sama kohta on jumissa aina kun käydään hierottamassa koiraa (toisin sanottuna, sama kohta on aivan koko ajan jumissa?), ja ilman että tiedetään selkeää syytä miksi se syntyy, hyvä jos tiedetäänkin edes miten se syntyy, on syytä siirtyä eläinlääkärin kautta fysioterapiaan tai toisin päin. Osteopaattia voidaan oikeastaan suositella vasta sitten, kun on tiedossa, että koiran rankamuutokset ovat poissuljettuja, muutoin voivat käsittelyt jäädä siltä osin tekemättä.

Omistaja on kuitenkin koiran huollossa isossa osassa tulkittaessa lemmikin tilaa ja jos oma silmä ei ole täysin harjaantunut seuraamaan koiran eleitä, liikkeitä tai kipukäyttäytymistä, kehotankin uusia, ja miksei vanhojakin, koiran omistajia videoimaan omia koiriaan liikkeessä, ihan pennusta asti. Erityisesti ravissa, mutta myös eri tahtisessa käynnissä, suoraan edestä, takaa sekä molemmmilta sivuilta. Eikä siihen tarvita avustajaa, kamera vain korokkeelle koiran tasolle, koira hihnaan ja videoimaan. Tällä tavalla saat kullanarvoista tietoa omasta koirastasi!! Arvokasta tietoa saa siis tietenkin myös kuvaamalla koiraansa samaan tapaan jatkossa, säännöllisesti.

Agilitykoirat saavat myös vinkkiä koiran liikkumisesta kuvaamalla ratasuorituksia. Koiran vauhti ja hyppyjen laatu kertovat paljon koiran voinnista. Pienikin toistuva epärointi hypyillä, vauhdin hidastuminen (kokonaisuudessaan tai ainoastaan ennen hyppyjä), hyppykohdan hakeminen, hidas, kömpelö pujottelu, toistuvat kiellot tai riman tiputtamiset huutavat jo ongelmista! Silloin on omistajan herättävä. Vauhdin hidastuminen saattaa tapahtua kuukausien tai jopa vuosien aikana, joten silloin tällöin on hyvä vilkaista vanhoja videoita ja verrata niitä nykyiseen. Joskus myös joku vanha tuttava, joka ei ole pitkään aikaan nähnyt koiraasi, osaa auttaa kertomaan koirasta jotain, mitä et itse ole huomannut.

Jos et osaisikaan mennä itse koiraasi tunnustelemaan, tahi löytää kipeitä kohtia, liike on se, joka kertoo yleensä ensimmäisenä koiran tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista, sekä rakenteellisista- että niistä pehmytkudosvaurioista. Kaikki muutokset koiran liikkumisessa kertovat jostain, koirat eivät huvikseen hypi kolmella jalalla, kanna päätään tänään alhaalla, tai liiku agilityradalla hitaammin kuin viime viikolla.

Alla lueteltuna seikkoja joita itse voi opetella koirastaan havainnoimaan:

- Askelmuutokset, voi olla hankala huomata, siksi videointi on hyvä apuväline tässä!

  • lyhentynyt askel, töpöttävä ja jos vain toispuoleinen, näkyy ontumisena
  • leventynyt / kaventunyt askel
  • kohoava, nouseva askel
  • Tassujen / kynsien laahaaminen maassa
  • Askelien väliin jättäminen (pomputtaminen, toistuvat laukanvaihdot)
  • Sisäkierto / ulkokierto, ylemmästä tai alemmasta nivelestä lähtien
  • Ontuminen, jalan ilmassa kannattelusta lievään liikemuutokseen, joka näkyy takajalassa lantion kohoamisena, sairaan jalan puolella ja etujalassa pään notkahteluna, silloin kun tervejalka on maassa

- Tempon vaihtelut, terve koira ravaa pitkällä tasapainoisella askeleella

  • Siirtyminen hitaassa vauhdissa helposti ravista laukkaan, kun ravi olisi se taloudellisempi tapa
  • Ravin hidastuminen, koira jää jälkeen lenkillä tai ravaa omistajan takana, kun on tehnyt sitä yleensä edessä
  • Peitsaaminen, erityisesti ravissa, mutta myös käynnissä
  • Nk. pupulaukka, jolloin molemmat takajalat irtoavat maasta yhtäaikaa - kertoo takajalkojen voimattomuudesta koiran hakiessaa loikkaan enemmän voimaa ponnistamalla yhtäaikaa molemmilla jaloilla. Oikeaoppinen laukka on joko vasenta- tai oikeatalaukkaa, riippuen esim. käännöksistä ja liikkeen suunnasta
  • Tarpeettomat laukanvaihdot suoralla, tasaisella pohjalla liikuttaessa

- Ryhdin muutokset

  • Hännän kannattelu
  • Pään kannattelu
  • Selkälinja: köyry / notko
  • Vatsalinja: vatsalihasten supistuminen näkyy yleensä myös takajalkojen askeleen lyhentymisenä ja köyryselkänä
  • Perusasento ja tassujen sijainnit, edessä / takana, sivussa
  • Perusasennon säilyminen kun kutakin tassua nostetaan hitaasti ylös yksi kerrallaan
  • Painon kannattelu: Koira on rodusta riippuen yleensä n. 60% etupainoinen, takapainoisuus kielii ongelmista etuosassa tai rintarangassa ja liiallinen etupainoisuus vastaavasti takapään, tai lantion ongelmista. Merkitystä on myös toispuoleisuudella.
Erikseen huomioitavaa on koiran käyttäyminen sisätiloissa, venyttelyt tai niiden puutokset, nukkumaan menot, rauhattomuus, ääntelyt, nuoleminen, kirputtaminen, haluttomuus jne. Koirat ovat valitettavasti myös mestareita salaamaan kipuja ja ongelmiaan. Pidempi aikaiset ongelmat näkyvät kuitenkin ennemmin tai myöhemmin jonkin asteisena epätasapainona, joko liikkeessä, rakenteessa tai lihasmassassa, jonka viimeistään ammattilainen huomaa.

Nämä kaikki edellä mainitutkaan, eivät tietenkään välttämättä kerro nimenomaan tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista, vaan syynä voivat olla myös normaalit hormonaaliset muutokset, ympäristön tai olosuhteiden muutokset tai varsinkin ryhdin muutosten ollessa kyseessä sisäelinsairaudet, jotka vaikuttavat ainakin koiran käyttäytymiseen, mutta toisinaan myös liikkeeseen ryhdin muuttuessa (esim. vatsakivut). Hermostollisia sairauksia ja ongelmia, jotka vaikuttavat suoraan liikkeeseen on myös lukuisia, vaikka rakenteeltaan koira silloin olisikin kunnossa.

Tässä onkin jo aivan hyvä tietopankki "kotidiagnosointiin", jotain saattoi toki unohtuakin. Nämä ovat sellaisia seikkoja joita lääkärit ja muut koirien hyvinvoinnin ammatilaiset usein haluavat tietää, joko kysymältä omistajalta tai havaitsemalla asioita itse. Koira ei välttämättä joka päivä esitä samoja maneereja, joten kuten edelläkin sanoin, ensikädessä koiran omistajan on tehtävä havainnointi ja kertoa siitä eteenpäin.

Ja todellakin - yllytän tuijottamaan, kyttäämään ja tarkkailemaan koiraansa (aina silloin kun se ei huomaa, mielellään) - se on koiran omistajan velvollisuus!!!

Sinä olet se joka kertoo, että koira on kipeä tai ei toimi kuten ennen ja se ei onnistu muutoin kuin tietämällä miten koira toimi ennen. Siihen taas tarvitaan edellä mainittuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti