Kävimme sunnuntaina hakemassa Rommin hoidosta. Olimme ensimmäiset vieraat viikonlopulle ja meillä oli mukana myös Jore ja Ilse :) Rommi tervehti riehakkaasti, otti yhden kengän suuhunsa ja kantoi sitä ehkä 15 sekuntia, nuuskuteli Jorea ja välillä tervehti meitä. Siirryttiiin olohuoneeseen ja alkoivat Joren kanssa kisuamaan, semmoista tavallista koiranleikkiä :) Rommi on meidän koirista parhaiten osannut Joren kanssa leikkiä, se on semmoista rehellistä painia, kun tytöillä taas menee siihen hermot alta aika yksikön. Rommi esitteli vähän taloa, kun kuljin Ilsen perässä, mutta se ei saanut tulla makuuhuoneisiin eikä tullutkaan. Perhe kertoi, ettei mitään hönttäsyä tai läähättelyä oltu nähty koko viikonloppuna! Niin vaikea uskoa...
Siirtyessämme kahvipöytään, Rommin paikka oli toisessa huoneessa ja siihen se laittoi maate heti, jääden katselemaan meitä, kun tajusi, ettei vieraiden seuraan ole asiaa. Ei kuljeskelua tai tavaroiden etsintää/kanniskelua. Miten selvästi siinä kävi ilmi, että Rommi on meillä vain ehdollistunut kaikkiin noihin turhiin toimiin, läähätys, kiertely, kanniskelu. Se ei selvästikään kokenut mitään tarvetta tuossa rauhallisessa ympäristössä alkaa tekemään mitään noista, vaan rauhoittui nukkkumaan. Se ei ole koskaan meillä kotona laittanut nukkumaan kun meillä on vieraita... ja kun muistelee sitä millainen se oli kun se tuli meille...
Joko sitä ollaan tehty kaikki ihan väärin Rommin kanssa tai sitten päinvastoin; ympäristön vaihdos tuo Rommissa esiin sen, mitä ollaan sen kanssa saatu aikaiseksi. Selvää kuitenkin on, että koska meidän elämän tapamme ei tule muuttumaan ja koska Rommi oli niin seesteisen tyyni uudessa kodissaan, on tämä se oikea ratkaisu. Vähän se silti pelottaa, mutta mikään ei ole lopullista. Tietenkin ollaan varauduttu siihen, ettei Rommin sielunelämä välttämättä aina tule olemaan noin helppoa tulkita ja helposti hallittavissa uudessakaan kodissa, voihan olla, että totuttuaan uuteen kotiin se alkaa kehittelemään jotain, mutta koirat on koiria ja Rommiin ollaan päästy tutustumaan aika tarkkaan näiden kuluneiden 2,5 vuoden aikana, kaikessa ollaan mukana auttamassa ja jakamassa kokemuksia jos on tarvetta.
Rommista tullaan kuitenkin onneksi kuulemaan jatkossakin, tullaan niin hyvin juttuun tulevan perheen kanssa, kuten asian pitää ollakin. Ollaan vaan kaikki niin tyytyväisiä että tässä kävi näin. Oli niin upea nähdä Rommi siellä missä sen ei tarvinnut stressata ja huolehtia alituiseen. Se saa ansaitsemansa hihnalenkit päivittäin, rauhan kotona ja rakastavan perheen sekä mökkilomailua viikonloppuisin. Se kuulostaa juuri hyvältä. :)
Lotta ja Esa ovat tehneet mahtavaa työtä Rommin kanssa! Rommi on mitä suloisin, ihanin ja kuuntelevaisin koira. Minulla on 12v takaa kokemusta kolmesta hulivili noutajasta ja he olivat Rommiin verrattuna törkytapaisia... rakkaita kuitenkin ja hymy huulilla heitä muistelen :)
VastaaPoistaOlemme äärettömän onnellisia tästä mahdollisuudesta joka meille on avautunut Rommiin ja Rommin perheeseen tutustuessamme. Kuinka herkkää ja inhimillistä työtä koiran hyväksi voidaan tehdä suuressakin koiralaumassa. Rommi on säilyttänyt kuuntelutaitonsa, avoimen ja kontaktikykyisen luonteensa stressiherkkyydestään huolimatta ja siitä kiitos kuuluu Lotalle ja Esalle.
Meillä alkaa ensi viikolla seuraava pätkä elämää Rommin kanssa. Ilolla odotan sitä. Hoitoviikonloppu Rommin kanssa meni upeasti, joten uskallan toivoa, että suuremmilta pulmilta vältytään tässä meidän säännölliset päivärutiinit ja rauhalliset puitteet sisältävässä elinympäristössä.
Ihana saada tulla Rommin uudeksi emoksi :)
Iloista ja rauhaisaa joulun odotusta kaikille!
Kiitos Jaana kauniista sanoista! :)
VastaaPoistaMielettömän hienoa, että Rommille löytyi uusi rakastava koti! Tsempityksiä!
VastaaPoistaTosi hienoa kuulla että Rommilla on mennyt hyvin! :)
VastaaPoistaSälli jäi myös vanhemmilleni edelleen, toivotaan että ajan kuluessa siitäkin tulisi edes hiukan tasapainoisempi, sillä on tosin nuo ongelmat ilmenneet hiukan toisenlaisina mitä Rommilla. :)