"
Hei,
kyllä täytyy sanoa, että Rommista ei ole mitään muuta kuin myönteistä kerrottavaa. Aivan mahtava koira!(:))Eilinenkin meni oikein mallikkaasti, vaikka olimme miehen kanssa koko päivän töissä. Poikani käytti Rommia aamulenkillä ja ruokkiksella myös ja oli Rommin kanssa kotosalla iltapäivälle, että Rommille ei tullut kuin ne lyhyehköt yhtäjaksoiset pätkät yksinoloa. Hän oli ihmetellyt kun koulukaverinsa kanssa oli tullut kotiin, miten hienosti Rommi oli ottanut vieraan vastaan. Hypähtänyt kaksi kertaa ja sen jälkeen ollut suorastaan välinpitämätön... voitko kuvitella?!(Kyllä on vaikea kuvitella :D Ja meillä AINA, poikkeuksetta villintymistä, hyppimistä, tavaroiden kuljettelua ja läähättämistä.. olipa kotiin tulija kuka vaan ja tapahtuipa mitä vaan. Myös nyt ollessamme kyläilemässä Helsingissä, vaikka paikka oli eri, se koiralauma siinä läsnä piti kaiken kiihdykkeen yllä ja koiran stressaantuneena)--Me ollaan tosi onnellisia Rommista ja kyllä ihan kyyneleet tulee silmin kun näkee myös sen miten koira nauttii meidän elämässä mukana olemisesta. Tuntuu niin hämmästyttävälle miten Rommi niin nopeasti leimautuikin meihin. Vastaantulevat ihmiset tai eläimetkään ei Rommia suuremmin kiinnosta ja vaikuttaa hyvin paljon sille, että kaupunkikulkemisissa ( ihmisvilinässä ja liikenteessä ) sittenkin on Rommille jotain tuttua.--Viikonloppuna lähdetään mökille. Aivan ihanalle tuntuu, että Rommi pääsee sinne tutustumaan. Voin vaan kuvitella sitä iloa juoksentelusta ja ympäristön tutkimisesta ja yhteisistä mökkipuuhista. Saa nähdä tuleeko sisälletulopulmia... jotenkin kyllä epäilen kun Rommi tuntuu olevan ainakin vielä niin kiinni meissä ja haluaa olla siellä missä mekin. Jos pulmia tulee, niin konstit löytyy... onhan meillä se pallo ja kun muutoin emme sitä ole tarvinneet, niin luulisin, että toimii! Ja mistäs sen tietää, että teillä ollessa Rommia on vastustanut se sisälle tulo sen takia, että sisällä olo kilpailuine ja huomionhaluine on ollut Rommille niin stressaavaa, että sen takia välttänyt sisälle tuloa. Meillä kun sisällä olo merkitsee rauhaa ja lepoa eikä kilpailua ja nahistelua, niin sisällä olo on saattanut saada Rommille toisenlaisen merkityksen (positiivisen sellaisen).(Hyvin paljon näin mietin minäkin, sisälle tuleminen aiheutti stressiä ja lopulta siitä stressaamisesta seurasi pakkorauhoittamista häkin muodossa - mitäs hauskaa siinä on? Miksi tulla sisälle ollenkaan?)Viime yönä Rommi nukkui aamuyölle asti poissa häkistä. Postinkantaja ilmeisesti sen verran sekoitti Rommin mieltä (ei kuitenkaan äännellyt millään tavalla), että Rommi aloitti tassuttelun ympäriinsä etsien sopivaa nukkumapaikkaa eikä osautunut omalle petille. Avitin Rommia sen verran, että kävin ohjaamassa Rommin häkkiin ja sinne Rommi sitten rupesi oikein tyytyväisenä nukkumaan. Uskon kuitenkin, että ajan kanssa häkin käyttö jää todella vähiin jos ollenkaan. Mutta jännä nyt tällä hetkellä nähdä, miten se häkki toimii Rommille itsellenkin tärkeänä rauhoittumispaikkana. Rommi menee häkkiin mielellään ja tulee häkistä pois todella hillitysti ja rauhallisesti... ottaa vastaan aamuhalit onnellisena ja tyytyväisenä(Että jotain sentään on vanhasta Rommistakin jäljellä :) Olen hyvin luottavainen sen suhteen kuitenkin, että häkki on varmasti piankin taakse jäänyttä elämää, paitsi kuljetus tms. muodossa. Meillä häkistä poistuminen olipa sitten aamu, ilta tai keskipäivä, oli heti villeilyä, tavaroiden haalimista ja lisukkeena vielä muut koirat heti Rommin kimpussa "rauhoittelemassa" sitä joka luonnollisesti vain pahensi tilannetta.)Ruokapöydästä syönnin ajan poispysyminenkin sujuu aivan nappiin! Rommi tyytyy hyvin makailemaan ja odottelemaan syömisemme päättymistä ja olenkin varannut sitten heti siihen Rommin ruokakupin valmiiksi, joka toimii sitten vähän niin kuin palkintona kun jaksaa odottaa ja "kunnioittaa meidän tilaa". Mitään pomottelutaipumuksia ei ole ollut havaittavissa. Rommi on todella kuuntelevainen ulkoillessa ja sisälläkin hiljaiset käskyt tai hipaisut toimii loistavasti. Sisälle tulo täällä kaupungissa ei tuota mitään pulmia. Päästin ma ilta Rommin irti pihalla ja suoraan Rommi kipitti ovelle odottamaan sisälle menoa. Meitä naurattaa aivan valtavasti Rommin tyyli "pyyhkiä" ulkoilun jälkeen itseään seinään, sohvan taustaan, mattoihin... hauskoja sukelteluja :D, jotka ehkäpä johtuu sisä- ja ulkotilan lämpötilaeroista ja ehkä se mantteli vielä estää iholta kosteuden haihtumisen ja nahkaa sitten kutittaa. Muutoin Rommi ei raaputele eikä kyhnää... paitsi tietysti läheisyyttä kaipaa, jos ei käsi kaaputa niin sitten käy vaikka jalka, kunhan saa olla kosketuksissa. Niissäkin tilanteissa, kun sitten käsi eikä jalka kaaputa, Rommi tyytyy makailemaan ihan rauhassa.(Mehän alustavasti pohdittiin, että lievä "jääkausikin" saattaa olla paikallaan alkuviikkoina, kun Rommi osa olla pomottavakin, mutta huihait! - Ei voi sanoa muuta kuin että olisipa meidänkin koirat tuollaisia! Ero on jotain uskomatonta "meidän Rommin" ja Jaanan Rommin välillä ja olen niin kiitollinen kaikille Rommi-projektilaisille, että tämä lähti käyntiin näin hyvin ja Rommilla on niin hyvä olla uudessa kodissa. Päätös tuntuu nyt oikealle ja olen iloinen, että uskallettiin tehdä se, vaikka se vaikealta tuntuikin. Kiitos Jaana ja perhe <3.)"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti