Loppiaisviikon kuulumisia

Blogi on jäänyt niin monta päivää paitsiotta, että tänään täytyy korjata asia esimerkiksi useammalla postauksella. Tai ainakin yhdellä tosi kattavalla. :)

Tärkeimmät uutiset ensin. Rommilla on mennyt edelleen mainiosti Iisalmessa, se on perheen pikkumössykkä ja silmäterä. Näimme Rommia lauantaina agikisojen jälkeen ja jälleennäkeminen oli niin riehakas, että mitään rauhoittavia sille ei varmasti oltu annettu ;) (tämä siis silkkaa huumoria, ei toki olla sellaista epäiltykään!) Tapaaminen muistutti hyvin pitkälle sitä kertaa kun käytiin Rommi hakemassa Lohjalta. No, sellainen on Rommi. Muutoin heillä on mennyt loistavasti ja kotivieraavastaanotot on ihan eri luokkaa kuitenkin, samoin vieraisilla käynnit jne. Oli kuitenkin hauska nähdä, että sama elämänilo meidät otti vastaan ja se varmasti tulee säilymään loppuun asti :) Tässä muutama kuva Rommin lomavietosta:

Ja myös loman aikana suoritetusta trimmauksesta. Rommi kävi siis ihan trimmattavana ja oli kuulema toiminut oikein malliesimerkkikoirana :D Niin hieno poika nyt!

Vaikka loppiainenkin jo oli ja meni, meillä on edelleen koristeet ja kuusikin (!) jotka saa kyllä lähteä tänään. Tai huomenna tai ihan kohta tässä. Pääsin Esalta salaa ilmoittamaan koirat Kajaanin tamminäyttelyyn aikoinani, kun tuomarina oli Harry Tast, jolle Foxy piti ilmoittaa jo aiemmin, mutta tilaisuutta ei vain ole tullut. Se kävi Tastilla tuomaroitavana junnutyttönä, jolloin Foxy sai isot kehut, mutta harmittelut matalasta hännänkiinnityksestä. Korvista ei silloin mainittu, kun ilmeisesti oli vielä niin nuori, valitettavasti ne eivät ole muuttuneet tuosta miksikään, tosin eivät pahentuneetkaan ;) Hännänkiinnitys sen sijaan on ilmeisesti kasvaneiden lihasten ansiosta nykyisin paljon parempi, puhumattakaan kun sitä vähän trimmauksella silottaa.

Näyttely oli siitä jännä, että sekä Foxy että Lisa olivat molemmat ekaa kertaa samassa (AVO) kehässä. Tämä tarkoitti siis, että Esa joutui viemään toisen koiran! Aluperin meinattiin, että se saa Lisan, Lisa kun on helppo esittää (ei kisko, eikä karvoja tarttee laitella ;), mutta kävi ilmi, ettei ainakaan minun läsnäollessani suostunut edes katsomaan Esalla olevaa palloa, joten vaihdettiin koiria.

Mentiin Lisan kanssa kehään ensimmäisinä. Se käveli oikein sievästi, seisoi pöydällä oikein sievästi ja antoi katsoa hampaat sievästi. Tast ei huomannut kuin yhden hammaspuutoksen, vaikka mielestäni Lisalta puuttuu kaksi P1:stä. Kävelyjen jälkeen nostatti vielä uudestaan pöydälle ja tarkastutti nahkan. Tuumasi siitä jotain sen suuntaista kuin että onhan tässä tätä nahkaa, karva vain on nyt vähän vaiheessa, ei varsinaisesti pehmeää kuitenkaan. Meni vähän ohi, mutta Lisalla ei siis ole mitenkään huippu lasimainen karva, vaan aika pehmeä. Olen tosin hiplaillut myös vielä Lisankin sileää turkkia pehmeämpää sileää. En oikein tiedä, millainen sileän karvan tulisi olla?

No mutta jatketaan. Lisa seisoi oikein näpsästi tuomarin edessä ja arvostelu kuului näin:

Hyvä koko. Tyylikäs ylälinja. Luusto liian kevyt. Syvä, mutta lyhyt rintakehä ja ylös vetäytyvä alalinja. Lyhyt pään kiila. Kaunis ilme. Sileä, lyhyt karva. Voimakkaasti värittynyt. Tehokkaat liikkeet.

AVO EH

Ja uusilla säännöillähän Eh tarkoittaa sinistä nauhaa ja myös sitä, ettei päästy enää kilpailuluokkaan. Lisan ja Foxyn välissä oli yksi koira ja olin jo tosi tyytyväinen Lisan arvosteluun. Seurattiin sitten sivusta, miten Esalla ja Foxylla meni kehässä. Pöydällä oikein hyvin, kävelykin tosi hyvin, kun oltiin jo useaan otteeseen "siedätetty" sitä viereisessä tyhjässä kehässä pois nuuskuttelusta sun muusta. Tuomarin edessä seisominen sitten tuottikin vaikeuksia, ilmeisesti Foxy näki minut, eikä siitä sitten oikein enää tullut mitään. :P No, onneksi tämä ei silti tuomaria hämännyt, vaan Foxy sai punaisen nauhan eli ERI:n ja nakkasin Lisan kiireen vilkkaa Marjaanalle ja menin Esan luokse vaihtamaan numerolappua ja itse kehään kilpailuluokkaan. Olipa vain hauska tunne!! :D En ehtinyt yhtään ajatella minkälaisia muita koiria kilpailuluokassa oli, keskityin vain Foxyyn ja se seisoikin tosi nätisti nyt oman äitin kanssa :) Harmittaa tosin nyt, etten tiedä ollenkaan minkälainen koira sai Erin ja kisasi meidän kanssa, AVOK:ssa oli kuitenkin vain kaksi Erin saanutta koiraa. Kaiken huipuksi Foxy sai myös SA:n eli tuomari valitsi sen sertinarvoiseksi ja toivotti tervetulleeksi paras narttu -kehään. Sittenhän olinkin jo aivan onneni kukkulaloilla! <3

Narttuja oli kisassa neljästä eri luokasta, jun, nuo, avo ja val. Nuorten kehästä kukaan ei saanut SA:ta ja koska valionarttuja oli vain yksi, vain yksi pääsi myös jatkoon, eli PN-kehässä oli vain 3 narttua ja kaikki siis sijoittuivat :) Edessämme oleva narttu sijoitettiin kolmanneksi ja Foxy päästettiin sen ohi kakkoseksi. Foxyn ohi meni enää vain valionarttu, joka luonnollisesti tarkoitti sitä, että Foxy sai sertin ja lisäksi vielä vara-cacibin joka tosin myös jää vara-cacibiksi, mutta sai siitä silti hakea pokaalin ;) Tast kävi vielä henkilökohtaisesti kertomassa meille, kuinka piti Foxyn tyypistä ja harmitteli sitten enää vain noista korvista, joista sanoi olevansa ylpeä jos olisi kettuterrierikasvattaja :D Muuten kuulemma upea koira! Meidän Foxy <3

Ja sitten me saatiin se arvostelukin ja se kuului näin:

Erinomainen tyyppi. Vankka, hyväntyyppinen runko. Erinomainen päänmuoto. Kovin pienet, mutta hyvin asettuneet korvat. Tummat silmät. Hyvä raajarakenne. Hieman matala hännänkiinnitys. Tosi karkea karva. Säännölliset liikkeet.

AVO ERI1, SA, PN-2, sert, vara-cacib

Ainoastaan T jäi jakamatta näissä karkeloissa, jopa kaksi koiraa sai tuomion EVA (ei voida arvostella) ja yksi HYLyn. Tast onkin tunnettu tarkkuudestaan, viimeksihän Foxy joutui mittanauhan alle, tällä kertaa selvisi ilman.

Sitten ne agikisat. Rata oli hauska, vaikka ennen tutustumista olinkin sitä mieltä, että se on kamala. Kuitenkin Aalta tullessamme jäin jälkeen ohjauksessa ja koira ehti hypyltä kääntyä takaisin minuun päin putkeen menon sijaan, tuli siis luokse ja meni saman hypyn uudestaan siinä rytäkässä. Videokin tulee, samoin kuvia näyttelystä - toivottavasti pian! :)

Onnittelut myös Marja-Leenalle, kasvattipoika Oton valioitumisesta Kajaanissa, samoin kaikille muille menestyksekkäille ja päiväänsä tyytyväisille!