Kauniita kesäisiä päiviä ollaan vietetty pihalla ja puutarhassa puuhaten, nyt kun keittiökin on valmis. Koiriakin ollaan taas pitkästä aikaa pidetty paljon irti keskenään. Laumasuhteet tuntuvat selkeämmiltä taas, eikä mitään todellisia paniikkitilanteita ole ollut tapahtua. Siis paniikkia minulle... Jore tosin paukuttaa Foxya maahan vähän väliä. En oikein itse pidä siitä, kun Foxy nyt on vaan meidän lellivauva, mutta kai se olisi parempi olla puuttumatta sitten kuitenkaan. Uskoisin, että tämä alistaminen tehoaa Foxyyn myös sen kannalta, ettei se niin herkästi koeta kukkoilla Lisalle, Lisa kun on Joren yläpuolella aivan selkeästi, eikä Jore koskaan ala edes änkyttää Lisalle. Joten niin kai se vaan nyt on, että Foxy antaa tilaa nuoremmilleen... Ihan mitä tahansa se ei Jorelta kuitenkaan hyväksy ja pistää sille välillä hanttiinkin rähinän kera, kun oikein meinaa saada selkäänsä... :/ Tympeää se silti on, mutta olen nyt koettanut olla hiljaa ja toivon, että välit selviävät pian lopullisestikin niin, ettei ketään tarvitse enää kyykyttää.
Mutta kylläpä ne vaan nauttiikin tuosta pihalla kirmaamisesta. Osaavat kyllä tehokkaasti ottaa koko tilasta ilon irti. Onni on oma piha, mutta kylläpä ne silti niistä metsälenkeistä enemmän nauttivat - niitä siis unohtamatta :)
Kallinkankaalla en ole käynyt treenamassa aikoihin, viimeksi kaksi viikkoa sitten. Omalla kentällä pari kertaa viikkoon, Foxyn kanssa hakenut vauhtia ja kivaa tekemistä ja olemista, vähän sitä sellaista samaa, mitä meillä oli joskus silloin aivan alkuaikoina :) samalla jankataan kontakteja ja jonkin verran heikkouksiakin, kuten "hypyn jälkeistä elämää" tiukkoja käännöksiä, niistoja ja sen sellaista, missä meille on ruukannut tulla kieltoja ja myös takaisin hyppäämistä. Lisan kanssa juostaan kontakteja ja koetetaan muuten vaan opetella vähän radanlukutaitoa.
Päästiin oman seuran SM-minijoukkueeseen varakoirakoksi Foxyn kanssa, todennäköisimmin myös sellaisiksi jääden. Ilmoittauduin juuri perjantain iltakisoihin Jyväskylään, molempiin startteihin. Mutta onpa vain kiva jos ja kun päästään koko viikonloppu rauhassa seuraamaan SM:ejä :) Niin, ettei jo sunnuntaina tarvitsisi lähteä kotimatkalle, kuten viimevuonna.
Eilen käväistiin hyvin (liian) nopsaan katsomassa Torniossa agilitykisoja, kisaamassa kun oli parsoneitakin ainakin kaksinkertainen määrä normaalista :D kun paikalla olivat mm. Kleni, Tilly ja Aino ja Pellostakin Ari Wilmerin kera :) vaan kyllä kolmen koiran kanssa jo riittää yhdelle ihmiselle juoksemista o_O Itse kun jo kauhistelen, että joskus pitäisi kahden kanssa jaksaa. Hohh... No, Klenihän siellä oli sitten takonutkin pari upeaa nollaa, itse ehdittiin näkemään vain se ei niin menestyksekäs rata ja sitten pitikin jo lähteä. Tuloksia ei vielä tälle päivää näykään (FB:ssäkään) ja tänään Marjaanankin koirat olisivat olleet mukana mittelöissä... jotain odotettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti