Tässä tämä rata. Sen laittaminen vain jäi, FB:ssä ehdin sen julkaista maanantaina ennen puolen päivän tapahtumia ja sitten en olekaan asialle ajatusta uhrannut. Kovasti kaiken maailman treeni- ja agilityasiat silti mielessä on pyörineet, sehän se oli meidän juttu Foxyn kanssa, jolloin Foxy oli onnensa kukkuloilla, minun kanssa harrastaen. Laumassa elo oli sille vähän sellaista pakkopullaa, ei se siitä enää niin osannut nauttia arvokkaana rouvana, vaan emännän ja isännän kanssa yhdessä oleminen oli parasta.
Lisalle pitää varata aika lonkka-, selkä- sun muihin kuvauksiin nyt kun kisataival kerran on lopulta alkamassa ja treenaamaankin varmaan tässä joskus aletaan ihan oikeasti. Muutenkin pitänee tutkituttaa sitä, varsinkin tuo suun seutu, jota en hampaita pesemälläkään saa pysymään puhtaana - hajunsa puolesta. Iso hoivavietti on nyt kohdistunut tuohon pieneen kirjavaan otukseen ja sitä tulee tarkkailtua kovasti eri näkökulmasta nyt, kun sen "perustuskivi" on poissa. Foxy on aina kuulunut sen elämään 8 viikkoisesta lähtien ja kyllä siitä reppanasta näkee, että jokin on nyt senkin mielestä pielessä. Sylissä istuisi koko ajan ja sen verran olen heltynytkin, että Lisa on saanut nukkua yöt minun ja Ilsen vieressä. Osittain ihan itsenikin takia ja myös siksi, ettei Lukas varsinkaan ensimmäisinä öinä oikein jättänyt sitä rauhaan. Eikä Lisa ole oikein koskaan oppinut olemaan yksin.
Odotan vastahakoisesti kotiinpaluuta. Pelottaa mitä järki ja tunteet sitten sanoo, kun kotona elääkin enää vain kaksi pientä valkoista.
Silmät kyynelissä katselin teidän menoa ja lueskelin blogia aikaisemmiltakin vuosilta.
VastaaPoistaVoimia sinulle Lotta!