Foxy jäi eilen auton alle tai sen tönäisemäksi. Juoksi vielä onnettomuuden jälkeen luokseni vaivalloisin askelin ja lääkäriinkin asti sen vein vielä toivoa rinnassani, mutta sinne päättyi rakkaan kaverin taival.
Suru on suunnaton ja ikävä jäytää. Lisa on onneksi minulla täällä lohtuna. Se painaa vain kuonoaan tiukemmin kiinni kasvoihini, kun haen siltä tukea kurjana hetkenä.
Miten tämä saattoi mennä näin? Voi missä olet nyt ystävä...
Ei voi olla totta, kuinka ikävää :(
VastaaPoistaFoxyn kaunista hymyä kaivaten <3
Sanna, Jari ja Rolle
Voi ei! Voimia! Meilläkin Tuikku jäi kerran auton töytäisemäksi, mutta onneksi selvisimme silloin säikähdyksellä. En koskaan unohda silti miltä se tuntui, koko maailma pysähtyi. T. Katri ja Tuikku ja Remu
VastaaPoistaEn voi ymmärtää että täytyi käydä näin...Onneksi sinulla on Lisa lohduttamassa suuren surun keskellä ja teistä on lohtua toisillenne. Elämän polut ovat arvaamattomia ja ei niitä voi ymmärtää. Foxylla oli onnellinen elämä jonka se sai jakaa rakkaidensa kanssa, voimahalauksia..
VastaaPoistaTodella surullinen uutinen. Voimia. T. Merja ja Bosse
VastaaPoistaVoi ei, paljon voimia teille surunne keskellä! Foxy sai varmasti elää koko elämänsä täysillä ja nauttia kaikin rinnoin. :)
VastaaPoistaVieläkin tää itkuttaa, elämä on vaan välillä niin hurjan epäreilua.
VastaaPoistaVoimia teille. Foxy on nyt iltataivaan kirkkain tähti <3