Otettiin tänään kurakelikontakteja :) Parempi sekin kuin pakkasella... Lisa ei tunnetusti hihku riemusta vesikelillä, mutta ihan reippaasti se teki ja tiheään tarjosi oikeaa asentoa.
Otin tällä kertaa naksulla ja johan alkoi selkeästi koiralle valkenemaan mitä siltä haluan! Nyt se alkoi siis ihan itsenäisesti, joskin täysin ilman hoppua hakemaan alastuloa alas asti, vaikka itse seisoin sinnillä metrin taka-alalla liikahtamattakaan. Tuo liikkumattomuus alkanee olla Lisalle jo vinkki siitä että "pieleen menee - keksi jotain muuta!" Joten kun namia, naksua tai kehua ei herunut, se lopulta aina haki oikean asennon puomin päässä ja vielä katse kiinnittyneenä namikuppiin. Namikuppiin alkaa olla tosin jo sen verran ehdollistunut, että jos sitä ei ole, niin vapautuskäsky ei toimi kovin tehokkaasti. Tai miksi se toimisikaan. No, jossain vaiheessa voinee alkaa häivyttämään etupalkkaa hypyn, putken tms. taakse.
Minusta Lisalla on jo aika hyvin hallussa oikea asento, joten otettiinkin tänään jo seuraavaa vaihetta, eli lähetystä kontaktille puomin sivusta, siten että koira etenee itse 2on2offiin. Ja tuossa tosiaan Lisa ensin monesti vain eteni pikkumatkan, ihan vauhdikkaastikin, mutta kun se huomasi, että jäin taakse niin se alkoi epäröimään ja jopa palasi takaisin päin. Mutta kun pysyin hiljaa takana, se asettui lopulta oikeaan asentoon, johon palkkasin koiran toiselle (ei ohjaajan puoleiselle) puolelle eteen. Palkkasin siitä, että sain kulkea kauaskin taakse niin että koira pysyi koko ajan oikeassa asennossa ja ohijuoksu harhautuksista, hämäyspalkkausta maahan tai namin / lelun nakkomista, tai vaihtoehtoisesti vain nopea vapautus kun koira katsoo etupalkkaa. Pikkuisen sipisin jo muutakin kuin itse vapautuskäskyä ja kehuakin kestää tietyllä äänen sävyllä ilman että koira irtoaa kupille, kunnes lopulta sillä oikealla käskyllä lupa lähteä.
Mutta että oli sellainen intoa luova treeni ja tästä on taas hyvä jatkaa. Jos tulee takapakkia niin tulee, siten palataan taas askel taaksepäin vähäksi aikaa. Se on kumma kun sitä muutenkin pitää aina mennä kiirehtimään asioissa joissa ei nimenomaan saisi. Ne on monesti niitä aikavievimpiä ja tylsimpiä treenejä tietenkin, mutta sitäkin tärkeämpiä. Ei kaikki voi kai agilityssakaan aina olla hurjan hauskaa, tärkeintä olisi kuitenkin, että koira ajattelee niin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti