Ollaan Lisan kanssa olosuhteiden pakosta (?) ja omasta poikkeuksellisesta innostuksesta ja jostain johtuen onnistuttu aika hyvin noudattamaan viime vuonna valmennusryhmälle suunnittelemaani kausisuunnitelmaa, jossa on peruskunto-, erikoistumis- ja palautumisjaksot. Mietin nyt tosin vielä, että todennäköisesti tulen muuttamaan suunnitelmaa tälle vuodelle yksijakoiseksi, kun se viime vuonna oli suunniteltu niin, että koko kaudelle mahtui kaksi huippujaksoa, eli kisahuiput tammikuun lopulle ja toinen arvokisakaudelle. Mutta sitä ei Foxyn kanssakaan noudatettu. Vuodesta 2014 (aik.) tulee muutoinkin helpommaksi tosissaan jaksottaa treenaaminen, kun kaikki arvokisat; SM-kisat ja MM-karsinnat, sekä agirotukin vielä, sattuvat kuukauden sisään jokainen, joten siihen on hyvä sitten jatkossa tähdätä se kovan kunnon kausi itselläkin, tai siis pyrkiä siihen :) Eli tällekin vuodelle pyrin sijoittamaan kisahuipun kesälle, jolloin olisi parhaimmat mahdollisuudet siis nappailla jo valmiiksi niitä nollia seuraavan vuoden arvokisoja varten. Ja jos lykky sattuu, että maajoukkuepaikka olisi tiedossa ;) niin siinä ehtisi vielä luoda sellaisen minikauden kesäkuulta lokakuulle perus- ja erikoistumisjaksoineen huippuna lokakuun alun kisat.
Nyt siis Lisan kanssa eletään "peruskuntokautta". Jäljessä olen ehkä oman kunnon kohottamisen puolesta. Eli juoksulenkkiä ja koiran kanssa "hippastelua" pitäisi harrastaa enempi. Elämään ei mahdu enää muuta liikuntamuotoa jota varten joutuisin matkustamaan kaupunkiin (lue: laittaa Esa lastenhoitoon yht. 4-5 illaksi viikossa..). Esimerkiksi tanssiminen kiinnostaisi kyllä ja edistäisi myös oman kropan hallintaa agilityssa, mutta kun ei niin ei... Jos ottaisi sen jonkun lisäharrastuksen sitten mukaan kuvioihin vaikka joskus 5 vuoden päästä. Ja kyllä minä kotona voin tanssia, sitähän ei kukaan estä ja niinhän minä teenkin :)
Lisa puolestaan voisi ehkä harrastaa enempi valvottua jumppaa, mutta se on kyllä jo ihan omasta takaa semmoinen jumppaaja, että mahtaa kaikki syvätkin lihakset olla päivittäin treenin alla, kun se kiipeilee minun selässäni ja loikkii sohvien käsinojille ja taiteilee piha-aidan päällä ja niin tietty, kisuaa Joren kanssa. Mutta kestävyyskuntoilu meiltä molemmilta puuttuu kokonaan, joka nimenomaan nostaisi sitä peruskuntoa oikeasti. Jos koettaisi aloittaa kevyesti ja käydä viikonloppuisin aina, vaikka molempina päivinä (mikäli ei kisoja) 1,5 - 2 tunnin lenkkejä koirien kanssa. Meillä hihnalenkitykset tapahtuvat siis nykyisin 2-3 kertaa päivässä 20-45 minuuttia per kerta johon sisältyy vapaana juoksua mikäli lenkki on kestoltaan vähintään 30min ja lisäksi päivittäiset juoksentelut pihassa, joka on sekin näillä kahdella hyvin tehokasta sekin :) Eli ei siinä mitään kestävyyttä tosiaan kasvateta ja vauhtia ja sekopäisyysgeenejä niillä on jo omasta takaa, mitä vain yllytetään siinä pihalla juoksentelussa.
Mutta joo, perusteiden harjoitteluun kuuluu siis myös kunnonkasvattamisen lisäksi koiran estevarmuus, joka meillä on vielä monilta osin aukkoinen (keinu, rengas, eteneminen, itsenäinen suorittaminen jne jne jne) Joten voisin varmaan huoletta ja tulenkin jatkamaan peruskautta ihan tuonne helmi-maaliskuulle asti, josta lähtien varsinainen erikoistuminen. Kyllä me jo nytkin välillä otetaan erikoistumiseen liittyvää treeniä ihan vain vaihtelunkin vuoksi, esim. tekniikkatreeniä radan yhteydessä, tosin varmaan nyt talvella tosiaan ratoja ei treenata kuin kisoissa (ev, viralliset) ja koulutuksissa. Muutoin siis vain ratapätkää uusilla kikoilla, vanhaa vahvistaen ja erityisesti vahvistaen yksittäisten esteiden suorittamista siihen pisteeseen joina ne näen omassa päässäni siinä vaiheessa, kun ollaan niissä valmiita.
Ja erikoistumiskausi sisältää siis runsaasti kisoja ja edelleen sitä kunnon kohottamista, tiimityön rakentamista huippunsa kunnes lopulta kuntohuippu sijoittuu sinne arvokisakaudelle ja päättyy kun palautumisjakso alkaa.
Tällainen on minun visioni sellaisesta tavoitteellisesta kisakaudesta. Saa nyt sitten nähdä, miten voidaan jatkossa toteuttaa hyvin alkanutta kautta ja kausisuunnitelmaa, treenata tavoitteellisesti ja järjestelmällisesti sekä ennen kaikkea tunnollisesti. Talvi ja kylmyys kun väistämättä tuovat haasteensa harjoitteluun, kun meillä ei ole lämmintä tilaa missä treenata, eikä lasten kanssa ole niin helppoa lähteä hallille autolla ajelemaan pakkaseen varautuen, kuin omalle pihalle ulos nyt vielä syksyn lämpimillä sadekeleillä.
Olen kuitenkin melko tyytyväinen pitkäpinnaisuuteeni Lisan kouluttamisen suhteen. Kisoja tosin ei ole ollut tarjollakaan, että ehkä siinä ainakin osasyy tämän kertaiseen maltillisuuteen, sinne sitä aina mennään pilamaan opittuja keskeneräisen koiran kansa, kuten Foxyn kanssakin usein kävi. Lisan kanssa ollaan myös heti tartuttu tarmokkaasti havaittuihin ongelmiin, kuten pujottelu ja puomilla eteneminen päätyyn asti. Keinu meillä on vielä vaiheessa... ja rengas. Niitä aletaan nyt jankuttamaan sitten hallilla kun keinu toimii enempi oikeanlaisesti kuin meidän pehmeällä ja äänettömällä nurmella ja rengasta saa ottaa kunnolla vedättämällä ja vaikeammista kulmista vauhdin kera.
Mutta sellaista kuivaa pohdintaa tällä kertaa, lähinnä vain omia ajatuksia selkiyttääkseni ja muistin virkistämiseksi.
Huomenna siis kisat. Lisalla valitettavasti ehtii varmaan alkaa juoksut ensi viikolla, että voivat jääd Pellon kisat vielä väliin. Saapi nyt nähdä.. toivottavasti ei tänään tai huomenna vielä sentään lurauttele ensimmäisiä pisaroita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti