SM-kisat Kirkkonummi

MUOKS, tärkein nimittäin unohtui; Minien SM2:ksi sijoittuivat Ville Pirisjoki ja parson Aino!!!! ISOT ONNITTELUT!

Jokseenkin raskas reissu takana päin, Esaa hymyilytti Oulussa, kun se mietti ensi vuoden SM:ejä, jonne lähdetään henkilöautolla, max. kahden koiran kanssa - kahdestaan - ja nukutaan hotellissa. Aikoi varata huoneen jo nyt. ;)

Ei vaan ole nuo agilitykisat pikkukersoja eikä niiden vanhempia varten niin, että lapset on mukana. Huhhei vaan! Itseasiassa kisapaikalla meni vielä ihan hyvin, mutta eipä siinä paljon kannattanut kisojen seuraamisesta haaveilla, siis kummankin - yhtä aikaa. Esan motto olikin, "kärsitään yhdessä kun ollaan yhdessä tultukin" joten mihinkään en saanut yksinkään livistää, paitsi lauantaina aamusta joukkuetta kannustamaan ja ehkä nippanappa jäähkälenkille. Lämmittelyt sain käydä Ossin kanssa ratastellen, heh.

Itse kisat sitten. Kerroin jo Ilselle mikä on kontaktimörkö ja miten se Lisaa tuli kisoissa pelottelemaan juuri alastuloilla, joka kerta. Paitsi keinulla. (Ehkä se mörkökin pelkää keinua) Eli molemmilla radoilla jotka viikonloppuna tehtiin, Lisa roiski kaikki kontaktit. Ehkä se koskikin aan kontaktille, mutta loikkasi siltikin ja puomit oli vaan yksinkertaisesti röyhkeät... Miten tässä nyt näin kävi, en tiedä, kyllähän se treeneissäkin niitä joskus harvoin roiskii tai oikeastaan yleensä vaan "tulee läpi" ja nyt se sitten vaan tapahtui kisoissa.

Siispä perjantain radalla ensin puomilta vitonen, siitä seurasi radan puolen välin jälkeen kömpelöt viennit aan alle olevaan putkeen (12) joka vaan meni pieleen kerta toisensa jälkeen kunnes lopulta Lisa valitsi sen Aan... Rata ei tullut kokonaisuudessaan videolle ja sekin vähä mikä tuli sisältää lähinnä sateenvarjoja, koska Esalla oli vähän hankaluuksia hanskata lapsia ja kuvaamista yhtä aikaa... Muutoin ihan hyvä rata ja ihan hyvä fiilis siitä jäi, vaikka kannoinkin Lisan Aalta asti maaliin.

Perjantai minien A-rata, kuva: Jukka Pätynen

Sama kuvio toistui valitettavasti joukkueradalla ja siitä tietenkin tuli vähän kurja fiilis, kun se oli kuitenkin se joukkue jota varten töitä tehtiin... Puomin roiskiminen johti tällä kertaa hylkyyn ja lisäksi Lisa ei saanut otettua rengasta, kun en vienyt tarpeeksi huolella. Jaksoin sinnillä kuitenkin painaa Aan alastulolle asti, johon Lisa ei taaskaan pysähtynyt, edes melkein, joten kannoin taas sen pois. Sekin harmitti. Ratapiirroksesssa tulokulma renkaalle on helpompi kuin se oli radalla, moni koira napsautti vitosen renkaalle viennistä.  No, mutta. Nyt vaan treenataan niitä kontakteja taas ja muistetaan ensi kerralla, jos ollaan jossainkin joukkueessa edes, ottaa se joukkueratasuorituskin ihan omana suorituksenamme eikä joukkueen tai seuran tai minkä tahansa muun tahon "omaisuutena", kun mehän siinä ollaan Lisan kanssa tekemässä sitä kivaa mistä tykätään, siltikkin. Ei saa masennella kisoissa!

Meidän ankkurirata, veljen kuvaamana "voi voi..." ;)

Minien joukkurata, kuva: Jukka Pätynen

Ja arvatkaas, enää muutama päivä ja penturintamalla pitäisi alkaa tapahtumaan. Pelottavaa ja ihanaa samalla kertaa. :)

Omat kisat myös häämöttää vajaan parin viikon päässä ja ilmo meni umpeen eilen, joten niitäkin on saanut taas enempi alkaa miettimään. Ilmoitin Lisankin, samoin kuin Torkkin kisoihin perjantaille, mutta kyllähän se siiheksi on ne juoksunsa ehtinyt aloittaa...