Pitkästä aikaa asettelin kentälle kolme hyppyä riviin ja aloin miettimään kuvioita. Tehdäkseni oloni ensin onnelliseksi aloitettiin takaakierroilla, koska niissä Lisa on hyvä ja minun ei tarttee olla just niin nappiin ajoituksen kanssa (tunnustan vielä, että pitkälti samanlaista treeniä tehtiin jo 18. päivä, joten vähän oli harjoiteltu jo...). Kun vaan tosiaan sijoittuu heti alkuunsa niin, että on tosissaan ajoissa, niin ei siinä mitään, kaikki sujuu kuin rasvattu.
Lisa kesti hienosti kepeillä taaksejäämisen ja sivuirtoamisen :) Käskytystä voisi koettaa jättää vähemmälle..
Mutta ne välistävedot sitten. Olen oikeastaan aina myöhässä. Jään jotenkin kattelemaan sitä hypyn suoritusta että en vaan todellakaan ajoissa ota haltuun uutta estettä varten vaan Lisa raukka joutuu viime tipassa kääntyilemään. Näitä samoja juttuja treenailtiin viime talvena hallilla vetämässäni koulutusryhmässä ja oikeasti kun siinä pitää rohjeta olla tosi röyhkeä, jos koira on nopea ja ottaa koira haltuun jo varmaan ennen kuin se alkaa hyppäämään edellistä hyppyä. Tai, niin Lisan kanssa. Välistävetojen kanssa taitaa suoritustapa vaihdella tosi paljon koirakosta riippuen. Usein Lisa vaan sinnillä (-)kiilto silmissään hakee seuraavan esteen liikkeen mukana takaa ja liikkuahan on aivan pakko, että ehtii ohjaamaan taas seuraavan. Hirveä dilemma.
Kas kun me ei käydä missään ulkopuolisella valmennuksessakaan, että sais tämmöisiin vinkkejä ja sen sitten kans huomaa... Ihan ite joutuu kaikki miettiä ja monesti tehdään vaan pitkän aikaa täysin väärin. Välistävedot on meillä olleet vähän semmoista harmaata aluetta aina... en meinaa niitä saada toimimaan Lisan kanssa niin, että ne olisivat jollain tapaa varmat. Foxy oikeastaan teki mitä pyydettiin tai se vaan hokas ne (tai sitten ei hokannu), Lisa taas odottaa ehkä jotain johdonmukaisuutta enemmän, että kuvio ja käskyt ja liike olisivat aina samat. Äh, vaikea selittää. Tai ehkä olen väärillä jäljillä muutenkin. Pyrkimyksenä olisi saada jatkuva, nopea liike lähellä tai kaukana hypyistä, ja vastakkaisella kädellä vetämällä ja käskyn ajoituksella saada koira kääntymään oikeista väleistä ja jos en ohjaa, niin se vaan etenee.
Mitenkäs se se meni se vanha sanonta; pennusta rutinoituneeksi agilitykoiraksi kestää n. 6 vuotta ja ohjaajasta agilityohjaajaksi toiset kuusi vuotta. Eli n. 12v harrastamisen jälkeen voisi olla mahdollisuuksia oikeasti osata jotain. Näin me tavikset siis. Onhan niitä ilmiömäisiä luonnonlahjakkuuksiakin joita voi vaan ihailla - sekä koirissa että ohjaajissa :) Mutta harvassa ne on. Minulla on nyt yhteensä takana n. 6 vuotta harrastamista, joten kuusi pitkää vuotta tässä olis vielä edessä. Tai ei ne pitkiä ole, vaan oikeastaan varmasti vaan ihania. Ja eihän Lisakaan ole kuin vasta 4,5v, nuori tyttö siis!
No nyt kun olen videon katsonut ainakin viisi kertaa läpi, alkaa vähitellen iskostua takaraivoon tuo oma myöhästely ja ehkä tästä jotain oppineena... Illalla kenttätreenit. Puhe oli ottaa Huittista, löytyisköhän Huittiselta välistävetoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti