Pureva tuuli

Ruma sää ja kylmä tuuli, mutta aattelin siltikin, kun aamupalat on matkustaneet vähän alemmas, viedä koirat kunnon lenkille. Kyllä näitä syksyisiä puhureita ja puut riisuvia tuulia on ollut minusta jo ihan riittämiin. Vaikka jos seuraava askel on lumi, niin tuulkoonsa sitten.

Anne kävi meillä eilen katsomassa pentuja, olemme nyt päättäneet, tai Esahan sen lopullisen päätöksen teki, että Turo saa jäädä meille, ja Allu lähtee sitten Tornioon Iineksen kaveriksi! :) Tuntuu jo vähän hurjalta ajatella, että joudutaan luopumaan kummastakaan... :( Mutta onneksi se ei mene kauas ja järjestän joka viikko pentutreenit täällä meillä, osallistumispakolla ;) No ei sentään, mutta treenaamaan saa kyllä tulla, isompien ja pienempienkin parsonien voimin! Illat vaan alkaa olla niin pimeitä, että treffit pitää järkätä varmaan viikolopulle, jos sattuu, että olisi joku kisaton viikonloppu vielä tulossa.

Vielä tuosta päätöksestä, kumpi meille jää... Allu olisi kylläkin se isänsä kopio ja kun Esa alunperin oli sitä vailla, Eikkaa siis ;) Mutta me ollaan kyllä läpeensä rakastuneita Foxyynkin ja jos sen saisi vähän itsevarmemmassa paketissa, mitä siis tältä pentueelta haettiinkin, niin avot! Ja Turo vaikuttaisi olevan juuri sitä. (haluaisin nimetä Turon Korpuksi... se näyttää minusta niin Korpulta! Esa ei oikein ole vielä innostunut ideasta...) Turo vaikuttaisi myös jalostuksellisesti miellyttävämmältä; koko, karva, väri ja rakenne. Olen miettinyt asian niin, että koska Annen koirasta tulee agilitykoira ja koska nämä ovat uroksia isohkon nartun (hintsu mini) ja normaalikokoisen (hintsu medi) uroksen jälkeen, tulee niistä kooltaan todennäköisesti medejä. Ja jos Turosta tulee medi, se saattaa hyvin päätyä olemaan se 36cm medi ja Allu taas ennemmin isompi medi. (joskin tämä kaikki on aivan arvauspeliä ja koko on varmempi vasta joskus siellä 8kk iässä ja senkin jälkeen lihakset tuo vielä lisää säkää.) Mutta että ennemmin kookas medi kuin hintsu medi. Esa taas aikoo keskittyä niihin muihin juttuihin, ellen minä sitten varasta siltä koiraa ;) joten koolla ei ole niin väliä, paitsi sitten ne jalostukselliset seikat ja silloin ennemmin liian pieni kuin liian iso.

Näin me ollaan päätelty tämä juttu. Tai minä.

Foxylla on tosiaan alkanut kunnonkohotus päivät, olen jo ilmoittanut sen ensimmäisiin treenehin, kun seuralle tulee ulkopuolinen kouluttaja 6. -7.11. Arvelin, että se olisi kevyt aloitus, sillä tunnetusti itse treeniaikaa per koirakko on koulutuksissa loppujen lopuksi melko vähän. Tavalliset ratatreenit hallilla ovat paljon kuluttavammat. Lisa pääsisi ensimmäiseen koulutukseensa sitten myös, CarinaT:n kanssa! :) Kouluttajiksi meille tulee Pure Agilityn Jonna ja Anttu. Ei sillä, että oltaisiin sinutteluväleissä :D Mutta noin ovat itsensä kotisivuillaan esitelleet.

Mutta nyt sinne lenkille, ei varmaan enää tule suolisolmua, vaikka vähän liian monta sämpylää söinkin.

Sydämen valtaajat

Pennut ovat tosiaan jo 5 viikkoisia. Kauhistus, kun aika menee nopeasti! On kyllä ollut mielettömän ihanaa kokea tällainenkin "äitiyden" riemu, näiden kahden kehittymistä on ollut upeaa seurata. Vastahan niitä sai olla kiskomassa Foxysta ulos ja ne oli pieniä limaisia rääpäleitä ja nyt ne on isoja, pörröisiä riiviöitä!

Foxy on hoitanut yksinhuoltajan työnsä esimerkillisesti, se on ollut hyvin omistautunut äiti ja selkeästi ylpeä pojistaan ja onhan niissä ylpeyden aihettakin!

Allu on pojista rämäpäisempi. Tällä tarkoitan sen rohkeutta ja hällä väliä -tyyliä. Se tulee ja menee, häntä on pystyssä olipa sitten uusi tai vanha juttu. Se ei pahemmin asioita mieti, mutta ei myöskään sitten ole ainakaan varautunut luonteeltaan. Se jakelee pusuja loputtomiin ja antaumuksella. Se myös syö antaumuksella ja on pojista isompi edelleen. Allulle tulee karkeakarva, olettaisin, sen pörröisen kuontalon perusteella. Pigmentti suussa ja nenässä on jo hyvä, luomien toivon vielä tummuvan. Foxy ojentaa herkemmin Allua kuin Turoa. Eilenkin heillä oli pitkät "keskustelut" nukkumaan menosta. Lopulta Foxy sai asiansa ymmärretyksi ja Allu kiipesi omaan petiin Turon seuraksi :D Vaan kylläpä äidillekin uskalletaan jo sanoa vastaan aika lujaa! Eri asia sitten, kannattaisiko... Allu nautiskelee paijailusta ja on mukavasti sylissä, oli se sitten vatsallaan tai selin. Allu vaikutti välillä pojista äänekkäämmältä, mutta se taisi johtua alussa vain siitä, että Allu oli innokkaammin tulossa tutkiskelemaan ja leikkimään kuin Turo, joka tunsi varmasti kotipesän turvallisemmaksi vaihtoehdoksi.

Turo on veljeään varautuneempi. Se mietiskelee ennenkuin tekee ja katsoo paremmaksi vetäytyä syrjempään esim. kun äiti pistää oikein kovat haukut vieraille. Se on paljon samanlainen sen suhteen kuin äitinsä oli pentuna, kun kävimme sitä ensi kertoja katsomassa, mutta ehkä vähän rohkeampi kuitenkin. Turolla on jo kova taistelutahto, murraukset kuuluu heti kun jokin haluttu lelu ei lähde hänen matkaansa tahtoessaan. Turo myös alistaa veljeään enempi kuin toisinpäin. Allu tosin ottaa nämä lähinnä leikillä vaikka välillä kisailu kuulostaa kehkeytyvän hyvinkin vakavaksi tahtojen taisteluksi! Turo on veljeään ketterämpi ja fiksummankin oloinen ehkä ;) kuin veljensä. Esimerkiksi tie omaan petiin löytyy sujuvammin. Turo on Allua rauhallisempi ja määrätietoisempi tai ainakin osaa useimmiten rauhoittua paremmin. Ulkomuodoltaan Turo on sutjakamman oloinen, joskin paljon varmasti vaikuttaa myös karvanlaatu, joka Turolla on huomattavasti sileämpi.

Molemmissa on valtavasti hyviä puolia ja molemmissa myös niitä "huonompia". Mutta koska molemmat ovat vielä niin pikkiriikkisiä, ympäristö ja uudet (tai vanhat) kodit muokkaavat niitä vielä niin valtavasti, että jäämme vain seurailemaan mitä niistä kaikista vaikutuksista ja luonteen ja rakenteen perimmäisistä olemuksista yhteen laitettuna ynnäytyy! :) Toivottavasti ja todennäköisesti, jos terveinä pysyvät, on molemmissa kuitenkin rutkasti harrastusainesta olipa laji mikä tahansa ja taatusti myös sydämenvaltausainesta :)

Puuhia

Longer Trip

To the woods :) And the dogs sure enjoyed quite as much as I did!

Rommi only closed his mouth to stare at the stick I held in hand - otherwise the going was too hot!

The weather was rather chilly, but the dogs kept themselves warm by running as much as they just could!

Even little mommy was with us, first time on an official Rommi-walk - i.e. very athletic going. Nevertheless, she kept up well, and she's allowed to come again with us next time :) Slowly gaining that racy, athletic look on her again.

Kuvapläjäys!

Hiljaisen viikon ja viikonlopunkin jälkeen vähän useampi kuva on varmasti tarpeen!

Tavoitteena oli otoksia pentujen nassuista, Turosta on vaikea saada kuvia, kun se ei malta aloillaan ollenkaan niin kauan kuin Allu... Pojilla on aikas erimalliset päät, molemmat ihania, mutta jännä nähdä kuinka malli muuttuu/säilyy iän myötä. Jotenkin tulee ihan mieleen Turon päänmallista sileäkarvainen, vaikkei muu karva oikein anna olettaa niin.. Sillä ei kuitenkaan ole vielä partaa tai muutenkaan naamakarvoja, kun vertaa veljeensä.

Allu löysi hauskan narumytyn, pääkuvat onnistuivat paljon paremmin sen kanssa touhutessa, kuin kädessä pitämällä :)

Turo ojensi Mollamaijaa.

Ja sen jälkeen Allua.

Ruokatauko... ne ei oikeasti ole vielä NOIN isoja! :0

Osaa ne vaan olla aika veikeitä... :D

MM-kisat

MM-kisat Saksassa on ohi. Parhaiten menestynyt suomalainen oli Jari sijoittuen toiseksi yksilökisoissa. Jari ja Frodo kuuluivat myös medi-joukkueeseen, joka voitti pronssia. Parson Kvido tsekeistä otti hopeaa mineissä, hauskaa sekin, vaikkei Suomen oma Nekku sijoituksille selvinnytkään.

Taso mineissä oli huikea - nopeita koiria on ollut paljon... Ensi vuonna pitänee harkita MM-kisaviikonlopun pyhittämistä kokonaan kisoille (jos ei vaan taas satu Ilsen synttäreiden aikaan.... :P Olisi niin hienoa tilata tuo live-stream paketti ja kutsua vaikka pari muuta agilityintoilijaa sitä tänne seuraamaan :) Oma kotikatsomo! Tänä vuonna se ei olisi synttärivierasmäärän takia edes onnistunut, mutta ehkä ensivuonna? Tänne blogiin voikin ilmoittautua innokkaat kotikatsoilijat :) Ehkä 5 - 7 mahtuisi olohuoneeseen mukavasti... loput lattialle ;) Niin, jos siis live-streamia on edes tarjolla.

CarinaT otti Lisan kanssa treeniä eilen illalla vieraiden lähdettyä. Ollaan suunniteltu, nyt kun Carinalla ei ole kisa- tai treenikoiraa, että kuljetaan talvi kimpassa treeneihin, Carina Lisan kanssa ja minä Foxyn kanssa. Katsotaan nyt sitten, saadaanko typykät kisakuntoon milloinka, olisi hauska päästä starttaamaan yhtä aikaa niiden kanssa. Foxyn kanssa otin aamulla pariin otteeseen keppejä, intoa sillä kyllä on, mutta kuntoa ei. Lisan kepit etenee melko hienosti, kontaktitreenit hitaasti. Toivotaan kovasti, että niihin pätisi sanonta hiljaa hyvä tulee, koska hiljaista menoa niiden kanssa on. Nyt saatiin suoritus oikeanlaiseksi Carinan avustuksella. Carina piti palloa ja Lisa syöksyy kontaktille pallon kiilto silmissä, pysäytys hihnan päähän, kehu ja vapautus pallolle. Katse koiralla koko ajan tiiviisti pallossa. Sama tavoite oli keppien kanssa. Treenata pitäisi vain himpun verran useammin noita kontakteja ja juuri tuolla tavalla.

Lupasin Allusta uuden kuvan paremmalla ajalla. Tässäpä se :) Pojat ottaa jo aika kiivastakin matsia keskenään, aika tasaväkisiä ovat luonteeltaan, mutta Turo ehkä himpun verran tulisempi vielä. Pienet hännät on niin täpäkästi pystyssä koko ajan, mitä ikinä vain sattuvatkaan touhuamaan!

Pönötystä

Turo oli hereillä ja minulla oli kuvaajaehdokkaita että päätin kuvauttaa sitä vähän :) Hienosti seisoikin jauhelihan avustuksella! Pennut ovat nyt 4 viikkoa ja 4 päivää vanhoja.

Allu taas oli juuri herännyt, jos edes oikein kunnolla herännyt, sillä se simahti käsiin heti uudestaan, kun nostin sen pöydältä pois, reppana, joten kuvat olivat myös sen mukaisia... :) Kokeillaan sen kanssa myöhemmin uudestaan paremmalla ajalla.

Foxy on ollut tiukalla linjalla muiden koirien kanssa tänä viikonloppuna, kun meillä on Ilsen synttäreiden takia ollut melko hulinat talossa. Vieraat ovat saaneet katsoa ja lulluttaa pentuja mielin määrin, mutta Lisaa on täytynyt kurittaa kahteenkin otteeseen vähän kovemmalla kädellä, eikä me olla nyt annettu muiden koirien olla irti alakerrassa ollenkaan, paitsi minun vanhempieni irlanninsetteri Lukas, joka ei muista koirista, saati pennuista piittaa.

Foxy kävi veljen kanssa vaunulenkillä päivällä, mutta oli ilmeisesti tuumannut, että reitti vei vähän turhan kauas, sillä veli soitteli kesken lenkin, että Foxy oli ottanut hatkat! Esa lähti sitä vastaan kylille ja pian se tulikin omin päin pihaan ja juoksi sisälle hurjasti hengästyneenä häntä heiluen kovasti! Ensin se tervehti kahvivieraat ja sitten nopsaan pennut tarkistamaan, jotka nukkua tuhuuttivat edelleen. Mikä lie viiraus, eipä tuo ole monesti kyllä lenkillä käynytkään vieraiden kanssa, mutta ehkäpä pennuilla oli aika iso osansa tässä kotiinpaluussa kuitenkin.