Jorpula

Jore ja Igsy olivat treeneissä mukana perjantaina.

Jore on käyttäytynyt mainiosti Lisan juoksujen jälkeen taas, joten se kyllä jälleen vahvistaa vain ajatustamme sen leikkauttamisesta. Ei jälkeäkään lenkkeilyä edeltävästä kiljumisesta ja puremisesta, se kuuntelee ja tottelee ja mikä erikoisinta - se hyväksyy sekä Esan että minut yhtä aikaa! Aiemmin se on siis vahvasti ollut vain yhden ihmisen koira, minä silloin kun olen kotona tai Esa, kun minä en ole kotona. Myös Carina oli sen paras ihminen silloin kun se oli hoidossa Carinan luona.

Mutta nyt se siis ihan vapaaehtoisesti työntyy myös Esan syliin häntä heiluen ja rapsutuksia kaivaten, tosin Esa ei edelleenkään voi "uhkailla" sitä edes katsomalla sinne päin, jonka Jore saattaa jälleen kokea ahdistavana, murista ja poistua.

Lasten kanssa ei ole ollut ongelmia myöskään, kun Jore saattoi keväällä ihan vain siitä, että Ilse tuli kahden metrin etäisyyteen siitä, varmuuden vuoksi mennä kiertelemään Ilseä ja näpsäistä. Nämä näpsimiset eivät satu, eikä Jore tee niitä aggressiiivisuuttaan, vaan komentelee Ilseä, eikä niistä yleensä koskaan ehdi Jorea huomattuaa. Sen lisäksi tästä osittain "pelkoaggressiivisesta" käyttäytymisestä ärähtämällä rankaiseminen vain yleensä pahentaa asiaa, jolloin Jore alkaa usein myös kyräilemään / murisemaan komentajalle.

Pahin mitä Joren käytös saa meillä aikaan on, että se loukkaa Ilseä kovasti :( Se ei saata oikein ymmärtää, miksi Jore ei pidä siitä.

Mutta on ollut mukava, kun nyt menee paremmin. Tyyntä myrskyn edellä ehkä, mutta nyt olisi ehkä hyvä aika leikkauttaa se, kun Igsyn juoksut eivät ole vielä alkaneet. Vaikka kyllä minua harmittaa. Joresta olisi voinut olla vaikka mihin ja niin komeakin vielä. Mutta eihän se sitä tiedä.

Jore oli mukana treeneissäkin perjantaina, otettiin muutamia hyppyjä ja kunhan vain annoin sen nauttia. :) Se on elämäniloisin kaveri jonka olen nähnyt, silloin kun sen on hyvä olla.

Oltiin pm:issä eilen, me ei Lisan kanssa oikein onnistuttu, mutta Arcticilaisilla meni taas upeasti!

PS. Ja koska syksyn suunnitelmat ovat jälleen muuttuneet, olen kaavaillut jopa näytelmähommia lokakuulle - kaikkea sitä!

Kontakti alkaa pelittää!

Tänä aamuna alkoi näkymään valoa tunnelin päässä kontaktin kanssa :) Siis katsekontaktin. Siis perusasennossa. Siis tokossa (anteeksi agilityjumala).

Ollaan siis nyt pari päivää naksuteltu siitä että se tulee sivulle kun minun kädet on missä sattuu ja palkkaa tulee myös katseen kohdistumisesta minun kasvoihini. Aluksi on pitänyt avustaa palkkakädellä rinnan tuntumassa, josta sen siirrän pois.

Nyt palkkailin siis ensin ihan vaan perusasennossa istumisesta ja siihen tulemisesta niin, että molemmat kädet ylhäällä sivuilla, vasemmassa namit, oikeassa naksu & namit ja palkkasin katseesta minuun. Vaihdoin sitten niin päin, että naksu oli vasemmassa ja namit oikeassa ja nami alkoi tulemaan vain oikeasta kädestä, kun Manu katsoo minuun ja se toimi! Se että se tuli myös perusasentoon, ilman että käsi on rinnalla oli siis huimaa edistystä myös ja se teki sen joka kerta. Ei nyt aina ihan suoraan heti ekasta, mutta kuitenkin haki sivulle tuloa eikä esim. maahan käskyä, jota se on testannut myös, kun ei ole oikein tiennyt mitä haluan, kun palkkakäsikinhän on ihan missä sattuu! Voihan olla, että nämä kaikki on ollut sen edellisessä elämässä aivan kunnossa, ja treenin puute on saanut sen vain unohtamaan ja se siksi hiffaa niin äkkiä. Tai sitten vaan siksi kun se on bc.

Mutta nyt siis seuruu hyvin hitaassa vauhdissa alkaa näyttää siltä kuin sen pitääkin, koiran lapa minun polven tuntumassa ja katse minun kasvoissa, minun kädet sivuilla. Naksu on nyt vasemmassa ja nami oikeassa. Palkkasin ensin jatkuvasti ja pidensin vähän palkkausväliä niin, että palkka tuli n. 6-10 askeleen välein.

Lisäksi treenattiin:

- Kaukokäskyjä n. 5 metrin päästä, maahan-istu-maahan. Nämä on hienoja ja ripeitä suorituksia. Näitä me tehdäänkin joka kerta, kun ne on niin kivoja... :) Ensi kerralla otan jo enempi etäisyyttä. Ja kun saisin sen seiso käskyn opetettua...

- Liikkeestä maahanmenoa, joka toimii vasta toisella käskyllä, mutta kun se hoksaa niin menee todella säpäkästi maahan, hyvä jos ei satuta itseään kiven murikoihin kun niin läsähtää! Pitänee reenata nurmella...

- Liikkeestä istumaan menoa, tämä oli ehkä aika hakusessa myös, mutta meni se toisella käskyllä.

Seiso käsky on siis meille vielä täyttä utopiaa ja mietin juuri, kuinka alan sitä treenaamaan että se toimii mahdollisimman hyvin eri tilanteissa (liikkeestä seiso, hypyn jälkeen seiso, kaukokäskyt jne). Sitä mietimme.

Ja loput namit meni siihen, kun treenisessio alkoi olla ohi ja aamuruoka siis liki syötynä, että naksuttelin sille nenäkosketuksesta ja kiitos sanaan yhdistämisestä. Tavoite tässä on siis, että kiitos sana tarkoittaa lelusta tms. luopumista minulle suoraan käteen. Tähän mennessä kiitos on tarkoittanut sitä että tiputa lelu suustasi. En tiedä miten tämä siirtymä tulee toimimaan, vai olisiko ollut järkevää ottaa kokonaan uusi sana tätä varten.

Mutta kaiken kaikkiaan tyytyväinen olen, jaksoin edetä tipuaskelilla, en turhautunut (tottis vaan niin helposti saa minut turhautumaan!) ja molemmat saatiin paljon palkkaa hyvin menneestä treenistä. Manu ruokansa ja minä hyvää mieltä :)

--

Lonkkani oli kipeytynyt yöllä :( Se ei toimi aivan normaalisti. Huomenna kisat, joten toivotaan, että tämä on ohimenevää.

Kuvia ja tottista

Manun kanssa ollaan nyt tehty treeniä pikkupikkuisissa osissa vähän joka päivä. Perusasentoa lähinnä, ja kuinka se pidetään, vaikka palkkauskäsi on sivulla (ai kamala....) Eikä meinaa onnistua, on kovasti vaikeaa. Manu on ehdollistunut käteen todella voimakkaasti, vaikka eihän me olla sitä edes paljon treenattu :( Joten pilkoin sitä paloihin niin, että se saa palkkaa kun katsoo minuun, käsien ollessa missä vain. Tarvitaan p a l j o n  t o i s t o j a . . .

Tämän vuoksi siis seuraamiset hajoaa, ja nimenomaan aina siihen etten pidäkään kättä rinnalla. Huomasinhan minä sen jo silloin Manun meille tullessa, miten hihnakäyttäytyminen on sievää niin kauan kuin palkkaa on odotettavissa (eli seurasi kättä ja sitä missä kädessä hihna on), siihen olisi pitänyt puuttua topakasti heti alkuunsa ja alkaa opettaa siitä pois... No mutta tuskinpa se myöhäistä on vieläkään! :) Tuntuu vain, että haluan opettaa kaiken moitteettomasti, eihän sitä tiedä, jos vaikka tottistelustakin innostuu aivan ja sitten harmittaa jos perusasiat onkin huonossa jamassa ja on antanut koiran tehdä "kunhan sinne päin".

--

Kennelliitolta odotellaan edelleen laskua, joten ei siis tuloksia edelleenkään!

Tässä muutamia kuvia elokuulta. Minusta tuntuu, että kamerani on vähän rikki, koska se ei ota enää niin tarkkoja kuvia kuin ennen, harmittaa tietenkin ja se syö myös vähän motivaatiota edes ottaa niitä kuvia...

Syksy pukee Lisaa :)

Viilenneet kelitkään eivät estä Manua uimasta :)

Näin syksyt saa kyytiä!

Tottisten päätteeksi seisontaa, Manu 22kk eli 1v 10kk.

LISA

Olet ihana Lisapieni!!

--

Pysy sellaisena kuin olet.

--

Katselin tuossa juuri tämän kesän ratoja ja toinen menee niin täysiä! :´) SM-kisoissakin vauhti oli aivan hurja, yksi nappisuoritus jopa minultakin siellä, ja muilla radoilla sitten sähläsin, mutta toinen menee just eikä melkein niin kuin pitää. Toivon vielä osaavani ohjatakin Lisaa sen ansaitsemalla tavalla, joskus sentään jo menee nappiin, mutta vähän useamminkin saisi mennä :)

Lisa pääsi treenailemaan rataa maanantaina, ja se meni lujaa ja hienosti silloinkin, minun pitäisi nyt vaan muistaa vielä jäädä kontakteilla taakse, muutoin ei onnistu, vaan Lisa roikii alas. Ja treeniä sitten ohijuoksuun täällä kotosalla ja omalla kentälläkin tietty.

Lisa on nyt lauantaina menossa kisaamaan kolme starttia, kaksi normia ja yksi joukkueessa. Ja vielä minä sen ilmoitin Tornion kisoihin 7.9. kolmeen starttiin. Ne jää nyt sitten viimeiseksi tälle syksyä, vaikka paljon ihania kisoja on tulossa - mutta menkää te muut Rovaniemelle ja Ouluun ja varsinkin sinne OKK:n uudelle hallille sitten :)

Toivotaan Lisalle vielä paria nollaa, niin ei jäisi yhtään stressiä nollista ensi kevääseen enää! :)

Lisan kanssa treenataan siis normaalisti nyt tulevan valeraskauden ajan, että pysyy pirteänä eikä vaivu masennukseen ja valeraskauden mentyä ohi arviolta joskus loka-marraskuussa sitten se sterilointi. Vähän jo kauhistuttaa, miten siinä käy. Siis siinä leikkauksen jälkeisessä elämässä. Toivottavasti hyvin. Kisataukoa on sen jälkeen tarkoitus pitää n. 3kk ja treenitaukoa n. 2-3kk. Eli kylmimpään aikaan sattuu kisatauotkin sopivasti. Harmillisesti kuitenkin Torkkin avajaiskisat jäänee starttailematta, jos valeraskaus kulkee entisiä uomiaan eikä aikaista itseään tai jää aiempaa lyhyemmäksi.

Leikkaus on siis ajoitettava kierron "matalaan" vaiheeseen, jolloin mitkään hormoonit eivät olisi pinnassa ja jäisi jotenkin "päälle", en tiedä onko ne vain uskomuksia, mutta sen verran varman päälle haluan ottaa, että en riskeeraa ja koetan varmistaa oikean ajankohdan leikkaukselle.

Mutta nyt me mennään vielä täysiä nämä kaksi viikonloppua ja nautitaan molemmat!! :)

Kiitos, naks ja nami

Manusta on nyt tullut minun ihan oma koira. Sen kunniaksi käytiin tekemässä treeniä.

Aloitettiin nenäkosketuksella tässä sisällä. Yhdistettiin sitä esineen pitämiseen suussa ja esineen noutamiseen avoimeen käteen.

En tiedä eteninkö liian nopeasti, toki jokainen toisto ei onnistunut ja valitettavasti Manu ehti lopulta pistää isommalla esineellä lekkeriksi sen sijaan että olisi antanut minulle. Olin tälle aamua jo antanut aamuruoan, joten ehkä ruokapalkka kävi jo vähän tylsäksikin.. Palkkasin kaikkien sääntöjen vastaisesti vielä kuivamuonalla.

Muistutus itselle: Lopuksi superpalkkana leikki, aamuruoan voisi jättää treenin yhteyteen.

Nyt se pötköttää tuossa jalkojen juuressa, kun rauhoittuminen ulkoa tullessa näin treenin jälkeen oli vaikeahkoa, eli hönttää ja murahtelee, haukahtelee ulkoa kuuluville äänille. Ilse tuli vielä ovelle useampaan otteeseen, joten Manu sai odottaa paikka-käskyllä, että kävin jututtamassa Ilseä ne pari kertaa. Vapautan sen sitten kun tuosta rauhoittuu kunnolla.

Ulkona harjoiteltiin luopumista lelusta sekä noutoa, jota ensin teki rallattelemalla, mutta naksutettaessa esineen nostamisesta alkoi hakeutumaan suoraan luokse ja minusta ainakin tuntui, että yhdisti sisällä opeteltua avointa kättä nenäkosketukseen, eli alkoi tarjoamaan lelua käteen. Manu siis monesti ei luovu ainakaan käteen ja jos luopuu, niin tiputtaa lelun maahan.

Aluksi esine oli liukas muovilelu, joka heti palkkattaessa leikkimällä irtosi otteestani, joten vaihdoin nyörileluun, jolla pystyi leikkimäänkin, mutta Manu vastaavasti kävi ehkä helpommin käteen kiinni, lelun sijasta.

Ongelmia:

- Manu tarttuu lelun sijasta käteen (lujaa)

- Manu tarttuu leluun ilman lupaa

- Manu ei luovu käskystä (kiitos) mikäli innostuu enemmän leikkimään

- Pureskelee lelua

- Ei tuo aina suoraan luokse vaan rallattelee

Plussaa

- On draivia :)

- Hakee innokkaasti

- Tekee motivoituneesti

- Palkkautuu sekä lelulla (taistelu) että namilla

Joten siinäpä noita on kerrakseen. Eikä siinä mitään, me harjoitellaan! Käsien haukkominen on vain ikävää ja nytkin vasemman käden keskisormi naarmuilla ja etusormi turvonnut. Auts.

Viimeiseksi otettiin seuruuta muutama askel ja sen jälkeen viimeinen kerta lelupalkkaa - kiitos, naks ja nami.

Lapset kiljuu ulkona ja Manu kuuntelee ja pötköttelee... Nyt pisti pään lattiaa vasten.

Pitää alkaa taas päivittämään treenikalenteriakin.

Uusi blogi

Perustin uuden blogin, sinne tulee joskus lisääkin asiaa: http://physicaldog.blogspot.se/

Mutta ei se siis tätä korvaa, kun ei liity omiin treeneihin, eikä kenneljuttuihin muutenkaan. Näille jutuille pitää olla ihan oma paikkansa, mutta nyt ei ehkä tarvitse enää paasata täällä noista asioista? ;) Lihaskuville sun muille on nimittäin lukijansa, koska kuuluvat blogin luetuimpien sivujen joukkoon, siksi siis tuo uusi paikka niille.

Ja on mulla jotain tykättävääkin :) https://www.facebook.com/koirahierontalotta?ref=hl

Saa riittää

Tämä kesälomastelu nimittäin. En ole oikein saanut aikaiseksi sitä ryhtiliikettä minkä pitäisi automaattisesti syntyä kun ilmat viilenevät. Siis koirankoulutuksellista ryhtiliikettä. Vähän siellä täällä treenailua vain, kun voisin hyvin kirmata ulos joka päivä tekemään jotain - joten miksi en sitä tee!! ArGH! NYT LÖRDE! Veljeni kutsui minua tuttavallisesti Lördeksi teini-iässä. Kaunista.

Lisalla alkaa pian valeraskaudetkin, joten nyt olisi vielä aikaa tovi kirmata pippurisen neidin kanssa ennen kuin se alkaa rajoittamaan liikkumisiaan ja kasvattaa tissejään. Joten nyt se ratapätkä tai muutama tuonne kentälle että saisi vähän intoa ja iloa tähän kotitreeniinkin. Tänään illalla onkin tiedossa ratatreeniä kentällä.

Manun kuvien tuloksetkin on toiveissa saada joskus tällä viikolla? Ensi viikolla viimeistään ja Joren ehkä jo huomenna, joten se taas sitten kertoo jatkosta heidän suhteensa.

Jorella on muuten trimmiprojektikin hyvällä mallilla taas, reilu puolet nypittynä - ikävimmät (Joren mielestä) jäljellä, eli pää, kaula, jalat, häntä ja vatsa. Selkä, kyljet ja takapuoli on jo ok mallilla - hyvä me! Heitin trimmiveitsen pois (tai siis, en löytänyt sitä) ja nypin pelkillä kumeilla, siten selviten ilman yhtään rakkoa kädessä. Jore ehti sellaiseksi äärettömän törkyiseksi lammaskoiraksi, hoitajakin minusta tarkkaili sitä sen karvaa siihen malliin, ettei sieltä seasta vain joitain eläjää löydä... Mutta se kannatti! Karva irtoaa melko hyvin (yleensä siis tosi tiukassa, vaikka olevinaan kypsää) ja pohjavillakin on jo valmiina! Joten Jorella oikeasti kestää sen karvan kypsyminen n. 8-10kk aiemmin ei pitäisi koskea. Ehkä olen nobody sanomaan mitään, mutta kertoo paljon minusta se, että se irtoaa ja koiralla on hyvä, tiivis, ei höttöinen pohjavilla siellä alla, kun monesti se pohjavilla on läpikuultava ja pehmeä.

Mutta jes. Tarkoituksena oli siis kirjata tähän treenitavoitteita tälläisiä syksylle. Tässäpä sellaisia:

LISA
- Keinutreeniä, vaihtelevasti omalla liikkeellä vaikeuttaen - sivu etäisyys, vedättäminen, leluhäiriöt
- Pujottelutreeniä (kun saisin kepitkin maahan taas, Ossi aina kiskoo ne pois), edessä leikkaukset
- Aa-treeniä... Hmm. Jotenkin...
- Puomitreeniä leluhäiriöillä ja korkeassa vireessä
- Kontakti-putkierottelua
- Itsenäistä irtoamista esteille, kun ohjaajan suunta on vastakkainen / poikkeava koiran suunnasta
- Loppusuorat!

MANU
- Puomitreeniä
- Keinutreeniä
- 2 + 2 kepit
- Hyppykuvioita
- Nenäkosketus

IGSY
- Nenäkosketus
- Noutaminen käteen?

JORE
- Nenäkosketus
- Noutaminen käteen