Eilen käytin tyttöjä uimassa, kun oltiin hiippailtu agilitykentällä, joo - Foxynkin kanssa, se sai mennä puomia, keppejä ja putkea ja voi vitsit kun sillä oli hauskaa :D Käveltiin sitten lähilammelle Ilse vaunuissa mukana. Heitin ensin kumipallon veteen ja sehän upposi. Jouduin heittämään kengät jalasta ja hakemaan sen itse. Heittelin sitä vielä muutaman kerran matalaan veteen ja tytöt sukelteli sitä hakemaan. Lopuksi heitin vielä kepin kauemmas veteen ja Lisa sitä lähti hakemaan. Foxy ei aina oikein keppien perään jaksa vaivautua, varsinkaan nyt sen jälkeen, kun se on astutettu. Meillä on lammella yksi tavallinen laituri ja toinen "irto"-laituri tai sellainen lautta, jolla voi seilata pitkin ja poikin. Se on usein teljetty laituriin kiinni tai sitten lojuu jossain siinä lähellä. Nyt se lojui siinä keskellä, parin metrin päässä rannasta. Rannassa syvenee sen verran nopeaan, että pikkuparsonin jalat ei yllä enää reippaan metrin päässä pohjaan, joten uimaan joutuu aika nopsaan.
Huomasin Lisan kääntyessä takaisin kepin kanssa, että se suuntaan suoraan lautalle. Tiesin jo ennestään Rommin ponnisteluista, ettei koira siihen oikein helpolla pääse ja koitin äänellä ja liikkeellä ohjata sitä uimaan rantaan asti. Se kuitenkin päätti koettaa nousta lautalle. Seurasin koko ajan vierestä sen ponnisteluja ja aika pian aloin miettimään josko pitäisi jo mennä nostamaan se ylös itse. Eikä se ylös omin avuin päässytkään vaan pää vajosi veden alle jo useamman kerran. Hätähän siinä tuli ja syöksyin sitten vaatteet päällä pikkulikkaa auttamaan ja nostin sen nopeasti lautalle johon se jäi haukkomaan henkeä ja näytti niin perin surkealta!! Otin sen vielä syliin ja kannoin rantaan. Häntä matalla palattiin kotiin, silti sen piti tapansa mukaan jokaisen laiturin kohdalla mennä rantaan ja odottaa, ettenkö heittäisi vielä toista keppiä :) ettei jäänyt kammoja. Totesin, että litimärät farkut jalassa on aika epämukava kävellä, joten heitin ne jalasta ja puin hameeksi Ilsen rattaiden sadesuojan. :) Kätevää!
Lisapienellehän tuota tuntuu sattuvan ja tapahtuvan. Tänään meillä oli vieraita ja sipsitarjoilua olkkarissa. Lisa vähän kuumakallena noiden ruokien perään, meni kukkoilemaan jotain Foxylle, mutta Foxypa vastasi takaisin. Ja siitä tuli rähinää. Esa hermostui heti alkuunsa, eikä nyt oikein voikaan antaa narttujen selvitellä välejään, kun Foxy on siunatussa tilassa, joten Lisa nostettiin niskavilloista ilmaan (ja se edelleen jatkoi Foxylle sylkemistään) niin pääsi suihkuun sekin. (Foxy kävi aiemmin päivällä suihkussa kakkareissujen päätteeksi...) Lisariepu. Se kyllä sen jälkeen osoitti selvästi, että tietää, kuka kaapin paikan päättää ja olin oikein kilttiä tyttöä Foxylle. Ei se muutoinkaan Foxya haasta, mutta kun sillä niin helposti nuo tunteet kuumenee ja menee todellisuuden taju sen siliän tien...
Tosin uskon myös sillä olevan nyt vaikutusta, että olen alkanut harrastamaan Lisan kanssa enempi. Toki se nostaa vähän ylös arvoasteikossa. Ajateltiin sitten palauttaa neitiä sen verran maanpinnalle, ettei se saa enää tulla sohvalle silloin kun me ihmiset tai Foxy ollaan siinä., muutakin paijailua yksinkertaisesti vähennetään nyt joksikin aikaa. Ei voida nyt alkaa vahtaamaan milloin Lisa taas keksii alkaa haastamaan Foxya, olipa siihen sitten syytä tai ei.
Huomasin Lisan kääntyessä takaisin kepin kanssa, että se suuntaan suoraan lautalle. Tiesin jo ennestään Rommin ponnisteluista, ettei koira siihen oikein helpolla pääse ja koitin äänellä ja liikkeellä ohjata sitä uimaan rantaan asti. Se kuitenkin päätti koettaa nousta lautalle. Seurasin koko ajan vierestä sen ponnisteluja ja aika pian aloin miettimään josko pitäisi jo mennä nostamaan se ylös itse. Eikä se ylös omin avuin päässytkään vaan pää vajosi veden alle jo useamman kerran. Hätähän siinä tuli ja syöksyin sitten vaatteet päällä pikkulikkaa auttamaan ja nostin sen nopeasti lautalle johon se jäi haukkomaan henkeä ja näytti niin perin surkealta!! Otin sen vielä syliin ja kannoin rantaan. Häntä matalla palattiin kotiin, silti sen piti tapansa mukaan jokaisen laiturin kohdalla mennä rantaan ja odottaa, ettenkö heittäisi vielä toista keppiä :) ettei jäänyt kammoja. Totesin, että litimärät farkut jalassa on aika epämukava kävellä, joten heitin ne jalasta ja puin hameeksi Ilsen rattaiden sadesuojan. :) Kätevää!
Lisapienellehän tuota tuntuu sattuvan ja tapahtuvan. Tänään meillä oli vieraita ja sipsitarjoilua olkkarissa. Lisa vähän kuumakallena noiden ruokien perään, meni kukkoilemaan jotain Foxylle, mutta Foxypa vastasi takaisin. Ja siitä tuli rähinää. Esa hermostui heti alkuunsa, eikä nyt oikein voikaan antaa narttujen selvitellä välejään, kun Foxy on siunatussa tilassa, joten Lisa nostettiin niskavilloista ilmaan (ja se edelleen jatkoi Foxylle sylkemistään) niin pääsi suihkuun sekin. (Foxy kävi aiemmin päivällä suihkussa kakkareissujen päätteeksi...) Lisariepu. Se kyllä sen jälkeen osoitti selvästi, että tietää, kuka kaapin paikan päättää ja olin oikein kilttiä tyttöä Foxylle. Ei se muutoinkaan Foxya haasta, mutta kun sillä niin helposti nuo tunteet kuumenee ja menee todellisuuden taju sen siliän tien...
Tosin uskon myös sillä olevan nyt vaikutusta, että olen alkanut harrastamaan Lisan kanssa enempi. Toki se nostaa vähän ylös arvoasteikossa. Ajateltiin sitten palauttaa neitiä sen verran maanpinnalle, ettei se saa enää tulla sohvalle silloin kun me ihmiset tai Foxy ollaan siinä., muutakin paijailua yksinkertaisesti vähennetään nyt joksikin aikaa. Ei voida nyt alkaa vahtaamaan milloin Lisa taas keksii alkaa haastamaan Foxya, olipa siihen sitten syytä tai ei.
Voi ei, nytkös ne tytöt on siellä vähän ottanut yhteen =( meillä myös ruoka aiheuttaa Ninjalle monesti tunteiden kuumumista ja sohvalla pötköttely on kummaltakin kielletty (vain erikoisluvalla sallituua joinain filmi-iltoina). Kun aina kun toinen oli sohvalla niin monesti sitten irvisteltiin sille joka alhaalta sinne halus hypätä. Keittiössä tosin vielä tää sohva, jonka aion kiikuttaa muualle. Itsestäni on tuntunut tuo että jos toista paijaa enemmän ym. niin se vaan kuumentaa entisestään välejä ja saattaa aiheuttaa enemmän kismaa. Ja toinen voi kuvitella arvoasteikossa nousevansa ihmisten kanssa samalle tasolle...en tiedä sitten, jokainen koirahan on erilainen. Minä yritän nykyään joskus ihan hakemalla hakea kuumia tilanteita kun lapset ei oo läsnä, et jos jotain tulee niin osaan valmistautua ja puuttua asiaan. Esim. olen kokeillut nykyään et toinen saa odottaa vuoroaan esteiden rinnalla hihnatta kun toinen vetää agia tässä kotipihalla. Toistaiseksi ei rähinöitä vaikka ne joskus intoutuu painaan puomille peräkkäin!.. Semmosia ne on nää kuumakalle akat, ei koskaan tiä millon kiehuu yli =)
VastaaPoistaLisalla alkaa tuota ikää tulla nyt enempi, uskoisin, että vasta kahden vuoden jälkeen alkaa virallinen välien selvittely, nyt varsinkin, kun koitetaan estää etteivät kimppuun kävisi, kun Foxy kerran on tiineenä. Kerran Foxy palautti Lisan ruotuun juurikin tuolla kentällä, eikä siinä sen kummempaa tarvittu, nyt ei annettu mennä siihen asti.
VastaaPoistaRauhassa mennään :) Ei täällä tappeluita varsinaisesti odoteta, jos tarkkana on, niin pelkkä karjasu riittää kyllä hiljentämään kukkoilijat :) Foxy ei kotona koskaan aloita, se on Lisa joka aina kuumenee jostain.
Joo ne on nuo juniorit tommosia juntturoita, pitää kokeilla josko sais vähän sitä vanhempaa pieksettyä...
VastaaPoista