perjantai 23. tammikuuta 2015

Jälleen yksi lamppu syttyi! (tottislörinää)

Lähdettiin Manun kanssa eilen hallille tokoilemaan, kun aksatreenit on olleet peruttuina pakkasen vuoksi, enkä viitsi itsekseenkään lähteä hallille treenaamaan agilitya kun pakkasta oikeastikin on niin paljon ja kyllähän meidän pitää välillä jonnekin muuallekin päästä kuin omalle pihalle!! Ja mikäs sen parempaa kuin ohjatut tokot :)

Meillä on erillinen tokoryhmä joka tokoilee yleensä kerran viikkoon, se ei ole Arcticin toiminnan alainen. Ollaan Manun kanssa käyty tuossa ryhmässä nyt kahdesti. Ensimmäinen kerta oli kokeilu niin, että Manun bestis Svea oli mukana ja se oli aika hässäkkää, eikä voitu tokoilla yhtään... :/ Siitä on tosin jo aikaa, ja ne oli meidän ensimmäisiä yhteisiä hallikäyntejä yleensäkin. Mutta nyt kun ollaan jo touhuttu enempi yhdessä hallillakin ja kun ihanin Svea ei ollutkaan mukana, meillä meni tosi hyvin! Sain myös vinkkiä palkkaamisen ajoitukseen, joka oli oikeasti kullanarvoinen vinkki!!

Meillä oli suunnitteilla kunhan vain olla ja palkata Manua toivotusta käytöksestä. En vain oikein tiennyt mitä se oli, joten palkkasin sivulle tulosta niin että käteni heilui ja koira heilui ja vilkuili muualle ja välillä nousi ja istui taas ja kertakaikkisen sekavaa se meillä on ollut. On edelleen. Tai no, nyt tuli siihen muutos. Toivoakseni :)

Ensin piti odottaa että koira ottaa kontaktia perusasennossa ja tarvittaessa "annan palautetta" (meillä "ä-ä!"), mikäli Manu koettaa tökkiä palkkakättä tai vilkuilee muualle tai muutoin häslää. Anni auttoi naksuttelussa alkuun ja minä vain palkkasin, että sain oikean käsityksen siitä mitä minun tulisi koiraltani haluta. En saanut heilutella kättä, palkkasin hyvin pienellä liikkeellä ja vain toivotusta (kontakti kasvoihin perusasennossa) Ja eron huomasi silmänräpäyksessä! Manu alkoi vain tuijottamaan minun kasvojani (vaikken katsonutkaan siihen), välillä koetti hamuta, johon "ä-ä!" ja naks-palkka heti kun otti kontaktin taas. Sama "ä-ä" jos yritti tuijotella muualle. Vapautuksen jälkeenkin Manun olemus oli paljon levollisempi. Se myös näiden lyhyiden kontaktitreenien jälkeen meni kauniisti hihnassa, ohitteli muita ja oli muutenkin "helppo" ja rauhallinen.

Äkkiä se taas unohtikin vapaakäskyn saatuaan, mutta muisti heti kun otettiin perusasento ja vapaana ollessaankin muisti käyttäytyä paljon paremmin, välillä ainakin :) Samoin ulosmenot ja sisääntulot, joista ei meinannut alkuun tulla mitään "KUN-EI-MALTA-PITÄÄ-PÄÄSTÄ-SISÄLLE" ja haluan että se istuu, päästää minut ensin ovesta ja luvan kanssa saa kulkea vasta.

Mutta jees. Näitä treenejä vaan nyt sitten paljon lisää! Ja tätä voidaan tehdä aina ja joka paikassa, nyt kun olen itse hoksanut mitä pitää tehdä. Olen minä olevinani tehnyt juuri niin, mutta tajuamattani palkannut myös väärästä toiminnasta ja toiminut itse tosi rauhattomasti ja epäjohdonmukaisesti. Se naksu on tässä nyt tosi hyvä apu.

Käytiin kontakteilemassa tätä samaa siis hallissa muutamaan otteeseen muiden seurassa ja sitten käytiin vastavuoroisesti ulkoilemassa (3-4 tyttö koiraa oli kaverina treeneissä, pääosin oikein rauhallisia) ja lopuksi (ihanmielettömänhurjaaminulle: ) otettiin ryhmänä paikallaanmakuu!!! :D

Otettiin "kehääntulo" kisanomaisesti, eli ensin tuomarin tarkastus, joka jänskätti Manua aika paljon, heilutti kyllä häntää ja oli ystävällinen, mutta jännitti, hyppi välillä "tuomaria" vasten, mutta koetin namittaa ja kehua, ihan hyvin se meni, mutta tähän tarvitaan kuumeisesti harjoitusta!!! Pitää alkaa vaikka Esan kanssa kotona ja aina kun treeneissä vaan on joku joka voisi kopeltaa.

Sitten siirryttiin riviin omalle paikalle (piti olla 3m, mutta meillä etäisyyttä seuraavaan ehkä 4m, eikä koiraa toisella puolella), pian "tuomari" tuli ja testasi luoksepäästävyyden (taas pikkuisen jännätti, kun joku tulee sillä tavalla tykö, mutta onneksi sai namia ja kehuja) ja sen jälkeen tehtiin se paikallaanmakuu.

Manusta sekin oli selkeästi tosi jännää, ei pelottavaa, se katseli vähän ymmällään mutta hyvin virkeänä kaikkia sen vastapäätä seisovia ihmisiä ja minua vuorotellen (ei vilkaissutkaan muita koiria) ja kävinkin palkkaamassa sitä aika usein. Viimeisellä kerralla se nousi heti poistuessani, joten otettiin lopuksi vielä tarkemmin käskyä ja palkkauksen oikea-aikaisuutta, että saatiin se taas toimimaan halutulla tavalla.

Mutta jäipäs kyllä kertakaikkisen hyvä fiilis näistä treeneistä. Että tekisi oikeastaan mieli jatkaa :) Agilitya me voidaan hyvin tehdä itseksemme, mutta tottista ei osata. Ongelmaksi voi nyt koitua se, että Svean kanssa toimiminen ei onnistu, mutta katsellaan.



Halusin tallentaa tämän eilen tekemäni nuhruisen piiroksen jälkipolville, kun se on minusta vielä ihan hyvä, ja kuvaava, mutta olen aikeissa maalata sen päälle ja epäilen, että sitten siitä ei jää jälkipolville enää mitään.... ;) kuvassahan on tietenkin meidän Lisa, liekkö toissakesältä tai sitä edelliseltä, joltain kivikkoiselta rannalta Seskarössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti