Lisalle on ilmestynyt salaperäistä ihottumaa jalkoihin. Tai ei se varsinaisesti ole ihottumaa, vaan ärsyyntynyttä ihoa, kun tyttö nuolee ja kirputtaa jalkojaan. Ollaan alettu nyt hoitelemaan sitä pesulla ja voitelulla ja toivotaan että kutina tai mitä se ikinä onkin, lakkaisi ja mikä tärkeämpää, ei tulisi uudestaan. Mutta tärkeämpää vielä olisi voida selvittää mistä kutina johtuu jotta se asia voitaisiin korjata ensin. Varsinkin, jos tämä tästä nyt vielä uusii. :( Toivotaan, ettei se ainakaan olisi mitään allergiaa. Edelleen syötetään samaa ruokaa kuin mitä tyttö sai kasvattajalla, lisänä jauheliha ja rasvainen piimä.
Pennun elämää ei kutinat ole kuitenkaan mainittavasti haitanneet. :) Yhtä iloinen se on edelleen, ulkona olokin alkaa jo maistua ja mittaa on maanantaina suoritetussa mittauksessa todettu huimat 28 senttiä ja rapiat. :)
Makkarista kuului pussinrapinaa ja päätin mennä katsomaan mitä Lisa oikein touhuaa, sillä muut kaksi olivat tässä minun jaloissani, ovelle päästyäni typykkä hiippailee sängyn alta minun juhlakenkäni suussaan! Meillä on makkari nykyisin kiellettyä aluetta, edes Foxy ei pääse sänkyyn! :) Hyvin ovat tottuneet osaansa olkkarissa, tytöt nukkuvat sohvalla ja Rommi omassa nojatuolissaan.
Netistä luin jostain artikkelista joka käsitteli koirien selkävaivoja, että koiralta löytyy selästä sellainen kuoppamainen kohta, josta saa painaa reilustikin, jos selkä on terve. Foxy antaa painaa, Lisa myös jos malttaa ;) Mutta Rommi näykkäisee, painautuu maata vasten ja pyrkii pois. Niin, siis selässä on jotain vikaa. Kuinka sitäkin sitten lähtee selvittämään, ajattelin, että jos saisi käytettyä sen ensin hierojalla, sitten koettaa rauhoittaa lenkitystä niin ettei aina niitä älyttömiä revittelyjä heti alkuunsa, eli Rommi hihnassa. Se on viime aikoina myös terävöitynyt tosi paljon, haukkuu aivan olemattomia, kun muut ovat aivan rauhallisia ja tuijottelee ovelle, luimii korviaan. Osaa toisinaan edelleen rauhoittua, mutta tuo vahtiminen on todella pahentunut. Liikunnan määrä tai laatu ei ole lisääntynyt, eikä mielestämme mikään muukaan olennaisesti, paitsi että pentu on tullut taloon. Selkä on kyllä koiralla saattanut olla kipeä ties kuinka kauan. Mahdollistahan on jopa, että kaikki mikä Rommissa on Rommia, johtuukin kivusta; rauhattomuus, paineistuminen, komennus kohtaukset tai kun se ei osaa lopettaa... äh. En tiedä. En ole psykologi enkä lääkäri enkä mitään muutakaan ja kyllä Rommi varmasti meidän tuurilla ;) vaan on mitä on ja sen lisäksi sillä on selkä kipeä.
Mutta lähdemme kokeilemaan sillä hieronnalla ja liikunnan valvonnalla ja katsotaan onko paranemista nähtävissä.
Foxy sen sijaan on elämänsä kunnossa, kuten aina. Yltiörauhallinen ja pihalla monesti omissa oloissaan (Esaa ei välttämättä kuuntelekaan!) joten liekö jotain lievää valeraskautta ilmassa. Kunhan se ei liikaa vaikuttaisi kisoihin. Edelliset harkat ainakin meni plörinäksi. Totesin kyllä, että lelulla kiinnostuu paljon enemmän kuin namilla, joten leikkitreenejä harjoitellaan sitten tänäkin iltana. :)
Pennun elämää ei kutinat ole kuitenkaan mainittavasti haitanneet. :) Yhtä iloinen se on edelleen, ulkona olokin alkaa jo maistua ja mittaa on maanantaina suoritetussa mittauksessa todettu huimat 28 senttiä ja rapiat. :)
Makkarista kuului pussinrapinaa ja päätin mennä katsomaan mitä Lisa oikein touhuaa, sillä muut kaksi olivat tässä minun jaloissani, ovelle päästyäni typykkä hiippailee sängyn alta minun juhlakenkäni suussaan! Meillä on makkari nykyisin kiellettyä aluetta, edes Foxy ei pääse sänkyyn! :) Hyvin ovat tottuneet osaansa olkkarissa, tytöt nukkuvat sohvalla ja Rommi omassa nojatuolissaan.
Netistä luin jostain artikkelista joka käsitteli koirien selkävaivoja, että koiralta löytyy selästä sellainen kuoppamainen kohta, josta saa painaa reilustikin, jos selkä on terve. Foxy antaa painaa, Lisa myös jos malttaa ;) Mutta Rommi näykkäisee, painautuu maata vasten ja pyrkii pois. Niin, siis selässä on jotain vikaa. Kuinka sitäkin sitten lähtee selvittämään, ajattelin, että jos saisi käytettyä sen ensin hierojalla, sitten koettaa rauhoittaa lenkitystä niin ettei aina niitä älyttömiä revittelyjä heti alkuunsa, eli Rommi hihnassa. Se on viime aikoina myös terävöitynyt tosi paljon, haukkuu aivan olemattomia, kun muut ovat aivan rauhallisia ja tuijottelee ovelle, luimii korviaan. Osaa toisinaan edelleen rauhoittua, mutta tuo vahtiminen on todella pahentunut. Liikunnan määrä tai laatu ei ole lisääntynyt, eikä mielestämme mikään muukaan olennaisesti, paitsi että pentu on tullut taloon. Selkä on kyllä koiralla saattanut olla kipeä ties kuinka kauan. Mahdollistahan on jopa, että kaikki mikä Rommissa on Rommia, johtuukin kivusta; rauhattomuus, paineistuminen, komennus kohtaukset tai kun se ei osaa lopettaa... äh. En tiedä. En ole psykologi enkä lääkäri enkä mitään muutakaan ja kyllä Rommi varmasti meidän tuurilla ;) vaan on mitä on ja sen lisäksi sillä on selkä kipeä.
Mutta lähdemme kokeilemaan sillä hieronnalla ja liikunnan valvonnalla ja katsotaan onko paranemista nähtävissä.
Foxy sen sijaan on elämänsä kunnossa, kuten aina. Yltiörauhallinen ja pihalla monesti omissa oloissaan (Esaa ei välttämättä kuuntelekaan!) joten liekö jotain lievää valeraskautta ilmassa. Kunhan se ei liikaa vaikuttaisi kisoihin. Edelliset harkat ainakin meni plörinäksi. Totesin kyllä, että lelulla kiinnostuu paljon enemmän kuin namilla, joten leikkitreenejä harjoitellaan sitten tänäkin iltana. :)
Kuvauta se Rommin selkä. Sit osaavan fysioterapeutin hoitoon.
VastaaPoistaKuvausta kyllä ajattelin, mutta se menee keväämmälle. Fysioterapian mahdollisuuksista näillä korkeuksilla ei ole hajuakaan, liekö sellaista Oulussakaan tarjolla koirille, mutta pitää kysellä, jos vaikka hierojamme tietäisi.
VastaaPoistaVoi Rommia. Kipu voi saada aikaan kyllä kaikki nuo mitä tossa mainitsit. Meillähän Upi kiihdytti itse itseään aikoinaan ja kun aloitettiin rauhoitusharjoitukset, niin selvis että se oli kipee. Adrenaliinihan poistaa myös kipua. Yks vaihtoehto vois olla pieni rimadyl-kuuri. Jos "oireet" vähenee niin siitähän sen vois saada selville.
VastaaPoistaTodennäköistä on että pentu on aikaansaanu Rommissa muutoksia. Meillä ainakin tuntuu että Upi on välillä valppaampi, kun on uusi "alamainen" jota pitää kaitsea. Ehkä äijät tarvii enemmän aikaa uuden tulokkaan kanssa. Sulla on kyllä hyvä ote näissä koirahommissa, joten muista luottaa sun MUTU-tuntumaan!