Meillähän ei ole vara-avainta (ennen kuin haen sellaisia TÄNÄÄN kaupungista), koska oven lukitseminen on koko ajan toiminut munalukolla. Esa vaihtoi siihen uuden toimivan lukon vain pari viikkoa sitten ja siihen on olemassa vain yksi avain. No toki, kun tässä on reilut puoli vuotta jo asunut ja oven on voinut laittaa lukkoon vain ulkopuolelta, ei ole kamalasti tullut stressattua sen suhteen onko avain mukana vai ei.
Kerran ollaan sitten Esan kanssa lukittu itsemme ulos. Tai Esa lukitsi, minä olin viattomana tallihommissa. Esa sai oven vielä väkivalloin auki, ehjänä kyllä sillä karmit ei ole mitään huippunapakkaa laatua vaan antaa kivasti periksi (varkaille tiedoksi).
No, tänään sitten tein sen ihan itse. Ovihan ei mene lukkoon kuin oikein kunnolla tönäisemällä ja kun nappi on ylhäällä. Se oli jäänyt meiltä ylös toissapäivänä, kun olimme poissa kotoa ja olisi siis voinut mennä lukkoon ihan milloin vain tarpeeksi tönäistäessä, mutta teki sen vasta tänäaamuna. Esa on työmatkalla Kiirunassa, vara-avainta ei yksinkertaisesti ole olemassa ja talon avainten lisäksi tietenkin myös auton avaimet olivat sisällä. Jostain syystä puhelin oli taskussa, olin ulkona käyttämässä koiria aamupissalla, enkä tiedä miksi kannoin puhelinta, mutta kiitän onneani! Soitin Esalle joka soitti isälleen joka tuli puolen tunnin kuluttua avaamaan minulle oven. Lenkitin koiria sillä aikaa ja pistin sitten pienimmät autoon kevyt häkkiin (Rommi tulee siitä läpi) ja Rommin satulahuoneeseen ja aloin siivoilemaan tallia ettei tule vilu. Seppo tuli kuitenkin pian ja kävi heti oven kimppuun. Käytimme apuna lapiota ja hakkua joka toimitti sorkkaraudan virkaa. Kyllähän se taas auki saatiin, ovi on edelleen jotakuinkin ehjä, siis toimii ja olen juuri lähdössä kaupunkiin asioille, muun muassa teettämään muutaman avaimen lisää...
Aamu vähän venähti kun Sepon kanssa vielä kahviteltiin ja sen jälkeen vielä Katin kanssa joka sattui tulemaan ratsastamaan juuri kun olimme murtautumassa sisään. Kello on jo yksi vaikkei sen pitäisi olla kuin vasta yksitoista. :P
Sattuuhan sitä. :) Koirat olivat mielissään kun tuli vieraita. Rommi oppi jouluna että Sepon tullessa saa hyppiä sohville ihan miten sattuu ja tehdä mitä haluaa, kun Seppo ei sitä osaa kieltääkään. Aina kun silmä välttää niin se on taas sohvalla keikkumassa sylissä. Ja kun se osaisikin olla nätisti, ei kai siinä mitään, mutta kun ei se ole hetkeä aloillaan. Se on aika vaikea sylikoira ja rasittava. Lisalla ei ainakaan ole mitään kammoa isoja möreääänisiä miehiä kohtaan, pusutteli vain ihan onnessaan Foxyn kanssa. :)
Mutta nyt lähden asioille. Illalla meillä on ohjatut treenit pitkästä aikaa! :D
Kerran ollaan sitten Esan kanssa lukittu itsemme ulos. Tai Esa lukitsi, minä olin viattomana tallihommissa. Esa sai oven vielä väkivalloin auki, ehjänä kyllä sillä karmit ei ole mitään huippunapakkaa laatua vaan antaa kivasti periksi (varkaille tiedoksi).
No, tänään sitten tein sen ihan itse. Ovihan ei mene lukkoon kuin oikein kunnolla tönäisemällä ja kun nappi on ylhäällä. Se oli jäänyt meiltä ylös toissapäivänä, kun olimme poissa kotoa ja olisi siis voinut mennä lukkoon ihan milloin vain tarpeeksi tönäistäessä, mutta teki sen vasta tänäaamuna. Esa on työmatkalla Kiirunassa, vara-avainta ei yksinkertaisesti ole olemassa ja talon avainten lisäksi tietenkin myös auton avaimet olivat sisällä. Jostain syystä puhelin oli taskussa, olin ulkona käyttämässä koiria aamupissalla, enkä tiedä miksi kannoin puhelinta, mutta kiitän onneani! Soitin Esalle joka soitti isälleen joka tuli puolen tunnin kuluttua avaamaan minulle oven. Lenkitin koiria sillä aikaa ja pistin sitten pienimmät autoon kevyt häkkiin (Rommi tulee siitä läpi) ja Rommin satulahuoneeseen ja aloin siivoilemaan tallia ettei tule vilu. Seppo tuli kuitenkin pian ja kävi heti oven kimppuun. Käytimme apuna lapiota ja hakkua joka toimitti sorkkaraudan virkaa. Kyllähän se taas auki saatiin, ovi on edelleen jotakuinkin ehjä, siis toimii ja olen juuri lähdössä kaupunkiin asioille, muun muassa teettämään muutaman avaimen lisää...
Aamu vähän venähti kun Sepon kanssa vielä kahviteltiin ja sen jälkeen vielä Katin kanssa joka sattui tulemaan ratsastamaan juuri kun olimme murtautumassa sisään. Kello on jo yksi vaikkei sen pitäisi olla kuin vasta yksitoista. :P
Sattuuhan sitä. :) Koirat olivat mielissään kun tuli vieraita. Rommi oppi jouluna että Sepon tullessa saa hyppiä sohville ihan miten sattuu ja tehdä mitä haluaa, kun Seppo ei sitä osaa kieltääkään. Aina kun silmä välttää niin se on taas sohvalla keikkumassa sylissä. Ja kun se osaisikin olla nätisti, ei kai siinä mitään, mutta kun ei se ole hetkeä aloillaan. Se on aika vaikea sylikoira ja rasittava. Lisalla ei ainakaan ole mitään kammoa isoja möreääänisiä miehiä kohtaan, pusutteli vain ihan onnessaan Foxyn kanssa. :)
Mutta nyt lähden asioille. Illalla meillä on ohjatut treenit pitkästä aikaa! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti