Syyslenkki

Mamma päätti lähteä metsään. Koirat riviin ja menox!

















Siitä tulikin oikeastaan mustikanpoimintaretki. Mamma maisteli vain puolukoita, kun hänen makuunsa mustikat ovat jo vähän lötteröitä.
































Välillä mamma käski poseeraamaan





















Mutta sitten sai jatkaa natustelua.







































Rommi ei oikein tajunnut marjapuskien jujua, se vain nuuskutti oikein kovaäänisesti sammalikossa ja tyytyi lopulta syömään keppejä.






















Kunnes Lisa kuuli jotain. Ja sitten kuuli mammakin ja myös näki. Ja nappasi ensimmäisen kepukan maasta, nosti sen korkealle ilmaan ja lähti köntystämään takaisin kotiin päin. Eikä koirat voineet vastustaa, välillä kuulivatkin hyppimisen lomasta muutaman sanan, mutta kepin houkutus oli liian suuri. (oltiinkin ehditty olla metsässä jo ainakin 10 minuuttia, johan se riittää, kun on tuommoinen sääkin...)
















Koissut tyytyväisenä aitojen takana kepin kanssa. Tai lähinnä Rommi. Eipä ole vielä ihmisiä sattunut "meidän metsään" mutta taitaa tuo kurja mustikkatilanne saada ihmiset vaeltamaan pois tyypillisiltä poiminta-alueiltaan tänne meidänkin korpeen. Onneksi tilanteesta selvittiin ilman kohta(-usta)amista.

Touhuilua pitkästä aikaa

Tämä mamma kokeili vähän reippailla tänään ja käytiin mustikassa juupa juu, ehkä kourallinen niistä on syötäviä, mutta tulipa käytyä metsässä ;) Koirat tietenkin mukana, ne varmaan söi kaikki ne hyvät...

Reippailla saa nyt kun lääkäri lupasi, oman voinnin mukaan. En nyt ihan lupaa, että koko ajan oli ihan teräsmamma olo, mutta kun koirat oli niin innossaan niin pitihän sitä vähän...

Otin Foxyn kanssa pitkästä aikaa kontaktikapistusleikkejä, jopa vauhdin kanssa kepeiltä ja kontaktilta kepeille, ja pari nappisuoritusta saatiin siis radanomaisenakin. :) Kepit alkaa olla melko vauhdikasta menoa, itsenäistä suorittamista niissäkin harjoitellaan. Olis niiiiiin kiva päästä jo treenaamaan rataa... vaan olipa vaan aikamoista ähisemistä tuokin, kun välillä muutaman juoksuaskeleenkin otin.

Sitten otettiin Rommin kanssa tottista. Ihan vaan perus seuraamista, jossa se on tosi hyvä, niin voi palkata koko ajan. :D Se on Rommin kanssa tärkeää. Se osaa kääntymisetkin huipusti molempiin suuntiin ja koko ajan tapittaa silmiin. Istuu automaattisesti kun itse pysähtyy, mutta liikkeestä istumista, seisomista ja maahanmenoa meidän tulisi alkaa harjoittelemaan seuraavaksi. Luoksetulon se tekee nätisti sivulle - ja ihan oikeaan asentoon. :) Mamma on kyllä ylpeä. Kaikki riippuu ihan vain siitä miten korkealle sen motivaatio tottiksessa saadaan, voidaanko sitä kenties harrastaa Rommin kanssa joskus ihmisten ja lopulta koirienkin ilmoilla ja sitten ehkä, kuka tietää, kisahullu kun olen, käydä joskus kahden vuoden päästä ;) kokeissakin.

Lisan kanssa vaan heiluteltiin häntiä. Käytiin rohmuamassa nakkeja kepeillä ja kontaktilla . Ja heilutettiin häntiä :) Se osaa kyllä olla iloinen kun on nakkia tarjolla, ja muutenkin. :) Niin, meidän Lisalla alkaa agility alkeiskurssi nyt syksyllä. Ihanaa!!! :D

Niin. Ja kuten arvelin, pikkuneidistä kasvoi iso yhdessä yössä, kun se aamulla tiputteli ensimmäisiä juoksujaan. Foxyn perässä siis. Nyt saadaan sitten varoa tuon Rommin kanssa, ettei säikyttele pientä... Juoksupöksyt nimittäin haisee varmaan vielä aika varmoilta päiviltä Foxyn käytön jäljiltä, koska vain silloin Lisaa nuuskuttelee kun housut on jalassa. Onhan se toki "turvallinen kapistus" kun se on leikattu, mutta eipä täällä huvita mitään koirien ilotaloa alkaa pyörittämään. Rommi parka vain kun joutuu sitten eristetyksi vähän väliä. Toivotaan, että ensi kerralla tytöt hoksaa juoksuilla samoihin aikoihin.

Lisa the Cloun

Hehee, kennelliitossa ovat nimenneet Lisan uudelleen, Kelly Clownista tulikin Kelly Cloun... Ressukka!

Mutta tiedot ovat nyt vihdoin ja viimein päässeet perille jalostustietokantaankin ja päästään ilmoittamaan Lipsukka ensimmäisiin virallisiin näyttelyihin, tai no, näyttelyihin yleensäkin kun ei me olla edes mätsäreihin päästy :P

Niin ja tässä linkki! :)

Tässä on nyt sitten tälle vuodelle vielä vaihtoehtoina erkkari, messari, Jysky tahi Seinäjoki näyttelyt (tai ne KAIKKI!! muahahaa! Ei kerrota Esalle vielä... tai ehkä sillä jo himottaisi lähteä kokeilemaan meidän "uutta" letukkaa tienpäällä), kas, semmosia vähän pienempiä näyttelyitä ajattelin näin alkuun. Pikkasen sillä Lisalla saisi massaa olla enempi, mutta junnuhan se vasta on. Foxysta on huomannut myös valtavan terrierimäistymisen nyt ihan viimeisen puolen vuoden tai reilun aikana vasta, nyt sitä kehtaisi kuljettaa kehissä enempikin, joten jos Lissu kerran pääsee niin Foxy seuraa mukana. :) Joten toivotaan kovasti, että johonkin venyttäisiin.

Haaveena, joskin epämääräisenä sellaisena olisi sitten tietenkin osallistua kanssa parson agimestiksiin, ne vaan on taas pirhanan kaukana ja tuskin sattuisi samalle viikonlopulle Jyväskylänkään kanssa... Mutta haaveilla saa, jos vaikka päästäisiin syyslomareissulle silloin, olisipas se hauskaa vasta, tuskin päästään, mutta olisipas se vasta hauskaa :) Jos kattelis jo jotain mökkejä...

Miten niin voisi muka olla jotain parempaakin tekemistä?

Syksyltä tuoksuvat auringonsäteet

Metsätouhuja

Sunnuntaina vedettiin verijälkeä. Tarkoitus oli haettaa jälki isoilla koirilla vasta maanantaiaamuna, mutta yöllä oli aivan karmea myräkkä ja kaatosade, joten en sitten mennyt jäljelle enää ollenkaan seuraavana päivänä, ei nämä aivan niin projäljestäjiä sentään ole, turhautuisivat vielä vain.

Lisa sai käydä jäljellä jo samana päivänä. Pikkuisen sitä taisi jännittää veren haju ja se söikin vähän väliä mustikoita ja variksen marjoja mättäiltä. Ihan loppuun asti se jäljen kuitenkin meni (näin jälkeen päin ajateltuna taisi olla aika vaativa reitti ensikertalaiselle) ja kauriin jalka (niin, se jonka löysin hangelta viimekeväänä) oli ehkä maailman paras palkka! Sitä se kanniskeli sitten ylpeänä kotiin päin. Päivä oli kohtuu lämmin (lue: kuuma!) ja jalkaan oli muutama pikkuötökkä jo tiensä löytänyt.. No, meni vielä pakkaseen ötököineen päivineen, hyvin paketoituna tosin, yöks. Verta on purkissa vielä, pakkasessa sekin, nyt kun ilmatkin viilenee niin voidaan alkaa oikein urakalla jäljestämään. :) Tosin uusi jalka tarvittaisiin varmaan jossain vaiheessa.

Eilen kävin koirien kanssa marjassa ja Lisa löysi varastosta poimuria etsiessäni tennispallon. Sain sen riistettyä siltä metsälaidalla enkä jaksanut enää lähteä viemään sitä takaisin, joten laitoin sen parin metrin korkeuteen oksanhaarukkaan, niin ettei Rommi pääse siihen käsiksi. Rommihan on aivan käsittämätön pallohullu - siis aivan käsittämätön. Se jäi sinne puunjuurelle noin puoleksi tunniksi. Hyppi vasten, kiipesi läheisen vanhan likakaivon päälle n. metrin korkea ja arpoi sieltä uskaltaisiko hypätä.

Me tyttöjen kanssa kerättiin sillä aikaa mustikoita. Välillä kuului kovakin ryske kun oksia katkeili. Sain poimurin täyteen ja aloin keräämään vattuja, näin kun Rommi oli jo osittain luovuttanut ja seisoi kaivon kannella ja kyräili minua pää alhaalla. Kun lähdettiin vähän kauemmaksi pusikon taakse siitä, se luovutti ja tuli minun seuraan keräämään vattuja, eli tiputtamaan kaikki maahan. Kun sitä kielsi, se vain kiersi puskan toiselle puolelle ja oikein katsoi että entäs tästä? Saako tästä tulla? Ja kun pikkuisen edes liikahdin, se pinkaisi pakoon ja koetti taas uudelta taholta. Miten se voi olla tuommoinen? Jotain sillä pörrää tuolla korvien välissä niin, ettei se varmaan kuule, kun järki puhuu... tai mikä se nyt on koirilla, mikä tekee sen, että saa ne käyttäytymään fiksusti.

Tänään sataa vettä. Koiratkin vaan pötköttelee.

Foxy tahtoo oman perheen!

Foxy tykkää Rommista taas, oikein paljon. Rommi kyllä koettaa astuakin, mutta ei se kovin kauaa jaksa, vähän niinkuin unohtaa että mitähän tässä edes piti tehdä. Kyllä se silti on Foxysta jollain tavalla kiinnostunut, kun toinen koko ajan hinkkaa takapuolta sitä vasten ja on niiiiin mielin kielin. Niin se vain naisen mieli muuttuu... Vaan onkohan se ajattellut oikeasti ihan loppuun asti, että Rommi tosiaan olisi hyvä isä sen lapsille?

Lisa sitten koettaa aina mennä väliin kun ajattelee, että tässä on hirveät nujakat menossa ja ärisee ja murisee molemmille ja puree korvaa ja jalkaa ja niskaa - ihan hyvä että joku menee väliin ;) En oikein tiedä uskaltaako Foxya kieltääkään, kun se on vähän tuommoinen herkkis, että entäs sitten kun ja jos tulee oikeasti tilanne kun pitää astua ja se pelkää että kielletään. No juu, minähän en näistä astutushommista mitään tiedä ja voihan se olla, että vietit vie ennemmin silloin, aika vähän se tuntuu minua muutenkaan nyt kuuntelevan. Onneksi on "uroskoira" omassa pihassa, niin ei niin tee mieli lähteä maailmalle kun isä pennuille löytyy omasta takaa ;) Toivottavasti tämä leikkiastuminen ei nyt johda sitten siihen, että wannabe-rouva uskoo oikeasti olevansa tiineenä. Vaikka eihän meillä tässä mitään sen kummempia suunnitelmia ole, siinäpä uskoo.

Foxyn juoksut

Foxylla on juoksut alkaneet toissayönä. Sillä ei mitenkään huippusäännöllisesti tule ne, valitettavasti, väli on ollut tähän mennessä vajaat 6kk (edellinen väli) - 7,5kk (sitä edellinen väli) mutta jospas se tasottuisi tuohon jotakuinkin 6kk, helpottaisi jos astutusta meinaa miettiä jollekin ajankohdalle vuoden päästä. Mutta se edelleen hyvin mietinnässä, menisi ensinnäkin Ruotsin kennelliitolle, vaikka kasvattajakurssinkin ajattelin Suomen puolella käydä, urosvalinta on todella hankalaa ja sekin pitäisi olla hanskassa mielellään mahdollisimman pian, tai ainakin ne varteenotettavimmat! Ja toki on käytävä vielä silmätarkastuksessa ainakin Ruotsin puolella, sillä Ruotsin parsonklubin CK-bokeniin ei suomalaiset silmä- tai polvitulokset kelpaa...

Luonnetestiäkin kaavailin Foxylle ennen mahdollista pennutusta, mutta haluan sen vajaat 4 vuotta plakkariin ainakin, ellei sitten täällä jossain järjestettäisi MH-testi ensi kesänä. Foxylla alkaa kuitenkin kohta tuota ikää olla ensisynnyttjäksi, että vuosi tässä suurinpiirtein on aikaa sumplia asioita ja toivoa parasta kaikelta osin. Oon mie tässä tuota neitiä katellu ja tullu siihen tulokseen, että jos se sopiva mies löytyy niin pentuja saa tulla jos on tullakseen. Se on pysynyt terveenä, iloisena, hyvä luonteisena ja korvatkin jopa asettuneet pahemmista höröttelyistä. Kettua käydään sinnikkäästi katsomassa, koska suku on hyvä siinä mielessä, sekä mamman että papan puolelta löytyy tulta ja tappuraa ja toimivuutta myös.

Haluaisin kuitenkin jalostaa Foxylla erityisesti tuota erinomaisuutta agilityssä, mutta kattoo ny... siinä pitäisi osata ottaa huomioon jo kasa asioita, rakenne, luonne, vietikkyys... Enkä haluaisi katsoa sormien läpi hyvää turkkia ja muita ulkonäöllisiäkään asioita. Olisi niitä omia kasvatteja kiva sitten näyttelyissäkin nähdä, metsähommista puhumattakaan. Kaikkea ei toki voi saada, mutta jos edes puolet??

"Kunhan se on terve" niinhän sitä sanotaan omastakin lapsesta kun sitä odotetaan...

Muutama puuhastelukuva pihalta

Lisa on edelleen lihotuskuurilla, se saa samanlaisia annoksia kuin Rommi josta osa korvattu rasvaisella piimällä ja jauhelihalla ja missä se näkyy tarkalleen ottaen?? Tätä on jatkettu nyt jo muutama viikko.... Onkohan sillä matoja? (hoidettu tosin on...)

















Suipponokka! Lyhyt kuono-osa tosin tekee siitä vähän kivemman oloisen, kun on niin tottunut noihin partasuihin.
















Tässä onkin jo oikein kiva edustusotos päästä. Se on hyvin nätti nartun pää, sitä mieltä olen minä. No, pikkuisen korkeat korvat. :P
















Rommi taas vaihteeksi ominut kepin, kuinkas muutenkaan.
















"Jos vaikka putsais pyllyn ajankuluksi" Foxy ei nyt oikeastaan muuta tee - niin ja ärisee Rommille.





















Onhan se Rommin rinnalla hyvä pörhistellä ja olla niin olevinaan ;)
















"Jos mä laitan silmät oikein tiukasti kiinni, niin häviääkö tuo tuosta ja jättää kepin tähän?"
















Kokoeroja :D















"Kun ei näitä lehmienhommia täällä kukaan muukaan hoida..."





















"Ne luovutti... kuten aina, kjeh!"

Nuorten SM:it

Tuhlaajatyttö on palannut kotiin ja pääsi heti peuhaamaan muiden kanssa pihalle. :) Juoksut on ilmeisesti jossain vaiheessa alkamassa, kun niin meinaa Rommi kiukuttaa ja toisaalta, Rommi on kovin astumishaluinen... Niin, leikattu.

Foxy oli kuulema ollut tosi reipas tyttö reissussa.

















Kisat meni nyt hylyksi, mutta rata oli oikein näpsäkkä. Puomilta ei tullut virhettä, mutta suoritus ei kuitenkaan ollut se 2on-2off, mitä ollaan harjoiteltu, vaan Foxy pysähtyi kontaktille "ota" käskyyn, mitä olen tässä uudessa treenissä koettanut välttää. Ota käsky ei saa olla seis vaan se tarkoittaa "etu jalat maahan, takajalat kontaktille".

Ei tämä kisaaminen kesken harjoittelun ole hyväksi, mutta kokemuksena toki Foxyllekin korvaamaaton, olivat reissun päällä kuitenkin kolme yötä lähestulkoon ja vieraiden ihmisten seurassa - tai no, taisi siitä tulla aika Carinan koira, ettei se siellä yksin ole ollut ;) Ratavideo tässä:



Ihan turhaan Arctic ei reissuun lähtenyt, vaan pokaaleja tuli kolmelle koirakolle ja Kaisa ja Alma pokasivat minien ykkössijan! Onnea suomen mestarille!! :D Kuva koko porukasta:

















Foxy pääsi käymään PowerParkissakin ja tietenkin se sai poseerata vaikka sun missä kuvissa :D Hienoja otoksia Carina oli saanutkin otettu - tässä parhaimmistoa :)

Nätti tyttö





















The Junior Champion Ships are over and Foxy's come home with one more HYL (disqualified) in her scoreboard. (looks quite sad doesn't it...) It was a very nice and fluent course anyway and I was so sorry to hear about that extra obstacle she did leading to a wrong course - it was the tunnel, how else. You can see it on the video - even the judge raises his hand on his face when Foxy runs to the tunnel after the A-obstacle, it had been a clean and fast run until then. Oh, Foxy you...

But, there's always a next year :) And who knows, maybe next year she will have been competing in the real Finnish champion ships before the junior ones ;) (We're only lacking 10 zero results before next June.... - it CAN be done!)

Putkihan se siellä...

Voi meidän Poksia... Se oli mennyt ottamaan hylyn putkesta. :P Aalta suorat näkymät putkelle, vaikka seuraavaksi olisikin pitänyt mennä hyppy. Jäljellä olisi ollut enää kolme estettä, vauhti ollut huima ja puhdas rata takana - mutta ei edessä. Joten finaali jäi tytöiltä nyt kokematta. Ehkä ensi vuonna sitten! :)

Puomin kontakti oli kuitenkin ollut näpsäkkä ja toivottavasti saadaankin vielä videomateriaalia tänne blogiin laitettavaksi. Ollaan harkittu kolmen viikon päästä järjestettäviä PM-kisoja tässä meillä, kun noin hyvin on mennyt ja taas on tässä välissä kolme viikkoa aikaa treenata puomia, joten uskoisin, että se kävisi päinsä ja Carina saisi vielä kisata. :)

Käytiin tänään kastelemassa koiria Seskarössä, Rommista on tullut varsinainen vesipeto ja se olisi vedessä koko ajan hakemassa keppiä tai palloa. :) Liika on kuitenkin aina liikaa ja välillä pidettiin Rommia kiinni, että Lisakin sai hakea omaa kepukkaa, se hieman varovaisemmin uskaltautuu veteen, mutta menee kuitenkin ja muutaman uimaliikkeenkin teki aina tarvitessa. Rommihan sukeltaa jos päättelee kepin ollessa hukassa sen vajuneen pohjaan... hölmö!! :D Aika huvittava tapaus toisinaan.

Koirat ovat saaneet viettää tänään avoimien ovien päivää, kun piha on aidattu ja Rommi olikin sitten osoittanut mieltään tai tylsyyttään kaivamalla muutaman kuopan pihamaalle... onneksi siihen hiekkaiseen kohtaan. Mutta ei kovin hyvältä vaikuta. Tulisi talvi pian ja paljon lunta!!

Foxy neiti tulee kotiin sitten vasta tiistaina! Voi tätä ikävää... Vaikka paremminhan täällä vain kahden kanssa pärjää, kun Esakin taas aamusta lähtee.

Huominen

Foxyn ja Carinan ensimmäinen startti on huomenna puoli kahdentoista aikaan. Sitä odottaessa! Heidän luokassaan 14 - 17v mini2 kilpailee kolme muuta koirakkoa, joten mahdollisuudet jatkoon ovat oikein hyvät, jos saavat radalta hylkyä paremman, sillä kolme parasta pääsevät jatkoon. :) Toivotaan parasta, peukut pystyyn ja tsemppiä!

Esa oli tänään tomerana ja pisti aidan kasaan pihamaalle. Siellä on nyt muutama sata neliötä (? tai sitten arvioin ihan metsään!) aidattua tilaa juoksenneltavana ja tämä lähinnä sitä varten, että voi itse joskus oleskella rauhassa terassilla ilman vaaraa tielle tai naapuriin juoksevista koirista ja myös siksi, että oloni syksyn mittaan tullessa tukalammaksi puhumattakaan sen jälkeen kun vauva syntyy, on myös nopea tapa laittaa koirat hetkeksi jäähylle eikä sulkea niitä esim. toiseen huoneeseen. Minulle kun on siis määrätty lepoa vielä muutamaksi viikoksi ja sen jälkeen katsomme mitä tuleman pitää kun alan riuhtomaan ;) No ei sentään, en minä mitään ala riuhtomaan...

Täällä kotona on siis vain Lisa ja Rommi, osaa ne kahdestaan olla melko rauhallisia. Vaatii näköjään sen kolme, että on se ainainen hulabaloo menossa... tai mistä se lie johtuu? Pihallakin nuo kaksi lähinnä vain seisoskelevat. Omituisia parsoneita... Ehkä ne vain kaipaa Foxya niin kuin emäntänsäkin. :´(