Lähtö

"Nostaa hämärä jo verkkojaan ja varjot menee menojaan. Pian oves suljen, kuljen kauas pois. Kohta päivä nousee, vaalenee ja lähdön hetki lähenee, kun aamu saa, me jälleen erotaan. Siis suukko viel' viimeinen, vielä palaan, lupaan sen. Sano, että jaksat odottaa."

Yllä oleva ei liity mihinkään oikein mitenkään paitsi että laulun suomennos on nimetty: "Lähtö". Kyse on siis John Denverin biisistä Leaving On A Jetplane. Laulettiin tätä kuudennen luokan kevätjuhlassa, olipas se haikeaa.

Tänään siis lähdetään reissuun, ensin yöksi Sotkamoon ja viedään märkärupiset, silmätulehdukselliset lapset sinne (oikeasti kaikenmaailman tauteja sitä kokee näiden lasten (päiväkotien) kautta!!!) isovanhempien hoitoon. :) Perjantai aamuna sitten vasta Tampereen suuntiin.

Esa osti meille viime viikonloppuna auton, i s o n auton. Siis semmoisen että siinä on isompi sika- kuin ihmisosasto. Tai siis koira- ja ihmisosasto... Mutta siinä on vielä vähän laittamista (SOVVL). Meidän kaikki autot ovat SOVVL:ia. Mutta ajokunto on tällä kertaa moitteeton, siitä vaan puuttuu sisusta. Joten sillä siis suoritetaan tämä reissu, ja voisin antaa sille reissunimeksi vitipossu. Se on vähän possun näköinen.

Luonnossa vielä possumpi, mutta perille päästäessä kenties vähemmän vitinen

Mukaanhan meillä lähtevät ihan kaikki karvakuonot isosta pieneen, turkikkaasta turkittomaan, harrastuspelistä sohvaperunaan. Neljä häkkiä, ainakin, otetaan matkaan, että on mistä valita, kaksi menee kyllä aina yhteen. Ostin juuri eilen Lisalle ja Igsylle uudet Rukan kaulapannat, hienot on. Nyt enää Jorelta puuttuu oma samanlainen, mutta silläpä onkin Hunteri.

Reissuun pitää varata runsaasti pyyhkeitä ja sadevehkeitä joka lähtöön. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin koettaa sinnitellä kaiken märän kanssa. Paljon mukavempi on pysyä kuivana! Tai ainakin pyritään siihen. Sadetakkeja meillä vaan ei ole tarpeeksi, koirille siis... Lisalle joutaa muutenkin ottamaan toppatakin.

--

Lisan kanssa treenattiin pari päivää takaperin puomia omalla pihalla, uudella kisoista saadulla vinkusydämellä (Lisa rakastaa sitä, se on paksu, pehmeä ja vikisevä, ah). Se sieti jopa ohijuoksun ja lelun heittämisen yhtä aikaa. Vähän hirvittää miten meidän kisoissa käy. Koetan mahdollisuuksien mukaan antaa sen itse edetä ja vapauttaa nopeasti.

Otin treenin videollekin, mutta olen siinä yöleningissä, kauhtunut villapaita päällä ja juoksukengät jalassa, joten en laita sitä tänne. Meinasin kyllä, muokkasinkin sen. Ehkä se olisi saanut normaali enemmän katselukertoja.

Yksi toisto oli jopa 2,15s! Se oli hieno. Muut normaalilla etenemällä (2,3-2,7s). Mutta nyt vasta hoksasin mitata puomin pituuden ja se on vain 8,5m. Kisoissa puomien pituus vaihtelee 10-12m välillä. Tuokin "supernopea" puomin suoritus siis tekee Lisan etenemäksi vain 3,95m/s joka hädintuskin riittää kolmosluokkien arvokisaetenemäksi agiradalla. Tokikaan Lisa ei tuota vauhtia mene muilla rataosuuksilla, mutta kyllä se suoritusta hidastaa aivan tarpeeksi, jos vain kontaktitkin on tuollaiset.

Toiveissa oli vielä ottaa ratatreeni tällä viikolla sisältäen puomin, mutta se toive jäi toteutumatta. Vaan onhan meillä elämä aikaa. Ja huomennahan sitä saa taas sitä ratatreeniä.. vaikka astetta enempi tosissaan ollaankin.

--

Mutta näillä puhein kaikille kovasti onnea ja tsemppiä viikonlopun radoille!! Tehdään kisoista kivat ja pysytään hyvällä mielellä :)

--

Ja vähän vielä kesämieltä loppuun, vaikka keli ulkona juuri nyt onkin aivan muuta. Suokaa anteeksi kuvien rakeisuus, asetukset olivät vähän epäsopivat, ei siis syytä klikata isommaksi.

Rantarallia

Märkä, hiekkainen ja villiintynyt Manu