Agileiriltä

Rankan viikonlopun jälkeen kotiin pääsin n. 2.30 paikallista aikaa, eli paluumatkaan meni reilut 12h. Se oli ihan kiitettävä saavutus, kun mennessä tuhlailtiin aikaa niin, että matkaan kului 15 tuntia, tosin tottahan on, että me pysähdyttiin leirille mennessä kahdessa paikkaa kahvilla/syömässä, joten kyllähän siihen vähän eri tavalla kuluu, kuin huoltsikoilla.

Aamulla vielä jahkailin ja mietin otanko vaiko enkö ota Foxya mukaan, mutta otin kuitenkin. Tunnustan ja poden syyllisyyttä siitä, että se olisi kyllä pitänyt oikeasti jättää kotiin, sillä treeniradoilla ei ollut sen omaa vauhtia ollenkaan. Se ei kyllä ontunut ja vapaa-ajallakin oli aivan oma itsensä. Lauantaina vauhdista tosin vei suurimman puhdin se helle, sunnuntain rata oli jo vauhdikkaampi, mutta ei minusta ihan Foxyn vauhdikkaimmasta päästä kuitenkaan. Mutta tämmöisen ratkaisun tein. Ensi kerralla olen viisaampi. Nyt typykkä mennä revittelee lenkillä niinkuin viimeistä päivää vietäisiin, helle on täälläkin päässä lakannut ja sen huomaa myös koirien vireystasosta lenkillä :)

Kuvia olisi pitänyt ottaa huomattavasti enempi, se vähän harmittaa. Mennessä käytiin Kokkolassa tervehtimässä Ninjan kasvattaja Hannamaariaa ja hänen kahta länderiään. Saatiin pannaria massuun ja jatkettiin melko nopsaan matkaa. Kokkolaan oli meiltä n. 340km ja siitä Tampereelle suurinpiirtein sama matka. Tampereelle suunnattiin katsomaan Eikkaa ja Sisua, edellistä tosin enempi :) Pojat olivat tosi jämäköitä ja tomeria molemmat, Sisu ehkä vähän sosiaalisempi ja ihmishakuisempi, Eikka tykkäsi enemmän kulkea omia reittejään, mutta rauhoittui sekin pian rapsuteltavaksi. Urokset tulivat erinomaisesti toimeen keskenään, siinä niitä pystyi rapsuttelemaan molempia vieretysten vaikka meidän tytöt murisi tai napitti tiiviisti metrin päästä auton perälunkasta, pojat vain pusuttelivat toisiaan tai minua ja istuivat molemmat minun sylissä rapsuteltavana, välillä piti käydä heiluttamassa tytöille häntää. :)
















Yhteen ei koiria päästetty ollenkaan, kun meidän tytöt ei ole ollenkaan niin kivoja. Foxy pääsee sitten vasta kun aika on lähemmin tutustumaan Eikka-poikaan :) Se osaa olla aika tyrkky kun aika on oikea...

Tampereelta oli matkaa Kaarinaan vielä jonkin verran ja perille saavuttiin siellä joskus yhdentoista aikoihin, vähän sen jälkeen, kun navigaattori pyöritteli meitä tovin moottoritien rampeilla osaamatta päättää oikeaa. Tuorlan Majatalo tiluksineen oli todella kaunis ja viehättävä paikka - en ihmettele yhtään miksi leiri järjestetään vuosi vuodelta siellä. Harmittaa vain, kun se on niin kaukana täältä. Kyllä edes takainen matka Turkuun yhdeksi viikonlopuksi, edes kerran vuodessa, on todella työläs...





















































Nukkumaan pääsin puoli yhden aikaan, vaikkei uni aivan heti tullutkaan. Aamulla herätys oli melko aikainen ja onnistuttiin vähän myöhästymään leirin avauksestakin. Aamupäivät meillä olikin melko hässäkkää molempina päivinä, koirien vaunujen ja vauvan kanssa ehtiä sinne sun tänne ja sitten vielä rataantutustumiset ja treenit siihen päälle. No juu, jälkeen päin hoksattiin, että helpompi olisi ollut, jos oltaisiin molemmat oltu samassa treeniryhmässä, jolloin oltaisiin voitu tutustua yhtäaikaa samaan rataan ja sitten paikkailla jos jommalta kummalta olisi Sofian kaitsemisen takia jäänyt jokin kohta hiffaamatta. Mutta tämäkin tieto ensi kertaa varten takataskuun. :) me siis varta vasten itse toivottiin eri treeniryhmiä, mutta kyllähän se näinkin onnistui. Oltaisiin kyllä varmasti saatu hoitoapuakin heti pyydettäessä, mutta taidettiin olla aika huonoja pyytämäänkin.

Iltapäivästä lounaan jälkeen meille jäi kuitenkin mainiosti aikaa seurata toisen ratoja ja se olikin kivaa puuhaa. Päivän päätteeksi Janita ja Jaakko treenailivat radalla omien koiriensa kanssa. Ja kyllähän se Foxykin olis jo ne osannut ne radat silläviisiin yhtä hienosti. J&J:kin 0li kuitenkin kotoa lähtiessään treenanneet samoja juttuja, johan Janita sanokin, että nämä ohjauskuviot on meitä varten jo testattu parhaimmiksi ja nopeimmiksi tavoiksi ohjata. Ja olikinhan ne hyviä!

















Jos kouluttajista jotain sanoisin niin Janita koulutti enempi jämptisti ja tarkemmin ja tuumasi yleensä vain yhden tavan parhaimmaksi kussakin kohdassa ja muutenkin esitti asiansa niin, että tämä on "totuus", kun Jaakko taasen myönsi monen muunkin tavan toimivan ja painotti tietenkin sitä, että koirat on erilaisia. Jaakolla myös herkästi jutun aiheet laajeni ja rataantutustumisessa menikin muutama tovi, kun Janita katsoi kelloa vähän tarkempaan. Jaakko myönsikin, että hän tekee omat ratansa enemmän fiilispohjalta, itselleen kivoiksi ja Janita taas hioo kuviot ja kulmat tarkkaan ja tekee radoista ohjauksellisesti mahdollisimman monipuolisia. Jaakolta taas saattoi oikeat kysymykset esittäessaan saada irti jokseenkin henkilökohtaisempia neuvoja, tuntui ainakin, että Jaakko näki helposti koirakon vahvuudet ja heikkoudet.

Molemmat kouluttajat olivat kyllä, tietenkin ja tottakai, asiansa osaavia ja hyviä kouluttajia. Janitalta loppupalautteeksi sain tarkastella enemmän koiran linjoja ja omaa asettumista, jota yleensä kyllä koitan kovasti ajatella, mutta nytkin, kuten aina koulutuksessa, keskityn liikaa siihen oppimiseen ja tilanteeseen, että unohdan sen oman tavan ohjata. Jaakko taas huomasi minun kevyen ohjaustyylin, jota itse siis sanoisin keijuilemiseksi ja kehotti satsaamaan ohjaamisen enemmän terävyyttä, nyt kun oma ja koiran taso sen kestävät. Mutta miten minä saan siihen sen terävyyden? Kun olen tiennyt keijuilemisestani jo vuoden tai kahden päivät, enkä siltikään ole päässyt siitä eroon? Vai onko nyt vain käynyt niin, että olen tunnistanut ongelman, mutten olekaan lähtenyt edes yrittämään korjata sitä?? Ehkäpä niin. Nyt siis uudella asenteella ja keijuilut hiiteen!!

Leirillä ruoka oli hyvää, jotain ohjelmaakin siellä oli, mutta jotenkin me pystyttiin Marjaanan kanssa missaamaan kaikki muu paitsi illanvietto ja letun paisto. Eipä sillä, ei meillä minusta luppoaikaa siltikään ollut muulloin kuin illanviettoa odotellessa, kun muut olivat saunomassa.

















Telttakin me saatiin ihan itse pystyyn kentälle, vaikkei oltu koskaan ennen sitä koottu :) Olen oikein ylpeä meistä. Kotimatka alettin sunnuntaina neljän aikoihin ja suurinpiirtein koko matkan satoi vettä, enempi tai vähempi. Leirillä vettä satoi vain vähän lauantai-iltana treenien jälkeen ja ennen letun paistoa, muutoin lauantai oli lähinnä helteinen ja sunnuntai oikein mukava, pilvinen treenipäivä.

Lenkitystä sunnuntain ratojen jälkeen, Ninja ja Foxykin oli jo ihan kavereita :)




































































Ninja palaa kakkareissulta ;)
















Koiria olisi pitänyt tajuta ottaa mukaan niin paljon kuin auto kestää, kun kerran tuollaiseen koulutukseen on päässyt. Möllikoulutuskin kuului olevan oikein tasokasta, jonne Lisa olisi tietenkin kannattanut ottaa mukaan ja kun Marjaanallakin on kaksi kisaavaa koiraa niin tietenkin molemmat mukaan. No joo, nyt ei ehkä aika, tarmo tai tila aivan riittänyt, mutta ensi kerralla sitten, kun lähdetään asuntoautolla tai kahdella ;)

Kylläpä me Marjaanan kanssa ollaan jo suunniteltu, ettei ehkä ihan ensi vuonna mutta viimeistään seuraavana otetaan oma vuoro ja järjestetään leiri täällä pohjoisessa tai ainakin pohjoisempana, vai mitä??