Jopas tämä blogi on ollut vähäsanainen viimeaikoina :) Kai reissussa sen verran sitten kuitenkin rähjääntyi, että lepoa piti saada pitää, varsinkin kun juhannus piti juhlia melkein yhteen putkeen!
Nastolan reissu oli oikein mukava, yhtä mukava kuin viimeksikin. Ensi kerralla pidän huolen siitä, että pääsen itsekin testaamaan kisakenttiä, enkä jää vain sivusta seuraajaksi!! Sari sai pitää hauskaa Foxyn kanssa radalla, tai ehkä enempi toisin päin :D Perjantain radat jäivät vain yhteen, kun ilta tosiaan venyi pitkäksi. Tuolta yhdeltä radalta tuloksena 10, rimasta ja kiellosta persjätön vuoksi. Foxylla oli vauhti aika lailla nollassa lämpimän sään vuoksi, mutta se paikkasi hyvin edellisillan vauhdittomuutta seuraavan päivän joukkueradalla. Joukkueella oli alla tuloksena 10, hyl ja 5, joten Foxyn tuli saada tulos, että oltaisiin joukkueena sijoituttu (nollalla sijoitus olisi ollut 28. jos oikein muistan). Foxy ja Sari kuitenkin hylkäytyivät, ensin ohijuoksusta vitonen jonka perään heti seuraava este ja siitä Hyl. Radalta tuli myös kontaktivirheitä mm. lentokeinusta, mutta vauhtia siis piisasi ja Foxylla oli hauskaa ;) Kiitokse Sarille jälleen kerran ohjaamisesta!! Tällä kertaa ongelmat olivat taas vähän erit, kyllä tämä vaan kasvattaa omaa syyhyä päästä radalle taas, eikä tässä ehkä enää pitkästi tarvitsekaan odottaa. Ei tosin sillä, että vatsa olisi ihan heti katoamassakaan, kuukausi tai toista tässä mahtaa ainakin vielä mennä lyllertäessä :P
Lisa pääse tosiaan ihan ekka kertaa kisaamaan viikon päästä!! Olisi hurjan hauska päästä kentän laidalle seuraamaan edes toisena päivänä, mutta Esa mahtaa tahtoa keskittyä vessaremppaan jonka juhannuksena sai aloitettua. Jällivaaraan lähteminen kun kuitenkin tarkoittaisi koko päivän kestävää reissua. Foxy lähtee radalle Carinan kanssa, treenaamaankin heidän pitäisi ehtiä ennen sitä :( En halua toistaa lentokeinuja ja Aan kontaktivirheitä.
Koirien juhannus on mennyt vieraita paimentaessa, tai Joren oikeastaan, sille on tehnyt vähän tiukkaa kiljuvien ja juoksevien lasten kanssa. Häkkiään se puolustaa ja irti ollessaan näpsii varpaita, tai no, hyvin vähän, mutta välillä. Paremmin se silti onnistui niin, että Jore sai osallistua touhuiluun ja lapset koettivat olla mahdollisimman normaaleja, eikä iik iik, koira!! Toki se hyppi sohvalle ja syliin, mutta sellainen se on ;) Aggressiivisuutta ei havaittavissa näidenkään vieraiden kera - muutoin kuin häkistä käsin ehkä. Ulkonakin on ollut toimintaa joka puolella, naapurin lapsia juoksemassa tai koiria räksyttämässä aidan takana, joten kovin on ollut tekemistä (tai tekemättömyyttä, kun ulkona ei olla voitu pitää kun kaikkea pitää sitten paimentaa) meidän nuorella herralla. Hyvää treeniä kuitenkin, kun rauhoittuakin on osannut, viimeistään illalla ;)
Mutta nyt sain käskyn remonttireiskalta lähteä hakemaan hampparit lähikiskalta joten näin se on tehtävä.