Eilen järjestimme Laivakankaalla epäviralliset agilitykilpailut. Järjestelyt onnistui melko hyvin, vaikka vähän vaikeasti ehkä onkin toteutettavissa isommalle porukalle kisat meidän pienellä hallilla, mutta seuraavaa kertaa varten ollaan taas opittu vähän lisää ja voidaan miettiä miten järjestellä vielä eri tavalla, jos osallistujia vaikka tulisi enempikin. Tällä pikkuporukalla kaikki hoitui ilman ongelmia. Kiitos osallistuneille, kivaa oli!! :) Jos tosiaan vaikka tässä keväämmällä taas uudemman kerran sitten.
En ottanut omia koiria mukaan, koska pakkastakin oli ja tiesin, että stressaisin vain liikaa, jos joudun lähtemään lämmittelemään "kesken hommien" kun tunsin vähän liian suurta vastuuta koko homman pyörimisestä, vaikka hyvinpä varmaan olisivat ilman minun höösäämistäkin pärjänneet :D Kokeneempaa porukkaa kuitenkin kuin minä, heh. Mutta tytöt säästyivät nyt hallissa värjöttelyltä ja valitettavasti myös radalla vilistämiseltä, ehkä ensi kerralla sitten!
Marjaanalla oli iiiiihanainen Zelda mukana! Kun olisi hoksannut muutenkin, niin olisi voinut ottaa kameran mukaan ja koettaa kuvata koirakoita menossa ja muutenkin. Mutta no; ensi kerralla sitten! Mutta palatakseni vielä Zeldaan, se on ihanista, ihanin, pieni, veikeä ja villi otus!! :D Suunnitelmissa on nyt viikolla käväistä Marjaanan luona ja sitten viimeistään voisin sen kameran napata mukaan!
No, episten jälkeen hallilta lähtiessäni sitten auto käyttäytyi vähän kummasti ja paneeliin oli syttynyt ABS-valo. Tornion tien risteykseen (siis n. 200m hallin pihalta) ajelin konsultoiden Esaa puhelimessa (sen kokemuksella kun valo saattaa sammua, eli ABS-jarrut taas palata toimintaan, kun auton sammuttaa ja käynnistää uudelleen, mutta tehtyäni niin jo kolme kertaa soitin Esalle...) Takapääkään siinä ei oikein toiminut, liirasi herkästä ja pysähdyttyäni 7cm lumeen auraamattomalle tienpientareelle, en saanut autoa liikkumaan enää muulla kuin pakilla. Vaihdoin D:ltä käsivaihteille niin ykkösellä se sitten liikkui "normaalisti" mutta isolle tielle päästyäni oikealta takaa kuuluu kovaa "raahaamis" -ääntä ja yli 30km/h ei voinut ajaa, kun peräpää jo alkoi heittämään. Tien viereen en voinut siinä jättää, joten ajelin ensimmäiseen risteykseen ja puhelinkonsultaation ja renkaiden jälkien tutkiskelun jälkeen tulin siihen lopputulokseen että takarengas on lukossa ja Esa tuumasi, että käsijarru on varmaan jäätynyt kiinni.
Jäin odottamaan Esaa tulevaksi kotoa ja välillä testailin ajamalla pari metriä eteen ja taakse parkkeeramallani kevyenliikenteen väylällä. Viisi minuuttia ennen kuin Esa oli paikalla alkoi rengas taas pelittää... Sain kuitenkin varmuuden vuoksi ajaa mersulla kotiin ja Esa sai vähän "kouluttaa" opelia kotimatkalla, heh.
Ja vielä jotain mahtisuutista, saan vihdoin ja viimein aloittaa kauan haaveilemani ja hakemani koulutuksen koirahieronnan parissa :) Olen jo useampaan kertaan ollut hyväksytty opiskelijaksi, mutta tähän asti ovat perheasiat olleet vielä opintojen aloittamisen tiellä. Mutta maaliskuussa nyt sitten vihdoin! Hauskaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti