Koirasi on sitä mitä hän syö (-SIKA! Vaiko sittenkin nauta?)

Parson on terve rotu. En ole ihan varma, miten minä sen todistaisin, mutta jos vertailua aletaan tekemään, ottaen vertailukohteeksi mikä tahansa muu rotu, on parson kuitenkin aika vahvoilla. Saa toki kommentoida jos on erimieltä!

Rodun harrastajana ja kasvattajana on onnellisessa asemassa siksi, että rotua satunnaisesti vaivanneita kahta vakavaa perinnällistä sairautta, primääristä linssiluksaatiota ja myöhäisen iän ataksiaa varten on nyt olemassa geenitestit. Enää puuttuisi testi harmaakaihia varten, jota löytyy myös useissa linjoissa ja vastaisuudessahan voi olla, että tarvetta tulee jollekin muullekin vielä. Jos siis omistat koiran jolla on todettu perinnöllinen kaihi tai jonka jälkeläisellä tai sukulaisella on kaihi, edistä asiaa ja ota koirastasi näyte tutkimusta varten. Myös terveiden koirien näytteitä tarvitaan.

Rodun parissa toimii paljon aktiivisia, tunnollisia harrastajia sekä kasvattajia, joten terveystutkimustiheys on hyvä, erityisesti silmiä tutkitaan paljon ja terveysaste on mainio, pysyen 80% paremmalla puolella. Toivoisin tosin vielä enemmän vanhojen koirien tutkimista, samoin enemmän lonkkanivelten tutkimuksia - joskaan huonot lonkat eivät rotua ole vaivanneet, lähinnä siis siksi kaipaisinkin tuloksia, että voitaisiin todistaa se väite oikeaksi :) Samoin polvet tulisi tutkituttaa uudestaan vielä 3 vuoden iässä tai sen jälkeen jos ensimmäinen tutkimus on tehtykin nuorempana.

Kun puhun omien koiriemme "perusterveydestä" tai mitä sanaa lie olen käyttänyt, puhun sellaisesta normielämästä. Meidän koirilla ei ole muilla kuin Foxylla ollut mitään kroonista vaivaa, jonka takia olisi pitänyt lääkärissä juosta. Foxylla siis oli niitä silmätulehduksia / silmien punoitusta, johon en tosin edes lääkärin antamilla tipolla aina löytänyt apua, joten ei me lääkärissä niiden vuoksi "juostu"... Lisan anaalirauhasten oireilu on täysin itse hoidettavissa, joten en lue sitäkään sairaudeksi. Olemme selvinneet siis verrattain vähillä eläinlääkäri käynneillä, koirat ovat terveitä ja elämäniloisia, lääkärissä ollaan terveyteen liittyvien asioiden vuoksi käyty vain n. 2-3 kertaa vuodessa ja nekin monesti jonkin toisen terveystoimenpiteen yhteydessä, kuten rokotusten. Jore on ollut aina terve.

Olen kuullut jonkin verran parsoneista joilla on allergioita. Tätä olen sitten mietiskellyt ja pohdiskellut ja arvellut näin: Jos pentu saa heti kohdusta alken ja heti ensimmäisistä maitotilkoistaan lähtien monipuolisesti kaikenlaista ravintoa - tarkoittaen siis, että emä on monipuolisesti ruokittu sekä eläinperäisillä että kasvikunnantuotteilla, tottuu myös pennun elimistö siihen heti kohdusta alkaen. Ja kun on aika siirtyä kiinteälle ruoalle, tulee ruoan edelleen olla monipuolista ja laadukasta; lihaa, hapanmaitotuotteita ja vihanneksia sekä laajalti myös koiralle soveltuvia viljoja sopivassa suhteessa.

Koira ei ole aluperin lihansyöjä vaan sekasyöjä. Ne ovat alun alkaen ravinneet itsensä ihmisten jätteillä ja tarjoamalla ruoalla, siis ne susista ja muista villikoiralajeista koiriksi kesyyntyneet yksilöt, joista siis meidän koiramme ovat alunalkaen polveutuneet. Koiran vatsan tulisi periaatteessa aivan mainiosti kestää, no, melkeinpä mitä vain mitä ihminenkin syö ja senkin jälkeen, kun ihminen sitä ei enää syö... Tässä en tarkoita sitä, että koiralle tulisi kuitenkaan antaa kaikkea mitä ihminen syö, ihan vain siksi, että sille maistuu...  eikä varsinkaan pilaantunutta ruokaa.

Sama juttuhan ihmislapsiakin nykyisin vaivaa, pelätään niin paljon allergioita, ettei lapselle enää uskalleta antaa mitään. Ravinnon monipuolisuus on jo alunalkaen köyhää, puhumattakaan siitä, millä äiti on kenties itsensä elättänyt raskaus- ja imetysaikana?

Jatkossa omassa kasvatustyössä tulenkin tekemään eräänlaista "eksperimenttiä" mitä tulee koirien ruokintaan; monipuolista ruokaa tarkkaan laaditulla ruokavaliolla niin emälle kantoajasta lähtien ja kuin pennuillekin sitten kun kiinteän kokeiluja aletaan tekemään. Moni muukin kasvattaja on jo ruokkinut pentueensa raalla, erinomaisin tuloksin. Tähän myös kannustetaan tulevia pennunomistajia mahdollisuuksien mukaan eli jatkamaan raakaravinnolla, ainakin osittain. Siinä nimittäin säästää pitkälä tähtäimellä mitä tulee eläinlääkärin kuluihin; hampaat pysyvät puhtaana, suurimmalla osalla ei tule anaalirauhasongelmia, eikä pään tiehyetulehduksia, puhumattakaan siitä, että koira todella nauttii siitä mitä syö ja syö halukkaasti.

Kaiken kaikkiaan rotuvalintaani edelleen näin 6 vuoden jälkeenkin erittäin tyytyväinen. Harrastajat ovat avoimia, reippaita ja aktiivisia, rotuyhdistys tekee hyvää työtä ja aina parhaansa, avoimmuus on valttia ja sitä on havaittavissa koko ajan enemmän. Kiitos teille :)

Ja mitä avoimmuuteen tulee; kun itse avaa suunsa ensin, niin muutkin tekevät sen helpommin!