Sunnuntaiaamuna käytiin Lisan kanssa mutka hallilla ja treenattiinkin aika tehokkaasti, molemmat saatiin juosta! Ensin otetiin kontaktipainotteista rataa todetakseni, että ei olla vielä sillä tasolla kontaktien suorittamisessa kuin millä sitä ohjasin. Joten lopputulos oli, että koira meni jokseenkin sekaisin. Otettiin lopuksi yksittäisenä kontakteja ja nekin meni vähän miten sattuu. Joten purin radan ja tein lopuksi vielä putki-hyppy-hässäkkää.
Radat olivat suoraan viimeisimmästä ASB-lehdestä, ne on niin kätevän pieniä rakentaa.
Olisi pitänyt suosiolla laittaa numerot, koska radan sisäistämiseen meni aika tovi ja senkin jälkeen oli vielä vähän väliä ulalla! Rataantutustumisessa olisi siis pitänyt olla huolellisempi.
Kontaktiradalla ongelmaksi muodostui oma "sinne-päin" -ohjaaminen. Eli sorruin olettamaan, että johan se osaa ja menee jos vähempikin näyttää, eikä se sitten mennytkään. Kuten ensimmäisen kerran Aalle ohjatessa (este nr 4), jolloin koira viispotti ohi minun perääni. 3. esteen otti vaikka nakkasin ja lähdin, siksipä sillä varmaan kiire tulikin. 5. oikealta ohjattuna toimi rapsakasti, eli en tehnyt sokkaria (/ valssia) Aan jälkeen. Lisa on mahtava lähityöskentelyssä, tekee raivolla, nopeasti ja tehokkaasti, mutta kauemmaksi lähetettäessä vauhti hidastuu ja itsevarmuus vähenee ropisemalla. Sama juttu kun se huomaa minun karanneen, tulee kiire perään ja esteitä jää suorittamatta, joten melko tarkkana saa olla ohjaamisen kanssa, eikä hoppuilla ja karata itse.
Sylkkäri 8 esteelle onnistui yli odotusten, samoin onnistumaan alkoivat myös nuo hypyille lähetykset esim. esteillä 3. ja 6. 10.-11. väliin valssi, 11 jälkeen koiran huomio ("Lisa!") ja vienti takaakierrolle. Tässä Lisa hermostui kerta kerran jälkeen. Hyppy takaa oli joko hidas tai koira ei tehnyt sitä ollenkaan, eli vahvistamista kaipaa. Niistolla siis Aalle, silloin kun toimi - ja taas jatkettiin taas. Puomille eteneminen ei onnistunut (15.) joten saattaa piti ja tästä kärsi 16. suoritus, johon olin suunnitellut pakkovalssia. Kisatilanteessa olisi varmaan ollut ok saattaa / hakea koira puomilta ottaa 16 takaakiertona ja tehdä saksalainen perään esteelle nr 17. Mutta tuota en hoksannut kokeilla.
Ja sitten se kamala putkisotku.
Kun pääni olin saanut radan suhteen melko selväksi aloitin 2 esteen siivekettä kierrättämällä ja se meni ok (ekan kerran tosin huolimaton ohjaaminen putkelle ja siitä ohi). Täysin tuurilla sitten putkesta putkeen väli 3-4, koska sen jälkeen se ei sitten enää onnistunutkaan vaan Lisa haki aina 6 hypyn. Aina, aina, aina. Joten päätin fuskata. Poispäinkäännöksellä siis. Jos joku ei nyt vielä tietäisi mikä on poispäinkäännös, toimii se vähän samaan tapaan kuin "jaakotus" (vai liekö yhtäkuin) mutta tässä tapauksessa vain liikutaan (tai no, tapauksesta riippuen) samalla suunnitellun ohjauslinjan suuntaisesti. Poispäinkäännös onnistui kohtalaisesti tai siis koira luki sen oikein silloin tällöin, varmasti omassa ohjauksessa oli ongelmaa, koska en tietenkään nähnyt miten ohjaus oli ajoitettu ja miten koira reagoi siihen milloinkin. Joten tässä varmaan kaveri olisi tarpeen sanomassa miten koira toimii ja miten itse liikkuu. En unohtanut putkijarrua mutta jotenkin vaan tämä oli niin vaikea kohta!!! Vaikeuksia minulle tuotti myös muistaa minne piti milloinkin mennä keskimmäisen hypyn jälkeen, joka otettiin yhteensä 4 kertaa. Mutta se toisaalta pätki treeniä mukaviin pienempiin otteisiin ja Lisaa muisti palkatakin.
Putkijarru 7. putkeen oli olematon ja Lisa venyi aina, suoritti kyllä kasin oikein, mutta lenkkeilemällä. Koska 9. putkeen piti viedä aika pitkälle, tuli siitä lähtien juostua railakkaasti aina 14. esteelle saakka, 16. sylkkärillä vaihteeksi ja lopuksi jarruja 17.:selle ettei mene pitkäksi. Kyllä siinä sai töitäkin tehdä siis. Mutta joo 3-4 väli ja oma muisti. Ne oli tämän radan kompastuskivet meille!
Se miksi ratatreeniä lähdin tekemään, oli erään treenikaverin ajatus, mutta kyllä tämä nyt vain vahvistaa sitä, että Lisa tarvitsee vielä täsmätreeniä ja itsevarmuutta yksittäisten esteidenkin suorittamiseen (minä tosin tarvitsisin sitä ratatreeniäkin!). Ja jos ratatreeniä tulee otettua, niin huolella ja harkitusti & kisanomaisesti, vaikka palkatakin kyllä saa! Mutta siis kisanomaisesti henkisellä tasolla, tarkkuutta peliin.
Eli reilummasti palkkausta, pienempiä pätkiä, kohtuullisemmin vaatimuksia ja vähempi oletuksia. Miltä kuulostaisi? Kyllä Lisaa palkattiinkin, iloinen piipertäjä se oli loppuun asti. Kovasti kiihkoissaan ja vauhdikas jo nykyisin, etten minä enää armoa saa, valitettavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti