Tiistain treenit x 2

Tässä radat parilta edelliseltä kerralta treeneistä. Tällä viikolla saatiinkin tehdä ihan kokonaista rataa. Pohjana oli MM-karsintarata 2012 karsinnoista ala Pertti Siimes. Tilan puutteen vuoksi muutamia esteitä vaan joutui pistämään pois. Ihan siinä kisafiilistä silti sai :) Koirat kuumeni ja vaikka meitä oli yhteensä 6 kolmosissa kisaavaa koirakkoa ja radan sai tehdä kahteen otteeseen ei saatu kuin kaksi nollatulosta. Ja jei - me tehtiin Lisan kanssa niistä toinen! :) Tulipas siitä hyvä mieli. En ole oikein tottunut tekemään nollia, varsinkaan jos muutkaan eivät niitä tee.

Noh, ensimmäisellä yrityksellä me kerättiin yhteensä 30 virhepistettä, heh. Käsittämätön suoritus sekin, hylkyä ei onnistuttu saamaan. Lisa kielsi kepeiltä kahdesti (ensin toinen väli, sitten väärältä puolelta aloitus), kun koetin viedä valssaamalla. Myös sillä aidolla karsintaradalla todella moni mokasi pujottelun, se vähän lohdutti. Meillä 4. putki - pujottelu väli oli myös tosi ahdas. Samoin kuin moni muu väli radalla (ja minun piirrokseni ei aivan tee sille oikeutta). Seuraavaksi Lisa teki (elämänsä ensimmäisen?) lentokeinun, jonka jälkeen sylkkärillä putkelle kaksi kieltoa ja lopulta vielä kielto puomille menosta tai se hyppäsi alas heti ylösmenokontaktin jälkeen (ilmeisesti lentokeinu jäi kummittelemaan).

Näin. Että olipas se kielteistä menoa!

Toisella kerralla pistin lunta pipoon, ts. jäitä hattuun ja aloitin ohjaamalla kepeille menon vasemmalta ja tein takaaleikkauksen, keinu maltilla, putkeen maltilla ja puomia ei sitten tarvinnutkaan enää pelätä. Molemmilla kerroilla Aan ja puomin kontaktit tosi nätit, voi kun ne pysyisi nyt kisoissa samanlaisina. Olen ilmoittanut Lisan kolmelle radalle Martinniemeen 10.2.

,

Ja tässä vielä 22. päivän syherö - ensin ohjattiin äänettömästi, olikin hauska :) Piti mm. antaa enempi tilaa Lisalle hakea itse putket, ilman ääntä. Tuntui hurjalta, ajattelin etteihän sillä ole sitten vauhtia ollenkaan, kun en koko ajan huuda "putkeenputkeenputkeen!!!" mutta hyvin se meni ja vauhdilla, ei ollut ongelmia. Lopuksi Lisa ei meinannut millään hakea 12 putkea, vaan lähti aina vain minun liikkeen mukaan. Piti tosi maltilla viedä se selkeästi putkeen ja sitten vasta töppöstä toisen eteen.

Mutta nyt olisi aika suunnitella oman ryhmän treenit illalle, mitähän kivaa sitä keksisi. :)

+0,3

Kevät tulee! :)

Eilen illalla juuri kolattiin ja lingottiin 20-30 senttiä lunta pihalta. Jorella oli hauskaa pimeällä pihalla tonkiessa lumeen hautautuneita taskulamppuja jotka lapsilla oli mukana. Sitä ei tarvinnut edes laittaa linkoamisen ajaksi sisälle, se kun monesti sekoaa noista työkoneista, niin oli mielenkiintoista tämä taskulamppujen kaivaminen ja noutaminen!

Mutta voi, onpa ihana kun kevät tulee! Siksi vain piti kirjoittaa, kun mittari näyttää plussaa, aurinko paistaa ja räystäiltä tippuu vesi!

Triggereitä

Lasten kanssa käytiin potkuroimassa viime viikonloppuna ja vielä alkuviikostakin - ehkä kolme kertaa yhteensä niin että Lisa sai juoksennella vapaana ja Jore oli suurimman osan ajasta valjaissa ja sehän tietenkin veti. No tämä ei ilmeisesti ollut alusta loppuun kovin hyvin toteutettu, sillä  olisikohan ollut maanantai tai tiistai-ilta sitten, kun iltalenkillä Jore vaan himpsutteli pää pystyssä hihnassa koko matkan, eikä paljon nuuhkinut tai mitään muutakaan, mietin jo silloin että ompa kumma, liekö tuo jumissa...

Keskiviikkona poikaa hieroessani löytyikin sitten jotain, triceps brachii caput longumin triggerpiste oli todella selkeä kipupisteineen eli sormiin tuntui suoranaista rypelöä kun lihasta käsitteli. Kauhistus sentään. Tähän mennessä en ole koirilla selkeitä triggereitä edes löytänyt, ehkä niiden alkuja, mutta en sormiin tuntuvia. Joten tätä me sitten aloitettiin käsittelemään keskiviikkona ja jatkettiin eilen, sunnuntaina. Yhdestä kolmeen käsittelykertaa on vielä jäljellä, katsotaan nyt, mitä tilanne vaatii. Eilen jäljellä ei ollut enää ollenkaan niin möykkyistä ja kipukohta oli huomattavasti tasoittunut, joten ehkä kaksikin käsittelykertaa riittää. Käsitellä trigger tulisi 3-5 päivän välein, niin että kipupisteet tasoittuvat.

Muutoin Jore on ollut tosi letkeässä kunnossa nyt pitkän aikaa, ravia on ollut ilo katsella :)

Ja sanomattakin siis selvää, että tämän hoitojakson ajan Jore on pelkällä raviliikunnalla ja potkuroinnin kanssa jatkossa tarkkana, eli ei voi antaa vetää ennenkuin koira huolellisesti lämmitelty ja sittenkin vain kevyitä pätkiä, kunnon valjaissa.

Tässä kevyttä lämpöhoitoa hieronnan välipäivinä :) Kyllä se siitä vielä kuntoon tulee!

Jore ollaan myös viihdoin saatu trimmattua ihan kokonaan! Laskin, että se on tällä vauhdilla juuri sopivasti mukavan räjähtäneessä kunnossa, jos tähtäimessä on huhtikuun lopun näyttely Pellossa. Ou nou...

Esan käsittelyssä

Jore trimmattavana

Ja tässä se kuuluisa BEFORE kuva, jota odottelemme sinne huhtikuulle, eli jotain on tehtävä, mutta mitä...

Allergia tilanne

Kareksen Juha oli kirjoittanut ruoansulatuksen merkityksestä koirankasvatuksessa ja tuli sitten mieleeni kirjoittaa taas muutama rivi Lisan allergioista.

Lisahan aloitti rapsuttelemaan itseään tuolla ennen joulua niin että iho alkoi olkapään seudulta punoittamaan. Jätettiin ruoasta ensin vehnä ja sitten varmuuden vuoksi myös naudanliha pois, kai arveltiin, ettei ne sitä venhää oikeasti saa edes koskaan, paitsi jos ehtivät lattialta napata kun lapsilta syödessä tippuu, ettei se varmaan ole edes todennäköinen allergian syy. Joulun aikaan kuitenkin oireet sitten laantui, edelleen vehnättömällä ja naudattomalla, tuolloin paikalla ei ollutkaan lapsia kulkemassa. Ja kun saavuttiin taas kotiin, niin jopa sitä taas alkoi rapsututtaa.

Nauta lisättiin siis takaisin ruokavalioon ja nyt sitten ehtii jo huomata ne päivät, kun olen muistanut aina pistää Lisan häkkiin siksi ajaksi kun lapset syövät niin oireet vähenevät huomattavasti heti tai jopa kokonaan lakkaavat. Ja sitten taas kun se on ehtinyt lotaista sen leivän palan, raapiminen alkaa uudestaan. Todella vaikeaa kontrolloida tuota leipien tiputtelua tai makaroneja lattialla puhumattakaan keksin muruista tms. Voi huokaus... Joka kerta tuleekin sitten viedä koira häkkiin ennen ruokailun alkamista, varmistaa, ettei muruja ole enää lattialla tai muuallakaan ja sitten päästää taas vapaaksi. Menee aika vaikeaksi lapsiperheessä. Tai jos aletaan lastenkin kanssa vehnättömiksi - siinä vasta ajatus! Eikä edes pöllömpi, eihän siitä vehnästä mitään hyvää aiheudu kellekään... Niin ja sitä luomuvehnäähän voisi tietenkin vielä kokeilla.

Lisan LOA-testi lähti muutaman muun kera matkaan tänään, mistä tulikin mieleeni, että sen pitäisi myös käydä rokotuksilla sekä madotuksilla alkavaa kisakautta ajatellen. Täytynee varata aika Kalixiin siis. Eviran kanssa käydään edelleen keskustelua "madotusohjelmasta" - taidan tosin taistella asiassa yksin tällä tavoin.

Korvan taakse ollaan pistetty myös Pellon huhtikuun näyttelyt. Josko siellä pääsisi pyörähtämään isommallakin porukalla, olisi mukavaa :) Agilitykisojakaan ei tuolle viikonlopulle satu.

Ekinokokkoosi

(huom. korjaus lukemiin koskien tutkittuja kettuja / näytteitä Ruotsissa 2012)

Ihan taviskoiranomistajana haluaisin palata jälleen tähän 2012 alkuvuodesta voimaan tulleeseen heisimatolääkitys ohjeeseen jonka Evira julkaisi. Koskien siis Ruotsista Suomeen tulevia koiria tai koiria jotka matkustavat Ruotsissa.

Luin juuri läpi 12 vuotta sitten julkaistun riskinarvioinnin Echinococcus multiloculariksen leviämisestä Suomeen ja Suomessa. Se vahvisti omia käsityksiäni taudista, loisesta ja sen leviämistavoista sekä mielipidettäni nykyisestä taudin hallitsemiskeinosta estääksemme sen leviäminen Suomessa.

Olen tällä hetkellä koiran kasvattaja Haaparannassa, Ruotsissa ja rotunani on kettua metsästävä rotu, parsonrussellinterrieri. Omien koirieni kanssa en metsällä käy, mutta tulevaisuudessa sekin saattaa olla suunnitelmissa, sekä Ruotsin, että Suomen puolella. Ja siinä tapauksessa madotuksesta kyllä pidettäisiin todella tarkkaan huolta, vaikka metsällä varmaan suurimmaksi osaksi käytäisiin vain Suomessa ja suomalaisissa ketuissahan ei ekinokokkoosia todistetusti ole. Tämä oli vain sarkasmia.

Tällä hetkellä on mahdotonta harrastaa tavoitteelisesti koiran kanssa ja samalla toteuttaa eviran määräyksiä koiran madotuksista, ainakaan niin, että oman koiran kanssa saisi asua kotona Ruotsissa. Madottaminen ei kuitenkaan ole pikkuseikka, vaan koiralle iso terveyshaitta joka kerta, puhumattakaan, että se tulisi lääkitä kerran kuussa, läpi koko elämän. Tätähän määräys käytännössä on rajalla asuvalle, rajalla harrastavalle ja kilpailevalle perhekoiralle.

Madotan kyllä koirani säännöllisesti normaalistikin, mutta eläinlääkärissä kerran kuussa madottaminen kuulostaa naurettavalta. Varsinkaan kun kukaan ei ole koskaan passiini kurkistanut noita merkintöjä katsoakseen, niitä ei vaadita mm. näyttelykoirien rokotusmääräyksissä edelleenkään. Kennelliitto ei ole madotuksesta jäseniään informoinut, tai se on minulta mennyt ohi. itse madotuksessakin on eräs epäkohta, joka em. julkaisussakin on kerrottu:

Koska matolääkitys ei tehoa jaokkeissa oleviin 

muniin, matolääkityksen oikea ajoitus tärkeää,

jotta koira ehtii ulostaa jaokkeet ja niissä olevat

infektiiviset munat Suomen ulkopuolella

Mutta niin, jos käyt Ikeassa koirien odottaessa autossa, ne tuskin ovat altistuneet ekinokokkoosille, silti tämän määräyksen mukaan koira tulisi lääkitä myös tuossa tapauksessa. Näyttelyt, eläinlääkärissakäynnit ja kilpailut voisivat olla riski ja ketunmetsästyretket ovat varmasti riski. Mutta pieni sekin, ainakin nykyisten Ruotsissa tutkittujen kettumäärien perusteella.

Lainaan vielä pätkää julkaisun lopusta koskien taudin hallitsemistoimenpide suunnitelmia, joita siis nykyisinkin suuremmassa mittakaavassa toteutetaan:

Koska E. multiloculariksen leviäminen Suomeen 

tapahtuisi todennäköisimmin kettujen,  supikoirien, 

koirien tai kissojen välityksellä, on riskinhallintatoimenpiteissä keskityttävä näiden tartuntareittien 

hallintaan sekä mahdollisen Suomeen saapuneen tartunnan leviämisen ehkäisemiseen. Luonnonvaraisten 

eläinten tartuntatautien leviämisen ehkäiseminen 

on vaikeaa, joten tehokkain vastustoimenpide 

on tartunnan maahansaapumisen estäminen. 

Elintarvikkeiden tutkiminen loisen varalta on 

käytännössä erittäin vaikeaa, joten niiden osalta 

ei hyvää riskinhallintatoimenpidettä ole olemassa 

lukuunottamatta lähtömaan ekinokokkitilanteen 

huomioimista tuonnin yhteydessä.  Tämäkin 

tuottanee vaikeuksia käytännössä.

Luonnonvaraisten eläinten saapuminen Suomeen

ei ole hallittavissa normaalitoimenpitein, joten

tämän tartuntareitin todennäköisyys levittää loinen  

Suomeen riippuu Suomen lähialueiden tilanteesta ja

niissä toteutettavista riskinhallintatoimenpiteistä.

Endeemisiltä ekinokokkoosialueilta tuotavat

koirat voidaan vaatia lääkittäviksi pratsikvanteelia

sisältävillä loislääkkeillä ennen maahan tuontia.

Tärkeintä lääkitys on sellaisten koirien kohdalla,

jotka ovat tuontimaassa päässeet liikkumaan vapaasti

luonnossa (esimerkiksi metsästyskoirat).

Tilanne on tuskin tästä merkittävästi muuttunut? Metsästyskoiria omistavana ymmärrän todellisen vaaran loisen leviämiselle koirien kautta jotka metsästävät, olipa saaliina sitten myyrä tai kettu. En taas ymmärrä pakollista madottamista kaikille, ihan tavallisille seura- ja harrastuskoirille, kun kettujen tai myyrien ekinokokkosin levinneisyyttä ei voida tarkkaan määritellä ja varsinkaan siksi, etteivät läheskään kaikki koirat ole metsästyskäytössä, käy metsissä tai kulje edes irtonaisina.

Määräys mahdettaisiin ottaa vakavemmin vastaan, mikäli se olisi rajoitettu koiriin joilla on todellinen vaara toimia pääisäntinä loiselle, kuten metsästyskoirat, saalistavat, irtonaisina kulkevat jne. Ja tuolloin informaatiota madotuksen tärkeydestä levitettäisiin nimenomaan noilla tahoilla. Koska kissat, ketut ja supit kantavat loista (jopa todennäköisemmin), eikä niiden kulkemisia tai madottamisia voida vahtia, on mielestäni kohtuutonta vaatia madotusta tavallisilta perhekoirilta, jopa kerran kuussa, koko loppu elämänsä ajan.

Entä lopetetaanko madotusvaatimus siihen, kunnes loista Suomessa löytyy? Mitä silloin ollaan voitettu tällä madottamisella? Ruotsissa on vuonna 2012 tutkittu vajaat 450 näytettä (joista jopa 20% pohjoisesta: västerbotten, norrbotten), tavoitteena edelleen 4000 tutkittua näytettä vuosien 2012-13 aikana. Uusia loistapauksia ei ole löytynyt. Vuonna 2011 kokonaisia kettuja tutkittiin yhteensä vajaat 3000, joista tartuntaa löytyi 4kpl. Ruotsi tosin on tutkinnoissaan huomattavasti asettamistaan tavoitteista jäljessä, mikäli olen oikein ymmärtänyt.

Kaipaisin myös arviota seuraavasta, mitkä ovat todennäköisyydet, että alla olevat esimerkit levittäisivät tautia Suomeen:

- villieläin?

- kissa?

- metsästäväkoira?

- perhekoira/harrastuskoira?

- elintarvike?

- marjastajat?

- muu?

Ja miksi juuri koiriin on päätetty kohdistaa tämä? Koska muutoinkin ovat tunnollistaa porukkaa rokotteiden ja aiempien (naurettavien) vasta-ainemääritysten kanssa? Tällä hetkellä uudesta säännöstä koiranomistajien keskuudessa taitavat eniten stressta juurikin harrastajat (näyttelyt & koiraurheilu) ja heille asetetaan suurimmat paineet ekinokokkoosiin levittämisestä Suomeen ja ovatko nämä koirat kuitenkaan se suurin riskiryhmä? Kohtuuttomalta tuntuu, edelleen.

Lisan treenejä

Etelässä paukkuu pakkaset ja täällä on ihanan lauha! Niin lauha jopa, että ollaan parina päivänä Lisan kanssa treenattu ulkona, puomin alastuloa ja pujottelua. Pitäähän sen koiran siltikin olla hyvin lämmitelty, mutta olosuhteet pidon puolesta on pihassa varmaan paremmatkin kuin meillä hallilla.

Seppo Savikko saatiin tosiaan meille parina päivänä kouluttamaan viime viikon loppuna. Lisan kanssa oltiin mukana perjantaina ja tehtiin rata pätkää, tai ihan se oli kokonainen 27 esteen rata, mutta me tehtiin sitä vain pätkissä. Koulutuksesta sai taas muistutusta vahvistaa puomia ja pujottelua ja Sannan treenit tiistaina vain vahvisti ajatusta.

Puoleksi tosissaan kuitenkin kerätään niitä arvokisanolliakin tälle keväälle, parhaamme tehdään, mutta tavoitteena minulla on vain oppia tuntemaan Lisaa ja löytää kenties se yhteinen sävel jolla päästään tasaiseen tulokseen. Ja nyt meillä on kuitenkin vielä peruskausi kesken, estevarmuutta haetaan edelleen usealla osa-alueella. Ei tarkoita tosin etteikö voitaisi kisata tai että koira kisaamisella menisi pilalle, päin vastoin. Ei vaan pidä laittaa odotuksia tai vaatimuksia liian korkealle.

Viikkotreeneissä Lisa karkaili pujottelusta puomille useaan otteeseen ja sitä treenattiin eilen tuossa omalla pihallakin jossa se aikansa toistui ja lopulta alkoi malttamaan ja otti pujottelua loppuun asti vaikka itsekin olin koko ajan edellä voimakkaasti. Treeneissä Lisa käy aivan kaamean kuumana. Hoh! En oikein osaa suhtautua siihen. Se on menossa vähän joka suuntaan ja varmaan siitä syystä keskittyykin puoliteholla. Aika hyvin se sitten menee kun sitä käskyttää ja ohjaa oikein ja ajoissa, mutta kun teet virheitä saat paukutusta ja hammastakin välillä, kun se hyppii ja vaatii. Oi voi...

Kaipaan muutenkin kenttäkautta.

Ensimmäiset kisat tälle vuodelle suunnitteilla ovat Martinniemessä Active Dogin hallilla, jonka KAS on vuokrannnut helmikuun 2. viikonloppu. Tuomarina Minna Väyrynen, jonka radalla käytiin Torniossa 2011 syyskuussa PM-kisapäivänä omalta mammalomalta palaamisen kunniaksi tekemässä siisti vitosen rata Aan kontaktivirheellä. Muistelisin, että rata oli ihan mukava profiililtaan ja kisoista jäi tosi kiva fiilis. Joten samaa toivoen myös tällä kertaa :)

Witty Fox Bambino

Kerron vähän tässä viime kesän pentueen Pikkupojasta (WF Bambino) eli nykyisestä Möröstä :) (huom. AMATÖÖRI varoitus, eli tämä on omakohtaista, itseopiskeltua jne. Ei eläinlääkärin diagnosoimaa. En siis halua, että näitä luetaan "ehdottomana totuutena" vaan haluan vain tuoda julki ja antaa lisää eväitä muille kasvattajille.)

Pikkupoika on mitä herttaisin luonne ja sopinut perheeseensä kuin nyrkki silmään, en olisi voinut parempaa perhettä Pikkupojalle löytää.

Sain aivan muutama päivä sitten kuulla ensimmäistä kertaa ns. "keltaisesta pennusta". Mörköhän oli syntyessään aivan keltaturkkinen. Mörkö oli siis ennen syntymää, en tiedä missä vaiheessa ehtinyt jo ulostaa sikiöpussiin ja niellyt sikiönesteen mukana myös tuota ulostetta, ns. "vauvan pihkaa" mekoniumia, näin kävi meidän Ossillekin sen syntyessä ja siksi me vietettiin sairaalassa viikko vielä syntymän jälkeenkin. No kuitenkin, monet pennut jopa kuolevat tähän, mutta ei Mörkö. Sillä ei edes ollut vaikeuksia hengityksen kanssa synnyttyään, se vain oli silloin pieni ja kippurahäntäinen. Ja keltainen. Tätähän me silloin ihmeteltiin ja tässä siis syy keltaisuuteen. Mekonium sikiövedessä on saattanut aiheuttaa jotain muutakin, mutta se jää vain arvailun varaan. Oletettavasti kakkaa oli sikiövedessä ollut jo jonkin aikaa, koska pennun turkki oli kauttaaltaan keltainen.

Pikkupoika on pikkuinen edelleen, säkä n. 33cm. Se lähti meiltä matalajalkaisena ja koukkuhäntäisenä ja kun sitä seuraavan kerran pääsin näkemään 9kk iässä, tulin siihen tulokseen, että matalajalkaisuus johtuu jostain kasvu- tai rakennehäiriöstä ja omatekemä diagnoosini tuolloin oli radius curvus -syndrooma. Perhe ei osannut tällaista aavistella, eivätkä olleet ottaneet asiaa siis aiemmin esille, koska esille otettavaa ei ollut.

Radius curvus voi lukemani perusteella aiheutua varhaisessa kasvuiässä tapahtuneesta traumasta ja jollain roduilla sitä esiintyy periytyvänä esim. Basset hound ja mahdollisesti myös jackrussellinterrieri, em. tosin en ole löytänyt mitään kirjallista viitettä, ainoastaan puheita kasvattajien suunnalta sekä googlettamalla löytyneitä kuvia radius curvuksesta kärsivistä tappijaloista eli russeleista. Radius curvus kulkee siis käsikädessä lyhytjalkageenin kanssa - on tavallaan väärin toimiva versio siitä - tai puoleksi toimiva jos näin voisi sanoa. Mitä Mörön tapauksessa voidaan ounastella, on mahdollisten jack russell -tyyppisten koirien löytyminen molempien vanhempien takaa suvusta ja näin äärettömän epäonninen geeniperimä tämän kasvuhäiriön osalta. Tai sitten se trauma. Olen ottanut yhteyttä kaikkiin Mörön takaa löytyviin kasvattajiin lähilinjoissa, eikä kukaan ole sanomansa perusteella koskaan kuullut radius curvuksesta parsoneilla puhumattakaan näistä omista linjoistaan. Tämä koskee siis Joren isä- ja emälinjoja sekä Lisan takaa löytyviä Lovealoch linjoja. Mutta sehän ei sitä tarkoita, etteikö se voisi silti perinnöllistä olla. Joten vaihtoehto sekin ja itse epäilen kyllä perimää pääsyyksi kunnes toisin todistetaan.

Taudin nimi viittaa siis radiuksen, eli värttinäluun kieroon kasvamiseen. Tämä taas johtuu siitä, että ulna eli kyynärluu lopettaa kasvunsa liian varhain, jolloin värttinäluu joutuu kasvamaan kieroon. Kierouden voimakkuudesta riippuen myös koiran etutassut voivat vääntyä sivuille. Ja tietenkin tämä voimakkaasti vaikuttaa siihen, millaista rasitusta koiran etuosaa elämän aikana kestää, koska nivelpinnatkin ovat aivan jossain muualla kuin niiden tulisi olla. Ja nehän siis ottavat suurimman rasituksen ja iskut vastaan (esim. hypystä laskeutumiset).

Vaikka varsinaista diagnoosia ei koiralle ole tehtykään, haluan tavallaan varoittavana sanana tästä jo puhua. Mörkö voi kuitenkin hyvin ja sopii perhekoiraksi mainiosti. Sille ei ole myöskään tehty leikkausta ja eläinlääkärin mietteet asiasta ovat, että mikäli koira on kevyrakenteinen ja pieni, kuten tässä tapauksessa, eikä sen etuosaa tarpeettomasti rasiteta, koira pidetään hyvässä lihaskunnossa ja hoikkana, sen eliniän ja elämänlaadun ennuste voi olla aivan normaali leikkauksesta huolimatta. Leikkaus olisi saattanut mahdollistaa myös perusharrastamisen esim. agility, mutta tämä harrastus nyt sitten jää muille ja Möröstä nautitaan vain perhekoirana.

Ilmaisin jo tuolloin aivan ensimmäisellä ell käynnillä huoleni Pikkupojan lyhytkasvuisuudesta, mutta ilmeisesti tavallinen kunnan ell ei välttämättä sekään huomaa noin nuoressa koirassa vielä muutoksia, eikä ainakaan Mörön tapauksessa. Nyt kun tietää ja vanhoja valokuvia katselee, olisi sen ehkä saattanut nähdä jo ennen luovutusikää tai ainakin tässä Mörön tapauksessa viimeistään siellä 10-12 viikon iässä. Tästäkin taudista on eri asteita, se voi esim. olla toisessa jalassa voimakkaampi.

Merkille pantavia asioita olivat etupainoisuus, huomattavan lyhyet jalat ja tosiaan kun niitä kuvia oikein tuijottaa, myös yläosastaan hieman ulkonevat tai leveäasentoiset etujalat, nämä siis jo ihan pikkuisesta asti. Mutta parsoneissahan on melko matalajalkaisiakin yksilöitä, joitain ihan tosi täysin russellin näköisiä ja ihan terveitä. Jorekin on, kun tietystä kulmasta katsoo, melko lyhyt jalkainen ja pitkäselkäinen ja jos en aivan väärin muista, sellainen oli myös Lisan emä. Mutta nämä on taas vain näitä omia havaintoja, ne eivät välttämättä tarkoita mitään. Vasta tuolta 3 kuukauden iästä lähtien on havaittavissa selkeitä merkkejä kasvuhäiriöstä.

Alla vielä kuvia pojasta kasvukehityksen varrelta. Kuten sanottu, Mörkö on äärimmäisen miellyttävä luonteinen ja parsoniksi rauhallinen :) Helppo, kiltti ja herttainen.

Vastasyntynyt

2 viikkoa 

4 viikkoa

4 viikkoa (oik.)

5 viikkoa (alla)

5 viikkoa

6 viikkoa

6 viikkoa

8 viikkoa

8 viikkoa

9 viikkoa

10 viikkoa

12 viikkoa

12 viikkoa

8kk

8kk

8kk

9kk

Uudet kotisivut

Päätin vihdoin tehdä sen, eli luoda ihan oikeat kotisivut!
Näissäpä sitten riittääkin toviksi touhua tai vaikka ikuisuuksiksi jos siltä tuntuu ;)


---

Tervetuloa tutustumaan!!!

http://wittyfox.fi/

Tiistain treenit

Eiliset treenit oli taas tosi mukavat. Jäätiin ehkä liiaksi pohtimaan tai jankkaamaan epäoleellista? Mutta varsinkin putkirata meni hyvin, kun oltiin sitä aikamme pohdiskeltu ;) Tavoitteena oli mahdollisimman nopea ja siisti ratasuoritus, riskien otoillakin. Ensimmäisellä kerralla koetin putkijarrua, ei mitään hyötyä. Tulee niin hoppu tekemään whatever 2-3 väliin, että jarru yhtäkuin mitätöityi siinä hötäkässä. Sitä olisi tosin voinut kokeilla useammalla eri tapaa, mutta ei ehditty.

Seuraavaksi sitten linjasin itseni 2. putken suulta, ihan melkein sen edestä, varpaat kohti 3. putken suuta. Yläkroppa rullalle kutsumaan koira vasempaan käteen sieltä 1. hypyn takaa, koira mukaan ja heti iikkeelle kohti 3. putkea, jota ennen persjättö. Ongelmana mulla tuli, että ehdin liian hyvin ;) Ja persjättö tuli vähän liian pitkälle, jolloin koira jopa hidasteli tuolla 2.-3. välillä. Mutta se oli semmoinen pätkä, josta tuli kiva mieli kun se sitten lopulta onnistui niin hienosti, ilman putkijarruja tai muutakaan, pelkkä liike ja suunta kertoi koiralle tarpeellisen. Tietenkin ihan perusjuttua, mutta aina se jaksaa hämmästyttää :)

Lisalla oli myös ihan kivasti vauhtia. Iiiiihana kun se oikein kuumuu treeneissä, repii takin ja sitä rataa. Jouduin jatkokurssin ajaksi jättämään sen alakertaan häkkiin odottamaan, se ei osaa sellaista ja haukkui siellä kuin syötävä. Olin mukamas laittanut merkki goretex-takkini sen oven eteen, että se näkisi vähemmän (tyhjässä huoneessa?) ja se oli kiskonut sen merkki goretex-takin sinne häkin sisälle aika pitkältä matkalta läpi 2cm x 2cm kokoisista rei'istä. Mutta kappas, takki on edelleen ehjä! Hyvä leluidea ehkä? Tai ehkä Lisa vasitella vähän säästeli sitä, tiesi että mammalla on aika harvoin uusia vaatteita.

Mutta palatakseni treeniin. Toinen rata esittelee välistävetoja, 4. uupuu, turha etsiä sitä. Välistävedot sujuivat ekalla kerralla, mutta kun koetin irtoamista aiemmin hypylle 3 alkoi tulla ongelmia, eikä ne sen jälkeen onnistuneet enää ollenkaan. Lisalla on jokin pikku juttu, joka on sille se "Hei!! Täsä kohtaa tullaan välistä!" Jota minä en valitettavasti kovin tarkkaan osaa määritellä. Tovi siinä sitten treenin jälkeen puuhasteltiin hallihommia ja koetin uudemman kerran samaa hässäkkää, sen kummemmin analysoimatta ja se meni taas hyvin - joka kerta. Ehkä nappasin sen jotenkin paremmin mukaani, niiston tyylisesti, ettei se päässyt lukemaan ollenkaan rintamasuuntaa tai liikettä tai jalkoja, vaan kutsuin sen luokse ja sitten vasta suunnaksi seuraavaa. Sain sen myös "melko" sujuvaksi, koska kirjoitettuna se kuulostaa yhtä kömpelöltä kuin se tuntuukin, mutta kieltämättä nämä olisi hyvä opettaa vähän helpommaksi itselle ja itsenäisemmäksi koiralle.

Keppikulman lisäsin itse ja otin sitä pelkällä ohjurilla - toimi hienosti!

Lopuksi riehutin ja roihutin sitä niin paljon kuin viitsin ja nakkasin kakkosen takaa A:lle putki leijeröitynä ja se piti :) Muistaa vain vedättää reilusti!

Koulutuksia

Viikonlopun koulutusohjaajakoulutus nipisti vähän tämmöistä "lomalle jäänyttä" ja antoi taas pikkuisen lisää intoa omiin agilitymietteisiin.

Kurssi itsessään oli oikein, oikein mielenkiintoinen, hyvää muistuttelua ja myös paljon uutta. Erityisesti oppimisteoriat ja -metodit sun muut olivat aikalailla uutta asiaa. Harmittavasti motivointi ja palkkaus jäivät ensi jaksolle, niissä olisi varmasti ollut paljonkin uutta ja olisin mielelläni kuullut niistä jo nyt. Itsellä on olleet melko helppoja palkattavia nämä omat, ettei motivointiin ja palkkaamiseen ole tullut kiinnitettyä niin paljon huomiota kuin olisi omien koirien helppoudesta huolimatta voinut.

Kurssiporukka oli mukavaa, paljon naurua, pohdiskelua ja väittelyäkin. Monissa asioissa jäin vielä omalle kannalleni, ihan kaikkea en (purematta ainakaan) niele enää ;) Näitä opittuja saakin nyt sitten pureskella puolentoista kuukauden ajan ja sitten käydään kurssin kakkososa. Tässä joutessa tehdään 6 kerran harjoittelut jatkokurssin vetämisen muodossa, joka alkaa huomenna.

Kelin ollessa taas vähän lauhempi, kaivettiin Lisan kanssa lumen alta (sitä on tullut vähän liian paljon ja liian kovaa tahtia) yksi siiveke ja puhdistin pujottelun hiekkapohjalle asti. Harjoiteltiin poispäinkäännöstä ja sylkkäriä ja siitä sitten itsenäistä etenemistä lelupalkalle. Jos palkka ei ollut edessä, Lisa etsi vain kääntävän käden tekemän vippauksen perässä lelua, eikä hakenut pujottelua ollenkaan. Se lähti myös oletetun lelun perään vielä yleensä ihan eri suuntaankin, kuin mihin se näytti (eli pujottelulle), hyppi hankeen ja käänteli päätään lelua etsien. Että vähän vaihtelevalla menestyksellä onnistui tällä kertaa, mutta kyllä kehittymistäkin oli viime kerrasta havaittavissa. Nyt pitäisi vaan itsellä loksahtaa joku tässä. Selvästi teen jotain väärin, kun viime treeneissä ongelma oli jotakuinkin sama, joskin tuolloin ilman onnistuneitakaan toistoja.

Joku päivä käydään tässä ihan lämpimässäkin hallissa treenaamassa, mutta sen verran pieni on ko. halli, että otetaan ihan pieniä tekniikkajuttuja vain, pitää tehdä ihan lista niitä varten. Huomenna meillä on treenit omalla hallilla ja sitten perjantaina, jolloin oma hallikin on ihan lämmitetty, Savikon Seppo tulee meitä kouluttamaan :) Aika ihkua! Ihan ensimmäinen agilitykoulutus, johon olen koirani kanssa ikinä mennyt (Foxyn tietenkin) oli juuri Savikon pitämä, vuonna 2008.

Tulevana viikonloppuna sitten viimeisen kerran Ouluun kouluttautumaan hieronnan merkeissä.

Allergia

Lisa alkoi tässä vähän ennen joululomia raapimaan itseään. Ehkä 2 viikkoa ennen niin, että minä siihen reagoin; sanoin Esalle, ettei koiran tarvitse raapia itseään, hyvinvoiva koira ei raavi itseään ja että joku sitä vaivaa. Esan vain tuhahti; sen mielestä kun rapsuttelu on normaalia koiran käytöstä - mutta sitten vähän ennen lomille lähtöä raapiminen kiivastui niin, että Esakin myönsi jotain olevan vikana - eli koira raapi itseään öisin ja päivisin niin, että piti aivan kieltää. Tuumasin ja myönsin lopulta, että kenties se on allergiaa ja lähdettäisiin liikkeelle oletuksena vehnä ja kaverin kanssa juteltuani lisäsin naudanlihan. Tai siis poistin. Venhättömällä mentiin vain muutama päivä, ei muuttanut asiaa. Naudaton aloitettiin oikeastaan vasta jouluna ja siitä sitten vähitellen on rapsuttelut jääneet ja vereslihalle ehtinyt olkapää kasvaa taas tasaista karvaa. Nyt jos kokeiltaisiin vielä sitä vehnää, tekeekö se mitään ja annetaan tilanteen rauhoittua ja kokeillaan nautaa uudestaan.

Mieleni tekisi myös testata luomunautaa. Meillä lapsilla allergista ihottumaan tulee mm. kaupan mansikka- tai vadelmahillosta, oman maan pakastemansikoista tai metsävadelmista vastaavasti ei.

Lisalla on nyt 13. juoksupäivä menossa.

Meillä on Torniossa 23.1. LOA joukkotesti. Että ketä sellainen kiinnostaa on tervetullut, ilmoittautumiset minulle :)

Menneet ja tulevat

Vuosi 2012

Ensimmäisenä tietenkin painaa ajatuksissa Foxyn kuolema, joka jättää tavallaan varjoonsa kaikki mukavatkin asiat, niin ettei niistä jaksaisi edes niin riemuita.

Mutta onhan menneeseen vuoteen hyvää ja ihanaakin mahtunut;

- Koirahieronnan opinnot joista olen nauttinut valtavasti

- Reipas treeni- ja kisakevät kultarakas Foxyn kanssa

- Lisan kisauran korkkaus ja treenaamisen sekä oppimisen ilo sen kanssa

- Paljon vierailuja kotikunnilla Sotkamossa koirien kera

- Ensimmäiset koetoimitsijana toimimiset
- Seuratoimintaa, seuratoimintaa.. kouluttamista ja koheltamista

- Rutkasti uutta kokemusta koiraharrastuksen saralta ja ihan vain elämänkokemusta, erityisesti perheen äitiyden saralta...

Ja taas sitä on vuoden vanhempi, jos sitä tuli oltua jo syyskuussakin. Taakka painaa jotenkin hartioita enemmän nyt. Postaus taitaa olla hieman normaalia alavireisempi, koska olen nyt kolmatta päivää sairastamassa tympeää flunssaa, joka nosti kuumeenkin lähemmäs 40 viime yönä. Ei ollut mukava yö se. Tänään asteet on pyörineet enää 38, kun muistaa ottaa pilleriä tasaisin väliajoin. :)

Unohdankohan jotain merkittävää - ei syntynyt lapsia, ei pentuja - ei ole edes suunnitteilla. Että kaipa se oli siinä sitten.

Vuosi 2013

Toivon, että se tuo mukanaan

- Rauhallisia perhehetkiä, ne kun ovat vähissä tällä porukalla. Ehkä lasten nukkumaanmenoa voisi aikaistaa?

- Oppimisen sekä onnistumisen iloa treeneissä ja kisoissa

- Ehkä pieni parsonnarttu lisää laumaan? :) Kaikki on vielä kovin avoinna...

- Eläinhierojaksi valmistuminen ja hierontaopintojen päättäminen

- Paljon ihania koiramaisia hetkiä kouluttamisen ja treenaamisen tiimoilta

Suunnitteilla on siis kovasti kisaamista ja treenaamista, seuratoimintaa mm. koulutusohjaajakurssin sekä koetoimitsijan tehtävien muodossa jälleen kesäkuussa ja saa nyt nähdä uskaltaako vuosikokoukseen mennä ollenkaan, että mikä risti sieltä taas lankeaa. :) No, sarvet päässä otetaan haasteet vastaan joka tapauksessa

Ja varmasti myös jotain aivan uutta ja odottamatonta, niitä meillä on sattunut joka vuodelle; muutot, yllätyspennut ja menetykset... Kuulunevat kai asiaan.

Kaikille tasapuolisesti onnekasta kuluvaa vuotta, tehkää siitä itsellenne hyvä.

Kuumeisena ja mahdollisesti hourailevana,

Lotta