Nyt ollaan parina päivänä tehty lyhyttä ratapätkää teemana putkikontaktierottelu ja pujottelun umpikulmat. Aika hukassa oltiin, selkeytin sitten käskyjä ja ihan alusta ollaan osittain lähdetty, mitä ei osattu, niin helpotettu aina tarvittaessa.
Välillä kyllä tuntuu, ettei ole tosikaan kun putki on aivan nenän edessä ja sanon "putkeen, putkeen" niin Lisa hakee puomille, jonne pitää mennä väistelemällä minun jalkojani. Sillä jää todella voimakkaasti päälle edellinen treeni ja toistaa sitten sitä mistä viimeksi sai palkan - luonnollisesti, mutta siitä voidaan vaan todeta, ettei se ole ollenkaan sisäistänyt käskyjä. Huomasin sitten, että koira toimii paremmin, kun painottaa käskyä eri tavalla (vaihdoin "kiipeekiipeekiipee!!" kevyesti sanottuun "Aa-kiipee!" käskyyn, niin se kolme kertaa putkeen sykästyään "kiipeekiipeekiipee" käskystä hoksasikin yhtäkkiä ottaa puomin eri käskyn kuullessaan).
Ja olen pahoillani kaikesta kiljumisesta videolla, olin vaan niin iloinen, kun Lisa heti alkuun osasi niin hyvin erotella, kun käsky vaan oli oikea. Tiistaina kuvatuissa Jore taas kiljuu taustalla, pahoillani siitäkin. Lapset seikkailee siellä välillä ees taas, joten koittakaa kestää, jos näitä joku muutenkaan ikinä katselee.. Itseäni vartenhan nämä tänne laitan ja itse asiassa varmaan eniten minun blogiani lukeekin minä. Videolla taas huomaa, miten voisin kyllä monipuolisemmin tehdä noita treenejä. Otan kuitenkin aina monta toistoa samaa, joka saattaa toimiakin joka kerta aivan yhtä hyvin, niin en silti hoksaa kokeilla siihen sitten jo jotain muuta ohjauskuviota. Oppisin ehkä itsekin jotain... Pitää muistaa ensi kerralla.
Tämä esteosaaminen on sitä semmoista osa-aluetta jossa minä herkästi teen väärin, saatan tehdä liikaa tai liian vaikeaa kerralla. Jotain minkä Foxy kesti mainiosti tai Foxylle se "liian" raja oli jossain kaukaisuudessa, eikä sinne koskaan tuntunut pääsevänkään. Lisakin kestää kyllä runsaasti toistoja (en usko, että meilläkään on raja tullut varsinaisesti vastaan, riippuen toki siitä mikä se raja on), mutta se ei vaan opi siitä mitään, kun se hoksaaminen jää joskus sellaisen huminan alle. Se on sellaista terrierihuminaa... Mutta hyvin se tekee, kun itse on sille reilu ja helpottaa kunnolla tarvittaessa. Eri asia sitten sellaisten esteiden kanssa joista se ei niin välitä, kuten keinu. Sitä ollaan otettu vain 2-3 toistoa kerran päivässä, semmoisten juttujen kanssa ei vaan voi tehdä liikaa tai siitä ei kyllä sitten tule enää ei yhtikäs mithän.
Voi myös olla, että vertailen omaa treenaamista liikaa jonkin muun rotuisen kanssa treenaamiseen, terrieri kun kestää toistoja ja paljon virheitä ilman että se on siitä moksiskaan, se palkkautuu ihan vaan olemalla ja kestää jopa kiellot jatkaen samaa hullun myllyä, jos sitä siltä halutaan. Jos itsellä on kova työmotivaatio, mutta ei ole niin herkkä fiilistelemään "koiraa" tai niin kärsivällinen tai ihan vaikka vaan kokematon muutenkin, kannattaa valita terrieri kisakaveriksi, se ei mene niin helposti pilalle... ;) Lisa on pikkuisen poikkeuksellinen terrieri, vähän pehmeämpi ehkä, eikä niin itsenäinen kuin monet muut. Saa nähdä miten hukassa sitä sitten taas on sen seuraavan terripään kanssa...
Olen itse kyllä kovastikin herkkä ja monesti treenien jälkeen (en minä silloin treenatessa muista) mietin, olenko nyt ottanut koiraa tarpeeksi huomioon, palkannut oikein ja ollut johdonmukainen ja oikeudellinen, mutta kärsivällisyys on monesti hukassa (kaikkitännemullenytheti), en pura sitä kuinkaan koiraan, todellakaan, vaan siihen treeniin ja saatan kärsimättömänä ottaa liikaa toistoja tai liian usein tai mitä milloinkin. Ja silloin joskus huomaa, että Lisa on tavallaan jämähtänyt johonkin, minkä se muistaa toimineen siinä tilanteessa joskus aiemmin, eikä sille tule mieleen tarjota erilaista. Onkohan muilla tätä ongelmaa...? Eli minun pitää silloin helpottaa isolla harppauksella taaksepäin, että se tavallaan poikkeaa täysin siitä jostain aiemmasta treenistä, johon Lisa tilanteen yhdistää, eikä sen takia osaa tehdä jotain aivan uutta muutoin samassa tilanteessa... Kukaan ei varmaan ymmärrä tästä tekstistä mitään, mutta Lisalta tavallaan puuttuu sellainen taito yhdistellä oppimaansa. Minun pitää tehdä se yhdistäminen sille. Kyllä sekin joskus osaa, mutta hyvin usein se testaa ensin (monta kertaa) etteikö tähän nyt kuitenkin kävisi tämä miten tämän olen aiemminkin tehnyt. Silloin sillä vähän kuin humisee päässä. Ei auta vaikka mitä teen, pitää oikeasti helpottaa ja paljon, usein niin, että se alkuperäinen treenin aihe vähän kuin häviää kokonaan. Mutta minkäs teet. Sitten taas jossain eri tilanteessa se saattaa osatakin sen saman jutun ilman minkäänlaista huminaa.
Mutta kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, pahimman terrierihuminan hälvetessä, että hyvin se erottelee kuitenkin, keppikulmatkin meni hienosti, haki sylkkärillä ja poispäinkäännöllä tai mikä se nyt lie oli, mitä yritin joka se toimi. Nyt kun pääsisi vielä kenttätreeneissä harjoittelemaan erotteluja ja vaikeita avo- ja umpikulmia.
Olen tässä vähän suunnittellut vielä kunnon kisarepäisyäkin tälle keväälle... vähän ex temporee tämä kyllä taas tulee. Kun ei taida olla mitään muutamaan isompaa kisarupeamaa kesälle tiedossa, Lisan juoksutkin varmaan sattuu sinne kesä-heinävaihteelle, ettei suunniteltu TorKK-ARCT:in 5 starttia varmastikaan onnistu, niin olen lähdössä 25.-26. päivä Joensuuhun testaamaan meidän turnauskestävyyttä JOA:n 7 startin kisaviikonloppuna. Jännää. :) Ilmot menee tänään umpeen, joten huomenna tiedetään sitten oikeastikin, mennäänkö vaiko eikö mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti