Valkoinen

Olo on niin kepeä ja huoleton nyt. Ajoin eilen kauhistuneena Ouluun näyttöä varten ja pulisin kuin pulisinkin itseni siitä läpi, olen niin helpottunut. Asiakkaana oli erittän rauhallinen cavalieriherra. Yksi murhe siis vähemmän ja voin jatkaa anatomian opiskelua vähän rauhallisemmin mielin. En halua, että kaikki unohtuu samoin tein, joten kertaus on edelleen iäti jatkuvien opintojen äiti.

Kisat saatiin kahlattua lävitse myös, riitti vettä ja auringon paistetta, tosin aina toista vähän enempi toiselle päivälle. Lisan kanssa saatiin kisata aurinkoisena päivänä ja siitäkin huolimatta että juoksin lämmittelyt ja jäähdyttelyt toimiston ja ilmopisteen väliä Lisan kanssa ja stressasin sekä kisaamisesta että kisajärjestelyistä, onnistuttiin yhdessä B-radalla ja voitettiin se sertin kera. :) Ensimmäisellä radalla onnistuin ohjaamaan Lisan Aalle pujottelun sijaan ja hyppyrata jäi kuvaamattakin, se meni kyllä aika hyvin (vaikkakin vähän ehkä pelastellen) sinne vähän yli puolen välin, kunnes jäin kauhistuneena katsomaan miten Lisa haki hyppyä pujottelun jälkeen väärältä puolelta - ja sinne se sitten meni. Ou nou! Muuten yllätin itseni ohjaamalla alun vaikeudet omalla tavallani aivan sujuvasti. Lisalla tosin ei ehkä näissä kisoissa aivan ollut draivi huipussaan, kuten ei varmasti monella muullakaan, lämpöä nimittäin riitti, joten ehkä ohjaaminenkin oli siksi vähän helpompaa.

Laitan videot myös Torniosta sekä ratapiirrokset lauantailta vähän myöhemmin.

Valkoiset tytöt kasvavat kohisten tuolla Piteån suunnalla, pentueeseen syntyi siis kaksi tyttöä, jotka molemmat ovat valkoisia ja vain toisessa korvassa pieni (toistaiseksi vielä) musta laikku.

Zäta med bebisar, foto A- Wikström, nartut kuvassa molemmissa reunoissa.

Zäta emä on pieni, iloinen narttu jolla metsästetään ja tuloksia on nyt jo valioksi asti. Myös isäkoira (Leida's Russells Demon Fighter) metsästää, pienikokoinen sekin ja metsästää taitaa itse asiassa melkein koko isovanhemmisto.. Toivotaan, että näitä metsästysviettejä olisi sitten ohjastettavissa hyvin agilityhommiin. :) Pennulle on suunnitteilla tulevaisuus myös metsähommissa, yhteistyössä Rakkahukan kennelin kanssa, jonne tyttö olisi menossa aina metsästyslomille, mikäli asiat menee kuten ollaan suunniteltu.

Niin hauskaa ja jännittävää on ollut tämä pennun odotus ja on edelleen. Samalla jotenkin kamala ja ihana ajatus, että minulle tulee pentu. Huolettaa että miten sitä osaa taas pentua ohjata ja sen kanssa olla ja muistaa ja jaksaa tehdä kaikkea mahdollista... ja toisaalta taas kaiholla jo ajattelee aikaa, kun se pennunpyöreys , pehmoinen karva ja nappisilmät vaan on jo poissa - sitä kestää vain hetken!