Olen vähän sellainen lörppö, en mitenkään ylisosiaalinen keskustelija, mutta jos joku alkaa jututtaa, niin kyllä minä sitten juttelen. Tehdessäni jotain samalla juttelen vielä vähän enemmän - kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Monesti se on jopa sitä tajunnan virtaa ja asia mitä suusta tulee hypähtelee ja pompahtelee yhdestä toiseen, varmasti todella sekavaa jokaiselle, joka ei asu minun pääni sisällä, mutta lopulta kuitenkin olen tainnut saada aina asiani sanottua ;) Täällä blogissa toimin vähän samoin, ehkä olette huomanneet.
Mietin nimittäin tuossa, millä lailla kasvatusmaailmassa tulisi nykyään avoimuus käsittää. Ennen se on ollut sitä, että kun joku kysyy niin kerrotaan, ei salata juttuja tai olla kertomatta. Tai miten sen haluaa ajatella. Joillakin se on sitä (kuten minulla) että kerrotaan kaikki juurta jaksain, vaikkei kysyttäisikään. Vähän niin kuin varmuuden varuiksi. Minulla vaan sitten on myös sellainen ominaisuus, että unohdan ja saatan unohtaa kertoa tärkeitäkin asioita. Oikeasti, kun vaan olen sellainen, pahoitteluni kaikille, jotka ovat unohteluistani kärsineet, heitä on ehkä muutama..
Nykyään kuitenkin somen ja kaikkien muiden nettihöpötysten vuoksi (olen kuitenkin niin vanha, etten jaksa edes puhua somesta vakavasti..) trendi tai jopa tapa on, että kaikki tieto on tavalla tai toisella löydyttävä netistä. Ihan kaikki. Sellainen on olettamus. Joten kyllähän se sitten kismittää, kun joku juttu tai varsinkaan jos joku toinenkaan juttu ei googlaamalla löydykään.
Trendi on myös olla samalla avoin, oma itsensä kaikille ja vähitellen tuo sama avoimuus on siirtymässä myös koirankasvatusmaailmaan, sellainen "kaikki-tieto-minulle-nyt-heti" ja "Kerronpa-tässä-kun-aamulla-pistin-sukat-jalkaan-niin..." jne. Mikä on tietenkin mainiota. Kasvattajat ruukaavaat nykyään laittaa julkiseksi kasvattiensa tiedot ja terveystilastot sekä päivittää niitä. Pidemmän linjan kasvattajat kukaan tuskin koskaan näkee sitä vaivaa, että laittattaisi kaikista kasvateistaan kaikkea tietoa nettiin (tuskin laittaisin itsekään), mutta uudet, vasta kasvattamisen aloitelleet; eihän siinä ole heille vaivaa oikeastaan ollenkaan. Ja toivotaan, että tämä tapa myös jatkuu ja leviää.
Mutta sinne jonnekin pimentoon on nyt vaarassa jäädä hirmuiset tietopankit. Nimittäin kaikki ne pitkänlinjan kasvattajat, jotka eivät asioistaan huutele, eivätkä tule koskaan huutelemaan, mutta varmasti vastaavat kun kysytään. Ihmiset vaan eivät niin herkästi enää soita ja kysy. Tai sanotaanko, soita ja juttele. Tai varsinkaan että menisi ihan vieraisille ja porisuttaisi sitä tai tätä kasvattajaa (koska siitä semmoisesta oppisi aivan hirmuisesti). Ehkä joku sellainen kasuaali kasvattajamiitti ajaisi tätä nykyajan puutetta... Netistä löytyy kyllä ihania kasvattajafoorumeja sun muita, joissa nuoret ja rohkeat kyselee ja ihmettelee asioita, mutta noihin keskusteluihin eivät monet vanhemmat ja viisaammat edes osallistu, ainakaan pienemmissä piireissä (jenkit on asia erikseen). Ehkä he eivät tunne oloaan niin kotoisaksi tuntemattomille huudellessa kuin me nuoret ja villit (nyt minä sitten kuitenkin olen nuori). Heille edelleen mieluisampaa olisi varmasti jutella kasvotusten ja tuolloin muutoinkin mahtaisi saada enempi juttua aikaiseksi ja tulisi keskustelua asioista monipuolisemmin (ja muutenkin, ne riidat ja väärinkäsitykset "on-line".. ne on aivan kamalia, yäk.).
Se taas, että niitä kasvattajamiittejä järjestetään vain 800km päässä, väkiselläkin karsii meitä sijainniltaan onnettomia, mutta ehkäpä niitä etelän nuoria ja rohkeita saisi jotenkin innostettua mukaan vielä enemmän... Ei niiden miittien tulisi olla liian isojakaan. Jossain tuolla nettifoorumilla voisi työstää vähän aiheita jotka ihmisiä kiinnostaa ja sopia sitten mistä puhutaan ja mistä aiheesta keltäkin voisi tietoa löytyä. Toki niitä voisi pikkuisen alustaa jos siltä tuntuu... Ja paras varmaan olisi vain jonkun kotona. Ehkä joku yksinäinen pitkänlinjankasvattaja järjestääkin kasvattaville kasvattiensa omistajille sellaisia kahvitteluhetkiä?! Se vasta olisikin! :)
Olen myös miettinyt, onko asia niin, että tietoa ei ole saatavilla, jos et omista sen tai tuon kasvattajan jälkeä? Eli tietoa olisi ja annetaan varmasti, jos sinulla on pentu meiltä, muutoin kerrotaan vain osa, jos sitäkään? Hmm. Parsonpiirit on pienet, enkä nyt tarkoita haukkua (tuskin moni näitä juttuja niistä piireistä muutoinkaan lukee), mutta kokemusta ei kyllä muistakaan piireistä ole, jos tästäkään, olen ehkä kuitenkin vähän ulkopuolinen huutelija, enkä todella tiedä miten asian laita on. Mutta harkinnut olen myös itsekin, myönnän sen, jonkin isomman kasvattajan pentua siksi, että sitä kautta saisin ehkä syvällisempää tietoa, mutta eihän sen pitäisi niin mennä. Ja koska (minäkin) olen sitäkin harkinnut, niin onhan se ongelma silloin olemassa?
Rotumme parissahan kasvattajatapaamisia järjestetään silloin tällöin, mutta enhän minä semmoiseen ole edes päässyt. Mutta jotta sekin tieto olisi oikeasti kaikilla saatavissa, olisi mukava, jos niille jotka tilaisuuksiin eivät pääse, olisi jotain materiaalia saatavilla jostain (vaikka sitten maksua vastaan) esim. video (ehkä vähän liikaa pyydetty?) tulosteita, muistiinpanoja jne. Jos kiinnostusta kuitenkin laajemmaltikin olisi ja uskon että on. Korvaisiko sellainen edes jossain määrin sitä syrjemmälle jo jäänyttä suusta suuhun tiedon vaihtoa? Tukisiko se uusia kasvattajan alkuja paremmin?
Hmm, mutta otankin nyt selvää asiasta ja seuraavasta rotumme kasvattajatapaamisesta ja toimin oikeastikin jollain taholla johonkin suuntaan. Moiti siis en - enkä ole pelkkä huutelija, kuitenkaan! :) Tavoitteena voisi olla tavalla tai toisella päästä kasvattajatapaamiseen / seminaariin tai mitä ne lienevät nimeltään. Toivottavasti minut kelpuutetaan, kun en ole suomalainen kasvattaja. Ruotsiksikaan kun en tietoa tarpeeksi hyvin puhuttuna valitettavasti omaksu.. Tai ehkä sitten seuraavaksi otan sen kokeneen kasvattajan pennun ja menen joka välissä juttusille ;) Varo vaan.
Minun pitäisi itseni kysyä rohkeammin, olen aina ollut huono kysymään, kun olen epävarma jostain. Kyllä niinkin kerron omista asioistani, mutta voisin ehkä tietää niistä enemmänkin, kun kysyisin. Kyllä monesti näissä asioissa on juurikin niin, että toiset jopa tietää sinunkin koiristasi paremmin kuin sinä itse, heh heh, siltä se välillä ainakin tuntuu. Eikä tämä nyt ollut mikään kuitti kellekään. Oikeasti inhoan somea juurikin näiden väärinkäsitysten takia.
Mutta mitä tähän nyt taas lopuksi sanoisi, samaa vanhaahan sitä tulee aina jauhettua. Ole avoin ja pidä mielesikin avoimena! :) Ja avaa silloin tällöin myös oma suusi, olipa se sitten kysymistä tai vastaamista varten , vaikket sitä suurta tietopankkia itse omaisikaan! Jokaiselta voi oppia ja jokainen voi opettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti