Kaksi Kissaa

Olen tässä juuri ihastellut, kun Igsyllä, eikä Lisalla vatsa reagoi matkusteluun tai muuhun uuteen tai mahdollisesti stressaavaankin, vaan hyvä ja kiinteä kakka tulee reissaamisenkin jälkeen tai kisatilanteessa tai kuten Igsyllä nyt, aivan uudessa paikassa. Jorella sen sijaan vetää löysälle kaikki uusi tai stressaava, samanlainen oli äitinsä (Foxyn) vatsa.

Tänään sitten Iksulla on ollut vatsa ruikulilla, se eilen ehti kenties syödä enemmän mandariinia kuin arvasinkaan, kun lapset levittelivät niitä ympäriinsä ja mahdollisesti myös niiden kuoria. Joten jospa ripuli johtuisi vain tuosta. Aamupalaksi se sai kuitenkin varmuuden vuoksi vain keitettyä riisiä ja vettä. Reipas se on, mutta ähisi aamulla vähän normaalia enempi.

Igsy ilmaisee mielihyvää ja muita kroppansa tiloja ja mielialojaan tuhisemalla ja ähisemällä, paljon enemmän kuin meidän muut koirat. Foxy tuhisi myös jonkin verran ja varsinkin pienenä (kun sen unen pöpperöisenä vei ulos pisulle, voih sitä herttaista ähkinää!), mutta Igsy vielä enemmän. Se ähisee myös jos se ulkoa tultuaan on kylmissään ja tänä aamuna selvästi myös vatsavaivojaan.

Igsy myös naukuu - aivan kuin kissa. Se siis haukottelee jolloin kuuluu oikein selkeitä ja äänekkäitä GNAAAUUU! ja MAAAUUUU! - ääntelyitä. Voi huokaus sen kanssa, että osaakin olla pennut ihania!!! Meillä asuu siis kaksi kissaa ja Jore :)

--

Rotuyhdistyksen sisällä käy nyt kuuma kohina, negatiivisessa mielessä valitettavasti. En halua oikein keskusteluun osallistuakaan, haluaisin olla kaikkien puolella. Toivon, ettei tällainen kurja julkisuus pelottaisi mahdollisia uusia jäseniä tai yhdistysaktiiveja pois - sillä kaikissa seuroissa ja yhdistyksissähän tätä tapahtuu, enemmin tai myöhemmin, jos ei ole vielä tapahtunut. Eri asia sitten, onko oikea paikka riidellä julkisella foorumilla - asiat kun voi aina esittää myös asiallisesti, olipa kyse mistä tahansa.

Toivottavasti asiat saadaan järjestykseen ja luotto yhdistykseen takaisin jokaiselle (minulta se ei ole missään vaiheessa hukkunutkaan, erehdyksiä ja unohduksiahan sattuu meille kaikille!!). Toivottavasti myös yrittäminen ja tekemisen into säilyy jatkossakin samanlaisena. Tiedän, että jos asuisin lähempänä, niin sinnehän vuosikokoukseen minäkin olisin työntymässä, toivottavasti sinne on nyt päättäjiä, haluajia ja sanojensa takana seisovia, innokkaita tekijöitä menossa.

Olen aina ollut ylpeä omasta rotuyhdistyksestäni ja olen sitä edelleen, toivon kovasti tsemppiä sinne päättäjille ja aktiiveille, sekä muuten vain asiasta huolestuneille kykyä ajatella asioita puolueettomasti ja ehkä unohtaa menneet? Yhdestä rodustahan tässä on kyse... näin sunnuntain kokousta ajatellen.