Tämä teksti on maannut tuolla odottaen julkaisuaan. Ravitsemusaiheet on tosi pinnalla koko ajan ja tämän aiheiset tekstit tässäkin blogissa suosittuja, vaikken ole mikään ravitsemusasiantuntija. Pitäisi hakea kirjastosta lainaan tai ostaa itselle joku koiran ravitsemusopus. Toki netti on tietoa pullollaan, enempi tai vähempi aivan kaikesta mitä keksiä voi ja kun raakaruokkii, on näitä kaiken maailman ruokintajuttuja tullut luettuakin aika paljon. Ja niitä muuten löytyy laidasta laitaan... Suodattaa pitää voida, olipa kirjoitus kenen suusta tahansa. Koskien myös tätä :) Väärinkin voi ymmärtää aina, se on tullut tässä vuosien varrella koettua useampaan kertaan.
Askeettisesti me ollaan aloitettu silloin aikoinaan ja kumma kyllä, koirat ovat voineet hyvin. Minusta tuntuu, ettei me missään vaiheessa olla toteutettu barfia kuten sitä kuuluisi tehdä, eli hulluna luita (ainakin 60% ruokavaliosta) ja sitten vähän muuta. Olen kyllä kokeillut sitä, mutta koirilla oli kaikilla ja erityisesti Foxylla vatsa niin kovana, ettei siinä ollut oikein mitään järkeä. Isoista luista ne eivät myöskään saaneet syötyä kuin murto-osan, loput meni roskiin ja kananluitakin olisi varmaan pitänyt antaa paljon enemmän. Saattaa olla, että siihen aikaan kun enempi luita syötin, koirat oli todella laihoja, niillä kun oli yksi "sporttisempi" kausi, mutta en nyt muista ajoittuivatko ne yhteen - todennäköisesti. Mutta siitä järkiintyneenä ja nyt useampi vuosi peräjälkeen on sitten useaakin kautta saanut vahvistetta sille, ettei sananmukaisessa barfissa ole järjen hiventä. Oma tyylimme ruokkia nykyisin vastaa varmasti melko pitkälle ns. pray model tyyppistä ruokintaa, saavat siis paljon erityyppistä lihaa suhteessa kasviksiin ja sisäelimiin ja luihin,
Mutta en ole pahemmin ruokinnan kanssa stressannu. Yksi syy tähän varmasti on, että koirat on aina voineet hyvin, eikä ne ole koskaan ollut erityisen rankalla käytöllä, ne ovat aina saaneet sen verran ruokaa, että pysyvät hyvin lihoissaan ja vaihtelevasti kaikenlaista lisää siihen sitten, milloin mitäkin mitä muistaa. Oma ravitsemusfilosofia on rentoa edelleen. Ja vaikka me agilitya harrastetaan, niin ei siinä määrin, että se minusta ravitsemukseen yleensä vaikuttaa. Eri asia aivan, on sitten kisoihin liittyvä ruokinta, jolloin haetaan vaikka sitä optimisuoritusta. Mutta nyt en puhukaan siitä, vaan normaalista koiran ruokavaliosta.
Pennun kanssa sitten on ollut hippusta tarkempi, Jorekin meillä kuitenkin sai nappulalisää aina 6kk asti. Lisa 9kk asti. Varmastikin lähinnä monipuolisuuden suhteen vähän mietityttää, aina ei ole useaa eri lihalaatua ja elikkoa kupissa, mutten suurempia ole ollut huolissani jos yhtäkkiä välillä olen keksinytkin, että nyt on unohtanut antaa sitä tai tuota. Sitten olen lisännyt sitä. Elävä eläin on siitä erikoinen, että vaikka se erinomaisesti voidakseen (aina kuitenkin tapaus kohtaisesti) tarvitsee monipuolisesti kaikkea mahdollista ja sen päälle vielä liikuntaa ja mielekästä tekemistä sekä onnellisuutta (?), se pärjää myös vähemmällä ja se voi pärjätä jopa erinomaisesti myös vähemmällä.
Ihan kuten me ihmisetkin.
Hmm. Tarkoitan kai tällä sanoa, ettei siitä ruokinnasta tule ottaa liian suurta taakkaa itselleen, tästä olen puhunut monesti aiemminkin. Täytyy toteuttaa sellaista kaavaa joka toimii itselle ja koiralle, oli se sitten nappula, 50/50 tai täysraaka. Asia on minusta täysin eri, jos koiralla treenataan tavoitteellisesti niin, että sen ohjelmaan kuuluu lihasmassan kasvattamista, ketteryys- ja kestävyystreeniä ja niin edelleen, treeniä useita kertoja viikossa ja kulutus suurta. Silloin tarpeen mahtaa olla yhtä tarkkaan mietitty ruokavalio sen liikuntaohjelman tasapainottamiseen. Ja sitä varten on omat sivunsa, kirjansa ja ihmisensä, keltä kysyä apua. Jos taas stressaa liikaa on parempi varmaan vaihtaa hyvä laatuiseen nappulaan, jos se vaan koiralle sopii.
Siitä kun me v. 2008 ollaan raa'alle vaihdettu on erilaisia laadukkaaksi mainostettuja nappuloita tullut markkinoille aivan valtavia määriä. Eilen juuri kuulin kaverilta erään hyvin tunnetun koiranruokaketjun mainostavan, että venhä tai (muut viljat jne) on täysin samanarvoista koiranruoassa kuin liha - noin niin kuin valkuaisainelähteenä. Samassa lausessa, no ei aivan, mutta samassa yhteydessä kehdataan kuitenkin sitten sanoa, ettei koiraeläin käytä hiilihydraatteja hyödykseen tehokkaasti, vaan on pääosin lihansyöjä. Sen jälkeen sitten esitetään, että samalla tavalla koira ne proteiininsa vehnästäkin saa (ja haittaakos tuo, jos se samalla syö hiilihydraatteja aivan järjettömiä määriä liharuokavalioon verrattuna). Ja niin siellä sivuilla seisoo edelleen, kun kävin tänä aamuna tutustumassa. En halua sanoa, että nappula olisi huono vaihtoehto, varmasti on olemassa hyvääkin nappularuokaa, mutta luulen, että koira voi hippusta paremmin raa'alla ruoalla, ja miksi ei voisi, sitähän se on alunperinkin syönyt.
Pitkän aikaa itselle tuntui kauhean vaikealta alkaa sisäistämään ravinnontarvetta yksityiskohtaisemmin, kaikki vitamiinit ja hivenaineet ja muut tuntuivat kuolettavan tylsiltä ja vaikeilta asioilta ja tyydyinkin vaan tarjoamaan koirilleni yleisesti suositeltua, enkä sen enempää jaksanut perehtyä ruoan ravintosisältöön. Luotin, että sillähän ne pärjää millä muutkin ja varmasti ovat pärjänneetkin.
Askel askeleelta kuitenkin, on vähitellen alkanut haluamaan tarkempaa tietoa kustakin aiheesta erikseen. Ensin taisivat tulla ajankohtaiseksi nivelten hyvinvointiin kuuluvat glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti, mieltäni vaivanneiden kasvattien tai omien koirien mahdollisten kasvuongelmien ja myös agilityn lajivaatimusten myötä. Samaan asiaan liittyen perehdyin tarkemmin kalsiumin ja sen myötä tulevaan D-vitamiinin tarpeeseen. Millainen merkitys on rasvalla ja milloin sitä tulisi saada enemmän. Nyttemmin olen lukenut rasvahapoista ja seuraava luonnollinen askel varmaan olisi hankkia lisää tietoa kivennäis- ja hivenaineista sekä vitamiineista... Ravintolisistä en pahemmin perusta, tässä minut saa lynkata jos haluaa, mutta tykkään ennemmmin etsiä "tavallisesta" ruoasta löytyvät vaihtoehdot kaikelle mahdolliselle. Ravintolisät kuitenkin mahtavat olla tarpeen silloin jos koira ei syystä tai toisesta kuluta niin paljon, että se saisi syömästään ruoasta tarvitsemansa ravintoaineet. Esimerkiksi nuori koira vähällä liikunnalla, toipilaana tms.
Mutta jos nyt kävisin katsomassa löytyykö paikallisesta kirjastosta mitään hyvää luettavaa, kirjoja olisi ainakin muutama hankittava tai tosiaan edes luettava ja näistä mielenkiintoisimpia suomenkielisiä ainakin:
Kempen Koiran ruokinta ja hoito http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9518082103
Hellemannin Koiran ruokinta http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9518844569
Helleman muuten opettaa nykyisellään tuolla Tervolan Louella, eläintenhoitopuolella. Olisihan varmasti mielenkiintoista päästä mukaan luennoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti